Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1932)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Kukaan ei ole sinua kieltänyt haalimasta astiastoja.
Eikä tuo ole vain arvostuksesta kiinni. Mitä jos ei yksinkertaisesti ole tilaa ylimääräisille astioille? Tai ei halua harvoin jos milloinkaan käytettäviä astioita kotiin?
Tämä siis ihmiseltä, jolla on juhla-astiasto, jouluastiasto, kristallilaseja ja tietysti arkeen omansa. Astiani tuottavat minulle iloa. Jollekin toiselle ne olisivat turhaa krääsää, enkä ikimaailmassa ostaisi toiselle paljon säilytystilaa vaativia astioita ilman asiasta sopimista etukäteen.
Vanhoilla kurpilla, ei kaikilla, on joillakin niitä pirun astiastoja, joka päivälle omansa. Mitä jotkut edes tekee niillä kun asuu yksin ja vieraita ei käy kuin 2-3 kertaa vuodessa ja nekin on lapsi perheineen pikaisesti.
Astia- ym sälävitriiniä on vieri vieressä ja lisää löytyy muista kaapeista. Sairaus se on tuokin keräillä kippoja ja kuppeja. Nykyään kun niistä ei edes pääse eroon, kirppareilla on ilmaiseksi annettavaa Arabiaa.
Ihmisillä on mieltymyksensä, varmaan sinullakin on joku juttu, jota moni muu ei ymmärrä eikä ole siitä kiinnostunut.
Minun puolestani ihmiset saavat tehdä/keräillä/harrastaa ihan sitä mitä haluavat - olivat sukua tai ei.
No juu keräilköön jotkut nurkkansa täyteen roinaa, mutta ajattelisi edes lapsiaan kun itse sitten kuolee jää muksuille turhaa työtä heitellä arabiat hevonkuuseen.
T. vähään tyytyvä minimalisti
Perinnöstä voi luopua niin ei tarvi koskea yhteenkään Arabiaan.
Ne astiat ei pure. Kunnosta riippuen voi olla jopa ihan hyvä jälleenmyyntiarvo. Ei niillä miljoonia saa, mutta jotain kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei kelpaa puolison vanhemmat, mutta kiljuen olette perintörahojen ja omaisuuden kimpussa aikanaan. Ehkä silloin tunnette häpeää, tai sitten ette, röyhkeys menee varmaan edelle. On järisyttävää lukea näitä halveksumisia täällä. Ei tuollainen ole ihmisen puhetta.
Minua huvittaa aina noilla perinnöillä mahtailu. Miniät ja vävyt ei peri appivanhempiaan eikä niitä vanhoja romuja kukaan kaipaa. Testamentinkin voi halutessaan tehdä ja siihen laittaa maininnan, että vävyille ja miniöille ei kuulu perinnöstä euroakaan.
Aivan varmasti rahat ja omaisuus kelpaa, tuskin sinä rahat jättäisit ottamatta tai roskiin heittäisit, ymmärrät sen itsekkin. Myös huonekalut ja astiat kelpaa, en usko vähäänkään sun uhoasi. Toki perintö menee puolisolle, mutta siinä samassa sinä myös hyödyt niistä rahoista ja omaisuudesta. Vai meinaatko että muutat perinnönjaon jälkeen muualle? Ylimielisyys ei kannata koskaan.
Mihin mä lisää huonekaluja tarvitsisin? Talo on jo täysin kalustettu. En ole omien vanhempienkaan kotoa tuomassa mitään, kun sen aika tulee. Myyntiin menee kaikki. Mikä ei mene myyntiin, menee sitten jonnekin kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei kelpaa puolison vanhemmat, mutta kiljuen olette perintörahojen ja omaisuuden kimpussa aikanaan. Ehkä silloin tunnette häpeää, tai sitten ette, röyhkeys menee varmaan edelle. On järisyttävää lukea näitä halveksumisia täällä. Ei tuollainen ole ihmisen puhetta.
