Prkle! Mies varasi perheelleme matkan, mutta en halua lähteä.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 09:12"]

Älä pilaa lapsesi lomaa! Yritä nyt järjestellä ne raha-asiat. Säästät jossain ja hankit ajoissa tarvittavat. Ehdit vaikkapa myydä kirpparilla lapsen vanhat lelut ja vaatteet sekä kaikki omat turhakkeet, niin saat vähän helpotusta rahatilanteeseen.

[/quote]

Ja sinunko pitää maksaa erikseen myös lapsen matka? Ihme touhua, meillä mennään lomamatkalle jos yleensä löytyy rahaa. Erilliset tilit on mutta se maksaa kenellä on tilillä rahaa, kaikissa asioissa. Me olemme perhe.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:42"]

Jääköön ap kotiin, jos kerran ajatus lomasta on noin kamala.

Minä kieltäytyisin varmasti jostain Karibian matkasta, koska en yksinkertaisesti pysty olemaan niin voimakkaassa auringossa (=palan). Eikä sen tyyppisellä lomalla voisi oikein mitään muutakaan tehdä. Jospa ap:lla on joku samantyyppinen ongelma, vai onko pään sisäistä kaikki? Lääkkeistä ja rasvoista on paljon puhetta.

Kyllä 10-vuotias voi mennä isän kanssa matkalle kahdestaankin, paljon mukavampaa siellä varmasti on ilman stressaantunutta ja ahdistunutta äitiä. Äiti voi sitten lomailla ihan muuten. Yksin kotona oleminen toisten loman aikana voi olla ihan tervetullutta, sen verran väsähtäneeltä ja kiukkuiselta kuulostaa. 

[/quote]

Ap stressaantuu vain matkan hinnasta, heillä kun jokainen kustantaa oman osuutensa. Että tälläinen "perhe" ap:lla.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:53"]Muistan kun yksi koulukaverini tuli etelänlomalta aivan innoissaan ja selitti pitkään miten jännä sisustus jonkun  tusinaturistikohteen teemaravintolassa oli. Siinä hänen elämyksensä.

[/quote]

Niin, mikä ongelma? Eikö tuollainen asia sinun mielestäsi saa olla elämys?

[/quote]

Tottakai saa olla. Yritin sanoa vain, että ei siihen elämykseen nyt välttämättä mitään ulkomaanmatkaa tarvita. 

Juu, ongelman nimi on ahdistuneisuushäiriö ja siihen saa myös lääkehoitoa. Jos pakonomaisesti murehtii ja märehtii kaikkea mikä mahdollisesti voisi mennä pieleen, ei saa nukuttua, elämä rajoittuu pieneen piiriin jne. niin kannattaa ihan lääkärin kanssa jutella.

Tän täytyy olla provo. Näin umpihullua ja neuroottista voi ollakkaan. Miehesi puolestaan kuulostaa ihanalta. Toivonkin, että hän ja lapsesi lähtevät kahdestaan, tulee taatusti ikimuistoinen matka ilman AP:tä!

Itse olen sellainen ihminen, että en pysty olemaan vieraassa paikassa ja kärsin kovasta stressistä. Tätä ei ole ulkomaanmatkoilla vaan vain kotimaassa, jos joudutaan menemään jonkun toisen mökille tai kotiin. Koko ajan sellainen olo, että "anteeksi, että ollaan täällä".

Se olo, että on "kylässä" on ihan hieveä. En pysty syömään, nukkumaan tai käymään wc:ssä vieraassa paikassa. Ja koko ajan stressaan, että miten me nyt muita häiritään. :(

Minulle vierailut ovat yhtä painajaista, mies on rennosti ja minä hoidan lapset ja yritän estää, että ne ei riko mitään tai satuta itseään mihinkään.

Minustakin sinun ap pitäisi päästä puhumaan tuntemuksistasi ammattilaiselle. Ymmärrän nuo hygienia-ajatuksesi, sillä itselläni on ollut ja on välillä edelleen samanlaisia varsin neuroottisia ajatuksia etenkin ruokaan liittyen. Yksi syy on todennäköisesti se, että olimme Saksassa pahimpaan EHEC-aikaan ja vähemmästäkin ruuan kyttäämisestä tulee neuroottiseksi, kun ei uskaltanut syödä kuin kypsennettyä ruokaa. Voi olla todella stressaavaa ja ahdistavaakin. Normaalia on tietenkin olla juomatta esim. hanavettä, jos sitä ei suositella, mutta tuollainen (ja tällainen) ylireagointi ei ole enää normaalia. Itseä on auttanut se, että puoliso on kuunnellut ja jaksaa ymmärtää, jos välillä edelleen sanon matkalla jostakin salaatista, että tuota en kyllä halua syödä.

