Seonnut ex ja välien poikki pistäminen
Lyhyesti: muutimme erilleen mieheni (molemmat olemme +30v) kanssa (8v yhdessä) minun aloitteestani toukokuussa. Avioeropapereita ei olla vielä laitettu, mutta tarkoitus on hetimiten.
Meillä 4v lapsi. Kaikki meni aluksi hyvin, mitä nyt mies ei koskaan soittele lapselle, ei pyydä luokseen vaan kaikki lapseen liittyvä tapahtuu minun aloitteestani. Silloin aluksi kun lapsi oli isänsä luona, soitteli ja viestitteli jatkuvasti milloin mistäkin aiheesta (missä lapsen yökkäri, hammasharja jne). Sittemmin tämä rauhoittui.
Viikko sitten mies kertoi tapailevansa uutta naista ja kysyi mielipidettäni asiaan. Sanoin olevani iloinen hänen puolestaan ja kaikki oli hyvin. Kaikki muuttui, kun mies kuuli että minua oli pyydetty treffeille. Pommittaa viesteillä jossa haukkuu minua ja tätä treffeillepyytäjää, sanoo ettei ikinä tule hyväksymään, ettei luota tähän mieheen (joka ei ole koskaan tehnyt miehelle mitään pahaa), ettei aio olla kanssani enää ikinä missään tekemisissä, ei halua nähdä tai kuulla minusta mitään. Ei myöskään "kykene näkemään lasta kun tulee paha mieli ja ahdistaa se mitä MINÄ olen hänelle tehnyt." Jauhaa tästä tulevasta treffikumppanista jatkuvasti todella alhaiseen sävyyn, kehottaa meitä haistamaan paskan ja että eipä häntä enää tarvita kun lapsella on nyt "uusi isä" jne.
Tässä vaiheessa ehkä aiheellista kertoa, että meillä taustalla miehen uskottomuus tänä keväänä (jonka takia rohkaistuin muuttamaan pois), talousongelmia, luottamuspula (minä en luota mieheen pätkääkään) ja lopulta jopa se että minulle paljastui että mies oli kuvannut minua salaa tämän kevään aikana.
Tuntuu pahalta että lapsi kärsii eksän sekoilusta ja minä itse olen valmis toteuttamaan yhteistyössä vanhemmuutta lapsen takia kaiken sen jälkeen, mitä mies on tehnyt minulle.
Lapsella ja isällään ollut tähän saakka hyvät ja läheiset välit, isä osallistunut aina.
Hyvä AV, mitä voin tehdä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä inhottava tilanne. Mutta pakko sanoa, olette molemmat aika hätäisenä liikenteessä. Toukokuussa ero KAHDEKSAN vuoden suhteesta, olette vielä virallisesti naimisissa, ja molemmilla on jo uusi näin kahden kuukauden sisällä? Eikö olisi parempi ottaa vähän iisimmin ihan jo lasten takia?
Lasten perspektiivistä isä ja äiti muutti erilleen ja molemmat vanhemmat duunaa nyt uutta tuntematonta aikuista. Parin kuukauden sisällä. Samaan syssyyn vielä koronakevät eli koko elämä oli/on päälaellaan normaaliin verrattuna. Eikö olisi tässä tilanteessa järkevämpää tilata vaikka joku satisfyeri eikä heti napata ekaa tinderprinssiä käsipuoleen :(
Sen verran kommentoin,, että minulla ei ole uusi suhde, vaan hyvä miespuolinen ystäväni pyysi minua treffeille sitten kun koen sen itse hyväksi ajatuksesi.. lapsellekaan hän ei ole tuntematon. Mutta niin, tarkoitus ei ole kiirehtiä, vaikka itse olenkin hyvin pitkällä eroprisessissa ja työstänyt asioita jo yli vuoden.
Ulkopuoliselle tu lee sellainen kuva, että olet jo jonkin aikaa ollut enemmän tai vähemmän miehen manipuloitavana, vaikka mies on osoittanut esim. epäluotettavuutensa monella tapaa.
