Kumman kuuluisi siivota?

Minä huolehdin meillä yleensä ruuanlaitosta ja keittiön siivouksesta. Mutta jos olen sairas, reissussa tai vaikka vaan sanon että laiskottaa niin kyllä mieskin hoitaa nuo hommat ilman valitusta. Usein keittiö ei ole kauhean siisti vaan on tiskattavaa ym. Mutta se ei estä lähtemästä miehen kanssa kävelylle, metsään, raksalle ym. Eli ensin elämä ja pakolliset kotityöt sitten jossain välissä. Mies tekee tosi paljon sekä palkkatöitä että oman yrityksen töitä joten perinteiset siivoukset ym hoidan minä enimmäkseen.

Minä katson enemmän sitä että kokonaisuus olisi reilu. Jos käyn reissussa ja keittiö on kuin pommin jäljiltä niin en jaksa suuttua. Joko miestä on laiskottanut tai sitten on oikeasti ollut muuta tärkeämpää. Tosin usein mies kyllä siivoaa ainakin enimmät jos minä teen vaikka pitkää päivää töissä. Mutta jos kokisin että mies ei tee kokonaisuudesta osaansa niin sitten suuttuisin apn tapauksessa. Erityisesti jos mies olettaisi että aina kun hän tulee reissusta on talo siistinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se siivoaa, jota häiritsee. 

Typerin kommentti ikinä. Paskat voi jättää siis pönttöön jne.

Kyllä huomaavaisuus yhteistaloudessa on kaikea A ja O. Taidat olla saastainen.

Typerin kommentti ikinä. Ei normaali ihminen pysty jättämään paskoja pönttöön. Normaalia ihmistä sellainen häiritsee. Sinä se olet saastainen, jos paskat pöntössä on sinulle ok. 

Aika moni tuntuu jättävän roiskeet ym viirut pönttöön. Minun mielestäni jokainen siivoaa omansa. Sitä tarkoitin.

Olen aika usein työnmatkoilla ja mies ja lapset sen ajan vastuussa kodista. Kerran tulin 5pv reissulta kotiin siten, että kaikki paistinpannut ja uunivuoat oli liedellä täynnä ruoantähteitä ja mitään ei oltu laitettu eteenpäin ja pimahdin. Olin kuitenkin tehnyt valmiiksi ruokia jotka piti vaan lämmittää ja/tai keittää riisi tai perunat kaveriksi. Kuvittelin siinä, että toinen arvostaisi sitä, että otin huomioon hänet yrittäessäni helpottaa ruokahuoltoa poissaollessani. Minä yleensä meillä laitan ruoat. 

Tämän tapauksen jälkeen olen saanut tulla ns semisiistiin kotiin. En odota, että kotiutumistani varten siivotaan, mutta päivittäiset jäljet olis hyvä olla raivattuna. Ihan kuten silloinkin kun olen kotona: ruoan jälkeen tiskit koneeseen ja aikanaan puhtaat astiat paikalleen, mahdolliset ruoantähteet jääkaappiin rasiassa tai kompostiin ja jos roskis täyttyy, se viedään. Likaiset vaatteet pyykkikoriin yms. Pintojen ei tarvitse kiiltää, kunhan kotona pystyy toimimaan eikä tarvitse heti raivata. TÄMÄ on minusta kohtuullista molemmilta sukupuolilta ja pienetkin lapset pystyy omalta osaltaan auttamaan että se toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ap ei ole vastannut kysymykseen olettaako mies siivoavansa oman reissun jälkeen tiskivuoren joka olisi syntynyt reissun aikana? Vai olettaako mies että jos hän on ollut reissussa niin koti on siisti kun tulee kotiin?

Mies ei ole niin tarkka siisteydestä, joten en usko että varsinaisesti välittää onko koti siisti vai ei kun tulisi kotiin. En kyllä jättäisi sellaista kaaosta toiselle niin ei ole tullut testattua. Vaikea uskoa että hän ottaisi rätin käteen. Ehkä tätä on hyvä kysyä mieheltä miten näkee asian jos roolit vaihtuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli jos mies tulee työmatkalta tai ryyppyreissuiltaan, tulee kodin olla puhtaaksi nuoltu ja lihapadat pöydässä.