Käsittääkseni Kreikka on kuitenkin mahatauteja yms ajatellen hyvä kohde matkustaa, verrattuna esim. Turkkiin. Uima-altaista en hirveästi osaa sanoa, mutta jos ruoka pelottaa niin todennäköisesti jo pulloveden juominen, kypsennettyjen ruokien syöminen ja maitohappobakteerien ottaminen auttaa (tuskin muistakaan mitään tulisi, mutta tämä auttaa ainakin "henkisellä puolella" kun ei tarvitse stressata saako jotakin.)

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 12:52"]

Itse olen sellainen ihminen, että en pysty olemaan vieraassa paikassa ja kärsin kovasta stressistä. Tätä ei ole ulkomaanmatkoilla vaan vain kotimaassa, jos joudutaan menemään jonkun toisen mökille tai kotiin. Koko ajan sellainen olo, että "anteeksi, että ollaan täällä".

Se olo, että on "kylässä" on ihan hieveä. En pysty syömään, nukkumaan tai käymään wc:ssä vieraassa paikassa. Ja koko ajan stressaan, että miten me nyt muita häiritään. :(

[/quote]

Miksi mielisairaat ihmiset hankkii lapsia? Miksi tuollaista käytöstä ja oireilua siirretään sukupolvesta toiseen? Hoitakaa päänne kuntoon ennenkuin hankitte lapsia tai kun oireilu alkaa! Ei ole tervettä jännittää tuolla tavalla kodin ulkopuolella ja siitä voi oppia pois. Se on käytösmalli, ei mikään ominaisuus jolle ei voi mitään. Loppujen lopuksi se on tasan oma valinta stressata ja olla syömättä ja nukkumatta tilanteessa, joka pelottaa ja ahdistaa.

Siis mitä ihmettä sinne matkalle pitää ostaa jotta ihan stressi tulee? maitohapot ja aurinkorasva? siinä se . jos edes niitäkään. kaikki kun saa halvemmalla paikan päältä.

Ap, hanki hoitoa. Ei ole normaalia ahdistua noin paljon noin vähästä. 

Av-perheiden taloudenpyörityssysteemeille ei välillä todellakaan tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa. Ehkä tyydyn siis kummastelemaan. Samoin ahdistumisen aiheet ovat mielenkiintoisia. Yleensä se että jollekin ei käy joku asia on huomion kalastamista. Esimerkiksi äitini on juuri sellainen ihminen, huomiota keinolla millä hyvänsä.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 10:54"]

Mieheni tietää, että stressaan matkoilla, mutta pärjään silti ihan hyvin. Olen monta kertaa sanonut että pelkään kaikkea varsinkin ruokaan ja hygieniaan liittyen. Syys on erittäin herkkä vatsani joka menee sekaisin kotosuomessakin joskus jopa lasillisesta vettä. Mies on vaan sitä mieltä, että jos ripuli iskee niin mennään lääkäriin. En todellakaan halua joutua minnekään lääkäriin varsinkaan ulkomailla. Olen itkenyt, raivonnut, yrittänyt puhua. Väittää ymmärtävänsä, mutta voin väittää ettei kukaan ymmärrä joka ei samoista asioista kärsi. Ei tunnu lääkäritkään täällä Suomessakaan ymmärtävän.

Tuosta rahatilanteesta sen verran, että miehellä hieman korkeammat tulot kuin minulla. Maksamme kaikki asumiseen (lainat, vastike, sähkö) puoliksi. Mies hoitaa auton asiat, minä lapsen vakuutukset ja muut. Molemmilla sitten vielä omat puhelinlaskut. Mies hoitaa ruoan. Olen valitettavasti joutunut melkein kaikki laspsen lääkärikulut ja lääkekulut maksamaan luotolla koska ne tulee tietenkin juuri ennen tilipäivää jolloin rahat on jo loppu minulla. Makselen siis omat luottokorttilaskuni.

Keskustelimme myös matkasta ja olin sitä mieltä etten jaksa nyt lähteä koska olen stressannut itseni melkein sairaalakuntoon lapsen koulun (oppimisvaikeus ja sen selvittäminen), työn (huono ilmapiiri, ei johtamista ym) ja raha-asioiden takia. Sanoin miehelle, että voi lähteä lapsen kanssa kaksin ja minä jään kotiin (tulisi myös halvemmaksi). Mies haluaa, että menemme perheenä koska heillä ei kuulema ole hauskaa jos en ole mukana. No, ei mua siellä kaivatakaan muuhun kun tavaroiden huolehtimiseen (missä on sitä, missä on tätä, inne laitoit sen ja tän ja tuon). Vittu, sanon minä. Olen tämän myös miehelle sanonut. Piti sitä matkaa katsoa nyt viikonloppuna, mutta mies olikin sitten varannut yhden matkan (oli yksi vaihtoehdoista) perjantaina ja maksoikin sen saman tien. Ilmoitti iloisesti sitten minulle illalla, että matka on varattu ja maksettu. Jumalauta. Heti tunsin kun vatsaa väänsi ja meinasin oksentaa.

