Olitko 20-25 -vuotiaana tyhjäpäinen bimbo?

Onko tämä taas ikäerohullun aloitus?

No mutta koska minulla on tylsää, vastaanpa silti. Mulla on ikää 24 ja AMK käytynä, hyvä työpaikka alla. Kavereista suurin osa opiskelee yliopistossa, tai tekee ammattikorkean opinnäytetyötä/ käy samalla alan töissä. En pidä itseäni tyhjäpäisenä bimbona, vaikka hieman pinnallinen myönnän kyllä olevani. Ystävien kesken puhutaan asioista ihan laidasta laitaan, tilanteesta johtuen meitä koskevat ajankohtaiset asiat on nyt pinnalla, kuten asuntolainat ja työllisyys Suomessa. Toisaalta saatetaan puhua myös hyvä tovi vaatteista, alennusmyynneistä tai ilmiöistä.

Varmasti myös miehistä.

Olen nyt 25-vuotias. Vuosi sitten valmistuin AMK:sta. Olen tällä hetkellä avoliitossa ja omistan oman asunnon. En usko olevani tyhjäpäinen bimbo.

Olen 24-vuotias ja syksyllä pitäisi alkaa kirjottaa gradua. Olen jo vuosia ollut omalla alallani töissä ja säästän omaa asuntoa varten. En koe olevani tyhjäpäinen bimbo.

En, monilla tavoin olin oikein järkevä mutta monilla myös melko hupsu. Tyhjäpäinen bimbo en ole koskaan ollut.

Olin. Nyt 38-vuotiaana olen KTM ja johtavassa asemassa eräässä firmassa. Lapset ja nuoret kehittyvät kukin omaan tahtiinsa.

En ollut.

Taisin olla, ja kaiken kukkuraksi pienen lapsen äiti.

En tosiaan, ehkä enemmän nyt nelikymppisenä :). Nuorempani pohdin jatkuvasti syntyjä syviä enkä tehnyt mitään niitä juttuja, mitä yleensä parikymppiset tekevät.

Täytin just 25v. Mulla on vastarakennettu omakotitalo, avomies, lapsi, kolme koiraa, oma auto, koulutus, työpaikka... Ja silti ehdin viettämään nuoruutta ja rellestää. On vähän tyhjä olo, että mitäs nyt sitten :)

Taisin vähän olla. Opiskelu ei tuolloin kiinnostanut, miehet ja bilettäminen kyllä. Koin tosin ehkä siinä 22-vuotiaana ensimmäisen varsinaisen aikuisuuteen kypsymisen, mutta tein silti asioita, joita näin lähemmäs nelikymppisenä en enää tekisi. Ei se ehkä tyhjäpäisyyttä ole, kokemattomuutta tai huonoa päätöksentekoa, mutta olisi tuota silti voinut olla vähän enemmän järkeä päässä. Tai ehkä se vain näin vanhemmiten tuntuu siltä. =) En kyllä todellakaan ajattele, että kaikki tuon ikäiset olisivat bimboja, tunnen monta sen ikäistä ja tuntuu, että ovat fiksumpia kuin itse olin tuolloin, good for them! =) Ja onhan noita tässäkin ketjussa, järkeviä nuoria naisia.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 00:42"]Täytin just 25v. Mulla on vastarakennettu omakotitalo, avomies, lapsi, kolme koiraa, oma auto, koulutus, työpaikka... Ja silti ehdin viettämään nuoruutta ja rellestää. On vähän tyhjä olo, että mitäs nyt sitten :) [/quote]

Ihana :D, koko paketti suoritettu...Nythän sulla on mahdollisuus vaikka miettiä että haluatko elämääsi vaikka jotain muuta kuin ne ulkoiset puitteet :).

