Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ihan kamala jos annan lapselle ruokaa vasta huomenna?
01.06.2013 |
Olen totaalisen kyllästynyt 6-vuotiaan jatkuvaan temppuiluun ruuan suhteen! Ikinä ei ole nälkä, mikää ruoka ei ole hyvää, kaikki maistuu oudolta ja pahalta. Ruokapöytään istuessaan ilmoittaa joka kerta, ihan sama mitä on ruokana, että "hyi, en syö". Siinä sitten istuu ja kiemuertelee ja vääntelee ja tökkii haarukalla ruokaansa ja yrittää pelata "jos syön kaksi haarukallista niin saanko jälkiruokaa"?. Yleensä myös sanoo ennenkuin edes näkee mitä on ruokana, että syön sitten vain 3 lusikallista tms. (Eikä meillä ikinä edes ole mitään jälkiruokaa, tarkoittaa mahdollisesti pakastimesta löytyvää jätskiä, vierasvarakeksejä tms.)
Kaupassa kinuaa herkkuja, jatkuvasti pitäisi ostaa jäätelöä ja karkkia ja suklaata. Jos joskus lupaan jäätelön, valitsee koko kaupan isoimman. (Sitten on helppo sanoa ruoka-aikaan, ettei ole nälkä). Mies toi kerran lapselle jälkiruuaksi pienenpienen suklaan ja sanoi että saat tämän, kun syöt ruuan kiltisti. Sen sijaan että lapsi olisi onnellisena kiitellyt, alkoi tämä huutaa että "miksi noin pieni patukka, haluan isomman!!" Sanomattakin selvää että jäi suklaat saamatta..
Talvella, kun olin viimeisimmilläni raskaana, lapsi keksi uuden: aina huoltoaseman nähdessään ilmoitti että nyt on vessahätä, pakko päästä vessaan juuri nyt. Siinä sitten mies tekee vaarallisia u-käännöksiä ja minä punkean itseni liitoskipuineni hirveellä kiireellä huoltsikan vessaan ja tyttö ilmoittaa ettei olekaan vessahätä vaan nälkä, ehkä pitäisi ostaa jotain herkkua (ja kävelee karkkihyllylle!!) Toisen kerran kun tämä tapahtui, raahasin tytön vessaan, istutin alas ja siinä istui niin kauan että sai itkun kanssa tiristettyä tipan pissaa..
Tää ruokajuttu on ihan sairasta. Oon ihan väsynyt ja turhautunut ja ruuanlaitto ja ruokailut jo ihan ahdistaa, kun tietää että ne menee taas tappeluksi. Eikä jaksais olla natsi koko aikaa, ärsyttää itseäkin vaan uhkailu/kiristys/huuto-touhu päivästä toiseen. Se on ainoa tapa jolla saan tuohon tyttöön uppoamaan edes hiukan ruokaa päivän aikana.
Tänään tyttö oli kaverin synttäreillä ja on tietysti vetänyt siellä herkkuja napa paukkuen -ok! Näin kuuluukin tehdä. Mutta kun kotona pitäisi syödä kunnon ruokaa, tyttö KARKAA ovesta ulos ja huutaa en syö! Itse en voinut vauvan kanssa lähteä perään.. Äsken sitten sanoin viimeisen kerran että nyt tulet syömään, diiva puisteli päätään, pyöritteli silmiään suurieleisesti ja huokaili "etsä tajuu ettei mulla oo nälkä". Tämän päivän ruokasaldo on yksi lohkeava jogurtti klo 12 ("aamupala", senkin söi puoliväkisin kun uhkailin ettei muuten pääse synttäreille..) ja herkkumättöä siellä synttäreillä.
Auttakee! MItä teen tuon tytön kans? Neuvolassa otin jo asian puheeksi ja neuvolantäti vaan sanoi tytölle että syöhän vähäsen, jookos, ole kiltti tyttö.
Nyt ajattelin että seuraava ateria minkä tarjoan olisi vasta aamupala, josko se nälkä opettaisi? Tosin tätäkin on jo kokeiltu eikä mitään vaikutusta... Kohta itketään että jäätelöä pitäisi saada, oikeesti tuo tyttö on varmaan joku tulevaisuuden syömishäiriöinen :(
(ja vielä mikä hassuinta, me ei olla ees mikään herkkumättöperhe, vaan syödään terveellistä, tavallista kotiruokaa, pitsalla käydään ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ja karkkia ostetaan pari kertaa kuussa jne. Mistä hitosta se on siis oppinut tuon käytöksen ja herkkuhimonsa? )
Kommentit (50)
Meillä oli pojalla tuollainen vaihe viisivuotiaana. Neuvo joka neuvolasta saatiin, oli että lapsi kyllä syö sitten kun on nälkä ja että joskus näitä vaiheita tulee.
