Oletko joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi?

Pahoittelut kaikille jotka sitämieltä että aloitus jotenkin lyttää työpaikkakiusattuja. Pitänee vuosia olla kiusaamisen kohteena ennenkuin voi sanoa tulleensa kiusatuksi joidenkin mielestä. Kyllä kuiskuttelu ja tuijottelu on pahinta kiusaamisen muotoa mitä voi olla. Tästä miltei mahdotonta muiden kuin kiusatun huomata kiusaamista ja helposti leimataan ylireagoivaksi. Itsellä onneksi niin tyhmä kiusaaja että jätti heippalappuja. Säästin ne kaikki ja latasin pomon eteen kerralla. Kiusaaja lähti talosta itse. En ollut ainut kohde hälle, mutta ainakiin viimeinen tässä työpaikassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuon trollialoituksen jutut eivät edes kuulosta kiusaamiselta, vaan ihan normaalilta elämältä. Tuijottelu on ärsyttävää, mutta ei pelkästä tuijottelusta välttämättä pysty päättelemään syytä. Kannattaa aina pitää tauot juuri sen pituisina kuin millaisiksi ne on merkitty, niin kukaan ei pääse huomauttamaan niistä.

Ei ole tauon pitämistä jos samalla juo kahvia kun tekee töitä. Meillä ainakin pidetään pikapalaverit ym. kahvikupin äärellä, ei niitä kukaan tauoiksi katso

Työssä, jossa pystyy tekemään töitä samalla, kun juo kahvia, on yleensä mahdollisuus pitää myös tauko esimerkiksi lukemalla netistä iltapäivälehdet tai vaikka kirjoittelemalla Aihe Vapaalle. 

Kai nyt aloittaja itse tietää mikä kiusaamista. Kirjoittaa vielä että muut työpaikalla oli mukavia. Jos tää yks kohtelee erilailla niin sen kyllä huomaa. Ikäänkuin kiusatun tarvitsisi todistaa kiusaamistaan. Ikäviä kommnentteja joiltakin t. Kiusattu

Olen. Vuosia kestin. Pitkä sairausloma muun syynn takia sai lopulta minut ymmärtämään miten loppu olin. Irtisanoin itseni ja lähdin

Ap oletko kysynyt mitä tapahtui edeltäjällesi? Mulla vastaava tilanne niin kuulin myöhemmin että myös edeltäjä lähtenyt samasta syystä pois. Esimies täysi torvelo. Miespuolinen ja kaikki oli hänen mielestään vaan akkoin hömpötyksii vaikka useampi hänelle yritti puhua huonosta työilmapiiristä

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä vielä. En ole vastaillut itselleni paitsi nää mihin kirjoitan ap. En ole setä vaan 36 vuotias nainen ja tilanteessa ei satua yhtään. Ihan kuin työpaikkakiusaaminen olisi joku utopiajuttu. Mikäköhän osa kertomuksessa ei ollut uskottavaa :(

Et ole uskottava ja vaikka olisitkin on tarinasi täysin turha. Se ei ole kius.aamista, että sinun hitaudestasi valitetaan, ja että toinen ex-työntekijä oli parempi työssäsi. Kyyläys yms. Ei ole kiusaam.ista nähnytkään. Se, että julkaiset tällaista pa.skaa vie uskottavuutta oikeilta työpaikkakiusaa.misilta. Häpeä, jos osaat.

