Oletko joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi?
Mitä teit? Miten selvisit? Itsellä tilanne että aloitin muutama kk sitten uudessa paikassa. Muuten aivan ihana paikka mutta yksi pitkään talossa ollut työntekijä kävi heti arvostelemaan tapaani työskennellä. Huomasin myös että tuijotteli minua kun istuin kahvilla vaikka samalla puhuin työasioita, tein tilauksia yms. niin ilmeisesti hänen mielestään olin liian pitkään tauolla. Lisäksi oli työtoverilleni sanonut että hukkaamme aikaa kun teimme erästä työhommaa yhdessä jne.. Olen useasti hänen suustaan kuullut että entinen paikallani ollut oli niin nopea reipas ja ehtiväinen. Saan kyllä työni hoidettua ja muilta tullut kiitosta työskentelytavoista. Tää yksi vaan sitä mieltä että asiat pitäisi hoitaa juuri niinkuin hän haluaa. Kaikista oudointa tässä se että teemme kokonaan eri työtä eikä minun hommani oikeastaan kuulu hänelle millään tavalla. En tiedä hätiköinkö mutta sanoin itseni irti koeajalla ja etsin uuden paikan. Esimiehelle sanoin irtisanoutumisen syyksi että minua koulukiusattu mutta tässä iässä en halua enää joutua kiusatuksi enkä selvittelemään asioita joihin en ole syyllinen. Oli pahoillaan mutta ymmärsi
Kommentit (67)
18 jatkaa
Sanotaan että herra se on herrallakin kun joten otin yhteyttä johtoportaaseen ja selitin tilanteen sähköpostissa, koska tapaamista ei järjestynyt. Kiitos koronan minut voitiin lomauttaa vastauksena sähköpostiini, virallisesti rahan ja työn puutteen vuoksi. Sattumalta tiesin että taloudellinen tilanne on paras aikoihin ja töitä niin paljon että rästilistamme vain pitenee ja sitä olisin koronan aikaan lyhentänyt. Asia on nyt liiton juristilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo jää mietityttämään, kun oma oleminen on selvästi ärsyttänyt toista, mutta itse ei keksi, että mikä itsessä niin kovasti ärsytti. Olisi kiva tietää ja siten ymmärtää.
Ei tarvii. Älä yhtään mieti mikä se voi olla koska se on kaikki mitä olet tai voit olla.
Miettimällä pahoittaa vain oman mielensä koska lopun viimeksi pitää olla oma itsensä ja viihtyä omissa nahoissaan.Tuo on kiusaajan taktiikka saada epäilemään kaikkea itsessä.
Kiitos kauniista sanoistasi!
Itse asiassa yksi työkaveri sanoi ekalla viikolla, että pysy tuollaisena iloisena itsenäsi. Älä luovu siitä.
Se oli minusta oudosti sanottu, sillä en tietenkään luopuisi iloisesta olemuksestani. Vaan hänpä tiesi mistä puhui. Tuolla oli mahdoton pitää kiinni omasta iloisesta minästä.
Onneksi oli lyhyehkö määräaikaisuus.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Esimies olisi siis halunnut selvitellä asiaa mutta minulla uutena työntekijänä ei ollut kiinnostusta alkaa selvittelemään vuosia talossa olleen ihmisen kanssa yhtään mitään. Yritin jo suoraan keskustella hänen kanssaan mutta kommentti oli että hän tietää vanhana työntekijänä asiat paremmin
Pitääkin olla vahva ja ammatillisestikin vahvoilla jos tuollaisessa tilanteessa aikoo selvitä voittajana.
Analysoi vielä tuo teksti. Tuossa ei ole mitään kiusaamista edes. Aloitus on provo. Aloittaja ei ehkä edes tiedä, millaista painostusta ja kieroilua oikea kiusaaminen on.
T. Kiusattu (ei tosin töissä, vaan koulussa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo jää mietityttämään, kun oma oleminen on selvästi ärsyttänyt toista, mutta itse ei keksi, että mikä itsessä niin kovasti ärsytti. Olisi kiva tietää ja siten ymmärtää.
Ei tarvii. Älä yhtään mieti mikä se voi olla koska se on kaikki mitä olet tai voit olla.
Miettimällä pahoittaa vain oman mielensä koska lopun viimeksi pitää olla oma itsensä ja viihtyä omissa nahoissaan.Tuo on kiusaajan taktiikka saada epäilemään kaikkea itsessä.
Kiitos kauniista sanoistasi!
