Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1817)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Kukaan ei ole sinua kieltänyt haalimasta astiastoja.
Eikä tuo ole vain arvostuksesta kiinni. Mitä jos ei yksinkertaisesti ole tilaa ylimääräisille astioille? Tai ei halua harvoin jos milloinkaan käytettäviä astioita kotiin?
Tämä siis ihmiseltä, jolla on juhla-astiasto, jouluastiasto, kristallilaseja ja tietysti arkeen omansa. Astiani tuottavat minulle iloa. Jollekin toiselle ne olisivat turhaa krääsää, enkä ikimaailmassa ostaisi toiselle paljon säilytystilaa vaativia astioita ilman asiasta sopimista etukäteen.
Vanhoilla kurpilla, ei kaikilla, on joillakin niitä pirun astiastoja, joka päivälle omansa. Mitä jotkut edes tekee niillä kun asuu yksin ja vieraita ei käy kuin 2-3 kertaa vuodessa ja nekin on lapsi perheineen pikaisesti.
Astia- ym sälävitriiniä on vieri vieressä ja lisää löytyy muista kaapeista. Sairaus se on tuokin keräillä kippoja ja kuppeja. Nykyään kun niistä ei edes pääse eroon, kirppareilla on ilmaiseksi annettavaa Arabiaa.
Aah, mun anoppi. Hän on haalinut vielä lisää, kun kuolleiden sukulaisten jäämistöissä on ollut "aarteita", joita jälkipolvi ei ole halunnut. Reppana luulee, että ne Arabiat ja muut romut ovat korvaamattoman arvokkaita, ja perintö on lapsille mittava. Luultavasti noista tavaroista pääsemiseen menee sen verran rahaa, aikaa ja vaivaa, että lopputulos on euroissa 0.
Eri asia, jos kaikki olisi priimaa. Mutta kun ei ole. Käytön jälkiä on, osa on pilattu pesemällä astianpesukoneessa. Mutta kun on Arabiaa, niin kyllä keräilijä maksaa ainakin 50 € lautasesta. Nokattomasta kannustakin saa ainakin satasen, ihan varmasti! Huutokauppakeisarikin sai!
Anoppi on yrittänyt laajentaa valikoimaansa meillekin. Meillä vaan ei ole tilaa ylimääräisille astioille. Ei ole, vaikka kuinka olisi Sinikka-täti-vainaan serviisi. Eri asia, jos miehellä olisi jotain tunnearvoa niihin lautasiin, mutta kun ei ole. En halua kotiini turhaa tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaan ihania asioita apesta ja anopista. Maailman parhaat.
Teille jotka vihaatte heitä, muistakaa että osaatte muuttaa myös omia tekoja ja sanojanne, eikä odottaa että toiset muuttuu. Hyväksy kaikki heidät itsenään. Äläkä suurenna asioita.
En ole koskaan ymmärtänyt että puolison vanhemmat olisi uhka ja mustasukkaisuuden kohde, heissä on kaikki vika.
Minulla on mahtava miehen suku, sisarukset serkut, kummit ja vanhemmat...hekin ovat ihmisiä, ei yhtään parempia ja huonompia kuin minäkään.
Taas joku, joka ei ymmärrä tilanteesta mitään, jeesustelemassa.
Kyllä mun anoppi saa olla oma itsensä.
Mä taas olen minimoinut yhteydenpidon ilkeään, narsistiseen anoppiini. En lähetä edes joulukorttia. Blokattu on puhelimessa.
Miehen muissa sukulaisissa ei ole vikaa. Heikoissa väleissä hekin ovat anoppini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Anopilla oli avain hätätilanteita varten, lähdettiin useammaksi viikoksi reissuun ja pyydettiin häntä käymään 1-2x kastelemaan kukat ja tyhjentämään postilaatikon. Meillä oli uusi rivari eikä oltu keretty vielä laittaa piha alueita.
Kun tultiin kotiin pihassa oli istutettuna riemunkirjavat kesäkukat ja joku hirvee muoviamppeli kirjavine kukkineen roikkui ikkunan edessä. Hän oli myös pessyt ikkunat, siivonnut kaappeja ja jopa siirrelly niiden sisältöä, tuonut myös omadta kodistaan yhden aivan hirveän koriste-esineen meille. Paljon myöhemmin vahingossa oli paljastanut miehelleni että oli ollut meillä monta yötä ja vaihtanut tietty siis lakanatkin.