En ole ollut tyhjäpäinen bimbo, enemmän ehkä elämään turhankin vakavasti suhtautuva, ja tuossa vaiheessa epäkypsä ja erittäin epävarma itsestäni ja elämästäni. Oikeasti aika hurjaa ajatella miten isoja ratkaisuja elämänkulun suhteen tuossa ikävaiheessa ja sitä ennenkin joutuu tekemään. Itse mm.vaihdoin opiskelupaikkaa ja muutin maan puolelta toiselle tuossa vaiheessa, Siinä vaiheessa varmasti tarpeellisia ja oikeita valintoja, nyt ehkä valitsisin toisin. Mutta sitähän se elämä on, kasvamista.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 22:38"]Olen nyt 25-vuotias. Vuosi sitten valmistuin AMK:sta. Olen tällä hetkellä avoliitossa ja omistan oman asunnon. En usko olevani tyhjäpäinen bimbo.[/quote]
Määritteletkö itsesi ulkoisten "saavutusten" avulla? En väitä, että olet. Minusta vaan mikään noista ei todista, ettet olisi bimbo. Ehkä me ymmärrämme bimbouden eri tavalla.

Monet, tosi monet, naiset kuitenkin ovat. Ja hyvä niin, opiskelijabileiden jatkoilla helppoa seuraa riitti, kun vähän avasi suutaan. Kiitos siis kaikille tyhjäpäisille, omaa kokeilevaa kokemustenkeräysvaihettaan viettäneille "bimboille", teidän ansiostanne mullakin oli uskomattoman mahtavat opiskeluajat. Toivottavasti teilläkin oli hauskaa. T. Aikamies.

En ollut. Olin 20-25-vuotiaana jo kokenut kovan elämänkoulun. Nyt 40-vuotiaana voi sitten ottaa rennommin.

EN ollut tyhjäpäinen bimbo, päinvastoin. Olin itseni ja perheeni omalla työlläni elättävä yliopisto-opiskelija, jolla siitä työstä huolimatta tuli noin 80 opintoviikkoa vuodessa. Olin toki hyvin erilainen kuin nyt nelikymppisenä: olin hyvin pelokas ja epävarma ja paikkasin sitä ylivastuuntuntoisuudella ja ylisuorittamisella. Kannoin koko maailman syntejä niskassani. ENää en ole pelokas, vaan tiedän pystyväni.

En ole koskaan ollut tyhjäpäinen bimbo.

En ollut. Opiskelin ahkerasti, tein töitä, matkustelin ja nautin toki myös opiskelijaelämästä. Bimboa minusta ei saa kyllä millään. Muiden tekemiset ei kiinnostaneet silloin eikä nyt. Ystäväpiiriini ei kuulunut eikä kuulu tyhjäpäisiä bimboja (mitäs se nyt sitten onkin) silloin eikä nyt. Nyt on ikää 39v.

En vaan ennemmin ylivastuuntuntoinen opinnoista ja kaikesta muustakin stressaaja, tyhjäpäinen bimbo -vaihe jolloin kiinnosti lähinnä hyvännäköiset miehet, kevytsuhteet ja hauskanpito, tuli mulla vasta kolmenkympin korvilla. Rankkoja juttuja ja vaikeuksia oli mun elämässä paljon enemmän parikymppisenä kuin nyt ja ne tekivät musta aika synkkämielisen, toisaalta saivat myös ehkä ajattelemaan asioita vähän pintaa syvemmältä.

Tosi henkisesti keskenkasvuinen olin kyllä parikymppisenä, ihan kakara ja osaksi siksi elämä silloin olikin niin mahdottoman vaikeaa. En osannut olla oikein muiden kanssa, mutten itsenikään.

En tajua miten vaivaudun vastaamaan tälle mt-potilaalle. Mutta 24-vuotiaaseen mennessä olin käynyt kovan elämänkoulun, menettänyt useita ystäviäni huumeille, kamppaillut myös itseni addiktiosta irti. Olin viittä vaille KTM (maisteriksi valmistuin 25 v.) erittäin hyvin arvosanoin, lisäksi olin lukenut matematiikkaa yliopistolla cumuun asti. Minulla oli parisuhde, joka kestää vieläkin. En todellakaan ollut tyhjäpäinen bimbo vaan nähnyt elämää monelta kantilta.