Joskus nuorena harjoittelussa. Yksi vanhempi nainen otti silmätikuksi. Itse kyllä istui tuntikaupalla tekemättä mitään niinkuin muutkin työntekijät mutta heti jis minä istuin niin tuli sanomaan ettei ole aikaa lorvailla, jos kävin esim. juomassa vettä niin huomautti että tauot syömistä ja juomista varten. Itse kyllä kävi taukojen välissä tupakalla. Kerran erehdyin ottamaan pullan kun joku oli leiponut niin sanoi että ne on tarkoitettu vaan vakituisille työntekijöille. Joillekin lienee tyypillistä teetättää harjoittelijoilla omat työt. Nyt itse vastaavassa asemassa ja osaan kyllä toimia eritavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä vielä. En ole vastaillut itselleni paitsi nää mihin kirjoitan ap. En ole setä vaan 36 vuotias nainen ja tilanteessa ei satua yhtään. Ihan kuin työpaikkakiusaaminen olisi joku utopiajuttu. Mikäköhän osa kertomuksessa ei ollut uskottavaa :(

Et ole uskottava ja vaikka olisitkin on tarinasi täysin turha. Se ei ole kius.aamista, että sinun hitaudestasi valitetaan, ja että toinen ex-työntekijä oli parempi työssäsi. Kyyläys yms. Ei ole kiusaam.ista nähnytkään. Se, että julkaiset tällaista pa.skaa vie uskottavuutta oikeilta työpaikkakiusaa.misilta. Häpeä, jos osaat.

Hitaudesta ei valitettu vaan tavasta tehdä työt. Työpaikalla lähes 50 työntekijää ja vain tämä yksi valitti. En häpeä sillä ei ole mitään syytä. Esimies pahoitteli lähtöäni mutta ymmärsi kyllä syyn.

Ai kyyläys ei ole kiusaamista. Taitaa olla kirjoittaja itse ap:n kiusaaja

Jokainen joka kiusaamista oikeasti kokenut tietää kyllä mitä se on. Ne jotka sanoo ettei koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen ole mitään ovat joko itse kiusaajia tai eivät ymmärrä asiasta mitään. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa työkyvyttömyyden ja pilata elämän. Voimia ap:lle ja muille asian kanssa painiville

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorena harjoittelussa. Yksi vanhempi nainen otti silmätikuksi. Itse kyllä istui tuntikaupalla tekemättä mitään niinkuin muutkin työntekijät mutta heti jis minä istuin niin tuli sanomaan ettei ole aikaa lorvailla, jos kävin esim. juomassa vettä niin huomautti että tauot syömistä ja juomista varten. Itse kyllä kävi taukojen välissä tupakalla. Kerran erehdyin ottamaan pullan kun joku oli leiponut niin sanoi että ne on tarkoitettu vaan vakituisille työntekijöille. Joillekin lienee tyypillistä teetättää harjoittelijoilla omat työt. Nyt itse vastaavassa asemassa ja osaan kyllä toimia eritavalla.

Ennen oli tapana kyykkyttää harjoittelijat. Itsekin saman kokenut. Nykyään jokainen käsipari on niin arvokas että moiseen ei ole varaa, eikä aikaakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tarina on ihan uskottava. Omaani sensijaan en itse ees uskoisi jos ei olisi oma. Aloitin uudessa paikassa jossa jonkun kkn kuluttua alkoi vanhempi naistyöntekijä ihan yhtäkkiä kiusata. Huomautteluja työstä. Mulkoiluja jne. Sitten huomasin että työpöytäni tavaroita siirrelty yms. Olin ihan rikki ja aloin isälleni kertoa asiasta. Selvis että tää nainen oli joskus vikitellyt isää siinä onnistumatta. Saanut jostain selville kenen tytär olin ja päätti mulle kostaa. Lopputulos olu kyllä meillä se että kiusaaja lähti ensin pitkälle sairauslomalle ja sitten pois kokonaan. Oli hällä kai muitakin ongelmia kuin minä

Ei tässäkään ole mitään ns. pihviä. Kuulostaa herkkänahkaiselta meiningiltä. Mistä tiedät, ettei siivooja siirtänyt tavaroita? Miksi ei saa huomauttaa asiallisesti työstä tai vilkaista päin? Voi toki olla, että kuvaus ei vain kerro kaikkea, mutta kuulostavat tavalllisen käytöksen virhetulkinnoilta nuo.

