Prkle! Mies varasi perheelleme matkan, mutta en halua lähteä.

Mun on kauhean vaikea ymmärtää ap:ta. Jos mun mies olisi tuollainen, niin meillä ei olisi ikinä tullut mitään pidempää suhdetta. Haluan matkustaa ja ennen kaikkea en voi sietää fobioista kärsiviä neuroottisia ihmisiä. Okei, pelkään mäkin hiiriä ihan tajuttomasti, mutta se ei tee elämästä hankalaa kuten jotkut fobiat tekee.

Kyl sun elämä on vaikeeta. Opettele alkuun relaaminen. Ei se niin vakavaa ole jos joku lääke jää ostamatta. Saahan niitä ulkomailtakin. Ja lääkäriinkin pääsee. Aurinkorasvojakin saa muualta kuin suomesta ja kaikkea muutakin. 

Voin lähteä puolestasi! Taidat olla kuivaa seuraa. Oppikaa ottamaan rennosti! 

törkeää varata matka selän takana. miksi ap:n lomasuunnitelmat olisivat sen huonompia kuin miehenkään. jos haluaa olla lomalla kotona niin mikä siinä on väärin? itse en lähtisi yllätyslomalle...

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 08:35"]

Käy ostamassa ne lääkkeet ja rasvat jo nyt ja pistä valmiiksi matkalaukkuun, niin tarvitse niistä enää stressata. 

Mikä siinä matkustelussa niin stressaa, vai onko sinulla yleensäkin elämässä huono stressinsietokyky? Mun mielestä on ihanaa unohtaa hetkeksi arkinen stressi tiskaamisineen ja siivoamisineen ja keskittyä vain omaan ja toisten viihtymiseen ja nauttimiseen. Stressi helpottaa heti, kun kamat on pakattu autoon ja kotioven lukko napsahtaa!

Kaikki ei tietenkään tykkää matkustelusta, mutta jos muut tykkää niin joskus täytyy tehdä myönnytyksiä ja mennä muiden mukana.  Hermoileva ja stressaantunut ihminen ei ole kivaa matkaseuraa,  joten opettele rentoutumaan sinäkin.

[/quote]

minuakin matkustaminen stressaa, matkan valmistelut, pakkaaminen ja itse paikan päällä oleminenkin. Nukkuminen vieraassa paikassa on vaikeata ja kuuma ilma väsyttää. Huomasinkin aika varhain, että meidän pitää ottaa vähintään 2 viikon lomamatkat, koska melkein se ensimmäinen viikko minulla menee paikkaan sopeutuessa. Toinen viikko on jo mukavaa.  Olen perheen kanssa reissannut lukuisissa paikoissa  ja näin jälkeenpäin niitä matkoja on mukava muistella. Minäkin tarvitsen matkan jälkeen palautumisaikaa, jotta tuntuu olo levänneeltä. Vaikeatahan tätä niiden on ymmärtää, joiden mielestä matkustaminen on ihanaa ja piristävää. Me kyllä suunnittelemme lomamame aina yhdessä, joten ei ole tullut yllätysmatkoja. Suosittelen ap, että menet matkalle mukaan ja yrität vaan sopeutua. Et ole kertonut lapsista mitään, mutta luulisin heille kokemuksen olevan kiva ja toivottavasti  äiti ei kiukuttele matkalla. Lähde sillä asenteella,e ttä mitä mukavaa siellä voisi olla ja osaatko oppia vielä jotain.  Elämä on opiskelua!

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 08:30"]

En haluaisi tuollaista kiittämätöntä vaimoa. Varsinainen ilonpilaaja pirttihirmu. Hyi h...

kehtaatkin vielä .

[/quote]

Jos minä olisin varannut ja maksanut matkan koko perheelle kysymättä mieheltä, hän olisi ollut yhtä harmissaan kuin ap. Hän ei vaan pidä matkustelemista, metsästys- ja kalastusreissut ovat eri juttu. Pahinta, mitä hän voi kuvitella, on joku rantaloma.

Minä tiedän miehen toiveet ja siksi olen matkat tehnyt lasten kanssa. Perheen yhteistä aikaa vietämme muuten. Meillä tämä toimii hyvin.