Nyt mies ja lapsi hihkuu matkaa ja siitä höpötetään koko ajan. Surffaillaan netissä etsimässä tietoja ja retkikohteita. Koko ajan huudellaan "kato tätä, tänne mennään sitten", "hei, täällä on vesipuistokin, sinnekin voidaan mennä", "Eiks oo kiva?" "Täällä on tällaisia ötököitä ja eläimiä, voidaan mennä niitä etsimään ja kattomaan". Vittu ja mua ahdistaa, itkettää. Pyysin katsomaan hygieniajuttuja (rantaveden laatu), kokemuksia muilta matkailijoilta ym, mutta ei voi kun kaikki on niiiiin kivaa ja "eihän siellä nyt mitään tapahdu" ja kyllä se uima-altaan ja rannan vesi on varmaan ihan puhdasta".

Mies ja lapsi lomailee ja minä huolehdin kaikki mukaan (lääkkeet, rasvat, liput, passit ym.) ja paikanpäällä huolehdin kaikkien tavarat kun ne hukkaa kamansa jatkuvasti (jättävät levälleen). Ja sit etsin minä ne hukkuneet kamat, kun minä ne kuulemma aina laitan jonnekin. Kun en ole edes niihin koskenut... aaarrghh

ap

[/quote]

miksi haluat kieltää lapseltasi ilon? ei sun mielipiteitä ja sekopäisyyttä tarvitse lapsellesi siirtää.

noh.. 

1. olet itse aiheuttanut tuon 'he hävittävät, minä etsin´-kierteen' ja itse voit myös sen katkaista.

2. Hanki ammattiapua, sun käytös, neuroottinen ahdistuneisuus, liika stressaaminen ei ole normaalia.

3. älä lähde matkalle, onko sulla siskoa tai muuta aikuista naistuttavaa/sukulaista joka voi lähteaä mukaan?

4. jos terapia ei toimi, jätä mies, se antaisee paremman naisen ja lapsi paremman esikuvan.

Nyt meni vaikeaksi! Suunnitteletteko lomamatkanne niin, että kumpikin maksaa oman osuutensa?598

Huvittaa lukea miten suunnilleen joka toinen kommentoija on sitä mieltä, että ap on sairas ja tarvitsee ammattiapua.

Auta armias mikä natkutus siitä syntyisi jos joku uskaltautuisi av-mamman juhliin rikkinäisissä farkuissa ilman lahjaa! Ap:n ja av-mamman ero on siinä, että ap stressaantuu itseensä kohdistuvista uhista kun taas jonkun toisen oleminen saa av-mamman, ei stressaantuneeksi, vaan raivohulluksi. Ap ei vaadi mitään muuta kuin että häntä ei pakotteittaisi mihinkään. Av-mammalle taas toisten ihmisten pakottaminen syyllistämällä, haukkumalla, nuijimalla, mitätöimällä on kuin toinen luonto. Av-mamma on kaikensyövä, vaativa, kiukkuava, raastava avohaava.

Olen tässä asiassa täysin ap:n puolella.

Onko 82 aivan varma, että ap stressaantuu vain omista fobioistaan eikä esimerkiksi miehensä rahankäytöstä tai asenteesta? Ap voi aivan vapaasti olla lähtemättä. Ap voi avata suunsa ja sanoa, ettei lähde tai että odottaa miehen maksavan kulut tai että mies saa hoitaa lapsen varustamisen matkaan.

Plussaa värikkäistä kielikuvista. Viimeinen lause on hieno, se on melkein kuin Petkunperän tai kenties jopa  palstakirjailija Härkösen kynästä.

Se mitä olemme lapsillemme yrittäneet opettaa on se että terveellä järjellä pärjää missä vaan. Siksi olemme matkustelleet niin koti - kuin ulkomailla ja vierailleet ystävien ja tuttavien luona. lapset ovat tottuneet erilaisiin paikkoihin, ihmisiin ja tapoihin. Tilanteita on ollut ja esim päivystyksessäkin on jouduttu käymään terveysongelmien takia mutta siitäkin selvittiin. Minusta kauheinta olisi siirtää omia pelkojaan, ennakkoluulujaan  ja neurooseja eteenpäin, vanhemmuuden rikkaus on juuri se kun joutuu katsomaan sisimpäänsä ja miettimään mitä haluan lapselleni ja minkälaista elämää hänelle toivoisin.

ap:llä on tietty rahaongelmia perheessään jotka toivottavasti keskustelee miehensä kanssa mutta suurin juttu on neuroottinen suhtautuminen hygieniaan ja kontrollihakuisuus. hae apua, vika ei ole vatsassa vaan ylempänä ja taitava terapeutti auttaa sinua - mitä niin kovasti pelkäät jos et pysty kontrolloimaan ympäristöäsi koko ajan - mitä pelkäät että tapahtuu ?! Toiset kutsuvat sitä elämiseksi...