Tällaiset kuvaukset yrittävät mitätöidä oikeasti kiusattujen kokemuksia.

Siivooja ei siirtänyt tavaroita koska itse siivosin työhuoneeni niinkuin kaikki muutkin omansa. Siivoojalla avain vain yhteistiloihin

Mikä vitsi. Siivoojat ei todellakaan siirtele mitään tavaroita pöydiltä. Meillä ainakaan

Vierailija kirjoitti:

Mikä vitsi. Siivoojat ei todellakaan siirtele mitään tavaroita pöydiltä. Meillä ainakaan

Itse toimin siivoojana aiemmin eikä tosiaan saanut pöydällä oleviin tavaroihin koskea. Välistä pyyhittiin mistä mahtui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä vielä. En ole vastaillut itselleni paitsi nää mihin kirjoitan ap. En ole setä vaan 36 vuotias nainen ja tilanteessa ei satua yhtään. Ihan kuin työpaikkakiusaaminen olisi joku utopiajuttu. Mikäköhän osa kertomuksessa ei ollut uskottavaa :(

Et ole uskottava ja vaikka olisitkin on tarinasi täysin turha. Se ei ole kius.aamista, että sinun hitaudestasi valitetaan, ja että toinen ex-työntekijä oli parempi työssäsi. Kyyläys yms. Ei ole kiusaam.ista nähnytkään. Se, että julkaiset tällaista pa.skaa vie uskottavuutta oikeilta työpaikkakiusaa.misilta. Häpeä, jos osaat.

Trolli taidat luulla, että kiusaaminen työpaikalla on jotain "lällällällä sulta pääsi pieru, kakkapää". Ei, kyllä se on juuri tuollaista hienovaraista manipulointia. Sanat eivät ehkä kuulosta pahalta, mutta omassa kontekstissaan ne ovat kiusaamista. Ei niillä ole muuta tarkoitusta kuin aiheuttaa pahaa oloa. Normaali empaattinen ihminen ei tekisi uudelle työntekijälle niin kuin ap:lle. Mielipiteet voi sanoa esimiehelle, jos on oikeasti joku huoli toisen pärjäämisestä. Kollegalle voi sanoa, "huomasitko, tämä meni väärin, tee ensi kerralla näin". Ei mitään "sä olet hidas, huoh, kyllä Liisa osasi paljon paremmin".

Vierailija kirjoitti:

Mitä epäilette työteholle tapahtuvan, jos kaikki saisi häiriöttä suorittaa omia töitään?

Kilpailuvaltti? Maa jossa töissä keskitytään töihin eikä kiusaamiseen? 

Minua työpaikka kiusasi vanhempi nainen. Tulin myöhemmin kuin vän kyseiseen firmaan. Haluttiin kouluttaa uusi projektipäällikkö, siihen pyydettiin minua. Minulla ei ollut aavistustakaan asiasta. Kun olin useamman koulutuksen käynyt ja aloin saamaan uusia tehtäviä, alkoi tapahtumaan. Avokonttorissa oli minun työpisteelläni kaadettu usein kahvit pöydälle. Huomasin asian kun tulin ensimmäisenö töihin. Palavereissa tämä minua 15 vuotta vanhempi nainen keskeytti puheeni, ohimennen tönäsi kahvit papereilleni. Juttelun työsuojeluhenkilön kanssa, ylureagoin. No nämä naiset olivat kavereita, kävivät röökillä. Kerroin 2 kertaan pomolleni törkeimmistä kiusaamisista 4 vuoden aikana, olet vaan yliherkkä koveta itsesi. Aloin katsomaan uutta duunia, ei ole kiva mennä töihin kun negatiivista, milloin huutoa, milloin keksitty juttu, jokin draama mihin minut oli sekoitettu tai yritetty lavastaa syylliseksi. Olen rauhallinen ja kartan kaikin keinoin draamaa. Sanoin itseni irti. Olen kuullut että hän joka sitten täytti paikkani otettiin rekryjen kautta. Kuukauden sisään uuden projektipäällikön tultua sai tämä kiusaaja fudut, meni niin pitkälle. Harmittaa kun tykkäsin työstäni, moni alainen tykkäsi minusta. Kaikki tiesi kiusaamuseni, kukaan ei tehnyt asialle mitään. Pomoni sanoi usein sulle maksetaan niin isoa palkkaa että eiköhän siinä ole paskan sietämisen lisäkin otettuna huomioon. Näin entisen pomoni 6 vuotta lähdettyäni sieltä, hän sanoi että oli virhe päästää minut lähtemään. Pikkuisen myöhäistä!

