Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan kamala jos annan lapselle ruokaa vasta huomenna?
01.06.2013 |
Olen totaalisen kyllästynyt 6-vuotiaan jatkuvaan temppuiluun ruuan suhteen! Ikinä ei ole nälkä, mikää ruoka ei ole hyvää, kaikki maistuu oudolta ja pahalta. Ruokapöytään istuessaan ilmoittaa joka kerta, ihan sama mitä on ruokana, että "hyi, en syö". Siinä sitten istuu ja kiemuertelee ja vääntelee ja tökkii haarukalla ruokaansa ja yrittää pelata "jos syön kaksi haarukallista niin saanko jälkiruokaa"?. Yleensä myös sanoo ennenkuin edes näkee mitä on ruokana, että syön sitten vain 3 lusikallista tms. (Eikä meillä ikinä edes ole mitään jälkiruokaa, tarkoittaa mahdollisesti pakastimesta löytyvää jätskiä, vierasvarakeksejä tms.)
Kaupassa kinuaa herkkuja, jatkuvasti pitäisi ostaa jäätelöä ja karkkia ja suklaata. Jos joskus lupaan jäätelön, valitsee koko kaupan isoimman. (Sitten on helppo sanoa ruoka-aikaan, ettei ole nälkä). Mies toi kerran lapselle jälkiruuaksi pienenpienen suklaan ja sanoi että saat tämän, kun syöt ruuan kiltisti. Sen sijaan että lapsi olisi onnellisena kiitellyt, alkoi tämä huutaa että "miksi noin pieni patukka, haluan isomman!!" Sanomattakin selvää että jäi suklaat saamatta..
Talvella, kun olin viimeisimmilläni raskaana, lapsi keksi uuden: aina huoltoaseman nähdessään ilmoitti että nyt on vessahätä, pakko päästä vessaan juuri nyt. Siinä sitten mies tekee vaarallisia u-käännöksiä ja minä punkean itseni liitoskipuineni hirveellä kiireellä huoltsikan vessaan ja tyttö ilmoittaa ettei olekaan vessahätä vaan nälkä, ehkä pitäisi ostaa jotain herkkua (ja kävelee karkkihyllylle!!) Toisen kerran kun tämä tapahtui, raahasin tytön vessaan, istutin alas ja siinä istui niin kauan että sai itkun kanssa tiristettyä tipan pissaa..
Tää ruokajuttu on ihan sairasta. Oon ihan väsynyt ja turhautunut ja ruuanlaitto ja ruokailut jo ihan ahdistaa, kun tietää että ne menee taas tappeluksi. Eikä jaksais olla natsi koko aikaa, ärsyttää itseäkin vaan uhkailu/kiristys/huuto-touhu päivästä toiseen. Se on ainoa tapa jolla saan tuohon tyttöön uppoamaan edes hiukan ruokaa päivän aikana.
Tänään tyttö oli kaverin synttäreillä ja on tietysti vetänyt siellä herkkuja napa paukkuen -ok! Näin kuuluukin tehdä. Mutta kun kotona pitäisi syödä kunnon ruokaa, tyttö KARKAA ovesta ulos ja huutaa en syö! Itse en voinut vauvan kanssa lähteä perään.. Äsken sitten sanoin viimeisen kerran että nyt tulet syömään, diiva puisteli päätään, pyöritteli silmiään suurieleisesti ja huokaili "etsä tajuu ettei mulla oo nälkä". Tämän päivän ruokasaldo on yksi lohkeava jogurtti klo 12 ("aamupala", senkin söi puoliväkisin kun uhkailin ettei muuten pääse synttäreille..) ja herkkumättöä siellä synttäreillä.
Auttakee! MItä teen tuon tytön kans? Neuvolassa otin jo asian puheeksi ja neuvolantäti vaan sanoi tytölle että syöhän vähäsen, jookos, ole kiltti tyttö.
Nyt ajattelin että seuraava ateria minkä tarjoan olisi vasta aamupala, josko se nälkä opettaisi? Tosin tätäkin on jo kokeiltu eikä mitään vaikutusta... Kohta itketään että jäätelöä pitäisi saada, oikeesti tuo tyttö on varmaan joku tulevaisuuden syömishäiriöinen :(
(ja vielä mikä hassuinta, me ei olla ees mikään herkkumättöperhe, vaan syödään terveellistä, tavallista kotiruokaa, pitsalla käydään ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ja karkkia ostetaan pari kertaa kuussa jne. Mistä hitosta se on siis oppinut tuon käytöksen ja herkkuhimonsa? )
Kommentit (50)
Supernannyssa oli juuri tuollainen temppuilijatyttö, nelivuotias, joka oli yksivuotiaasta lähtien teki äidistään hullun syömättömyydellään. Äiti joutui välillä antamaan lapselle jätskiä ja muita herkkuja, jotta tämä olisi syönyt edes jotain ja muistaakseni oli käyttänyt lasta sairaalassa tiputuksessakin.