Minua huvittaa aina noilla perinnöillä mahtailu. Miniät ja vävyt ei peri appivanhempiaan eikä niitä vanhoja romuja kukaan kaipaa. Testamentinkin voi halutessaan tehdä ja siihen laittaa maininnan, että vävyille ja miniöille ei kuulu perinnöstä euroakaan.
Aivan varmasti rahat ja omaisuus kelpaa, tuskin sinä rahat jättäisit ottamatta tai roskiin heittäisit, ymmärrät sen itsekkin. Myös huonekalut ja astiat kelpaa, en usko vähäänkään sun uhoasi. Toki perintö menee puolisolle, mutta siinä samassa sinä myös hyödyt niistä rahoista ja omaisuudesta. Vai meinaatko että muutat perinnönjaon jälkeen muualle? Ylimielisyys ei kannata koskaan.
Jos/kun mies jotain perintöä saa, niin nehän menee hänelle. Mitään huonekaluja tai astioita ei tänne meidän asuntoon appivanhemmilta tule, meillä on jo kaikki tarvittava ja itselle mieleiset. Miksi ihmeessä minä muuttaisin tästä minnekään, kun omistan meidän asunnosta puolet? Jos täällä joku on ylimielinen, niin se olet sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei kelpaa puolison vanhemmat, mutta kiljuen olette perintörahojen ja omaisuuden kimpussa aikanaan. Ehkä silloin tunnette häpeää, tai sitten ette, röyhkeys menee varmaan edelle. On järisyttävää lukea näitä halveksumisia täällä. Ei tuollainen ole ihmisen puhetta.
Minua huvittaa aina noilla perinnöillä mahtailu. Miniät ja vävyt ei peri appivanhempiaan eikä niitä vanhoja romuja kukaan kaipaa. Testamentinkin voi halutessaan tehdä ja siihen laittaa maininnan, että vävyille ja miniöille ei kuulu perinnöstä euroakaan.
Näin olemme tehneet jälkipolville jätämme emme sukuun tulleille. Siinähän selvittelette sitten joskus.
Eihän siinä ole mitään selviteltävää, koska olette tehneet testamentin.
Vierailija kirjoitti:
Anopilla oli tapana vittuilla, kun kukaan muu ei ollut kuulemassa. Ja ne vittuilut oli niin järkyttävää tekstiä, että oksat pois. Ei kukaan uskonut, kunnes ystäväni vinkistä, pistinkin kerran puhelimen nauhottamaan sen ryöpytyksen.
Siinä sitten kun pakkasin laukkua ja makuupussia autoon, että lähden edeltä kaupunkiin, niin mies kun alkoi muun mökkiseurueeen kera pyydellä jäämään, että äitinsäkin niin haluaisi, että jään ja että mitä nyt taas ylireagoin ja keksinkö muka taas tarinoita, mitä on muka mulle sanonut.
Laitoin anopin vittuilun puhelimestani soimaan kaikkien kuullen. Menipä naamat totiseksi, anopin turkasen punaiseksi.
Läksin ajamaan kotiin päin, mies tulikin samana iltana perästä. Pyysi anteeksi, ettei ollut uskonut minua ja minä annoin anteeksi. Niin helvetin hyvin se nainen osasi muiden nähden olla minulle kohtelias ja (olevinaan) mukava.
Olipas liero anopin käppänä, hyvä että nauhoitit! Ja kyllä, tiedän tällaisia anoppeja enemmänkin, pahemman luokan narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Kukaan ei ole sinua kieltänyt haalimasta astiastoja.
Eikä tuo ole vain arvostuksesta kiinni. Mitä jos ei yksinkertaisesti ole tilaa ylimääräisille astioille? Tai ei halua harvoin jos milloinkaan käytettäviä astioita kotiin?