Siispä, laita lapselle säännöllisesti sapuska eteen, ja lapsi syö sen minkä syö, mutta älä tietenkään taivu mihinkään jälkiruokiin. Kyllä lapsi jossain vaiheessa alkaa syödä. Turha siis lähteä siihen riitelyyn mukaan ja menettää hermojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännölliset ruoka-ajat, ulkoilua tarpeeksi 2 x päivässä, säännöllinen nukkumaanmeno, tavallista kotiruokaa, ei liikaa makeaa ja ellei maistu niin ruoka pois. Sitten seuraava ruoka kun on päivällisen aika.
Minä vielä kysyin pojalta haluaako syödä tätä vai tätä. Ei sitä lapselta kysytä mitä syödään.
Tietenkin on ok, että tarjoat seuraavan kerran ruokaa vasta huomenna. Sinähän tarjosit jo, ja lapsi ilmoitti, ettei ole nälkä. Eihän hän tänään enää ilmeisesti söisi, vaikka kuinka antaisit ja tyrkyttäisit.
Näin olen tehnytkin. Siis säännölliset ruoka-ajat ja ruokana normaalia kotiruokaa. Ei jälkiruokia eikä herkkuja. Kaupasta ostetaan vain perustarvikkeet. Yritän olla tekemättä asiasta numeroa, mutta jollain keinoin lapsi on saatava syömään. Tämä kikkailu on jatkunut jo vuosia, tyttö on laiha kuin kukkakeppi.. Myös juominen on huonoa, mutta ihme kyllä maito ja vesi kelpaa pienissä määrin.
Tuntuu että kaikkea on yritetty. Oon ottanut tytön mukaan ruokalistan laadintaan, ruuanlaittoon, kattamiseen, kaikkeen. Oon tehnyt selväksi että kotona ei ole mitään hyvää ja kunnon ruokaa kuuluu syödä, se on hyvää. Joka päivä laitan lautasen tytön nokan eteen vähäeleisesti ilman mitään saatepuhetta, ja joka ikinen päivä kuuluu "hyi en syö".
En vain jaksa tätä hommaa päivästä toiseen, tuntuu että tähän hommaan kuluu mulla valtavasti energiaa! Kotona on myös vauva joka vaatii osansa, en voi istua ruokapöydässä kolmea tuntia ja katsoa kun tyttö leikkii haarukalla..
Jotain valtapeliähäntää on: tyttö sai eräänä päivänä valita ruuan, valitsi lihapullat. Mies sitten teki itse tosi hyviä lihapullia. Tyttö ilmoittaa" hyi en syö, olisin halunnut kaupasta ostettuja". Miehellä hieman naama venähti (ei siis oo tytön isä, mutta yrittää hänkin raukka kaikkensa). Lisää neuvoja/mielipiteitä/ennen kaikkea vertaistukea? :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen voisiko auttaa jos antaisin tytön itse ottaa annoksensa? Siis että lappaisi itse ruuan lautaselle? Ikään kuin että iso tyttö jo itse osaa... Äh, en tiedä, vois kait kokeilla
Ap taas
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 19:20"]
Joka päivä laitan lautasen tytön nokan eteen vähäeleisesti ilman mitään saatepuhetta, ja joka ikinen päivä kuuluu "hyi en syö".
[/quote]
No sitten sanot että "selvä, saat nousta pöydästä" ja kokeilet uudestaan jos ruoka maistuu seuraavalla aterialla. Mitään ei anneta välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Supernannylla on tähän hyvä konsti: ruokaa tarjotaan ruoka-aikoina, ruoka on esillä puoli tuntia jonka jälkeen se korjataan pois. Lapsen syömiseen ei saa kiinnittää mitään huomiota eikä syömisestä kehua, sillä lapsi alkaa pompotella vanhempia, jos ruuasta tulee taistelutanner.
Tämä on myös suomalaisten ravitsemusterapeuttien ohje. Terve lapsi ei kuole nälkään, vaikka ei joka aterialla söisi tai olisi huonon syömisen päiviä.
Eli lopeta kolmen tunnin ateriat, ruokaa ruoka-aikoina jonka jälkeen ruoka korjataan pois. Seuraavan kerran ruokaa seuraavalla ruualla. Älä vahdi, meneekö ruokaa alas vai ei. Puhu ruokapöydässä ihan muista asioista kuin syömisestä äläkä missään tapauksessa hermostu, vaikka lapsi ei söisi mitään.