Kun tultiin kotiin tyyliin 8h matkustamisen jälkeen nälkäsenä ja väsyneenä, tajusin mitä kodissani on tapahtunut pääsi minulta kunnon itkuraivari. Tuli ihan tunne että tänne on murtauduttu, joku on ylittänyt nyt sen rajan ja "tunkeutunut" liiaksi yksityisyyteemme, asunut jopa täällä pyytämättä. Kun hyvin nukutun yön jälkeen tokenin revin kaikki kukat hittoon pihalta ja heitin roskiin. Istutettiin itse hillitynvärisiä sellaisia kasveja pihalle kuin me halusimme ja puolet vähemmän koska pidämme minimalismista. Myös koridte edine paiskautui roskikseen palasiksi hajoten.
Meni varmaan 3 vko etten vastannut hänen soittoonsa tai viesteihin ja kun näin et soittaa miehelleni (puhelin keittiön pöydällä mies jossain muualla) katkaisin puhelun, enkä edes sanonut miehelle että anoppi taas tulee lankoja pitkin.
Kun mieheni oli tietysti varovaisesti sanonut että nyt menit liian pitkälle ja että minä en tykännyt siitä että hän tulee luvatta istuttelemaan kukkia ym ym niin hän oli ihan ihmeissään et miten me nyt tommosesta loukkaannutaan kun jänhän vaan yritti auttaa hyvää hyvyyttään. Tätä tarinaa hän oli kertonut useille sukulaisillemmekin ja tehnyt tietysti minusta sen oudon herkkähipiäisen tyyåin joka oli tässä tapauksessa se kummajainen koska hänhän vaan. Hän ei missään kohti, vuosien päästäkään ymmärtänyt eikä sanonut ääneen kellekään että itse olisi ylittänyt korrektin rajan. Hän itse otti vielä useiden vuosien päästä adian puheeksi meidän ja toisen poikansa perheen kuullen ja ikäänkuin viimeisteli adian kaikille että me olimme outoja kun loukkaannuttiin ja hänhän vaan hyvää hyvyyttää osti kukat ja auttoi. Meillä ei ollut mitän tarvetta käsitellä enää asiaa mutta hän halusi taas sanoa tässäkin asiassa viimeisen sanan ja siis ikäänkuin sinetöidä kaikille oman näkemyksensä viimeiseksi mielikuvaksi asiasta. Tämä on hänen toimintatapa ollut aina, hän sanoo aina viimeisen lauseen ja jankuttaa sitä loputtomasti pitkienkin aikojen päästä jotta toisile jää päähän hänen kommentit. Ihan hiton ärsyttävää ja tämä piirre on vain vahvistunut nyt kun on jo yli 70v.
En olisi minäkään hyväksynyt kuin ikkunoiden pesun.
Vierailija kirjoitti:
Anopilla oli avain hätätilanteita varten, lähdettiin useammaksi viikoksi reissuun ja pyydettiin häntä käymään 1-2x kastelemaan kukat ja tyhjentämään postilaatikon. Meillä oli uusi rivari eikä oltu keretty vielä laittaa piha alueita.
Kun tultiin kotiin pihassa oli istutettuna riemunkirjavat kesäkukat ja joku hirvee muoviamppeli kirjavine kukkineen roikkui ikkunan edessä. Hän oli myös pessyt ikkunat, siivonnut kaappeja ja jopa siirrelly niiden sisältöä, tuonut myös omadta kodistaan yhden aivan hirveän koriste-esineen meille. Paljon myöhemmin vahingossa oli paljastanut miehelleni että oli ollut meillä monta yötä ja vaihtanut tietty siis lakanatkin.
Kun tultiin kotiin tyyliin 8h matkustamisen jälkeen nälkäsenä ja väsyneenä, tajusin mitä kodissani on tapahtunut pääsi minulta kunnon itkuraivari. Tuli ihan tunne että tänne on murtauduttu, joku on ylittänyt nyt sen rajan ja "tunkeutunut" liiaksi yksityisyyteemme, asunut jopa täällä pyytämättä. Kun hyvin nukutun yön jälkeen tokenin revin kaikki kukat hittoon pihalta ja heitin roskiin. Istutettiin itse hillitynvärisiä sellaisia kasveja pihalle kuin me halusimme ja puolet vähemmän koska pidämme minimalismista. Myös koridte edine paiskautui roskikseen palasiksi hajoten.