Salaisuus todellakin oli tuo, että lapsi hallitsee äitiä tempuillaan. Äiti ahdistuu, kun lapsi ei syö, jolloin lapsi hallitsee äitiä käytöksellään. Kun äidin suhtautumista muutettiin, lapsi alkoikin syödä. Eli ruokaa vain ruoka-aikoina, ei muulloin. Jos äiti kehuu lasta syömisestä ja suuttuu syömättömyydestä, ollaan taas tilanteessa, jossa lapsi hallitsee äitiä.
Syömisistä tehtiin hetkiä, jolloin äiti puhui päivän tapahtumista ym. arkijuttuja, ei riehunut lapsen syömisestä, ei vahdannut eikä maanitellut syömään vielä vähän. Jos ruoka ei maistunut, lapsi pois pöydästä ja ateria korjattiin puolen tunnin päästä pois. Toimi.
Toivottavasti tajuat jotain tästä sepustuksesta. Sinun ehkä kannattaisi pyytää neuvolasta lähete ravitsemusterapeutille niin saisit ohjeet, kuinka toimia. Kuulostaa, että et pysty arvioimaan itse ehkä tilannetta järkevästi ja tyttösi saa sinut helposti pois tolaltaan, jolloin olet taas lähtötilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne. Korostan että juuri näin olen vuosikaudet toiminutkin, eli meillä on säännölliset ruoka-ajat, ruokana sitä mitä aikuiset päättää, lautanen annetaan nokan eteen ja muu perhe ruokailee. Herkkuja ja turhia välipaloja EI tipu. Ja tämä kolmen tunnin aterioiminen nyt oli ääriesimerkki, en nyt joka päivä sellaista maratonia järjestä. Olen maanitellut tyttöä syömään ja kun ei maistu, saa nousta pöydästä. Ruokailuista tai syönnistä ei tehdä numeroa. (Lopetan siis sen viimeisenkin maanittelun ja annan olla vaikka kokonaan ilman! Hyviä vinkkejä!)
Silti tyttö ei syö. Tilanne on ollut tämä nyt ainakin sen 3 vuotta. Allergioita ei ole tutkittu, mutta ei sano ruuasta tulevan huonoa oloa. Tyttö on muutenkin luonteeltaan hallitseva ja itsepäinen ja mielellään tykkäisi määritellä muitakin perheen toimia (mm. milloin lähdetään kävelylle, mennään nukkumaan, milloin tv suljetaan jne.)
Käytiin äsken kylällä ja tyttö tuumasi autoon noustessaan että voitaisiinpa ostaa jäätelö samalla reissulla.....
Ap
Auttaisiko tarrojen kerääminen ja palkitseminen? Ja palkinto tietenkin jotain muuta kun herkkuja, esim. hoplop-reissu tai jotain muuta yhdessäoloa. Eli askartelisitte yhdessä jonkun tarraraulun joka liittyy vaikka johonkin tytön mielenkiinnon kohteeseen tai harrastukseen. Siihen sitten keräätte tarroja hyvin sujuneen ruokailun jälkeen, aluksi tarran saisi vaikka kun on syönyt viisi lusikallista tms. aika pientä ja palkinnon saisi nopeasti esim. viidestä tarrasta (palkinto on aluksi toki sitten pieni, ei siellä hoplopissa voi montaa kertaa viikossa ravata). Ja sitten kasvatat annoskokoa tarran saamiseen jne. Eli tehdään positiivinen asia syömisestä.
Perehdy Ben Furmanin muksuoppiin, se on juuri tämän kaltainen systeemi jossa lapsi tietoisesti opettelee udeen taidon, tässä tapauksessa se taito olisi annoksen lopuun syöminen.
On tuo ruokasota nyt jotenkin jäänyt teillä päälle ja tilanne junnaa paikoillaan koska tyttö on kuitenkin jo 6v.
Oletkin saanut jo hyviä neuvoja ja harva koululainen enää jaksaa ruuan kanssa temppuilla jotan eiköhän tilanne helpota jos et anna tytön pompottaa.
