Oonko ihan hullu: murehdin 3v:n koulumenestystä jo nyt

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:07"]

Esikoinen kyseessä, kyllä, kuopus vauvaiässä. Esikoinen on vilkas poika, juuri sellainen velmuilija, jota ei järki paljon päätä paina ja aina valmiina kaikkeen riehumiseen ja älyttömyyksiin. Olen paljon miettinyt, kuinka koululaitos ei tosiaankaan ole kovin suotuisa ympäristö tällaiselle lapselle, jos meno jatkuu samanlaisena vielä kouluiässä. Kaiken lisäksi 3-vuotisneuvolassa tuli lähete toimintaterapiaan, kun hahmottamisessa oli th:n mielestä ongelmaa, ja tämä hänen mukaansa ennustaa oppimisvaikeuksia kouluiässä. Olen ihan itku kurkussa, kun tuntuu että vilkkaan ja noh,ärsyttävän persoonallisuuden takia poika olisi jo alkujaan sitä vikeimmin kouluun sopeutivaa ainesta (vrt. kiltit hiljaiset tytöt tai tiedemiestyyppiset pojat) JA sopivasti vielä joku väläyttelee oppimisvaikeuksia tähän päälle.

Olenko ihan sekopää, kun ajattelen tällaisi jo nyt, koulun alkuunhan on vielä vuosia. 

[/quote]

Koulutus on tulevaisuudessa vielä nykyistäkin tärkeämpi asia. On hieno juttu, että olet jo nyt siitä täpinässä. Korkeakoulutukseen eivät tulevaisuudesa pääse kuin harvat ja valitut yksilöt, kun Suomenkin koulutussysteemi muuttuu. Jenkeissähän tämä on faktatilanne jo nyt.

No oppimistyylejä on erilaisia, se on totta että koulu suosii tyttöjen oppimistyylejä! Mutta sulla on monta vuotta aikaa keksiä mikä on se lapsellesi paras tyyli ja tukea sitä sitten kotiopiskelussa ja läksyissä. 

Tärkeintä olis pitää yllä lapsen uteliaisuus, luontainen kiinnostus uuteen ja oppimiseen. Kyselyikäisen kanssa on helppo vastat en tiedä, tai kuitata kysymykset tuhahsuksilla, mutta jos oikeasti on kiinnostunUt vastaamaan lapsen kysymyksiin ja tarvittaessa selvittämään asiaa, etsimään tietoa niin lapsenkin mielenkiinto uuteen pysyy yllä ja ennenkaikkea lapsi näkee että sinäkin olet halukas oppimaan uutta jos et jotain tiedä. 

Kulkekaa metsässä ja tukikaa kukkia ja oksia, tonkikaa maata ja etsikää ötököitä. Laittakaa vettä pakkaseen ja katsokaa kitä sille tapahtuu jne. 

Tarjoa lapselle hienomotoriika haasteita, piirätmistäm maalausta, muovailuam askartelua. Pojat on usein tyttöjä jäljessä hienomotoriikassa ja taitavampia sitten karkeamotoriikassa, tämä heijastuu sitten koulussa kynänkäsittelytaitoihin. Kirjoittaminen ja laskeminen voi olla ihan tuskaa jos kaikki aika menee tärisevin käsin niiden harakanvarpaiden vääntämiseen jos  lapsi ei ennen kouluikää ole tottunut käyttämään kynää. Sitten kun nuo perusasiat ei onnistu niin lapsi saa huonon alun koulutielle, tuskastuu ja paha kierre on valmis

Kolmonen kännissä tai lukihäiriöinen???

Ei kaikkien tarvi päästä yliopistoon, tarvitaan poliiseja, lähihoitajia, sähköasentakia, putkimiehiä, kaupan myyjää jne

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:18"]

Kolmonen kännissä tai lukihäiriöinen???

[/quote]

:) tai kirjoittaa kännykällä potkiva taapero sylissään.. Anteeksi tuli tosiaan luokattoman huonoa tekstiä. 

3

Mulla poika jäi kans "kiinni" 5 v. neuvolassa. Oli vaikeuksia hahmottamisessa. Sai 2 toimintaterapiajaksoa. Myös päiväkoti oli itsessään hänelle kuntouttavaa, oli ollut kotihoidossa  5,5 vuotiaaksi, mitä jälkeenpäin harmittelin, vaikka kävikin päiväkerhossa 2 x viikossa ja jumpassa myös. Pojalle olisi ollut ehkä eduksi aloitta pk hieman aikaisemmin.