Meillä 6-vuotias lähtee heti tuolle "en tykkää"-linjalle, jos antaa vähänkään löysiä. Esim. nyt vatsataudissa isänsä on kantanut kaupasta kolmea erilaista mehujäätä, viittä eri pillimehumakua, kaurakaakaota tavallisen lisäksi jne. ja lapsi vaan maistaa, sitten sanoo ylimielisenä "en mä oikein tykkää tästäkään". Herkut kyllä maistuisivat...varoitin häntä, että tulevat ylös herkästi koska vatsa ei kestä niitä vielä kunnolla, mutta eihän tuo kuunnellut vaan oksensi hetken päästä. Ja nyt ei suostu enää juomaankaan, huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nirso poika oppi eskarissa syömään kaikkea, kun oli pakko. Ja sekin vaikutti, kun sai kavereita joiden kanssa juoksi ja rymysi päivän. Aika nopsaa poika huomasi että ei jaksa jos ei syö.
Ok, kiitos supernanny-vinkistä :) en minäkään usko että terve lapsi nälkään kuolisi, mutta entäs tuollainen vuosikausia jatkunut jonkinasteinen aliravitsemustila? Tyttö on tosiaan luuta ja nahkaa ja ei tunnu olevan moksiskaan vaikka kuinka vähän söisi. Monesti valittaa pääkipua ja huonoa oloa, vaikka selitän sen todennäköisesti johtuvan nälästä, niin eipä sillä ole vaikutusta..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 19:28"]
Meillä 6-vuotias lähtee heti tuolle "en tykkää"-linjalle, jos antaa vähänkään löysiä. Esim. nyt vatsataudissa isänsä on kantanut kaupasta kolmea erilaista mehujäätä, viittä eri pillimehumakua, kaurakaakaota tavallisen lisäksi jne. ja lapsi vaan maistaa, sitten sanoo ylimielisenä "en mä oikein tykkää tästäkään". Herkut kyllä maistuisivat...varoitin häntä, että tulevat ylös herkästi koska vatsa ei kestä niitä vielä kunnolla, mutta eihän tuo kuunnellut vaan oksensi hetken päästä. Ja nyt ei suostu enää juomaankaan, huoh.
[/quote]
siis mitäää, eikös mehujäät ja mehut ole nimenomaan HERKKUJA ???
ei meillä noita syödä/juoda kuin karkkipäivinä silloin tällöin.
lopettakaa lapsille mehujen juottaminen, alkaa ruoka maistuun
Meilläkin on lapset herkkujen perään ja nirsoja kaiken lisäksi ja huonoja syömän. En kuitenkan viitsi tapella syömisistä. Tarjoan ruokaa kun ehdin ja jaksan ja syövät mitä syövät. Laihojakin ovat.
Muistan kuitenkin miten lapsena piti syöd vaikka ei yhtään nälkä. Ei mulle kyllä siitäkään mitään traumoja tullut, syön aikuisena ku on nälkä. Myös lapset saavat syödä, ottaa leipää, jos nälkä. harvoin tosin heillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä unohtaisin tytön temppuilut, tarjoaisin ruokaa ruoka-aikana, jos ei syö, nin ei sitten, en ottaisi paineita. Seuraavan kerran seuraavalla ruokailulla. Olen ihan varma että jossain vaiheessa syö.
Ja tärkeetä ettet anna herkkuja yhtään.
On todellakin syömishäiriöinem kun teet siitä sellaisen. Nyt lopeta samantien se valtapeli ruualla. sanot tytölle nyt että iltapala on sitä ja tätä otatko. Jos vastaa en asia on sillä selvä muutkaan ei tule. Seuraava ruoka aamulla. Laitat aamupalan eteen ja annat syödä minkä syö jos ilmoittaa että ei syö tai syö jonkun tietyn määrän sanot selvä ja kun lopettaa syömisen viet astiat pois. Seuraavan kerran tarjoat lounasta lounasaikaan ja annat taas syödä sen minkä syö.
Herkkuja ei tule nyt pariin viikkoin ainakaan ennen kuin oppii normaalin ruokailun. Säännölliset ruoka-ajat aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, mutta tyttö päättää mitä minkäverran syö. Sinä päätät mitä ruokaa tarjoat. kun lopetat valtapelin tyttökin huomaa pian ettei saavuta mitään taistelemalla vastaan Ja ruokailu muuttuu normaaliksi. Sinun täytyy vaan nyt osata lopettaa valtapeli.