Minua kiinnostaa tytön mitat...onko hän oikeasti laiha vai vain hoikka niin kuin moni muukin 6v? Onko neuvolasta huomautettu painosta tai pituuskasvusta?
Meillä tyttö 6v. oli 120cm ja 19kg.
Mä ehdotan sitä ravitsemusterapeuttia, pyytäkää siihen lähete. Kuulostaa niin tyypilliseltä tapaukselta, jossa ongelmana syömiseen liittyvä suuri tunnelataus. Tyttö huomaa, että hän saa sinut epätoivon partaalle syömättömyydellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt itse kans tuota tarrasysteemiä mutta jotenkin tuntuu hassulta palkita lapsi jostakin niin elämän perusasista kuin syömisestä. Siis senhän pitäisi sujua ihan tuosta noin vain ja olla luonteva osa elämää, eikä mitään "keppi-porkkana-juttua". Mut ideana kiva, voi olla että sitäkin kokeillaan :)
Pelottaa että tyttö söisi tarrojen toivossa ja heti kun tarroista alettaisiin luopua, lopettaisi syömisen taas. Syödähän pitäisi ihan muista syistä kuin siitä että saa tarran..
Mutta tiedän ja tunnen tuon tarrasysteemin, sitä käytetään meillä töissä. Uskokaa tai älkää, työskentelen lastensuojelussa juurikin mm. ongelmallisesti käyttäytyvien lasten kanssa.... Suutarin lasten kengät jne...
Ap
Ei mitään tarrasysteemiä, ihan vihoviimeinen. Tuolla se syöminen menee varmasti taisteluksi, kun aletaan vääntää kättä, millainen syöminen oikeuttaa tarraan ja millainen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinulle joka kyselit tytön mittoja, enhän minä niitä tähän hätään muista, mutta painokäyrä n. -20%. Kova on tyttö liikkumaan ja touhuamaan, luulis siinä heiluessa nälkä tulevan, vaan ei... :(
Osaatteko sanoa, miksi lapsi nauttii siitä että saa hallita minua, äitiään, ja saa tyydytystä saadessaan minut epätoivon partaalle? Minunhan pitäisi olla lapseni maailman tärkein ihminen, miksi hän siis haluaa hallita? Onko se joku sisäänrakennettu systeemi meissä, nautimmeko vallasta muodossa kuin muodossa? Tuskin tyttökään siitä nauttii, että melkeinpä päivittäin meillä molemmilla on paha mieli....
Ap
Ei muuta kuin se ruokalautanen eteen, lapsi syö sen minkä syö. Ei minkäänlaista maanittelua, eikä huomiota sille lapselle että syökö vaiko eikö. Puhutte ihan jostakin muusta tai luet lehteä jos ette keskustele. Kun lapsi ilmoittaa ettei syö enää/syö vain tietyn määrän, toteat, että ok. Kun nousee pöydästä, lautanen pois.
Seuraava ruoka normaaliaikaan samalla tavalla.
Kun lapsi huomaa, ettei syömättömyys saa aikaan reaktiota, suhtautuminen tuohon syömiseen normalisoituu. Aikaa se voi viedä, meillä kesti pari vuotta ja nyt lapsi syö melkein normaalisti. Vähän, mutta kuitenkin tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusasioista ei palkita.
Yöllä nukutaan, ruoka syödään ruoka-aikana ja hygieniasta huolehditaan.
Näistä asioista ei meillä neuvotella eikä riidellä...ne ovat itsestäänselvyyksiä.
Tuskinpa se tyttö siitä nauttii, kyse on monimutkaisemmasta jutusta. Vähän samalla tavalla kuin aviopari, jossa toinen nalkuttaa ja toinen pitää mykkäkoulua. Tai uhmaikäinen, joka näennäisesti haluaa hallita mutta oikeasti rajattomuus vain pahentaisi uhmaa. Tuskin kukaan tollaisesta nauttii, mutta ei osata nähdä ulospääsyä ja toisen käytös pahentaa omaa. Kierre on valmis.
Ei tyttösi tiedä paremmasta, ja teidän syömisongelmat ovat pitkältä ajalta. Lapsi olisi varmasti onnellisempi eikä energiaa kuluisi noihin taisteluihin, kun uskaltaisit hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoan kanssa ronklaaminen voisi olla myös asperger piirre.
Olet oikeassa...ihminen on vallanhimoinen ja tyttö nauttii kun saa hallita sinua ruuan kautta.