Tämä siis ihmiseltä, jolla on juhla-astiasto, jouluastiasto, kristallilaseja ja tietysti arkeen omansa. Astiani tuottavat minulle iloa. Jollekin toiselle ne olisivat turhaa krääsää, enkä ikimaailmassa ostaisi toiselle paljon säilytystilaa vaativia astioita ilman asiasta sopimista etukäteen.
Vanhoilla kurpilla, ei kaikilla, on joillakin niitä pirun astiastoja, joka päivälle omansa. Mitä jotkut edes tekee niillä kun asuu yksin ja vieraita ei käy kuin 2-3 kertaa vuodessa ja nekin on lapsi perheineen pikaisesti.
Astia- ym sälävitriiniä on vieri vieressä ja lisää löytyy muista kaapeista. Sairaus se on tuokin keräillä kippoja ja kuppeja. Nykyään kun niistä ei edes pääse eroon, kirppareilla on ilmaiseksi annettavaa Arabiaa.
Ihmisillä on mieltymyksensä, varmaan sinullakin on joku juttu, jota moni muu ei ymmärrä eikä ole siitä kiinnostunut.
Minun puolestani ihmiset saavat tehdä/keräillä/harrastaa ihan sitä mitä haluavat - olivat sukua tai ei.
No juu keräilköön jotkut nurkkansa täyteen roinaa, mutta ajattelisi edes lapsiaan kun itse sitten kuolee jää muksuille turhaa työtä heitellä arabiat hevonkuuseen.
T. vähään tyytyvä minimalisti
Olen anoppi, kuusissakymmenissä, ja aion elää omaa elämääni miten haluan kuten lasteni perheetkin tekevät. Nautin kauniista asioista (ja niistä Arabian astioista!) eikä siinä ole kellään nokan koputtamista. Jos jälkeeni jääneille eivät tavarani ja antiikkikalusteeni kelpaa, niin on kaikenlaisia tahoja jotka ostavat kuolinpesiä, myyköön/antakoon sitten heille, he tyhjentävät asunnon kokonaan. Asuntoakaan ei tarvitse myydä sillä asun vuokralla. Helpolla pääsevät. Missä vaiheessa sinun mielestäsi pitäisi alkaa tekemään "kuolinsiivousta"? Minä kyllä ajattelin vielä elää ja kokea ja harrastaa. Kuolemaa ehdin vielä ajatella myöhemminkin, nyt nautin elämästä ja rakkasta lapsenlapsista.
Monet tekevät kuolinsiivouksia jo kolme-neljäkymppisinä, saa turhaa kamaa pois, siivoaminenkin on mukavampaa kun ei ole joka nurkassa jotain. Monet tekevät useammin kuin kerran, yleensä muuttojen yhteydessä ns kuolinsiivousta. Itse yritän myös jotta lapsille ei jää liikaa duunattavaa sitten kun vaihdan hiippakuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Kukaan ei ole sinua kieltänyt haalimasta astiastoja.
Eikä tuo ole vain arvostuksesta kiinni. Mitä jos ei yksinkertaisesti ole tilaa ylimääräisille astioille? Tai ei halua harvoin jos milloinkaan käytettäviä astioita kotiin?
Tämä siis ihmiseltä, jolla on juhla-astiasto, jouluastiasto, kristallilaseja ja tietysti arkeen omansa. Astiani tuottavat minulle iloa. Jollekin toiselle ne olisivat turhaa krääsää, enkä ikimaailmassa ostaisi toiselle paljon säilytystilaa vaativia astioita ilman asiasta sopimista etukäteen.
Vanhoilla kurpilla, ei kaikilla, on joillakin niitä pirun astiastoja, joka päivälle omansa. Mitä jotkut edes tekee niillä kun asuu yksin ja vieraita ei käy kuin 2-3 kertaa vuodessa ja nekin on lapsi perheineen pikaisesti.