No, eskari oli myös tosi hyvä, oli siis oikea eskari eikä päiväkotiryhmään integroitu. Pojan taidot kehittyvät huimaa vauhtia.

Koulukypsyyttä selviteltiin eskarikeväänä. Normaaliluokalle meni psykologin, toimintaterapeutin ja elton suosituksesta.. Koulussa sai tukiopetusta. Me vanhemmat tarkkana kotona läksyjen teon auttamisessa.

Hankalaa on ollut juuri matematiikassa avaruudellista hahmottamista vaativat tehtävät, laskut sujuvat hyvin. Lauseiden kirjoittaminen ontuu, mutta poika pääsi vasta ekaluokalta tänään :)  Osaa lukea ja kirjoittaa. Kova halu on oppia etenkin lukemista.  Ja tykkää oppia, ainoa vaan että vaatii paljon työtä, työtä ja työtä.

Käsiala ei ole maailman siitein mutta ihmetellen katselin hänen kirjojaan ja vihkojaan, miten paljon on kehittynyt. Uskomatonta.

Joten ap, koita vaan tsempata lastasi ja luokaa koulunkäynnistä mukava asia. Läksyjenteossa menee enemmän aikaa kuin "normaaleilla". Käykää kirjastossa jne.Kehukaa, kannustakaa.

En voi sanoa, että olisin itse huoleton. Tiedän, että tahti kovenee ja itse ahdistun kolmannesta luokasta  jo nyt, vaikka kakkonen on käymättä.

Suomalainen neuvolajärjestelmä kyllä seuloo mielestäni hyvin oppimisvaikeuksiin johtavia asioita ja niihin puututaan ennakoivasti, tukea saa.

Minä kannustaisin lasta lukemaan. En mitään tiedekirjoja, vaan ihan mitä tahansa! Vaikka Aku Ankkaa. Opinnoissa menestymistä helpottaa lukurutiini. Tämä siis isompana. Nyt suosittelen, että luet lapsellesi paljon. Ja tosiaan, jos lasta kiinnostaa maailman ilmiöt, niin ole perusteellinen selityksissäsi. Muista myös, ettei kaikessa tarvitse olla hyvä. Kannusta lasta, anna positiivista palautetta niissä jutuissa, missä hän on hyvä ja kannusta yrittämään niissä mitkä ovat haastavia. Harjoittakaa keskittymistä.

Koulumaailma ei varmasti ole lapsellesi helppo, mutta äitinä voit yrittää täydentää koulussa opetettavia asioita käytännön asioilla. Biologiaa ja ympäristöoppia kokeellisilla menetelmillä, matikkaa vaikka tietokoneella, kieliä vaikka sarjisten tai pelien kautta jne.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:19"]

Ei kaikkien tarvi päästä yliopistoon, tarvitaan poliiseja, lähihoitajia, sähköasentakia, putkimiehiä, kaupan myyjää jne

[/quote]

Mut ongelmahan  on se, että kaikki ajattelee että "mun lapset" pitää korkeakouluttaa tai yliopistokouluttaa mutta "muiden kakaroille" riittää ne käytännön työt tai käytännön ammattien koulutuspaikat. :=))

Jos vaan jaksat niin luelapsille paljon ja houkuttele legoihin ja palapeleihin. Lukupelillä voit opettaa lapsen myös lukemaan (itse opetin 5-vuotiaani aikoinaan), hänellä on nykyään tosi paljon oppimisvaikeuksia. Hänelle leuttiin paljon ja luulen että se on auttanut siihen että kielellisiä oppimisvaikeuksia ei ole niin paljon.

Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt enemmän rohkaista rakenteluun, legoihin jne (hahmottamisen kannalta), ohjeiden selvittämiseen ym

Kiitos tähänastisista vastauksista. Hyviä vinkkejä tulikin esim.oppimistyyleihin liittyen ja oppimisen ilon ylläpitämiseen. Mutta siltikin - oletteko kaikki todella sitä mieltä, että näillä spekseillä lapseni todella ON tuomittu oppimisvaikeuksiin ja että koulumaailma ei tule olemaan helppo?? Hän on vielä niin pieni, 3-vuotias!! Kaikki muut sanovat, että on aikaa kasvaa ja kehittyä jne. mutta tunnutte olevan sitä mieltä että on vaan hyväksyttävä, ettei lapsesta mitään ihmeellistä voi tulla / meidän tulee käyttää huomattavasti aikaa hänen oppimiseensa nyt heti paikalla eikä hänestä siltikään mitään ihmeellistä taida tulla :/

En haluaisi tuomita häntä johonkin tiettyyn lokeroon ja jotenkin kasvattaa häntä alisuoriutujaksi, kun en ole uskonut häneen pienestä pitäen, ja siksi nämä murheet ovat suorastaan hävettäneet minua, mutta nyt panikointini taitaa saada ihan uusia ulottuvuuksia, kun murheelle näin yksimielisesti olisi mielestänne syytä. Toimintaterapia ei ole vielä alkanut, jonossa ollaan edelleen. :( soitan sinne heti maanantaina, että missä mennään.