Miehen kanssa ei niin väliä mutta lapsi säälittää. Nykyään valtaosa lapsista käy edes joskus rantalomalla etelässä ja kaikki niitä reissuja hehkuttaa ja vertailee. Säälittää lapsi, jonka lomat pitää olla kotona istumista, kun äiti oksentaa vesilasillisestakin. Ja kyllähän lapsi oppii nopeasti säätelemään omaa käytöstään ja esim. peittämään omat toiveensa, koska äitiä ahdistaa ja pelottaa kaikki arjen rutiinista poikkeava.

Onko ap:lla joku terapia/lääkitys käytössä? Onko mahalaukku ja suolisto tähystetty, onko keliakia, ruoka-allergiat poissuljettu? Jos on, ehkä olisi syytä harkita sitten terapiaa ja/tai psyyken lääkitystä, jos elämä on noin pelottavaa, vaativaa ja ahdistavaa. Ehkä olisi parempi isän ja lapsen tehdä reissu nyt kahdestaan ja ap:n keskittyä itsensä parantamiseen. 

Jääköön ap kotiin, jos kerran ajatus lomasta on noin kamala.

Minä kieltäytyisin varmasti jostain Karibian matkasta, koska en yksinkertaisesti pysty olemaan niin voimakkaassa auringossa (=palan). Eikä sen tyyppisellä lomalla voisi oikein mitään muutakaan tehdä. Jospa ap:lla on joku samantyyppinen ongelma, vai onko pään sisäistä kaikki? Lääkkeistä ja rasvoista on paljon puhetta.

Kyllä 10-vuotias voi mennä isän kanssa matkalle kahdestaankin, paljon mukavampaa siellä varmasti on ilman stressaantunutta ja ahdistunutta äitiä. Äiti voi sitten lomailla ihan muuten. Yksin kotona oleminen toisten loman aikana voi olla ihan tervetullutta, sen verran väsähtäneeltä ja kiukkuiselta kuulostaa. 

Kaikki nuo ap:n pelot on helposti kumottavissa, mutta kyse taitaa olla jostain aivan muusta. Kreikan uimavedet on tutkitusti puhtaammat kuin Suomessa. Aurinkorasvat ja lääkkeet olisi ostettava joka tapauksessa myös Suomen kesään. Ruoka ei ole sen kalliimpaa kuin täälläkään. Jos olet perheen ainoa vatsavaivainen, pystyt kontrolloimaan omaa syömistäsi helposti. Aikuinen mies ja 10 v lapsi eivät tarvitse passaajaa, mutta mielellään käyttävät sinua huoltojoukkoina jos suostut siihen.

Elämäsi kuulostaa tosi ahdistavalta, sama stressaaminen taitaa koskea kaikkea muutakin elämää. Vatsakin voi oireilla jo somaattisista syistä. Sinuna yrittäisin saada apua ahdistukseesi.

Ymmärrän sinua ap oikein hyvin. Et ole mikääm ilonpilaaja.

Itselläni on sellainen tilanne, puolisoni ansaitsee ainakin kolme kertaa enemmän kuin minä. Kun lapset olivat pieniä olin kotona ja pidin muutamaa hoitolasta monta vuotta. Kaikki sujui hyvin, mies maksoi laskut ja minä kaikki lasten tarvikkeet.

Jossain vaiheessa tilanne muuttui, sovimme että kaikki maksetaan puoliksi. Ja sehän on ihan oikein. Siitä seurasikin aika huvittava tilanne, mies elelee kuin kroisos ja minä olen sentin venyttäjä. Mies ajelee uudella autolla ja osti juuri uuden moottoripyörän, käteisellä..minulla vanha kottero, tosin käteisellä sekin. Onneksi talo on jo maksettu muuten ei tulisi mitään.

Matkailua puoliso haluaisi harrastaa vaikka kerran kuussa johonkin kaupunkilomille mutta minulla ei siihen ole varaa ja yksin hän ei halua mennä. Päivisin mies syö joka päivä ravintolassa, minä taas voileivän ja kahvia, ei pysty muuhun ei mutta illalla syömme yhdessä rruan jonka teen ja sen maksamme tasan puoliksi vaikka hän toki syö enemmän.

Onhan se vähän oudon kuulosta, ei meillä edes suku tiedä tätä meininkiä, mutta muuten menee ihan kivasti, ei raha saa ratkaista ja jokainen tekee omillaan mitä lystää. En kyllä koe sitä niinkään että hän olisi elatusvelvollinen minua kohtaan, ei sekään olisi mukavaa.