Astia- ym sälävitriiniä on vieri vieressä ja lisää löytyy muista kaapeista. Sairaus se on tuokin keräillä kippoja ja kuppeja. Nykyään kun niistä ei edes pääse eroon, kirppareilla on ilmaiseksi annettavaa Arabiaa.
Ihmisillä on mieltymyksensä, varmaan sinullakin on joku juttu, jota moni muu ei ymmärrä eikä ole siitä kiinnostunut.
Minun puolestani ihmiset saavat tehdä/keräillä/harrastaa ihan sitä mitä haluavat - olivat sukua tai ei.
No juu keräilköön jotkut nurkkansa täyteen roinaa, mutta ajattelisi edes lapsiaan kun itse sitten kuolee jää muksuille turhaa työtä heitellä arabiat hevonkuuseen.
T. vähään tyytyvä minimalisti
Olet tainnut ymmärtää vähän väärin sanonnan "elä niin kuin kuolisit huomenna".
Minimalistilla jää aikaa muuhunkin, mm. harrastuksiin ja lastenlapsille kun ei tarvii olla siellä roinan keskellä pölyrätin kanssa päivästä toiseen, sillä siivottavaa sellaasissa riittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EX-anoppi osoitti Espanjan lomalla kehitysvammaisten ryhmää ihmeissään ja totesi kovaan ääneen "Ai onko täälläkin vammasia".
Sarjassa ääliö-anoppi, lapsen tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen näille ihmisvihaaville ihmisille, olematta menemään naimisiin, niin ei ole niitä anoppeja eikä appiukkoja. Jokaisella meillä on vanhemmat, jotka on rakkaita itselle, on väärin jos riitaannutat puolisosi omista vanhemmistaan, se on todella väärin. Jos et halua olla heidän elämässä, älä tapaa heitä tai älä ota sitä miestä, ei ole pakko. Kaikki tavat ei ole sun tapoja ja sun tavat ei ole heidän tapoja.
Kummallista ettei jotkut halua tulla toimeen kenenkään kanssa, silloin on oltava yksin. Tuollainen parjaus puolison vanhempia kohtaan on sairasta. Sinä et ole maailman napa etkä sanele kuka saa elää ja olla ja sanoa mitä haluaa.
Kaikki ei pärjää edes omien vanhempiensa kanssa, päävialliset luulee olevansa kaikessa oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan karmeita anoppeja ja appeja teillä!
Mutta on kyllä ehdottomia miniöitäkin, jotka loukkaantuvat ihan kaikesta!Lue tätä ketjua. Mikä näistä on ollut "turhaan" loukkaantumista?
Turhaa on loukkaantua, jos anoppi ostaa jotain vääränvärisiä kukka-amppeleita tai jotain rotu-mäntyjä; kukka-amppelit voit vaivihkaa viskata tunkiolle. Ja kyllä joka pihalle joku männyntaimi mahtuu; puut suojaavat auringon paahteelta ( tosin menee 30 vuotta, ennen kuin se mänty on isoksi kasvanut).
Kenenkään pihalle ei mennä omin luvin kaivelemaan koloja ja istuttamaan mitään. Sinulla ei myöskään ole mitään valtaa päättää, mitä kenenkin pihalle mahtuu. Pidä vaan huoli omata pihastasi äläkä puutu toisten pihoihin.
Kuka mistään kolojen kaivamisesta on puhunut. Tietenkään ei toisen pihalle koloja kaiveta. Mutta jos anoppi tuo minulle männyntaimia, niin kiitän ja otan vastaan ja viskasin myöhemmin pois, jos en tykkää.
Mutta kun se anoppi oli istutuspuuhissa, lapion kanssa kaivamassa koloa taimelle.
Ottaisin taimet vastaan, mutta ilmoittaisin anopille, että meillä mies päättää, mihin männyt istutetaan, anoppi voi jättää lapiohommat tekemättä. Ja sitten kutsuisin anopin kahville.