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:19"]

Ei kaikkien tarvi päästä yliopistoon, tarvitaan poliiseja, lähihoitajia, sähköasentakia, putkimiehiä, kaupan myyjää jne

[/quote]

Mut ongelmahan  on se, että kaikki ajattelee että "mun lapset" pitää korkeakouluttaa tai yliopistokouluttaa mutta "muiden kakaroille" riittää ne käytännön työt tai käytännön ammattien koulutuspaikat. :=))

[/quote]Täytyy olla realisti. Mun poika tietenkin menee yliopistoon koska menestyy loistavasti lukiossa.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:18"]

Kolmonen kännissä tai lukihäiriöinen???

[/quote]

:) tai kirjoittaa kännykällä potkiva taapero sylissään.. Anteeksi tuli tosiaan luokattoman huonoa tekstiä. 

3

[/quote]Olen kolmonen. En oo maistanut alkoholia aikoihin, ei ole lukihäiriötä, tulee välillä noita painovirhepaholaisia.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:43"]

Kiitos tähänastisista vastauksista. Hyviä vinkkejä tulikin esim.oppimistyyleihin liittyen ja oppimisen ilon ylläpitämiseen. Mutta siltikin - oletteko kaikki todella sitä mieltä, että näillä spekseillä lapseni todella ON tuomittu oppimisvaikeuksiin ja että koulumaailma ei tule olemaan helppo?? Hän on vielä niin pieni, 3-vuotias!! Kaikki muut sanovat, että on aikaa kasvaa ja kehittyä jne. mutta tunnutte olevan sitä mieltä että on vaan hyväksyttävä, ettei lapsesta mitään ihmeellistä voi tulla / meidän tulee käyttää huomattavasti aikaa hänen oppimiseensa nyt heti paikalla eikä hänestä siltikään mitään ihmeellistä taida tulla :/

En haluaisi tuomita häntä johonkin tiettyyn lokeroon ja jotenkin kasvattaa häntä alisuoriutujaksi, kun en ole uskonut häneen pienestä pitäen, ja siksi nämä murheet ovat suorastaan hävettäneet minua, mutta nyt panikointini taitaa saada ihan uusia ulottuvuuksia, kun murheelle näin yksimielisesti olisi mielestänne syytä. Toimintaterapia ei ole vielä alkanut, jonossa ollaan edelleen. :( soitan sinne heti maanantaina, että missä mennään.

Ap

[/quote Eihän kaikkien tarvi mennä yliopsitoon. Josko hän pärjäisi käytännöllisellä alalla. Ole kuitenkin REALISTI.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:43"]

Kiitos tähänastisista vastauksista. Hyviä vinkkejä tulikin esim.oppimistyyleihin liittyen ja oppimisen ilon ylläpitämiseen. Mutta siltikin - oletteko kaikki todella sitä mieltä, että näillä spekseillä lapseni todella ON tuomittu oppimisvaikeuksiin ja että koulumaailma ei tule olemaan helppo?? Hän on vielä niin pieni, 3-vuotias!! Kaikki muut sanovat, että on aikaa kasvaa ja kehittyä jne. mutta tunnutte olevan sitä mieltä että on vaan hyväksyttävä, ettei lapsesta mitään ihmeellistä voi tulla / meidän tulee käyttää huomattavasti aikaa hänen oppimiseensa nyt heti paikalla eikä hänestä siltikään mitään ihmeellistä taida tulla :/

En haluaisi tuomita häntä johonkin tiettyyn lokeroon ja jotenkin kasvattaa häntä alisuoriutujaksi, kun en ole uskonut häneen pienestä pitäen, ja siksi nämä murheet ovat suorastaan hävettäneet minua, mutta nyt panikointini taitaa saada ihan uusia ulottuvuuksia, kun murheelle näin yksimielisesti olisi mielestänne syytä. Toimintaterapia ei ole vielä alkanut, jonossa ollaan edelleen. :( soitan sinne heti maanantaina, että missä mennään.