Ei muruakaan missään eikä edes yhtä lelua lattialla. 

Hyvä kun kerroitte tämän naiset, nyt kaikki miehet voi vaatia tätä naisiltaan. 

Sinulle tarjoaisin vain tofunakkeja tai kasviskeittoa. Liika lihansyönti on epäterveellistä.

Ap, jos et eroa ja avioliittosi jatkuu, niin siinä vaiheessa, kun nuorinkin lapsista on muuttanut pois kotoa, voit lopettaa kotitöiden tekemisen. Teet vain sen, mikä sinulle sopii. Moni ystävistäni on tuossa vaiheessa lopettanut ruuanlaiton ja miehen vaatteiden pyykkäämisen. Aikuinen pärjää, jos käy päivällä syömässä monipuolisen lounaan ja muuten syö leipää tai mikropuuroa. Enää ei ole kiire töistä kotiin tekemään ruokaa vaan voi jäädä ylitöihin tai mennä harrastuksiin suoraan töistä.

Yksi ystäväni remontoi yhdestä lapsen huoneesta itselleen makuuhuoneen. Tämä on innostanut meitä muitakin ja itsekin suunnittelen tekeväni niin. Toisesta lapsen huoneesta teen lapsille yhteisen vierashuoneen. Onhan se halvempaa asua, kun on toinen jakamassa kustannuksia. Siivoaminen helpottuu, kun sitten minun tarvitsee siivota vain kylppäri ja oma huone.

Meillä on aivan sama ongelma. Mies siivoaa hyvin vähän, en edes muista milloin on imuroinut! Kokee, että kun välillä täyttää ja tyhjentää tiskikoneen niin osallistuu riittävästi. Aina kun otan omaa aikaa, niin se tarkoittaa sitä että kaikki kotityöt ovat paussilla. Ei todellakaan sitä pyykkiä edes pese. Meillä on erityislapsi, joten tilanne on käynyt minulle kuormittavaksi. En nauti omasta ajasta, kun sen "hinta" on liian kova (eli pitää siivota koko kämppä, jota on annettu sotkea ja kaikki sotkut jäävät minulle). Olen ottanut reilusti enemmän omaa aikaa, kun en vain jaksa. Lapsen haasteet ja kotityöt ovat raskas yhdistelmä. Mies on kaiken kukkuraksi alkanut syyllistämään omasta ajastani, olen yrittänyt sanoa että tarvitsen sitä jopa enemmän kuin mies, koska hän ei kanna vastuuta mistään. On kuin teini, joka tekee oman osuutensa kotityöstä ja lastenhoidosta, mutta vastuu ei ole hänellä. Kyllä hän onneksi leikkii ja touhussa lasten kanssa, siitä pitää olla onnellinen, mutta ongelma on se että koen olevani ainoa jonka vastuulla koti ja lapset ovat. Aina kun mies on lasten kanssa hän kokee tekevänsä minulle palveluksen eikä hoitavansa velvollisuuttaan. Pahinta on, että tuntuu että jopa yhteinen perheaika on palvelusta minulle. Olen jopa miettinyt eroa tämän vuoksi, mutta kun tilanne on siinä mielessä ristiriitainen, että kyllä hän oikeasti on lasten kanssa. Ongelma on siinä, ettei parisuhteemme ole tasavertainen aikuisten parisuhde, jossa puhalletaan yhteen hiileen.

Jos mies ja lapset olisivat siivonneet vähitellen sen ajan, kun ap on reissussa, siis mies pyyhkinyt pöydät heti ruokailun jälkeen, jokainen laittanut omat astiansa ja lelunsa pois ja mies jossain sopivassa välissä tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen ja hieman imuroinut, niin ei se niin isolta hommalta olisi edes tuntunut.