Anopin korviin tuo tarkoittaa sitä, että hän päättää. Tottakai poika tekee niin mitä äiti hyväksi näkee.
Onko ihan oikeasti vielä aikuisia poikia (mammanpoikia) jotka tanssii äitinsä pillin mukaan?? Saako nauraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei kelpaa puolison vanhemmat, mutta kiljuen olette perintörahojen ja omaisuuden kimpussa aikanaan. Ehkä silloin tunnette häpeää, tai sitten ette, röyhkeys menee varmaan edelle. On järisyttävää lukea näitä halveksumisia täällä. Ei tuollainen ole ihmisen puhetta.
Minua huvittaa aina noilla perinnöillä mahtailu. Miniät ja vävyt ei peri appivanhempiaan eikä niitä vanhoja romuja kukaan kaipaa. Testamentinkin voi halutessaan tehdä ja siihen laittaa maininnan, että vävyille ja miniöille ei kuulu perinnöstä euroakaan.
Perinnöistä puhujista tulee aina Niskavuori ja varsinkin sen häijy emäntä mieleen. No sitähän se oli ennenvanhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Kukaan ei ole sinua kieltänyt haalimasta astiastoja.
Eikä tuo ole vain arvostuksesta kiinni. Mitä jos ei yksinkertaisesti ole tilaa ylimääräisille astioille? Tai ei halua harvoin jos milloinkaan käytettäviä astioita kotiin?
Tämä siis ihmiseltä, jolla on juhla-astiasto, jouluastiasto, kristallilaseja ja tietysti arkeen omansa. Astiani tuottavat minulle iloa. Jollekin toiselle ne olisivat turhaa krääsää, enkä ikimaailmassa ostaisi toiselle paljon säilytystilaa vaativia astioita ilman asiasta sopimista etukäteen.
Vanhoilla kurpilla, ei kaikilla, on joillakin niitä pirun astiastoja, joka päivälle omansa. Mitä jotkut edes tekee niillä kun asuu yksin ja vieraita ei käy kuin 2-3 kertaa vuodessa ja nekin on lapsi perheineen pikaisesti.
Astia- ym sälävitriiniä on vieri vieressä ja lisää löytyy muista kaapeista. Sairaus se on tuokin keräillä kippoja ja kuppeja. Nykyään kun niistä ei edes pääse eroon, kirppareilla on ilmaiseksi annettavaa Arabiaa.
Ihmisillä on mieltymyksensä, varmaan sinullakin on joku juttu, jota moni muu ei ymmärrä eikä ole siitä kiinnostunut.
Minun puolestani ihmiset saavat tehdä/keräillä/harrastaa ihan sitä mitä haluavat - olivat sukua tai ei.
No juu keräilköön jotkut nurkkansa täyteen roinaa, mutta ajattelisi edes lapsiaan kun itse sitten kuolee jää muksuille turhaa työtä heitellä arabiat hevonkuuseen.
T. vähään tyytyvä minimalisti
Olet tainnut ymmärtää vähän väärin sanonnan "elä niin kuin kuolisit huomenna".
Minimalistilla jää aikaa muuhunkin, mm. harrastuksiin ja lastenlapsille kun ei tarvii olla siellä roinan keskellä pölyrätin kanssa päivästä toiseen, sillä siivottavaa sellaasissa riittää!
Jos tavaraa on paljon, pölyjen pyyhkiminen on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei kelpaa puolison vanhemmat, mutta kiljuen olette perintörahojen ja omaisuuden kimpussa aikanaan. Ehkä silloin tunnette häpeää, tai sitten ette, röyhkeys menee varmaan edelle. On järisyttävää lukea näitä halveksumisia täällä. Ei tuollainen ole ihmisen puhetta.