Ap

[/quote Eihän kaikkien tarvi mennä yliopsitoon. Josko hän pärjäisi käytännöllisellä alalla. Ole kuitenkin REALISTI.

[/quote] Kirjoitin tuon ylläolevan. Yliopisto tuli viärin kirjoitettua. Seuraan samalla miljönääri mutseja ja syön samalla saksanpähkinöitä ja vien välillä pyykkiä kuivumaan.

Veljeni oli lapsena ihan hirveä riiviö ja kävi nollaluokankin, kun ei ollut koulukypsä. Siellä sitten pikkuhiljaa alkoi rauhoittumaan. Koulunkäynti ei ollut mitään huippua vaan sellaista 7-8 tasoa, mutta hän kävi ammattikoulun ja on siitä asti ollut ihan hyvissä hommissa.

En minäkään ymmärrä miksi kaikista pitäisi tulla jotain yliopistoihmisiä? Sitäpaitsi on paljon tyttöjä, jotka ovat menestyneet koulussa ihan hvyin, mutta sitten ovat lukeneet esim. lähihoitajiksi, sairaanhoitajiksi tms. Onko se sitten jotenkin huonompaa kuin yliopistossa lukeminen?

Kuinka lapsellasi on mennyt päikyssä?

Mun mielestä se kertoo enemmän kuin se kuinka lapsi pärjää kotona. Jos riehuu päikyssäkin, niin sitten tarkkailette tilannetta ja tarvittaessa lapsi vuotta myöhemmin kouluun.

Jos lapsi on kotihoidossa, niin laita se ihmeessä päikkyyn sosiaalistumaan. En oo päikyn puolesta puhuja muuten, mutta riehujille se on kuin aikainen eskari. Oppii niitä sosiaalisia taitoja ja rutiinit helpottaa jo itsessään tohon ongelmaan.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:43"]

Kiitos tähänastisista vastauksista. Hyviä vinkkejä tulikin esim.oppimistyyleihin liittyen ja oppimisen ilon ylläpitämiseen. Mutta siltikin - oletteko kaikki todella sitä mieltä, että näillä spekseillä lapseni todella ON tuomittu oppimisvaikeuksiin ja että koulumaailma ei tule olemaan helppo?? Hän on vielä niin pieni, 3-vuotias!! Kaikki muut sanovat, että on aikaa kasvaa ja kehittyä jne. mutta tunnutte olevan sitä mieltä että on vaan hyväksyttävä, ettei lapsesta mitään ihmeellistä voi tulla / meidän tulee käyttää huomattavasti aikaa hänen oppimiseensa nyt heti paikalla eikä hänestä siltikään mitään ihmeellistä taida tulla :/

En haluaisi tuomita häntä johonkin tiettyyn lokeroon ja jotenkin kasvattaa häntä alisuoriutujaksi, kun en ole uskonut häneen pienestä pitäen, ja siksi nämä murheet ovat suorastaan hävettäneet minua, mutta nyt panikointini taitaa saada ihan uusia ulottuvuuksia, kun murheelle näin yksimielisesti olisi mielestänne syytä. Toimintaterapia ei ole vielä alkanut, jonossa ollaan edelleen. :( soitan sinne heti maanantaina, että missä mennään.

Ap

[/quote Eihän kaikkien tarvi mennä yliopsitoon. Josko hän pärjäisi käytännöllisellä alalla. Ole kuitenkin REALISTI.

[/quote]

En ole vaan valmis lokeroimaan KOLMEVUOTIASTA mihinkään - haluaisin että hän saa valita elämänpolkunsa itse ilman että hänelle lyödään leima otsaan tässä vaiheessa. Minkä suhteen tulisi olla realisti? Hänelle ei ole dignosoitu mitään emmekä ole koskaan vielä edes käyneet toimintaterpaiassa kuulemassa mielipidettä edes. Murehdin sisimmässäni kyllä, mutta en ole valmis hyväksymään, että ongelmia väistämättä tulee! Realismiin kuuluu myös perustelut, avaisito itse vielä niitä kiitos.

Ap

Mä tiedän noi sun kuvailemat tunteet. Meillä myös esikoinen jäi kiinni 3-vuotisneuvolassa, kun ei osannut luetella tarvittavia asioita ja lääkäri tokaisi, että tämä kyllä ennustaa lukivaikeuksia koulussa. Kielenkehityksesta ja tarkaavuuden suuntaamisesta ja keskittymisestä oli lähinnä kysymys. Puheterapiaa sai tarpeesta huolimatta vain r- ja s-harjoitteluun. 
Kävimme läpi lukuisia testauksia puheterapeutin ja koulupsykologin toimesta. Testitulokset olivat usein ristiriitaisia keskenään ja näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut parit testaukset jättää välistä. Ne nimittäin varmasti vaikutti itsetuntoon. Meillä oli todella tökerö puheterapeutti, joka lapsen kuullen kertoili havainnoistaan. Ahdistavaa aikaa! Puheterapeutin ennusteen mukaan useita aineita täytyisi varmuudella mukauttaa koulussa, ainakin äidinkieli ja matikka.