On niin erilaisia perheitä, mieluummin näinkin kuin joku uskoton viinalle haiseva luuseri.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:41"]

Miehen kanssa ei niin väliä mutta lapsi säälittää. Nykyään valtaosa lapsista käy edes joskus rantalomalla etelässä ja kaikki niitä reissuja hehkuttaa ja vertailee. Säälittää lapsi, jonka lomat pitää olla kotona istumista, kun äiti oksentaa vesilasillisestakin. Ja kyllähän lapsi oppii nopeasti säätelemään omaa käytöstään ja esim. peittämään omat toiveensa, koska äitiä ahdistaa ja pelottaa kaikki arjen rutiinista poikkeava.

[/quote]

Matkailun ihanuus taitaa olla sulle joku uskonto? Tuskinpa lapset hirveästi kärsivät jos eivät pääse matkalle. Muistan kun yksi koulukaverini tuli etelänlomalta aivan innoissaan ja selitti pitkään miten jännä sisustus jonkun  tusinaturistikohteen teemaravintolassa oli. Siinä hänen elämyksensä.

Vaikuttaa vähän siltä kuin projisoisit oman matkailuinnostuksesi lapseesi. Että ei tarvitse itse haluta mitään vaan voi syyttää sitä lasta: "No mutku se nyt halus, enhän minä nyt muuten olis". Sitten kun maksaa sitä velkaa jonka otti Thaimaan matkaa varten ei tarvitse ajatella, että olinpas minä tuhlari vaan voi ajatella, että olin hyvä äiti kun tarjosin lapsilleni elämyksiä.

Ap, tarvitset ammattiapua ennen kuin tartutat pelkotilasi lapseesi. piste.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 08:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 08:01"]

Senkun teet ajan kanssa listan, että mitä pitää pakata mukaan ja sitten työnnät listan miehelle. Mies stressatkoon pakkaamiset ja kamojen hankkimiset. Jos haluaa sut mukaan, niin hoitaa sulle kaiken valmiiksi. Jos ei halua tehdä sitä, niin sit sun ei tarvi lähteä.

[/quote]

Pakkaaminen ei niinkään stressaa, mutta se itse matkustaminen ja perilläolo stressaa. Loma ei ole minulle lomaa koska stressaan koko ajan ja lasken öitä kotiinpaluuseen. En pysty nukkumaan, väsyttää ja sen takia kiukuttaa ja stressa entistä enemmään. Viikon matkan jälkeen tarvitsen aina viikon lepoloman/toipumisloman kotona.

Ja vaikka kuinka jätän miehelle listaa ostettavista lääkkeistä ja rasvoista, niin suurin osa unohtuu kuitenkin. Jos yhtään haluan, että lapsella on lääkkeet, rasvat ym mukana, tulee mun huolehtia ne mukaan.

ap

[/quote]

Miten musta tuntuu että sinua kukaan ei oikeasti edes halua mukaan. Vaikutat kyllä sellaiselta pahimman luokan ilonpilaajalta. Pysy kotona vaan ja sanot ettet lähde. Asia on sillä selvä, vai etkö osaa puhua suoraan.

Muakin vähän säälittää ap:n lapsi. Toki hän voi lomailla isänkin kanssa kaksin, mutta varmasti toivoisi myös että äiti olisi mukana. Ja nauttia eikä hytistä jossain kauhistelemassa että onkohan toi vesi varmasti puhdasta.

Eihän tuossa käy selväksi kuka laskut hoitaa. Onko niin että nainen hoitaa laskut, syömiset ja juomiset ja isukki hoitelee matkat sun muut hauskat jutut.

59: Ei yhdelläkään reissulla ole tarvinnut velkarahalla käydä eikä käydä jatkossakaan. Sen verran pitää osata budjetoida ja säästää, ettei velkarahalla reissata. Tehdään pari-kolme reissua vuodessa, näistä yksi rantaloma, yksi lasketteluloma (Suomessa), joku muu kyplylä- tai kaupunki- tai huvipuistoreissu kotimaassa tai lähimaissa. Thaikkuihin tai muualle kauas ei ole vielä lähdettykään, tuossa Välimerellä tai Kanarialla on käyty.