Mutta kun tulee keskelle koko päivän sotkuja, niin ärsyttäähän se, jos siitä on vielä aiemmin sanottu ja ei mene kaaliin. Ihan hyvin olisi ollut miehellä aikaa siivota päivän mittaan ja viedä ne lattialla pyörineet pahvitkin jopa keräykseen, kun varmaan ovat ulkoilleet jossain välissä. Ja lapset vastatkoon edes joistakin omista sotkuistaan, jos ovat tarpeeksi isoja!

Ongelma taitaa olla se, että iso osa miehistä on passattu sottapytyiksi. Äiti on siivonnut jäljet aikuisiälle asti, niin lopputulos on tuo.

Niin, ap:n tilanteessahan todellinen ongelma ei ole se, että kuka siivoaa, vaan se, miksi antaa sotkun kertyä. 

Minä en todellakaan ole mikään siivousfriikki, meillä on useinkin sekaista. Mutta en tykkää siitä että kaikki jätetään just siihen mihin sattuu jäämään, vaan kun tekis jatkuvasti pientä ylläpitoa, mm. tiskien laiton, pääsee vähemmällä. Ja kaikki pääsevät vähemmällä, kun lapset opetetaan alusta alkaen siihen, että ruoan jälkeen lautanen tiskikoneeseen ja puhtaita tiskejä ei haudota koneessa vaan laitetaan heti paikalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap on tehnyt lapsia, jos ei kestä lasten sotkuja? 

Mitä roskaa siellä lattioilla oli?

Määrittele tiskivuori? 

Tiskikoneessa puhtaat tiskit, tiskiallas ja tasot täynnä tiskiä. Keittiönpöydällä likasia astioita, leluja, kirjoja, lehtiä, muruja ym. Keittiönlattialla kymmenisen lastenkirjaa, pehmoleluja, askartelutarvikkeita, kylppärin matto, vaatekappaleita, täysi pahvinkeräyspussi, ruoanlaitosta roskia, murua jne. Mitään tasoja ja liettä ei oltu pyyhitty ruoanlaiton jäljiltä.

Olen mielestäni siedättynyt lapsiperhearjen myötä aika hyvin sotkulle ja kestän sitä jos tiedän että en ole ainoa joka ne siivoaa.

Tuo että kaikki siivoaa yhdessä on sinällään ihan hyvä ajatus. Nyt ongelma oli se, että mies lähti heti perään omiin menoihin ja yhdessä sitä ei voinut tehdä. Toisekseen mies oli sitä mieltä että heidän jälkien siivous kuuluisi minulle kun olin kerran ollut pois.

Eli kun sinä olet ensin ollut ryyppäämässä ämmäporukallasi, niin miehesi olisi pitänyt perua menonsa?

Miksi olet tehnyt lapsia, jos et kestä omien lastesi sotkuja? Ihan muruja lattialla. Sinun aikanako niitä ei koskaan ole? Miksi et ollut siivonnut edes pahvinkeräyspussia roskiin ennen dokaamismenojasi? 

Ota vähän loiventavaa, alkoholisti. Vai dokasitko jo koko päivän? 

—

Ei miehen tietenkään tarvitse menojaan perua. Hän olisi esim voinut sanoa että siivoaa kun tulee takaisin kotiin. En juonut alkoholia eli se siitä provosta.

Ap

Eli SINUN lastesi sotkut ei kuulu sinulle laisinkaan???????????????????????????????????????????????????????????

No kuuluvatko ne lasten isälle sitten lainkaan? Sama logiikka hei.

Miehen ei pitäisi olla lastensa äidin sotkevaisin lapsi. Vai sinustako pitää? Se olisi ainoa tie ulos loogisesta umpikujastasi. Ei mitään avioliittoselvityksiä, vaan suoraan lastenvalvojan juttusille, että ajattelin nyt ottaa Matti Menninkäisen mieslapsekseni, muiden ei tarvitse sitä toistaiseksi huoltaa.

Olisiko sitten hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lasten paskat on miehen syytä? 

En tiedä minkä ikäisiä lapset ovat mutta aika pienetkin (2-3v) osaa jo omia tavaroitaan laittaa paikoilleen ja tiskit tiskikoneeseen. Ihan vauva ei, mutta eipä vauvat hirveästi muutenkaan sotke...