Meni varmaan 3 vko etten vastannut hänen soittoonsa tai viesteihin ja kun näin et soittaa miehelleni (puhelin keittiön pöydällä mies jossain muualla) katkaisin puhelun, enkä edes sanonut miehelle että anoppi taas tulee lankoja pitkin.
Kun mieheni oli tietysti varovaisesti sanonut että nyt menit liian pitkälle ja että minä en tykännyt siitä että hän tulee luvatta istuttelemaan kukkia ym ym niin hän oli ihan ihmeissään et miten me nyt tommosesta loukkaannutaan kun jänhän vaan yritti auttaa hyvää hyvyyttään. Tätä tarinaa hän oli kertonut useille sukulaisillemmekin ja tehnyt tietysti minusta sen oudon herkkähipiäisen tyyåin joka oli tässä tapauksessa se kummajainen koska hänhän vaan. Hän ei missään kohti, vuosien päästäkään ymmärtänyt eikä sanonut ääneen kellekään että itse olisi ylittänyt korrektin rajan. Hän itse otti vielä useiden vuosien päästä adian puheeksi meidän ja toisen poikansa perheen kuullen ja ikäänkuin viimeisteli adian kaikille että me olimme outoja kun loukkaannuttiin ja hänhän vaan hyvää hyvyyttää osti kukat ja auttoi. Meillä ei ollut mitän tarvetta käsitellä enää asiaa mutta hän halusi taas sanoa tässäkin asiassa viimeisen sanan ja siis ikäänkuin sinetöidä kaikille oman näkemyksensä viimeiseksi mielikuvaksi asiasta. Tämä on hänen toimintatapa ollut aina, hän sanoo aina viimeisen lauseen ja jankuttaa sitä loputtomasti pitkienkin aikojen päästä jotta toisile jää päähän hänen kommentit. Ihan hiton ärsyttävää ja tämä piirre on vain vahvistunut nyt kun on jo yli 70v.
Mun anoppi osti omaan pihaansa jostain tarjouksesta "erikoismännyn" taimia. Joku nipputarjous, niin tuli pari ylimääräistä.
Yksi kaunis päivä kun tulin kotiin, niin eukko riehui meidän pihassa lapion kanssa. Ilmoitti vaan iloisesti, että hän tuli istuttamaan ne loput taimet meidän pihaan. Sanoin, ihan ehdottomasti ei. Anoppi alkoi vääntämään tekoitkua, että mihin hän nyt nämä loput taimet istuttaa? Kerroin, että ei ainakaan meidän pihaan. Sanoin myös, että koska poikansa ei ole paikalla, hän voi lopettaa itkunsa, muhun ei tuo teatteri uppoa. Anopin itku loppui heti ja hän jäi monttu auki katsomaan mua. Käskin anoppia siivoamaan jälkensä ja poistumaan, itse menin sisälle.
Miten kenellekään tulee edes mieleen, että toisen pihan muokkaaminen omin luvin on mitenkään ok?
Vierailija kirjoitti:
Anopilla oli avain hätätilanteita varten, lähdettiin useammaksi viikoksi reissuun ja pyydettiin häntä käymään 1-2x kastelemaan kukat ja tyhjentämään postilaatikon. Meillä oli uusi rivari eikä oltu keretty vielä laittaa piha alueita.
Kun tultiin kotiin pihassa oli istutettuna riemunkirjavat kesäkukat ja joku hirvee muoviamppeli kirjavine kukkineen roikkui ikkunan edessä. Hän oli myös pessyt ikkunat, siivonnut kaappeja ja jopa siirrelly niiden sisältöä, tuonut myös omadta kodistaan yhden aivan hirveän koriste-esineen meille. Paljon myöhemmin vahingossa oli paljastanut miehelleni että oli ollut meillä monta yötä ja vaihtanut tietty siis lakanatkin.