Varaudu siihen, että tuo ei tule muuttumaan. Mies yrittää monella eri keinolla saada sinua alistettuun asemaan. Nyt yrittää erityisesti tuolla lapsensa tapaamattomuudella loukata sinua. Eli toisin sanoen: sinun loukkaamisesi on hänelle tärkeämpää kuin lapsen tarpeet. Kirjoita siitä vaikka muistilappu itsellesi, jotta muistat sen jokaisessa tapaamisessa, viestissä ja puhelussa, jonka hänen kanssaan teet. Ei siksi että kostaisit, vaan siksi, että muistat mistä asemasta puhut. Älä kerro miehelle mitään elämästäsi. Älä muuta päiväjärjestystäsi miehen mukaan. hanki itsellesi asianajaja. Hän voi kertoa, että miten teet rikosilmoituksten suhteen. hae avioeroa ja vaadi elarit.
Kun teillä on ollut sovitut tapaamiset, eikä mies ole tavannut lasta, niin sitten haet oikeudelta tapaamisten vähentämistä syynä lapsen etu. Ei ole lapsen etu odotella isäänsä ja pettyä. Varaudu siis tähänkin.
varaudu moneen asiaan. Välttämättä pahimmat eivät tapahdu, mutta varaudu niihin. Älä kerro varautuneesi exälle.
Kiitos kaikille vastanneille, todella hyviä pointteja olette tuoneet esiin.
Ex ei edelleenkään suostu näkemään omassa toiminnassaan mitään väärää, eikä selvästi suostu ottamaan lasta jotten pääse omille menoilleni. Toisin sanoen roikottaa minua omassa talutusnuorassaan sanelemalla miten minun pitäisi elää. On myös sanonut, että ei suostu terapiaan eikä lastenvalvojalle ja että ei hänellä ole "varaa maksaa elareita".
Hän myös syyttää minua isäsuhteen ja uuden suhteensa pilaamisesta "näillä tempuilla".
Epätoivoissani olin yhteydessä miehen sukulaisiin, kun mieheen ei saa mitään kontaktia ja se tuntui olevan ainoa keino saada mies havahtumaan ja tiedän, että he ovat fiksuja ihmisiä.
Mutta se on selvää, että tällaiseen käytökseen en alistu.
Aloituksen kun luin, niin tuli sellainen fiilis että mies löysi syyn jättää kaiken taakseen. Eli että voi täysillä jatkaa ilman taakkaa, ja jatkaa lapsetonta elämää. Tiedän ihmistyyppejä jotka toimivat juuri noin. Eli ei huolta huomisesta eikä eilisestä. Lapsen kannalta ikävää jos näin on.
En lukenut tuota aloitusviestiä pidemmälle, joten tällaisen ajatuksen herätti. Pahoillani olen jos meni metsään, ja jotenkin loukkasin ap.tä.
Aika rankkaa miehesi käytös, mutta hän on varmaankin hajalla tilanteesta. Molemmat ovat pitäneet kiirettä uuden kumppanin etsinnässä. En itse pitäisi 8v suhteen jälkeen enää tässä iässä, mutta ei kai siinä sinänsä mitään väärää ole.
Aika jännä kuinka naiset yrittävät aina ”pitää sitä isäsuhdetta yllä”. Mulle ois yks hailee pitäiskö isä lapseensa yhteyttä vai ei jos erottais - en näkis vaivaa hoitaakseeni käytännön järjestelyn, eli tarkoitan että lähestyisin miestä keskustellakseni että miten lapsi alkaa kulkemaan, kuka tuo, kuka vie, mites hoidetaan lomat, vaatteet, neuvolat, lääkärit, maksut jne jne.
En toki vastustaisi jos isä haluaa lapsen luokseen vaikka viikko-viikko meiningillä mutta ärsyttäisi yksin järjestää se; aivan kuin isä-lapsi suhteen ylläpitokin olisi vain naisen vastuulla.
Ja vastauksena aloittajan ongelmaan, älä kerro enää mitään ikinä. Ette ole ”kavereita”.