No ei oikeassa maailmassa kovinkaan moni 2v osaa laittaa tiskejä koneeseen. Ei edes 3v. Jotain rajaa nyt näihin sekoiluihin. Ja vauvaa et ilmeisesti ole koskaan nähnytkään, kun väität ettei ne sotke. Tervetuloa kiinteiden syömistä harjoittelevan kotiin katsomaan :D

Katsos jotkut osaa kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia. Kiinteän ruuan kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa tai erityistä sotkua. Suupieliä vähän piti pyyhkiä useammin, siinäpä se.

Juupa juu. Vain lapseton voi sanoa noin. Jokainen äiti ja isä tietää, että vauvaa ei voi kasvattaa syömään siististi. Jos se päättää sylkeä soseet pitkin pöytää tms., se tekee niin. Katsos kun sellainen muutaman kuukauden ikäinen vauva ei vielä ymmärrä juurikaan puhetta. Silti niistä kasvaa ihan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Minustakin kasvoi, vaikka 6kk ikäisenä heitin lautasen lattialle jne. 

Ja jokainen normaali äiti tai isä tietää, että muutaman kk:n ikäiselle lapselle ei laiteta suuta täyteen kiinteitä jotka se päättää sylkeä vaan vähän kerrallaan, onhan kyse totuttelusta. Eikä laiteta lautasta eteen josta sen lautasen saa heitettyä, hyvänen aika sentään. Ja jos se pahan makuinen soosi tulee ulos niin yleensä joko tippuu lusikalle tai ruokalappuun josta se on helppo pyyhkäistä pois...

Ilmainen vinkki: Älä jakele vauvansyöttämisohjeita, kun et ikinä ole vauvaa syöttänyt. 

Minä olen, sinä selkeästi et... :) Eikä tuo ole ohje, ihan normaalia sanomattakin selvää logiikkaa.

Normaalisti kyllä lapselle laitetaan lautanen eteen, kun hän alkaa opetella itsenäistä syömistä. Kerro toki, jos sinulla on parempi tapa lusikankäytön harjoittelulle tai sormiruokailulle. Samalla voit kertoa, miten estät vauvaa sylkemästä sitä PIENTÄ annosta, joka hänen suuhunsa laitetaan. Kyllä meistä näet jokainen tajuaa, ettei suuta ängetä täyteen. Silti tulee sotkua, koska en vielä ole tavannut pyhimysvauvaa, joka kilisti nielee kaiken, mitä suuhun laitetaan. 

Annoin jo esimerkkejä, miten välttyä sotkulta jos lapsi sulkee ruuan pois. Lautasesta voi myös pitää kiinni kun vielä harjoitellaan. 

Ei siinä ruokalaput kuule auta, jos vauva päristää suutaan/aivastaa juuri silloin kun siellä on sosetta (edelleen pieni määrä ei suu tupaten täynnä, joten siitä ei tarvitse huolestua). Kyllä sitä sosetta siinä vaiheessa voi lentää pöydälle ja vaikka tuolillekin. Myös syöttäjän päälle. Lautasesta kiinnipitäminen on ihan kiva neuvo. Ikävä kyllä ei aina toimi käytännössä. Joskus kun se pikkuinen voi tempaista vaikka vieruskaverin lautasen lattialle. Lapset ovat arvaamattomia. Opit huomaamaan, jos joskus saat omia. 

Lue tuo ylempi vastaukseni toiselle. Ja edelleen minulla on kyllä lapsia, ei ne sotke liikaa kun tekee asiat oikein.

News Flash: Sinun tapasi ei ole yhtään sen oikeampi kuin jonkun muunkaan. Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa hoitaa syömisen opettelu. 

Oletko vähän yksinkertainen? Sanoinko jossain että on vain yksi tapa? En, mutta tiedän kyllä miten lapset sotkee jos niiden antaa sotkea ja hoitaa asiat niin, että lapset pääsevät sotkemaan.