Kun tultiin kotiin tyyliin 8h matkustamisen jälkeen nälkäsenä ja väsyneenä, tajusin mitä kodissani on tapahtunut pääsi minulta kunnon itkuraivari. Tuli ihan tunne että tänne on murtauduttu, joku on ylittänyt nyt sen rajan ja "tunkeutunut" liiaksi yksityisyyteemme, asunut jopa täällä pyytämättä. Kun hyvin nukutun yön jälkeen tokenin revin kaikki kukat hittoon pihalta ja heitin roskiin. Istutettiin itse hillitynvärisiä sellaisia kasveja pihalle kuin me halusimme ja puolet vähemmän koska pidämme minimalismista. Myös koridte edine paiskautui roskikseen palasiksi hajoten.
Meni varmaan 3 vko etten vastannut hänen soittoonsa tai viesteihin ja kun näin et soittaa miehelleni (puhelin keittiön pöydällä mies jossain muualla) katkaisin puhelun, enkä edes sanonut miehelle että anoppi taas tulee lankoja pitkin.
Kun mieheni oli tietysti varovaisesti sanonut että nyt menit liian pitkälle ja että minä en tykännyt siitä että hän tulee luvatta istuttelemaan kukkia ym ym niin hän oli ihan ihmeissään et miten me nyt tommosesta loukkaannutaan kun jänhän vaan yritti auttaa hyvää hyvyyttään. Tätä tarinaa hän oli kertonut useille sukulaisillemmekin ja tehnyt tietysti minusta sen oudon herkkähipiäisen tyyåin joka oli tässä tapauksessa se kummajainen koska hänhän vaan. Hän ei missään kohti, vuosien päästäkään ymmärtänyt eikä sanonut ääneen kellekään että itse olisi ylittänyt korrektin rajan. Hän itse otti vielä useiden vuosien päästä adian puheeksi meidän ja toisen poikansa perheen kuullen ja ikäänkuin viimeisteli adian kaikille että me olimme outoja kun loukkaannuttiin ja hänhän vaan hyvää hyvyyttää osti kukat ja auttoi. Meillä ei ollut mitän tarvetta käsitellä enää asiaa mutta hän halusi taas sanoa tässäkin asiassa viimeisen sanan ja siis ikäänkuin sinetöidä kaikille oman näkemyksensä viimeiseksi mielikuvaksi asiasta. Tämä on hänen toimintatapa ollut aina, hän sanoo aina viimeisen lauseen ja jankuttaa sitä loputtomasti pitkienkin aikojen päästä jotta toisile jää päähän hänen kommentit. Ihan hiton ärsyttävää ja tämä piirre on vain vahvistunut nyt kun on jo yli 70v.
Vielä kun joku kertois, mistä tuo hyvä hyvyys kumpuaa? Mitä hyvää sillä yritetään saavuttaa? Entä keneen tämä hyvyys kohdistuu? Tai pitäisi kohdistua?
Tuo yllä oleva on törkeää yksityisyyden rikkomista. Tunkeutumista kotiin, joka pitäisi olla jokaiselle yksityisyyden tyyssija.
Jos on sovittu, että hakee postit ja kastelee kukat, niin mikä ajaa siihen ajatukseen, että järjestänpä kaapit uusiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaan ihania asioita apesta ja anopista. Maailman parhaat.
Teille jotka vihaatte heitä, muistakaa että osaatte muuttaa myös omia tekoja ja sanojanne, eikä odottaa että toiset muuttuu. Hyväksy kaikki heidät itsenään. Äläkä suurenna asioita.
En ole koskaan ymmärtänyt että puolison vanhemmat olisi uhka ja mustasukkaisuuden kohde, heissä on kaikki vika.
Minulla on mahtava miehen suku, sisarukset serkut, kummit ja vanhemmat...hekin ovat ihmisiä, ei yhtään parempia ja huonompia kuin minäkään.
Taas joku, joka ei ymmärrä tilanteesta mitään, jeesustelemassa.
Kyllä mun anoppi saa olla oma itsensä.
Mä taas olen minimoinut yhteydenpidon ilkeään, narsistiseen anoppiini. En lähetä edes joulukorttia. Blokattu on puhelimessa.
Miehen muissa sukulaisissa ei ole vikaa. Heikoissa väleissä hekin ovat anoppini kanssa.
Viisas teko sinulta! Narsisti(psykopaatti) anoppi on oma lukunsa, sellasen kanssa ei voi olla väleissä, ei edes miehen eli sen pojan takia, eikä tarvikkaan jos haluaa säilyttää mielenrauhan.
Narsisti ei ole kenenkään kanssa väleissä paitsi hovinsa josta hyötyy. Uhreja ne hovin jäsenetkin on eivät vain tajua sitä itse.