Minua huvittaa aina noilla perinnöillä mahtailu. Miniät ja vävyt ei peri appivanhempiaan eikä niitä vanhoja romuja kukaan kaipaa. Testamentinkin voi halutessaan tehdä ja siihen laittaa maininnan, että vävyille ja miniöille ei kuulu perinnöstä euroakaan.
Perinnöistä puhujista tulee aina Niskavuori ja varsinkin sen häijy emäntä mieleen. No sitähän se oli ennenvanhaan.
Taitaa nämä perinnön menettämisellä uhkailijat olla niitä, joilta ei jää jälkipolville kuin viisi myrnakuppia ja puoliksi maksettu vuoden 1998 Opel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Kukaan ei ole sinua kieltänyt haalimasta astiastoja.
Eikä tuo ole vain arvostuksesta kiinni. Mitä jos ei yksinkertaisesti ole tilaa ylimääräisille astioille? Tai ei halua harvoin jos milloinkaan käytettäviä astioita kotiin?
Tämä siis ihmiseltä, jolla on juhla-astiasto, jouluastiasto, kristallilaseja ja tietysti arkeen omansa. Astiani tuottavat minulle iloa. Jollekin toiselle ne olisivat turhaa krääsää, enkä ikimaailmassa ostaisi toiselle paljon säilytystilaa vaativia astioita ilman asiasta sopimista etukäteen.
Vanhoilla kurpilla, ei kaikilla, on joillakin niitä pirun astiastoja, joka päivälle omansa. Mitä jotkut edes tekee niillä kun asuu yksin ja vieraita ei käy kuin 2-3 kertaa vuodessa ja nekin on lapsi perheineen pikaisesti.
Astia- ym sälävitriiniä on vieri vieressä ja lisää löytyy muista kaapeista. Sairaus se on tuokin keräillä kippoja ja kuppeja. Nykyään kun niistä ei edes pääse eroon, kirppareilla on ilmaiseksi annettavaa Arabiaa.
Ihmisillä on mieltymyksensä, varmaan sinullakin on joku juttu, jota moni muu ei ymmärrä eikä ole siitä kiinnostunut.
Minun puolestani ihmiset saavat tehdä/keräillä/harrastaa ihan sitä mitä haluavat - olivat sukua tai ei.
No juu keräilköön jotkut nurkkansa täyteen roinaa, mutta ajattelisi edes lapsiaan kun itse sitten kuolee jää muksuille turhaa työtä heitellä arabiat hevonkuuseen.
T. vähään tyytyvä minimalisti
Olet tainnut ymmärtää vähän väärin sanonnan "elä niin kuin kuolisit huomenna".
Minimalistilla jää aikaa muuhunkin, mm. harrastuksiin ja lastenlapsille kun ei tarvii olla siellä roinan keskellä pölyrätin kanssa päivästä toiseen, sillä siivottavaa sellaasissa riittää!
Jos tavaraa on paljon, pölyjen pyyhkiminen on mahdotonta.
Juuri niin, miksi siis stressata itseään sellasella romumäärällä vaikka kuinka kivoja ne olisi. Antiikkikalut, pah. Mulla on aina ollut käytännöllistä (ja vähän) ettei tarvi varoa kun pikkuväki vierailee.
Olin ollut puolisoni kanssa siinä vaiheessa viitisen vuotta naimisissa, ja tuntenut paljon pitempään, ja tavannut appivanhempia monen monta kertaa. Olimme siis ehtineet tuntea toisemme jo aika pitkään, eikä mitään ongelmia ollut ollut puolin tai toisin.
Kerran appivanhemmat olivat meillä kylässä, ja mukana oli myös miehen täti. Hän huomasi sisäkämmenessäni pienen, pyöreän haavan ja kysyi, mistä se oli tullut. Olin saanut sen töissä, mutta vastasin vitsillä: "Viime viikollahan oli pääsiäinen. Oletko Epäilevä Tuomas?". Tämä oli ihan normaalia huumoriani, ja appivanhempienkin huumori oli melko mustaa. En siis todellakaan ajatellut sanovani mitään erityisen järisyttävää.