Onko tehty mitään tutkimuksia. Mielestäni jos tilanne on 6-vuotiaalla jatkunut VUOSIA, tilanteessa on jotain outoa. Eli jostain 3-vuotiaasta temppuilu jatkunut ruuan kanssa?? Miten allergiat, ruuansulatus, huonovointisuus...voisiko kuitenkin johtua jostain mitä ON syönyt eikä halua sitä oloa minkä tietää että tulee ruuasta?
Yhdessä kokkaaminen voisi auttaa: lapsi saisi itse vaikuttaa siihen mitä syö. Ehtona tietenkin, että teette kunnon ruokaa, mutta se voi olla kuitenkin esim. voileipä, salaatti tms.(ton ikäselle kantsii antaa vaikka 2 vaihtoehtoa) Ja teette sen jälkiruuankin sitten :) Vaikka rahkaa, koristeeksi marjoja tai ehkä jopa strösseliä. Anorektikkojakin hoidetaan kokkausterapialla :)
Minä saataisin käyttää lääkärissä, jos on kovin laiha. Voisi tutkia allergiat ja kattoo verikokeista, ettei ole pahoja puutoksia. Vois pistää lapsenkin miettimään, että syömättömyys on oikeasti vakava paikka.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 19:20"]
Näin olen tehnytkin. Siis säännölliset ruoka-ajat ja ruokana normaalia kotiruokaa. Ei jälkiruokia eikä herkkuja. Kaupasta ostetaan vain perustarvikkeet. Yritän olla tekemättä asiasta numeroa, mutta jollain keinoin lapsi on saatava syömään. Tämä kikkailu on jatkunut jo vuosia, tyttö on laiha kuin kukkakeppi.. Myös juominen on huonoa, mutta ihme kyllä maito ja vesi kelpaa pienissä määrin.
Tuntuu että kaikkea on yritetty. Oon ottanut tytön mukaan ruokalistan laadintaan, ruuanlaittoon, kattamiseen, kaikkeen. Oon tehnyt selväksi että kotona ei ole mitään hyvää ja kunnon ruokaa kuuluu syödä, se on hyvää. Joka päivä laitan lautasen tytön nokan eteen vähäeleisesti ilman mitään saatepuhetta, ja joka ikinen päivä kuuluu "hyi en syö".
En vain jaksa tätä hommaa päivästä toiseen, tuntuu että tähän hommaan kuluu mulla valtavasti energiaa! Kotona on myös vauva joka vaatii osansa, en voi istua ruokapöydässä kolmea tuntia ja katsoa kun tyttö leikkii haarukalla..
Jotain valtapeliähäntää on: tyttö sai eräänä päivänä valita ruuan, valitsi lihapullat. Mies sitten teki itse tosi hyviä lihapullia. Tyttö ilmoittaa" hyi en syö, olisin halunnut kaupasta ostettuja". Miehellä hieman naama venähti (ei siis oo tytön isä, mutta yrittää hänkin raukka kaikkensa). Lisää neuvoja/mielipiteitä/ennen kaikkea vertaistukea? :)
Ap
[/quote]
aivan varmasti alat väsyä jos jatkat tuollaista valtapeliä. Miksi istut kolme tuntia vahtimassa ryokailua? Miksi lapsi istuu kolme tuntia leikkimässä haarukalla? Nyt lopeta tuo heti ennen kuin tyttö laihtuu lisää! Tarjoat ruuan säännöllisesti. Yhtään et painosta, pakota tai lahjo syömään. Katso että ruoka on energia pitoista eli vaihda maito täysmaitoon, ei kevyt tuotteita jne että lapsi saa energiaa. Älä myöskään pakota juomaan tai anna ylimääräisiä juomia aterioiden välillä. Niillä se nälkä pysyy poissa. Säännölliset ruoka-ajat ja silloin myös juomat. Ruokamäärän saa valita itse.
Alue: Aihe vapaa
Pidä kiinni ruoka-ajoista. Tarjoa mitä muukin perhe syö, jos ei maistu niin sitten ei. Älä lähde herkku tai palkitsemislinjoille. Turha tehdä asioista liian suurta numeroa. Ummista korvasi herkkuvaateille. Tarjoa terveellisiä välipaloja. Pidä linjasi, pysy tiukkana. Katso että kuitenkin juo riittävästi jos hetkelliseen uhmaikäisen nälkälakkoon aivan lähtee.
Jos lähdet hänen vaateitaan myötäilemään ja lipsumaan kaikesta opetat hänelle vain väärät ruokailutavat ja että vanhempia ei tarvitse kunnioittaa. Te vanhemmat kannatte ruuan pöytään, se ei ole ilmaista ja sitä pitäisi arvostaa.