Se jo kertoo paljon kun anoppi ei ole suvun kanssa väleissä kuka se hullu on, hän vai koko muu suku.
Tällainen anoppi kannattaa pitää kaukana lapsenlapsistaan tai ainakin valvoa joka sekunti. On nähty miten pystyy manipuloimaan pieniä lapsiakin. Yrittää kävellä miniän yli, ei arvosta pojan ja miniän sääntöjä, saattaa syöttää parikuukautiselle vauvalle kiinteää ruokaa heidän selän takana, luettelee heille omia 'kasvatustapojaan' jne.
Oletteko marisijat ja appivanhempien vihaajat tulleet ajatelleeksi, että sinä itse olet käytökselläsi tai sanomisillasi aiheuttanut olotilan heihin? Kohtele kaikkia samoin kun toivot itseäsi kohtelevan. Ellet pysty olla nolaamatta itseäsi, ole sitten hiljaa. Tuolla asenteella et edes rakasta puolisoasi, kun vihaan hänen vanhempiaan vihaat puolisoasikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä mennyt kylään kutsumatta, tutkinut kaappeja, haukkunut emäntää tyhmäksi kun hän haluaa opiskella, nirsoillut tarjoilujen kanssa koska emäntä kasvissyöjä, solvannut emännän kotiseutua…
Appivanhempani sen sijaan kaikkea tätä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko marisijat ja appivanhempien vihaajat tulleet ajatelleeksi, että sinä itse olet käytökselläsi tai sanomisillasi aiheuttanut olotilan heihin? Kohtele kaikkia samoin kun toivot itseäsi kohtelevan. Ellet pysty olla nolaamatta itseäsi, ole sitten hiljaa. Tuolla asenteella et edes rakasta puolisoasi, kun vihaan hänen vanhempiaan vihaat puolisoasikin.
Miten voin olla syyllinen, kun anoppi oli jo ennen tapaamistani, että olen huono valinta? Samaa kohtelua on saanut myös miehen veljen tyttöystäväehdokkaat. Yhdestäkään ei ole ikinä ollut mitään hyvää sanottavaa.
Anoppi on vaan pelännyt, että menettää mahtinsa päättää aikuisten poikiensa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko marisijat ja appivanhempien vihaajat tulleet ajatelleeksi, että sinä itse olet käytökselläsi tai sanomisillasi aiheuttanut olotilan heihin? Kohtele kaikkia samoin kun toivot itseäsi kohtelevan. Ellet pysty olla nolaamatta itseäsi, ole sitten hiljaa. Tuolla asenteella et edes rakasta puolisoasi, kun vihaan hänen vanhempiaan vihaat puolisoasikin.
Miten voin olla syyllinen, kun anoppi oli jo ennen tapaamistani, että olen huono valinta? Samaa kohtelua on saanut myös miehen veljen tyttöystäväehdokkaat. Yhdestäkään ei ole ikinä ollut mitään hyvää sanottavaa.
Anoppi on vaan pelännyt, että menettää mahtinsa päättää aikuisten poikiensa elämästä.
Ja röyhkeimmät anopit kehtaa kehua poikansa exiä (ei silloin kehunut kun exä oli nyxä) uuden miniän aikana. Kaikin tavoin mollaa miniää, mutta jos miniä onkin justiina joka jauhottaa anopin mennen tullen niin sitten väännetään tekoitkua pojan aikana ja uhriudutaan.
Ilkeimmät anopit ei anna miniälleen mitään mutta pitävät huolen että miniä on paikalla kun hän kertoo miten on päättänyt antaa jonkun perintökorun tai muun arvokkaan esineen vaikkapa sisarenlapselle. Sitten kehtaavat kitistä miksei miniä arvosta häntä yhtään ja blokkaa hänet.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko marisijat ja appivanhempien vihaajat tulleet ajatelleeksi, että sinä itse olet käytökselläsi tai sanomisillasi aiheuttanut olotilan heihin? Kohtele kaikkia samoin kun toivot itseäsi kohtelevan. Ellet pysty olla nolaamatta itseäsi, ole sitten hiljaa. Tuolla asenteella et edes rakasta puolisoasi, kun vihaan hänen vanhempiaan vihaat puolisoasikin.
