Prkle! Mies varasi perheelleme matkan, mutta en halua lähteä.

^Ei tiedetä ei. On tyypillistä narsistin käytöstä onkia selville jokin heikko kohta uhrista ja sitten iskeä siihen ja teeskennellä viatonta. Yleensä narsistien uhrit haluavat salata kaikki heikot kohtansa koska tietävät, että narsisti tulee iskemään niihin tavalla tai toisella. Jos vitsailet, niin narsisti loukkaantuu. Jos et vitsaile, niin narsistin mielestä olet tylsää seuraa. Jos pukeudut vaatimattomasti, narsisti valittaa miten et pidä huolta itsestäsi. Jos pukeudut hyvin, narsisti valittaa, että olet pinnallinen materialisti.

Ap:n kannattaisi miettiä miksi hän ei ole kertonut miehelle siitä ettei pidä matkustamisesta tai miksi hän tuntee välttämättömäksi teeskennellä, että pitää matkailusta.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 10:54"]

Mieheni tietää, että stressaan matkoilla, mutta pärjään silti ihan hyvin. Olen monta kertaa sanonut että pelkään kaikkea varsinkin ruokaan ja hygieniaan liittyen. Syys on erittäin herkkä vatsani joka menee sekaisin kotosuomessakin joskus jopa lasillisesta vettä. Mies on vaan sitä mieltä, että jos ripuli iskee niin mennään lääkäriin. En todellakaan halua joutua minnekään lääkäriin varsinkaan ulkomailla. Olen itkenyt, raivonnut, yrittänyt puhua. Väittää ymmärtävänsä, mutta voin väittää ettei kukaan ymmärrä joka ei samoista asioista kärsi. Ei tunnu lääkäritkään täällä Suomessakaan ymmärtävän.

Tuosta rahatilanteesta sen verran, että miehellä hieman korkeammat tulot kuin minulla. Maksamme kaikki asumiseen (lainat, vastike, sähkö) puoliksi. Mies hoitaa auton asiat, minä lapsen vakuutukset ja muut. Molemmilla sitten vielä omat puhelinlaskut. Mies hoitaa ruoan. Olen valitettavasti joutunut melkein kaikki laspsen lääkärikulut ja lääkekulut maksamaan luotolla koska ne tulee tietenkin juuri ennen tilipäivää jolloin rahat on jo loppu minulla. Makselen siis omat luottokorttilaskuni.

Keskustelimme myös matkasta ja olin sitä mieltä etten jaksa nyt lähteä koska olen stressannut itseni melkein sairaalakuntoon lapsen koulun (oppimisvaikeus ja sen selvittäminen), työn (huono ilmapiiri, ei johtamista ym) ja raha-asioiden takia. Sanoin miehelle, että voi lähteä lapsen kanssa kaksin ja minä jään kotiin (tulisi myös halvemmaksi). Mies haluaa, että menemme perheenä koska heillä ei kuulema ole hauskaa jos en ole mukana. No, ei mua siellä kaivatakaan muuhun kun tavaroiden huolehtimiseen (missä on sitä, missä on tätä, inne laitoit sen ja tän ja tuon). Vittu, sanon minä. Olen tämän myös miehelle sanonut. Piti sitä matkaa katsoa nyt viikonloppuna, mutta mies olikin sitten varannut yhden matkan (oli yksi vaihtoehdoista) perjantaina ja maksoikin sen saman tien. Ilmoitti iloisesti sitten minulle illalla, että matka on varattu ja maksettu. Jumalauta. Heti tunsin kun vatsaa väänsi ja meinasin oksentaa.

Nyt mies ja lapsi hihkuu matkaa ja siitä höpötetään koko ajan. Surffaillaan netissä etsimässä tietoja ja retkikohteita. Koko ajan huudellaan "kato tätä, tänne mennään sitten", "hei, täällä on vesipuistokin, sinnekin voidaan mennä", "Eiks oo kiva?" "Täällä on tällaisia ötököitä ja eläimiä, voidaan mennä niitä etsimään ja kattomaan". Vittu ja mua ahdistaa, itkettää. Pyysin katsomaan hygieniajuttuja (rantaveden laatu), kokemuksia muilta matkailijoilta ym, mutta ei voi kun kaikki on niiiiin kivaa ja "eihän siellä nyt mitään tapahdu" ja kyllä se uima-altaan ja rannan vesi on varmaan ihan puhdasta".