Viikon perusetelänmatka turvalliseen matkakohteeseen oman perheen kanssa onkin kyllä kauhea uhka. Tai voihan se olla psyykeltään järkkyneelle mutta ei kyllä peruspirkolle pitäisi olla. Taloudellinen tilanne on asia erikseen. En nyt oikein ole päässyt selvyyteen, mikä perheen taloudellinen asema on, kuka maksaa mitäkin ja millä tulosuhteella. Jos miehellä on selvästi paremmat tulot ja jos lapsi on yhteinen, mies maksaa myös valtaosan matkaan liittyvistä menoista ja toki myös lapsen matkakulut, etenkin jos on itse halunnut matkaa enemmän kuin puoliso. 

Miten tästä nyt kuultaa sellainen marttyyriasetelma läpi, että ap on kaikessa kärsijä ja uhri, niin kotona kuin töissäkin, raha-asioissa, lomalla - kaikki stressaa ja ahdistaa. Onko AV ainoa paikka, missä ap sanoo, mitä mieltä oikeasti on ja mitä haluaa tehdä ja mitä suostuu tekemään? Muiden on kauhean vaikea nähdä toisen päänuppiin ja nähdä mikä vaivaa ja mikä ahdistaa ja mitä toinen toivoo, jos ei avaa suutaan ja sano, mikä mättää. 

Ap, olet ilmiselvästi vastuunkantaja, huolehtija. Melkein vähän liiankin kanssa.

En tiedä onnistuuko tämän matkan suhteen enää mikään niin että tuntisit olosi mikavammaksi. Olet vapaa ihminen päättämään matkastasi ja voit olla lähtemättä. Ei sinua kukaan voi pakottaa. Ehkä isän ja lapsen olisi kiva reissata kahdestaan, varmasti lähentäisi. Sikäli hyvä idea.

Mutta jatkossa. Ala säästää itsellesi edes pientä vararahastoa. Sellainen summa vähintään varalla, että saat mielenrauhan eikä tarvitse murehtia lääkelaskuista. Olisiko 500-1000 euroa  hyvä? Kartutat rahaston pikkuhiljaa ja sitten huolehdit, että jos joudut sieltä ottamaan niin laitat rahan tilalle

Mitä tahansa loman suhteen päätätkin, niin onnellista kesää.

Ap, minä suosittelisin että puhuisit ihan ensimmäiseksi raha-asiat kuntoon miehen kanssa. Ne jo lisäävät stressiä. Kerro ettei sinulla ole varaa ja siksi toivoit että matkaa katseltaisiin yhdessä eikä heti varattaisi koska halusit puhua raha-asioista. Ilman sinun suostumustasi varattuun matkaan et ole sitoutunut sijoittamaan rahaa etukäteen.

Mieti myös omaa oloasi, voisitko matkalla helpottaa sitä jotenkin? Juttele näistä myös miehellesi. Jos lähtö tuntuu ylivoimaiselta älä lähde. Jos taas uskot että matka voisi olla kuintenkin kiva elämys perheelle niin voithan yrittää parhaasi jotta siitä tulisi sinullekin kiva kokemus. Mieti etukäteen miten se voisi onnistua, jos vaikka veden puhtaus on tarkistettu etukäteen niin eihän sitä paikanpäällä tarvitse enää murehtia. Voit ainakin pyrkiä siihen. 

Sinun täytyy puhua miehellesi näistä asioista. Rauhassa ja rauhallisesti. Kertoa miltä tuntuu ja miksi ja miten asioihin voisi vaikuttaa. Tai että he voivat matkustaa tiettyihin paikkoihin ilman sinua. Miehesi saattaa haluta koko perheen kokemuksia. 

Rahatilanne kannattaa selvittää heti, ettei sitä tarvitse turhaan murehtia.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 09:40"]

Tarvitset terapiaa ja apua. Ei tuo vaikuta normaalikäytökseltä. Ja kyllä on TODELLA outo suhde, jos teeskentelet oman miehesi ja lapsesi edessä. Älä mene lomalle, jos mahdollista, anna edes heidän nauttia siitä. Ihan aluksi PUHU miehesi kanssa.

[/quote] Kylla on taas niin tasa-arvoinen (avio?)liitto. Kuinka te suominaiset jaksatte tuollaista rahojen kanssa sumplimista, koko ajan ollaan penneja laskemassa. Mahtaa olla rakastavaa ja romanttista.

, .