Tänään ollaan siinä tilanteessa,että lapseni kävi ekan ja tokan pienessä ryhmässä ja kolmannelle siirrettiin isoon ryhmään ilman mitään tukitoimia. Matikka on sujunut oikeastaan ekalta lähtien loistavasti ja äikka myös hyvin. Semmonen kasin oppilas hyvällä käytöksellä!

Älä vielä murehdi korkeakouluopintoja!!! Lapset kypsyy ja kehittyy eri tahtiin! Ota tuki mitä saat vastaan ja yritä jaksaa olla positiivinen!

Terveisin lto itsekin

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:43"]

Kiitos tähänastisista vastauksista. Hyviä vinkkejä tulikin esim.oppimistyyleihin liittyen ja oppimisen ilon ylläpitämiseen. Mutta siltikin - oletteko kaikki todella sitä mieltä, että näillä spekseillä lapseni todella ON tuomittu oppimisvaikeuksiin ja että koulumaailma ei tule olemaan helppo?? Hän on vielä niin pieni, 3-vuotias!! Kaikki muut sanovat, että on aikaa kasvaa ja kehittyä jne. mutta tunnutte olevan sitä mieltä että on vaan hyväksyttävä, ettei lapsesta mitään ihmeellistä voi tulla / meidän tulee käyttää huomattavasti aikaa hänen oppimiseensa nyt heti paikalla eikä hänestä siltikään mitään ihmeellistä taida tulla :/

En haluaisi tuomita häntä johonkin tiettyyn lokeroon ja jotenkin kasvattaa häntä alisuoriutujaksi, kun en ole uskonut häneen pienestä pitäen, ja siksi nämä murheet ovat suorastaan hävettäneet minua, mutta nyt panikointini taitaa saada ihan uusia ulottuvuuksia, kun murheelle näin yksimielisesti olisi mielestänne syytä. Toimintaterapia ei ole vielä alkanut, jonossa ollaan edelleen. :( soitan sinne heti maanantaina, että missä mennään.

Ap

[/quote]

Tuossa keskittymisessä on suurta vaihtelua alle viisvuotiailla, toiset jaksaa kaksvuotiaina istua kuunnella puol tuntia satua toiset ei vielä viisvuotiaanakaan. Molemmat voi silti olla ihan normaaleja. Siksi esim adhd diagnoosja tehdään vasta yli viisvuotiaille. Siis se että kolmevuotiaasi ei jaksa keskittyä, ei ole mitenkään poikkeavaa, mutta jos peli on sama viisvuotiaana niin voipi olla syytä huoleen. Jos lapsi on kotihoidossa niin aikas paljon saat panostaa juuri tuohon askarteluun yms mitä päiväkodissa tehdään monta kertaa viikossa. 

Ihmettelen tosi paljon, että sait sellaisen viban, että kaikki olisivat tyyliin sitä mieltä, että lapsellasi oppipolku takkuaa. Minä luin muidenkin vastaukset, enkä saanut sellaista mielikuvaa ollenkaan. Olen vastaaja 8/20. Luulen, että sinulle vain vinkattiin, mihin asioihin voit puuttua tuli ongelmia tai ei. Lapsesi on todella pieni, enkä ollenkaan usko, että vielä tässä iässä voi ongelmia ennustaa. Ehkä joo joissakin vaikeissa tapauksissa, mutta se että pelkkä th näkee ongelmaa, ei vielä todellakaan ole mikään jumalan aamen. Relaa nainen :) Uskon, että tuo sinun huolehtimisesi voi heijastua lapseen enemmän kuin th:n "lokerointi" tai toimintaterapiaan joutuminen.  Minusta sinun kannattaa nyt vain harjoittaa niitä asioita, missä lapsesi ei ole niin hyvä. Niin minäkin teen "lokeroimattoman" 2-vuotiaani kanssa. Toki se on hyvä, että itselleen vaikeissa asioissa lapsi saa tukea. Ei se ole mitään leiman lyömistä otsaan. Eikä ole erityisopetuskaan. Kukaan ei ole mestari jokaisessa asiassa.