Mies ja lapsi lomailee ja minä huolehdin kaikki mukaan (lääkkeet, rasvat, liput, passit ym.) ja paikanpäällä huolehdin kaikkien tavarat kun ne hukkaa kamansa jatkuvasti (jättävät levälleen). Ja sit etsin minä ne hukkuneet kamat, kun minä ne kuulemma aina laitan jonnekin. Kun en ole edes niihin koskenut... aaarrghh

ap

[/quote]

Aika törppö ukko sulla, mutta kyllä sullakin on ongelmia. Kannataiskohan mennä jonnekkin juttelemaan noista sun ongelmista?

Miksi et itse koita etsiä noita tietoja veden laadusta yms, sinähän niitä kaipaat ei mies? Ja miksi et luota mieheen; että osaa etsiä passit yms? 

Anna ukolle lista josta vetelee viivoja yli sen mukaan kun asia on hoidettu! ja sano että muuten ET lähde.

^Tää oli siis vastaus 39:lle.

Kuulostat ap siltä, että sulla on jonkinasteisia pakko-oireisia häiriöitä. Oleko käynyt terapeutilla koskaan?

Ap, älä mene lomalle. Piste toistamiseen. Anna heidän nauttia lomastaan. Jos eivät saa jotakuta sinun paikalle, niin sehän ei ole sinun budjetista pois, vai? Jää kotiin. 

Jos sulla menee Suomessakin vatsa sekaisen lasillisesta vettä ja oksennat kun kuulet matkasta, niin hygienialla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tarvitset apua.

Sulla on kaksi mahdollisuutta: et lähde ja annat miehelle ja lapselle mahdollisuuden pärjätä reissussa kaksistaan. Tai lähdet ja yrität saada mielesi rauhoittumaan; hae rauhoittavat, unilääkkeet ja ota omat eväät mukaan. Viikko Kreikassa ei ole maailmanloppu.

Mitä olet miehelle puhunut?

Tietääkö hän, miltä sinusta todella tuntuu ja miksi?

Oletko selvittänyt hänelle, miksi sinusta tuntuu vaikealta lähteä?

Minä luulen, että miehesi ei ole ollenkaan tietoinen sinun hankaluuksistasi.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:01"]

^Tää oli siis vastaus 39:lle.

[/quote]

Siis 41 oli vastaus 39:lle. Sorry.

Voi ei, mun käy sua, ap, ihan kamalasti sääliksi! Ymmärrän tuskasi ja sen, että jos hygienia-asiat stressaavat, on matkalle lähteminen varmasti kovastikin ahdistavalta tuntuva asia. Mutta säälin sinua myös siksi, että tuo ahdistuksesi on täysin ylimitoitettua ja turhaa - paitsi niiltä osin, kuin pelkäät omaa sairastumistasi. Tarkoitan siis, että jollet uskalla päästää lasta vesipuistoon, koska pelkäät hänen puolestaan sen likaista vettä, mennään ylivarjelun puolelle. Jos taas itse sairastut vesilasillisesta, niin sittenhän se on ihan ok yrittää varmistaa, että syö mahdollisimman puhdasta ruokaa. 

Tuskinpa miehesi nyt pahansuopuuttaan on matkan varannut, vaan on vain halunnut teille kivan yhteisen kokemuksen - mikä hänen näkövinkellistään on ihan tavallinen aurinkomatka koko perheelle!

Jos lapsella on jotakin erityislääkkeitä ja -rasvoja, tee niistä nyt lista miehelle ja sano, että hänellä on kuukausi aikaa hoitaa asiat kuntoon. Älä stressaa niistä muista, sillä maailma ei kaadu, vaikka lähtisi matkaan ja jotakin olisi päässyt unohtumaan - meille niin käy ihan joka kerta, ja aina on pärjätty.

Suosittelisin myös ihan varmuuden vuoksi tapaamista psykologin kanssa, sillä on tosi kurjaa, ettet tuossa tilanteessasi voi oikein nauttia elämästäsi täysillä. Itsehän kärsit kaikkein eniten, mutta kyllä 10-vuotias lapsikin jo osaa aistia ja aavistaa, että jokin on pielessä ja oppii pikkuhiljaa sopeuttamaan omaa käytöstään pitäkseen neuroottisen äitinsä mahdollisimman tyytyväisenä. Kannat sisälläsi aikamoista kaunaa ja pahaa oloa (oletko vihainen oikeastaan koko maailmalle? onko juuri sinua rangaistu kaikilla mahdollisilla vastoinkäymisillä? tuntuuko siltä, että muilla on elämä paljon helpompaa?), ja lupaan, että sinun olisi paljon kevyempi olla, jos saisit sitä möykkyä sisältäsi purettua pois!