Älä suhtaudu lasten elämään niin negatiivisesti. Se on normaalia elämää eikä mitään sotkemista. Lika on iloinen asia ja sen siivoamisestakin voi tehdä iloisen asian. Kireä äiti on rasittava ilmiö. Ota siivoaminen rennosti. Siitä voi tehdä niin hauskaa, että muut innostuvat puuhaan. Vedä pelleasu yllesi ja laita siivousbileet pystyyn.

Ei pelle tarvitse asusteita alleviivatakseen asiaa. Jos mies pitää pellenään aikuista naista ja hankkii tämän kanssa lapsia, niin haluanpa nähdä sen naisen, joka ei siitä kiristy. Yhden tiedän, oli ohjelmallisen rento. Mutta oikeasti sillä oli omia ongelmia, teki melkoiset salavelat laittaessaan ihanaa kotia. Ylisieti siis miehen touhuja kompensoidakseen sillä omiaan.

Jos mies ei halua opetella järjestyksen ylläpitoa, sitten hänen pitää ottaa enemmän vastuuta siivouspuolesta. Ihmisellä saa olla ominaisuuksia ja puutteita, mutta aikuinen ihminen kantaa niistä vastuuta ja yrittää hyvittää toiselle möhlyjään. Ja ennen kaikkea, mies voisi ehkä ottaa tästä opikseen, miten paljon ylläpitotyötä kotona tapahtuu ilman että hän tajuaa siitä mitään. Ja osoittaa arvotuksensa asiasta sen sijaan, että vaatii lisää samaa.

Kaikkien on helppoa olla aidosti rentoja ja kiitollisia, jos kukaan ei vapaamatkusta kotonaan työkseen.

Olen kyllä nähnyt millaisia koteja on niillä joita tuo siivous ei oikein kiinnosta. Sellaisiin koteihin en astu uudelleen. Hyi helkutti...

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä nähnyt millaisia koteja on niillä joita tuo siivous ei oikein kiinnosta. Sellaisiin koteihin en astu uudelleen. Hyi helkutti...

Ja yleensä siivoton ihminen on siivoton muutenkin, esim. pukeutumiseltaan ja jopa käytökseltään. 

Tämän takia, ei yhteen asumaan eikä lapsia laiskojen miesten kanssa. Perhekeskeisen kanssa ei ole näitäkään ongelmia. Suomesta tosin niitä on vaikea löytää.

Yritin uudestaan keskustelua miehen kanssa. Pyysin että molemmat käyttäisi puheenvuoroja, toinen ei saa keskeyttää ja yrittää kuulla toista.

Miehestä ei tuntunut että olemme tiimi, jossa se hoitaa (esim siivouksen) joka pystyy. Kun pinnistän, voin ymmärtää tämän lähestymisen. Mies kuitenkin sanoi myös että tiimissä molemmilla on yhtälainen vastuu. Toin esiin, että usein arjessa koen että vastuu kodista kaatuu minulle, etenkin koronakevät oli raskas kun hoidin työt normaalisti ja lisäksi lapset ja kodin.

Tähän mies kysyi miksi sitten teen? Ja miksi en kerro selkeästi omista tarpeistani, sillä uhriutuminen lisää kaunaa. Se on totta, mutta itsestäni tuntuu että vaihtoehto on jatkuva kaaos kotona. Olen kyllä toisinaan ottanut asian puheeksi, mutta muutosta ei ole tapahtunut ainakaan pidemmän päälle.

Joka tapauksessa sovimme että keskustelemme vielä lisää ja kunnolla kodinhoidon vastuun jakamisesta.

Ap

Ap mitä jos koettaisitte miettiä mitä töitä teillä on kotona. Siis ihan konkreettista listaa jossa näkyisi niin ruuanlaitto, siivous, laskujen maksaminen, auton huoltaminen, lasten hararstuskuljetukset ym. Eli saisitte konkreettisesti mielikuvaa mitä kaikkea on pakko tehdä. Tai löytää ratkaisu jolla helpottaa näiden tekemistä. Miehenkin olisi helpompi nähdä mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä.