Lomat on suunniteltu perheelle sopiviksi ja niin, että lapsilla on kivaa - ja aina on ollut. Tenavat näitä lomia aina ensin kyselee ja suunnittelee, aikuiset sitten toteuttaa (minä pääosin näen sen suurimman vaivan vaihtoehtojen kartoituksessa ja karsinnassa, miehen kanssa valitaan sitten näistä, maksut menee puoliksi, tulotaso samanlainen). Ennen reissua toki aina stressaan siitä, pysyykö kaikki terveinä ennen matkaa ja matkalla ja tuleeko mukaan kaikki tarvittava (yleensä siis liikaa) mutta kaikki on mennyt aina hyvin (joku pieni päivän mahavaiva ollut mutta ei isompaa). Perinteisesti menee niin, että minä suunnittelen ja pakkaan omat ja lasten tavarat, lääkkeet, rasvat, rantakamppeet ym. ym. ja mies omansa, näinhän se kai useimmilla menee... ; ) Ja aina pinna kiristyy siinä viime hetkellä kaikessa sähinässä mutta sekin on moneen kertaan koettu ja ylipäästy. Mutta monen reissun kokemuksellahan tuo jo sujuu ja aina se reissu on ollut vaivan väärti.

64, kirjoitit äsken näin: 

Ja kyllähän lapsi oppii nopeasti säätelemään omaa käytöstään ja esim. peittämään omat toiveensa, koska äitiä ahdistaa ja pelottaa kaikki arjen rutiinista poikkeava.

Samaa voisi sanoa sinun lapsistasi:

Tenavat näitä lomia aina ensin kyselee ja suunnittelee

Mistä tiedät etteivät lapsesi aisti, että nyt äidillä alkaa pinna kiristymään siihen malliin, että sen täytyy päästä lomalle?

Terv. 59

Ehkä näin onkin, enpä tiedä! Ei tuo pinnan kiristyminen ainakaan ajallisesti kyllä päde; kesälomat kun varataan kevättalvella ja talviloma syyskuussa, joten aika kauan pitää pinnan kiristymistä ennakoida...; ) Pinna kun yleensä kiristyy vasta siinä juuri ennen matkaa, ei neljä kuukautta ennen lomareissua!

Ei meillä nyt toisaalta mitenkään poikkeavan paljon matkustella, ihan vastaavassa määrin kuin tuttavaperheissäkin, joissain perheissä toki reissataan vielä enemmän ja kauemmas. 

Ahdistaako muuten aloittajaa pelkästään ulkomaan matkat? Vai onko kotimaan matkailu ja lomailu ylipäänsä pelkkä stressiä, huolta ja murhetta? Jotenkin tuntuu, että ongelma on jossain muualla kuin tässä yhdessä perheelle varatussa viikon Kreikan matkassa. 

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:53"]Muistan kun yksi koulukaverini tuli etelänlomalta aivan innoissaan ja selitti pitkään miten jännä sisustus jonkun  tusinaturistikohteen teemaravintolassa oli. Siinä hänen elämyksensä.

[/quote]

Niin, mikä ongelma? Eikö tuollainen asia sinun mielestäsi saa olla elämys?

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 09:19"]

Rantalomalle Kreikkaan ollaan menossa, jos sillä nyt mitään samperin merkitystä on tässä asiassa. Niin ja lapsi on 10v.

Olen paljon kyllä aikoinaan matkustellut ja myös viime vuonna, ihan vaan sen takia että muu perhe haluaa. Koko viikon yritän vaan hengailla mukana ja näyttää iloista naamaa. Mua stressaa kaikki kohteessa, onko rantojen vesi puhdasta? Uima-altaan vedenlaatu, onko puhdas? Mitä voin syödä sairastumatta (olen erittäin herkkävatsainen)? jne jne jne.

Enimmäkseen myönnyn vaan muiden toiveisiin, siis mitä muut haluaa tehdä ja koitan sopeutua siihen. Sisimmässäni kiehuu ja pidättelen itkua. Yleensä se itku tuleekin sitten kun olen esim yksin hotellihuoneessa tai suihkussa. En myönnä kenellekään, että ahdistun enkä nauti. Teeskentelen nauttivani.

Ihaninta koko lomassa on se kun saan heittää kaikki kamat matkalaukkuun ja kotimatka alkaa.

ap

[/quote]

ei kuulosta normaalilta, jos noin ahdistut... pitäskö sun käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa? 

Ja seuraavan kerran mies matkalle lapsen kanssa ja sinä jäät kotiin relaamaan.