Väärin. Appiukko meni aivan totaalisen sekaisin. Yhtäkkiä olohuoneessa alkoi hirveä huuto ja sain kuulla olevani jumalanpilkkaaja, Saatanan kätyri, Belsebub, Jezebel ja ties mitä muuta. En tiennyt, että mies oli näin uskonnollinen. Tilanne meni ihan absurdiksi - appiukko alkoi siinä olohuoneessa siteerata Raamattua, rukoilla ja saarnata minulle. Olohuone muuttui jonkinlaiseksi pienimuotoiseksi herätyskokoukseksi.
Yhdessäkään aikaisemmassa kohtaamisessa ei ollut ollut mitään viitettä siihen, että kyseessä olisi uskovainen, enkä sen tietäessäni olisi pääsiäisestä vitsaillut. Päinvastoin olin ollut siinä käsityksessä, että he ovat ateisteja tapakristittyjä, jotka kuuluvat kirkkoon tottumuksesta. Kun puolisoni kanssa menimme naimisiin maistraatissa emmekä kumpikaan kuulu kirkkoon, asiasta oli joskus juteltu eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Nyt yksi Epäilevä Tuomas -vitsi ja mies käyttäytyi kuin olisin juuri henkilökohtaisesti julistanut sodan kristinuskolle. Puoliso oli siinä vaiheessa aivan hiljaa, koska ilmeisesti hänkin näki ensimmäistä kertaa tämän version isästään. Jälkikäteen tämä on tietysti huvittava tarina, mutta siinä hetkessä ei paljon naurattanut. Jumalallinen psykoosikohtaus meni kyllä sitten kahvilla ohi, mutta olen saanut jokaisena kristillisenä juhlana sen jälkeen osakseni rukouksia, Jumalan siunauksia ja kutsuja kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Hauskoja keksittyjä "vihaa anoppia ja appea" juttuja täällä. Ihmisillä on tosi hyvä mielikuvitus. Eihän näistä mikään ole tosielämästä. Unia, mielikuvia ja satuja.
Mitä olen tähän ikään mennessä ihmisten touhuja katsellut, minulla ei ole mitään ongelmaa uskoa näitä juttuja todeksi. Erilaisia sekopäitä on niin moneen junaan ja aina he ovat jonkun perheenjäseniä.
Löysitkö muuten tarinan itsestäsi ketjusta?
Tähän väliin täytyy ihan kiittää omaa anoppia, joka on aina hyväntahtoinen ja ystävällinen. Sinua on aina mukava nähdä. Muutenkin minua on aina siunattu mukavilla anopeilla, aiemmat appiukot taas ovat olleet aika pimeitä kaikki omalla tavallaan, ei onneksi tämä nykyinen. Tuuri kävi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei kelpaa puolison vanhemmat, mutta kiljuen olette perintörahojen ja omaisuuden kimpussa aikanaan. Ehkä silloin tunnette häpeää, tai sitten ette, röyhkeys menee varmaan edelle. On järisyttävää lukea näitä halveksumisia täällä. Ei tuollainen ole ihmisen puhetta.
Minua huvittaa aina noilla perinnöillä mahtailu. Miniät ja vävyt ei peri appivanhempiaan eikä niitä vanhoja romuja kukaan kaipaa. Testamentinkin voi halutessaan tehdä ja siihen laittaa maininnan, että vävyille ja miniöille ei kuulu perinnöstä euroakaan.
Aivan varmasti rahat ja omaisuus kelpaa, tuskin sinä rahat jättäisit ottamatta tai roskiin heittäisit, ymmärrät sen itsekkin. Myös huonekalut ja astiat kelpaa, en usko vähäänkään sun uhoasi. Toki perintö menee puolisolle, mutta siinä samassa sinä myös hyödyt niistä rahoista ja omaisuudesta. Vai meinaatko että muutat perinnönjaon jälkeen muualle? Ylimielisyys ei kannata koskaan.