Ymmärrän Ap:ta todella hyvin. Minäkään en halua matkustaa. Olen käynyt ulkomailla viimeksi v. 1991. Tallinnassa kävin v. 2011, ja en aio enää mennä. Kotimaan matkailun olen myös lopettanut, viimeksi kävin jossain v. 2010. Viihdyn kotona. Parasta lomaa on se, että saa herätä kotona. Viettää koko päivän tutussa ja turvallisessa ympäristössä tehden sitä, mitä haluaa. Myös minulla on herkkä vatsa, se on joka aamu ihan sekaisin.

En todellakaan ilahtuisi, jos mieheni olisi varannut meille matkan. En osaa kyllä Ap:ta hänen asiassaan nyt neuvoa. Mielestäni siitä miehestä ei nyt niin väliä, mutta lapsen ilolla on merkitystä. Toivottavasti saatte asian neuvoteltua parhain päin, 

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 11:08"]

Voi ei, mun käy sua, ap, ihan kamalasti sääliksi! Ymmärrän tuskasi ja sen, että jos hygienia-asiat stressaavat, on matkalle lähteminen varmasti kovastikin ahdistavalta tuntuva asia. Mutta säälin sinua myös siksi, että tuo ahdistuksesi on täysin ylimitoitettua ja turhaa - paitsi niiltä osin, kuin pelkäät omaa sairastumistasi. Tarkoitan siis, että jollet uskalla päästää lasta vesipuistoon, koska pelkäät hänen puolestaan sen likaista vettä, mennään ylivarjelun puolelle. Jos taas itse sairastut vesilasillisesta, niin sittenhän se on ihan ok yrittää varmistaa, että syö mahdollisimman puhdasta ruokaa. 

Tuskinpa miehesi nyt pahansuopuuttaan on matkan varannut, vaan on vain halunnut teille kivan yhteisen kokemuksen - mikä hänen näkövinkellistään on ihan tavallinen aurinkomatka koko perheelle!

Jos lapsella on jotakin erityislääkkeitä ja -rasvoja, tee niistä nyt lista miehelle ja sano, että hänellä on kuukausi aikaa hoitaa asiat kuntoon. Älä stressaa niistä muista, sillä maailma ei kaadu, vaikka lähtisi matkaan ja jotakin olisi päässyt unohtumaan - meille niin käy ihan joka kerta, ja aina on pärjätty.

Suosittelisin myös ihan varmuuden vuoksi tapaamista psykologin kanssa, sillä on tosi kurjaa, ettet tuossa tilanteessasi voi oikein nauttia elämästäsi täysillä. Itsehän kärsit kaikkein eniten, mutta kyllä 10-vuotias lapsikin jo osaa aistia ja aavistaa, että jokin on pielessä ja oppii pikkuhiljaa sopeuttamaan omaa käytöstään pitäkseen neuroottisen äitinsä mahdollisimman tyytyväisenä. Kannat sisälläsi aikamoista kaunaa ja pahaa oloa (oletko vihainen oikeastaan koko maailmalle? onko juuri sinua rangaistu kaikilla mahdollisilla vastoinkäymisillä? tuntuuko siltä, että muilla on elämä paljon helpompaa?), ja lupaan, että sinun olisi paljon kevyempi olla, jos saisit sitä möykkyä sisältäsi purettua pois!

[/quote]

Se möykky sieltä sisältä varmaan lähtee sillä, että kaikkein läheisin ihminen toimii täysin itsekkäästi kuin lapsi ja antaa ap:n kulkea perässään vahtimassa ettei kukaan vaan satuta itseään?

Ap, jätä se sika.

Missähän ap on?

Olisi kivä, jos hän laittaisi jotakin kommenttia saamiinsa vastauksiin.