Minä inhoan vieraiden ”kahvitamista”. Joten se on siirtynyt miehen tehtäväksi jos on kotona. Ketään ei tunnu haittaavan että kahvia varten ei kaiveta arabian astiastoa vaan kaikille laitetaan mukit (vielä eriparisia osalla traktorimukeja, yhdelle hevosmuki ja pari saa muumimukin. Keksipaketin mies aukaisee pöydälle tai jos oikein on vauhdissa niin kaataa keksit puhtaalle ruokalautaselle tarjolle. Olen tyytyväinen. Itse saattaisin kaivaa kaapista kahviastiastoa ym mutta miehen tapa on paljon helpompi ja riittää minulle.

Minä kirjoitan niin miehelle kuin lapsillekin työlistoja. Eli saavat tehdä milloin haluavat kunhan listalla olevat työt tulee tehtyä. Toki mukavampaa olisi jos minun ei tarvitsisi huolehtia listojen kirjoittamisesta mutta näin hommat hoituu ilman että olen marttyyri tai nalkutan. Ja onneksi nuo tekee välillä hommia ihan oma-aloitteisestikkin.

Tsemppiä ap. Koeta miettiä mikä sinua oikeasti haittaa eniten. Ja etsi siihen ratkaisuja. Yksinkertaistakaan elämää. Mitä vähemmän erikseen käsin pestäviä vaatteita /astioita sen vähemmän tuollaista työtä. Inhotako pyykkien ripustamista kuivumaan? Siirrä se lasten työksi tai ostakaa kuivuri. Jos et halua huolehtia lasten harrastuksista ja kuljetuksista sopikaa että mies laittaa omaan kännykkään muistutukset näihin liittyen (ja ilmoittaen miehen yhteydhenkilöksi jolle tiedotteet ym tulee). Eli mieti mikä sinua haittaa ja kuormittaa eniten ja koettakaa löytää siihen ratkaisu.

Jos likaiset astiat riepoo niin sopikaa tapa millä tiskikone tyhjennetään. Kuka tyhjentää ja milloin. Se voi olla vaikka lapset yhdessä heti aamupalan jälkeen tai lapsilla kiertävä vuoro tuohon tehtävään ym. Ja voitte tehdä säännön että aina ruokailun lopuksi laitetaan porukalla astiat koneeseen. Ja jokainen opettelee laittamaan roskat roskiin niin niitä ei jää pöydille ajelemaan. Tehkää asiasta ”peli”. Jos koko perhe noudattaa uusia sääntöjä viikon niin menette porukalla ravintolaan syömään/kylpylään uimaan tai mikä teillä nyt olisikaan sopiva juttu.

Tsemppiä ap

Hyvä ap, kun olette pystyneet avaamaan asiasta asiallisen keskustelun. Nyt on mahdollisuus päästä aiheessa eteenpäin ja kohti kompromissiä. 

Mun näkemyksestä asian ytimessä on tiskikone ja sen tyhjäys. Koska kun. tiskikone on tyhjä, on sinne helppo laittaa likaiset ja järkevän jälkien siivoamisen prosessi helpottuu. Meillä tämä toimii parhaiten niin, että tiskikone laitetaan pyörimään yleensä iltaisin ja sen ehtii aamulla tyhjentää samalla kun kahvi valuu, jos päivittäisastioiden paikat on järkevät ja lähellä. 

Kuinka joillekin avioliitto, yhteiselämä ja kodinhoito ovat valtataistelua ja kilpailua?

Kovin terveellä pohjalla ei suhde tunnu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Sensijaan lähtiessäni johonkin näytän miehelle mitä hänen kannattaa tehdä. Laittaa tiskit koneeseen ja kaikki tavarat paikoilleen . Samoin lasten kasvaessa kerron aina, että huone on järjestyksessä, läksyt tehty ja hampaat pesty kun tulen kotiin. Meillä tämä on auttanut. Kun tulen kotiin, kehun aina kun ovat käyttäytyneet niin hienosti.

Tämä on hyvä tapa, kunhan tehtävät esitetään selkeästi ja toisia kunnioittaen. Työn jäljestä ei parane myöskään motkottaa.