Itse asiassa yksi työkaveri sanoi ekalla viikolla, että pysy tuollaisena iloisena itsenäsi. Älä luovu siitä.
Se oli minusta oudosti sanottu, sillä en tietenkään luopuisi iloisesta olemuksestani. Vaan hänpä tiesi mistä puhui. Tuolla oli mahdoton pitää kiinni omasta iloisesta minästä.
Onneksi oli lyhyehkö määräaikaisuus.
Miten jaksat provoilla? Etkö lukenut kommentteja?
Esimieheni oli narsisti. Itsetuntoni on ihan riekaleina tuon kokemuksen jälkeen ja olen niin epävarma että on vaikeaa saada uutta työpaikkaa. En toivo samanlaista kokemusta kenellekkään.
Tästä oppineena teen nykyisin työni ja sillä sipuli. Ohjeet otan vastaan esimieheltä joita noudatan. En siis jäänyt tuohon paikkaan, etsin toisen. Nyt on hyvin vaikka eka puoli vuotta säikyin kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Tästä oppineena teen nykyisin työni ja sillä sipuli. Ohjeet otan vastaan esimieheltä joita noudatan. En siis jäänyt tuohon paikkaan, etsin toisen. Nyt on hyvin vaikka eka puoli vuotta säikyin kaikkea.
-15 kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarina on ihan uskottava. Omaani sensijaan en itse ees uskoisi jos ei olisi oma. Aloitin uudessa paikassa jossa jonkun kkn kuluttua alkoi vanhempi naistyöntekijä ihan yhtäkkiä kiusata. Huomautteluja työstä. Mulkoiluja jne. Sitten huomasin että työpöytäni tavaroita siirrelty yms. Olin ihan rikki ja aloin isälleni kertoa asiasta. Selvis että tää nainen oli joskus vikitellyt isää siinä onnistumatta. Saanut jostain selville kenen tytär olin ja päätti mulle kostaa. Lopputulos olu kyllä meillä se että kiusaaja lähti ensin pitkälle sairauslomalle ja sitten pois kokonaan. Oli hällä kai muitakin ongelmia kuin minä
Ei tässäkään ole mitään ns. pihviä. Kuulostaa herkkänahkaiselta meiningiltä. Mistä tiedät, ettei siivooja siirtänyt tavaroita? Miksi ei saa huomauttaa asiallisesti työstä tai vilkaista päin? Voi toki olla, että kuvaus ei vain kerro kaikkea, mutta kuulostavat tavalllisen käytöksen virhetulkinnoilta nuo.
Tällaiset kuvaukset yrittävät mitätöidä oikeasti kiusattujen kokemuksia.
Kahdessa päiväkodissa. Toisessa kiusaaja oli esimies, toisessa vanha lastenhoitaja joka sai mukaansa kiusaamiseen muita.
En ole joutunut. Mutta ei mua oikeastaan edes voi työpaikkakiusata. Menen töihin, teen esimiehen mulle määräämät hommat (eli mistä mulle palkkakin maksetaan) ja lähden kotiin. Olen elämäni aikana ollut aika monessa työpaikassa eikä yhdessäkään ole ollut ketään, joka olisi edes yrittänyt sabotoida mun töitäni.
Ite yritin kerran, mutta kun toinen kiusaajista oli lähin pomoni, niin luonnollisesti tilanne oli ihan mahdoton.
Sinnittelin paikassa ihan liian kauan (koska työtehtävät kiinnostivat minua ja opin paljon) mutta lähdin vasta kun tunsin, että tulen ihan hulluksi. Yöunista ei puhettakaan ja mahaa väänsi aina aamuisin jo etukäteen kun ei tiennyt, mitä sieltä taas sinäkin päivänä saisi niskaansa.
Jos joku minulta kysyy neuvoa, niin sanon aina, että etsi mahdollisimman pian toinen työpaikka.
Mun työpaikalla on huono henki. Siis jatkuvaa naljaikua, ihmiset riipi toisiaan, yksikin työntekijä piti oikein velvollisuutenaan pilata muiden päivä jos huomasi yhtään että kenelläkään on hauskaa.
Ja vaikka mitä muuta.. Oon ollut itse siellä liian pitkään. Ap teki ihan oikein kun lähti, turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Itsekin etsin ulospääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä oppineena teen nykyisin työni ja sillä sipuli. Ohjeet otan vastaan esimieheltä joita noudatan.