Vierailija kirjoitti:

Ite yritin kerran, mutta kun toinen kiusaajista oli lähin pomoni, niin luonnollisesti tilanne oli ihan mahdoton.

Sinnittelin paikassa ihan liian kauan (koska työtehtävät kiinnostivat minua ja opin paljon) mutta lähdin vasta kun tunsin, että tulen ihan hulluksi. Yöunista ei puhettakaan ja mahaa väänsi aina aamuisin jo etukäteen kun ei tiennyt, mitä sieltä taas sinäkin päivänä saisi niskaansa.

Jos joku minulta kysyy neuvoa, niin sanon aina, että etsi mahdollisimman pian toinen työpaikka.

Tämä on kuin omasta kynästäni. Lähiesimieheni ja toinen naisihminen kiusasivat minut siihen pisteeseen, että oma mielenterveys järkkyi pahasti. En nukkunut enää öisin, leposykkeet huiteli taivaissa, olin itkuherkkä ja kotona makasin lamaantuneena töiden jälkeen osaamatta enää tehdä mitään vapaa-ajan asioita. Lauantaisin surin jo sitä että ylihuomenna taas viikko alkaa. Muu perhe kärsi ja minä yritin sinnikkäästi vaan jaksaa jatkaa, en halunnut olla luovuttaja tai uskaltanut heittäytyä tyhjän päälle.

Kiusaaminen oli petollisen piilevää, joka sai jatkuvasti kyseenalaistamaan itseni, onko sittenkin kaikki vika minussa. Esimies näytteli pintapuolisesti mukavaa mutta ilkeili jatkuvasti rivien välissä. Kaikesta mitä tein, löysi jotakin negatiivista kommentoitavaa. Puhui minulle myös muiden kuullen kuin pikkulapselle, avokonttorissa huutaen. Syytti asioista, jotka itse oli ensin ohjeistanut tekemään, en tiedä eikö oikeasti muistanut vai oliko se tarkoituksellista. Mieli vaihtui hänellä joka päivä, saattoi raivona huutaa asiasta joka juuri edellisellä viikolla oli sovittu tehtävän siten kun tein. Joka päivä odotin, että mistä tulee seuraavat huudot. Hän murensi päivä päivältä kaiken ammatti-itsetuntoni niin että lopulta olin säikky varjo omasta itsestäni. Mainittakoon muuten että kaikilta muilta yhteistyökumppaneilta sain pelkkää positiivista palautetta.

Hänen paras ystävänsä, toinen naispomo halveksi minua alusta lähtien ja osoitti sen suoraan myös. Puhui suoraan päälle, käänsi selän päin naamaa, vähätteli kaikkea mitä sanoin tai tein.

Tämä työ oli helvettiä. Meni monta kuukautta lopettamiseni jälkeen että vatvoin asiaa ja näen noista ihmisistä vieläkin painajaisia.

Ainakin opin, että mikään työ ei ole oman mielenterveyden menettämisen arvoinen. Työttömyyskin on parempi vaihtoehto. Tsemppiä ap, ymmärrän täysin.

Erityisesti naisvaltaisista työpaikoista pysyn suosiolla kaukana.

Lisää kokemuksia?