Tavallaan ymmärrän sua ap. En itsekään pidä matkustamisesta. Syyt ovat kylläkin erit kuin sinulla, mutta yhtä kaikki näin kuitenkin on. Mies taas haluaisi matkustaa. Olemme ratkaisseet ongelman siten, että valitsemme kohteet yhdessä ja teemme kompromisseja. Muksut ovat jo teinejä eivätkä halua enää tulla mukaan vaan jäävät mieluummin kotiin. Mikä sopii kyllä meillekin hyvin, pääseehän halvemmalla. Jos itse saisin päättää, en varmaan lähtisi koskaan mihinkään :D

99: No onko kaikki matkat sitten olleet sulle kärsimystä vai oletko saanut jotain positiivistakin reissuistanne? Onko sinulla kyse siitä lähtemisen vaikeudesta ja muutosvastarinnasta mutta sitten kun jotain vaan tekee, se onkin (ainakin joiltain osin) ihan kivaakin? Vai oletko kärsinyt ja uhrautunut joka reissun, jotta miehellä on yksin kivaa?

en jaksa lukea kuin ensimmäisen sivun ja täytyy sanoa, että oletpa ap todella vaikea ihminen :( Hui, miten miehesi ede jaksaa sua :/

Miehesi on aika ihana, kun jaksaa sinua ja haluaa lomalle kanssasi, vaikka kanssasi ei takuulla ole helppoa. Hän haluaa järjestää lapselle ihanan loman koko perheen voimin, koska lapsille koko perheenä lomailu on tärkeää.

Sinä olet sairas, ap. Tiedostatko sen itse? Tarvitset apua. Olet vaarassa sairastuttaa lapsesikin mutta onneksi miehesi kuulostaa suojaavalta tekijältä ja normaalilta.

Jos on sairaus tai pakko-oireinen häiriö, niin siihen voi hakea apua. Toisaalta sitten ei enää saa huomiota osakseen ja itsesäälissä rypemisen nautinto jää pois, joten ehkä sen takia avun hakeminen ei kiinnostakaan...

Minäkään en ihan täysillä nauti jokaisesta vesipuistokäynnistä lomareissuilla, mutta kun tiedän ja näen lapseni nauttivan, ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin hotellihuoneeseen itkeskelemään, kun ei joka hetki mennäkään minun mieltymysteni mukaan. Voin joskus myös lähteä mieheni mukaan moottoriurheilua katsomaan, vaikka se ei minua itseäni kiinnostakaan - otan sitten ilon irti vaikka grillimakkarasta tai metrilakusta (minun vatsani tosin ei olekaan niin herkkä, että se menisi sekaisin maailman puhtaimmasta juomavedestä). Ja joskus mennään sitten museoihin tai shoppailemaan, mistä itse nautin, eikä kukaan murjota - kaikki kun tietävät saavansa omat huvinsa joskus toiste.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 06:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 14:53"]

Viikon perusetelänmatka turvalliseen matkakohteeseen oman perheen kanssa onkin kyllä kauhea uhka. Tai voihan se olla psyykeltään järkkyneelle mutta ei kyllä peruspirkolle pitäisi olla. 

[/quot

Yritätkö nyt sanoa, että jos ap ei ole peruspirkko, niin on ihan oikein, että hänen miehensä varailee matkoja hänen selkänsä takia?

Yhtä asiaa en ymmärrä. Jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan niin, että jos olet epänormaali tai sairas, niin se oikeuttaa muut käyttäytymään tosi paskasti sinua kohtaan. Niin kuin: olet sairas joten saan jättää tunteisi huomioimatta ja aiheuttaa sinulle kärsimystä. Eikö sen pitäisi mennä juuri toisin päin. Jos ap:lla on pakko-oireinen häiriö, niin silloinhan se on kaksinverroin väärin, että sairas ihminen painostetaan johonkin joka aiheuttaa hänelle kärsimystä. Toisaalta ei terveitäkään saisi painostaa mihinkään.

[/quote]

Terapiaa minäkin suosittelisin, lapsen takia. Ja miksi olet ongelmissa lapsen löökörilaskujen takia? Jos asutte Suomessa, lasten lääkärikäynnit ovat ilmaisia. Ellei tämä taas johdu sairaudestasi, joten et voi vaatia miestä osallistumaan lääkärilaskuihisi, jos et edes yritä hoitaa omaa sairauttasi.

Rasvat ja ruoka tosiaan maksavat Suomessakin, ja enemmän, joten raha on nyt sinulle tekosyy. Koita asettaa lapsi itsesi edelle ja hae apua.

Vinkki: vaimot vaihtoon matkan ajaksi!

Varmaan joku av mamma vaihtaisi sinun kanssasi osia tuon matkan ajaksi ja kumpikin olisi tyytyväinen.

Miksi mies ei voi mennä lomalle lapsen kanssa? Meillä mies ottaa lapset (3kpl) ja lähtee reissuun jos en saa lomaa samaan aikaan. Hyvin on matkat menneet.