Vau. Meillä muilla on varaa ostaa omat huonekalut ja astiat oman mielen mukaan, ei tarvitse kärkkyä nokka pitkällä kumppanin sukulaisten perintöjä. En edes huolisi niitä. Eikä minun elämäni ainakaan ole kumppanin rahojen varassa. Mutta ehkä sinä ajattelet eri tavalla.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskoja keksittyjä "vihaa anoppia ja appea" juttuja täällä. Ihmisillä on tosi hyvä mielikuvitus. Eihän näistä mikään ole tosielämästä. Unia, mielikuvia ja satuja.
Miksi kukaan jaksaisi keksiä moisia juttuja. Itelläni olisi ihan tositarinoita vuosien kiusaamisesta appivanhempien taholta salassa mieheltäni, joka uskoi jutut vasta kun muistisairaus anoppiin iski, eikä muistanut puhua poikansa poissa ollessa ja appi oli jo kuollut. Romaanin saisi niistä jutuista.😈
Ihmismieli on ihmeellinen. Monesti toisten kunnioitusta haetaan kertomalla tälläisiä juttuja. Puheenaiheita jotka ei ole tosielämästä. On suurenneltava asioita ja keksittävä jotta kuuluisi joukkoon. Itse en ole koskaan kuullut keltäkään ystävältä, sukulaiselta naapurilta, työkavereilta ym moisia anoppi appi juttuja. Ihan ovat yliampuvia. Kaikista ei tarvi pitää mutta tultava heidän kanssa toimeen, minusta mustamaalaaminen on idioottimaista ja kertoo paljon kertojasta. Keskittykää ennemmin välien korjaamiseen jos niissä on häikkää, kuin kertoisitte tuollasia juttuja jotka ei edes pidä paikkaansa.
Jos anopilla on taipumus sanoa asiat suoraan, voisit kysyä häneltä mitä olet tehnyt sellaista josta hän ei tykkää voitte korjata monia asioita, eikä rehvastella keskustelupalstalla että on niin kauhee anoppi kun tulee mielle ja istuu odottamaan kahvia... tms. Jos anoppi puhuisi sinusta samoin ystävilleen, niin mikä haloo siitä tulisi kun sinusta puhutaan pahaa. Niin... mieti sitä.
Kunpa olisikin jostain suoraan sanomisuesta kyse😅.
Jos et ole kuullut tuttaviesi haukkuvan anoppia tai appea, niin se ei kerro mitään todellisuudesta. Arvaapa, olenko minä tutuilleni kertonut vuosikymmenien piinasta? EN.
Nykyään vain mieheni ja lapseni tietävät, koska ovat anopin viimeisinä aikoina itse kuulleet ja nähneet sen helvetin.
Olen itse saanut vanhanaikausen kasvatuksen ja siihen kuuluu vanhempien ihmisten kunnioitus, mikä on aivan hanurista. Kadun sitö että annoin kiusan jatkua niin kauan pistämättä välejä poikki.
Ole nyt itsekin ollut pitkään anoppi ja olen miniälle sanonut, että minua ei tarvitse kunnioittaa, jos en sitä ansaitse. Meillä on tosi hyvät välit ja samoin lapsen lapsiini.
Aivan varmasti rahat ja omaisuus kelpaa, tuskin sinä rahat jättäisit ottamatta tai roskiin heittäisit, ymmärrät sen itsekkin. Myös huonekalut ja astiat kelpaa, en usko vähäänkään sun uhoasi. Toki perintö menee puolisolle, mutta siinä samassa sinä myös hyödyt niistä rahoista ja omaisuudesta. Vai meinaatko että muutat perinnönjaon jälkeen muualle? Ylimielisyys ei kannata koskaan.