Minun tilanteessani esimies pimittää tietoa, muuttaa aiemmin sanomaansa ja väittää että muistan väärin tai ymmärsin aiemmalla kerralla väärin, vaikka olin kirjoittanut ohjeet ylös. Toistuvasti kieltäytyy antamasta mitään ohjetta kirjallisesti. Aluksi uskoin selityksen lukihäiriöstä, mutta myöhemmin tajusin että hän ei vain halua jättää mistään kirjallista todistetta.
18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuon trollialoituksen jutut eivät edes kuulosta kiusaamiselta, vaan ihan normaalilta elämältä. Tuijottelu on ärsyttävää, mutta ei pelkästä tuijottelusta välttämättä pysty päättelemään syytä. Kannattaa aina pitää tauot juuri sen pituisina kuin millaisiksi ne on merkitty, niin kukaan ei pääse huomauttamaan niistä.
Ei ole tauon pitämistä jos samalla juo kahvia kun tekee töitä. Meillä ainakin pidetään pikapalaverit ym. kahvikupin äärellä, ei niitä kukaan tauoiksi katso
No tämäkin vielä. Yleensä kahvia voi juoda työtä tehdessään ja se on jopa normaalia, eikä ole siis tauko.
Itse olen alkanut epäillä, että esimiehet haluavatkin pitää työntekijät riitaisina. Näin ei pysty syntymään mitään liittoumia, jotka vaatisi vaikkapa parempaa palkkaa. Ja torsisia ihmisiä helpompi yhden hallita.
Jaksan vaan ihmetellä, että esimiehiksi valitaan niin monesti se, jolla on kaikista huonoimmat ihmissuhdetaidot, ja narsistisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 20 vuotta työelämässä, useassa työpaikassa ja vieläpä hoitoalalla, eikä minua ole koskaan kiusattu.
Entä sinä itse. Oletko kiusannut muita
En. Ei se mene niin että on joko kiusattu tai kiusaaja. Suurin osa ihmisistä on ihan normaaleja ilman sen kummempia ongelmia.
Et mielestäni tehnyt hätiköityä päätöstä. Kiersit miinan niin sanotusti. Olisihan sitä voinut selvitellä mutta se olisi minimissäänkin vienyt paljon voimia ja huonossa tapauksessa ei olisi auttanut. Ja kuitenkin koitit ilmeisesti puhua kiusaajalle.
Minäkin lähdin pois, tosin kestin muutaman vuoden. Yksi - yllätys vaan - vanhempi naisihminen otti mut silmätikuksi. Hän alkoi puhumaan yhdelle lähimmälle työkaverille minusta pahaa ja kohta minua vastaan olikin jo liittoutuma. Työilmapiiri oli todella jäätävä. Jossain vaiheessa nousin puolustautumaan mutta päätin lopulta lähteä pois kokonaan. Tilanteen olisi ehkä voinut ratkaista mutta en jaksanut lähteä siihen. Se nainen on sellainen hurjimus että hänelle sallitaan sellaista käytöstä mitä joillekin tai suurimmalle ei todellakaan sallittaisi. Koska pomosta lähtien ihmiset pelkäsi enemmän tai vähemmän häntä.
Its en ole koskaan kiusannut ketään töissä. En vaan tajua mikä siinä motivoi, tai muiden lyttäämisessä.
Aivan älytön ajatus ettö yhtäkkiä alkaisin jossain kahvipöydässä supattaa ja kääntää porukkaa yhtä vastaan. Muhun tommonen supattelu ei myöskään toimi.
Pystyttekö te ymmärtämään näitä työpaikkakiusaajia? Itse olen kohta sitä mieltä, että jos työpaikalla ei saa tehdä työtehtäväänsä rauhassa, ja henkisesti turvallisissa oloissa, olen mielummin köyhä työtön.
Mitä epäilette työteholle tapahtuvan, jos kaikki saisi häiriöttä suorittaa omia töitään?
Mutta eihän pari kommenttia tai tuijotus ole syy tuollaiseen draamaan? Mistä tiedät, että tuijotti tauon pituuden vuoksi? Siinä vaiheessa kannattaa lyhentää taukoja selvästi ja katsoa vaikka kellosta aikaa. Saahan sitä nyt kommentoida jonkun työn tekemistä ja normaalisti työelämässä pitää sietää pientä painetta koko ajan.
Kuulostaa siis pahasti trollilta. Aloituksen kuvaus on täysin epäuskottavan ja tekaistun kuuloinen. Nimittäin ei tuossa oo mitään outoa ja asiallinen kritiikki pitää kestää, eikä se ole kiusaamista. Asiaton haukkuminen ym. on toki eri juttu.