Mutta samalla hän kokee turvattomuutta.
Negatiivinenkin huomio on kuitenkin huomiota ja sitä huomiota hän haluaa.
Kierre pitää nyt saada poikki mutta itsepäisen ja fiksun lapsen on joskus todella vaikea antaa periksi.
Toivottavasti edes ikä tekee tehtävänsä ja saatte uudet asiat taisteltaviksi.
Jos pirulle antaa pikkusormen niin se vie koko käden ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarrasysteemiä pitää jatkaa aika pitkään että se "jää päälle", siis joku pari päivää ei auta eikä pari viikkoakaan välttämättä. Tuollainen tarrasysteemi toimii aika hyvin lapsella kuin lapsella ja ihan riippumatta mitä taitoa harjoitellaan. Ammatikasvattajan käyttävät tätä paljon. Hassultahan se tuntuu palkita, mutta kuten ap itsekin kerroit, muut keinot alkaa olla vähän loppuun kaluttu. Ylipäänsä kaikessa lasten kasvatuksessa pääsee pidemmälle kannustamalla hyvään kuin rankaisemalla huonosta. Lapset on vähän kuin koiria... Tärkeäähän kuitenkin on että itse latelet säännöt ja pisät niistä kiinni eli mistä hyvästä sen tarran saa ja mikä on palkinto, silloin juttu ei ole lapsen käsissä vaan sinun, aikuisen. Suosittelen ihan oikeasti kokeilemaan, voi helpottaa syömistä aika nopeastikin.
Työskentelen itsekin lasten kanssa (olen puheterapeuti) ja yhdellä asiakkaallani (joka minulla tosin kävi muista syistä mutta äitinsä kertoi tästä) juurikin oli samanlaisia syömisen ongelmia ja tarrasysteemi käytössä psykologin neuvosta ja se auttoi todella paljon. Tälle lapselle syömisestä oli tosin jo tullut niin teatraalinen tilanne, että hän jotenkin no pelkäsi sitä ruokapöytään istumistakin.
T. se joka ehdotti tarroja
Onko lapsi ollut hoidossa? Yleensä nämä tilanteet helpottuu, kun päiväkoti/eskari alkaa. Silloin syö muiden mukana.
Voin lohduttaa ettei se lapsi nyt ihan heti ole nälkään kuolemassa jos käyrä -20.
Meillä tyttö on ollut aina syntymästä asti hoikka vaikka on ollut hyvä syömään.
Painokäyrä -15 ja -20 välillä. Nyt tyttö on jo teini 165cm/45kg eli ihan ok :)
Anna sanasolia tai jotai muuta monivitamiinia esim. Multitabs family.
Ei tarvitse pelätä että tulee joku "puutos" ja meillä ainakin monivitamiinit ovat lisänneet ruokahalua eli kannattaa kokeilla.
Ja lisään vielä, että tarroilla syömisestä tehdään mukava ja hyväntuulinen tilanne kun lasta kehutaan hyvin sujuneesta suorituksesta sen sijaan että kiristetään että jos et nyt syö niin... Kun se syöminen ei ole koko ajan sellaista molemminpuolista hampaiden kiristelyä niin tilanne normalisoituu ja tarrat pikkuhiljaa unohtuu.
t. tarratäti
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 21:49"]
Onko lapsi ollut hoidossa? Yleensä nämä tilanteet helpottuu, kun päiväkoti/eskari alkaa. Silloin syö muiden mukana.
[/quote]
Tämä kiinnostaisi minuakin. Yleensä temppuilu sijoittuu johonkin tiettyyn paikkaan tai ihmiseen. Tyttö temppuilee äidille ---> ei syö kotona. Toinen temppuilee päiväkodissa eikä syö siellä mitään, syö sitten kotona (yleensä herkkuja).
Hyviä neuvoja olet jo saanutkin, jotkut lapset vain vetää syömisellä ja syömättömyydellä hallitsemisen äärimmilleen, ja sinulle on sattunut sellainen lapsi.
meillä tilanne jatkui koko eskarin. Eskarin tädeistä yksi uhkaili, kiristi, pakotti syömään ja teki hirveän numeron siitä. KOKO eskarivuosi meni tämän syönnin kanssa tapellessa. Tilanne ei parantunut juurikaan. Kotona syö tuttuja kotiruokia. Muuten vain maistelee.
Meillä auttoi myös nirson lapsen syömiseen, kun aloin antamaan monivitamiinia. Jostain syystä se kasvatti ruokahalua.