Mitä ihmettä? Miehen minä halusin, en mitään uutta sukua. Minulla kun on omakin perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaan ihania asioita apesta ja anopista. Maailman parhaat.
Teille jotka vihaatte heitä, muistakaa että osaatte muuttaa myös omia tekoja ja sanojanne, eikä odottaa että toiset muuttuu. Hyväksy kaikki heidät itsenään. Äläkä suurenna asioita.
En ole koskaan ymmärtänyt että puolison vanhemmat olisi uhka ja mustasukkaisuuden kohde, heissä on kaikki vika.
Minulla on mahtava miehen suku, sisarukset serkut, kummit ja vanhemmat...hekin ovat ihmisiä, ei yhtään parempia ja huonompia kuin minäkään.
Mitä minun pitäisi muuttaa, kun anoppi kertoo sivullisille äitini suvun miesten olevan juoppoja samoin isäni suku? Isäni oli epärehellinen, koska oli käräjillä lautamiehenä 30 vuotta. Apen veljen vaimo, josta anoppi ei tykkää, on myös juoposta ja hullusta suvusta. En tiedä paljon anoppi on lankonsa vaimon sukua tavannut, mutta minun sukulaisteni kanssa hän ei ole ollut tekemisissä ja isäni kuoli seurustelun alkuaikoina. Sukulaismiehet eivät ole absolutisteja, mutta en ole itse ikinä kuullut kenelläkään olevan ongelmia alkoholin käytön kanssa. Anoppi ja hänen sukunsa eivät sylje lasiin, vaan alkoholia käytetään normaalisti.
Appiukkoni on hieno ihminen eikä koskaan puutu. Vaimonsa toista maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko marisijat ja appivanhempien vihaajat tulleet ajatelleeksi, että sinä itse olet käytökselläsi tai sanomisillasi aiheuttanut olotilan heihin? Kohtele kaikkia samoin kun toivot itseäsi kohtelevan. Ellet pysty olla nolaamatta itseäsi, ole sitten hiljaa. Tuolla asenteella et edes rakasta puolisoasi, kun vihaan hänen vanhempiaan vihaat puolisoasikin.
Vihaako sellainen anoppi lapsiaan, jonka ennakkoasenne "tunkeilijoihin" eli omien lasten mielitiettyihin on kielteinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
No sittenhän ei ole mitään vikaa siinä, että pitkätukkainen poika sanoo mummolleen hänen tukkansa olevan kuin harakan p*erse. Käyttäydy huonosti, niin saat huonoa käytöstä osaksesi ja päinvastoin.
Sanat "tyttömäinen" ja "harakan perse" on kaksi ihan eri kategoriaan kuuluvaa ilmaisua.
Pointti olikin se, että toisen ulkonäön arvostelu ei ole asiallista keneltäkään. Ei edes anopeilta ja mummolta.
No jos poika haluaa näyttää tyttömäiseltä, niin onko väärin ja väärää arvostelua sanoa, että näyttää tyttömäiseltä?
Harakan perse on rumaa kielenkäyttöä.
Menepä jollekin death metal-äijälle sanomaan vaikkapa kaupassa, että voi kun näytät tyttömäiseltä! Luulen, että hän ei arvosta. Tai vähintäänkin säälivästi nauraa kommentoijalle.
Ai niin, kun se erohan joillekin on juuri siinä, että miniöille, vävyille ja lapsenlapsille saa laukoa ihan mitä haluaa... Siitähän tässä ketjussa juuri onkin kyse, ellet huomannut.
Miks menisin jollekin tuntemattomalle sanomaan mitään ja vielä jossain kaupassa, näyttää sitten miltä vaan? Rumiltahan ne deathmetalit minusta yleensä näyttääkin, mutta en minä sitä mene niille sanomaan. Jos olisi oma lapsi tai lapsenlapsi, niin voisin ihan hyvin sanoa, että näytät kammottavalta. Se kun ei liity siihen, että ihminen olisi syntymäruma, vaan ne on tehneet itsensä sellaiseksi ihan tarkoituksella. Siitähän he voisi olla jopa onnellisia, että on onnistuneet näyttämään just siltä.
Pitkä tukka muuten ilman mitään death metalleja nyt vaan nuorella miehellä näyttää tyttömäiseltä, ei sille mitään voi.
Ai että niille äideille ja isille ei muka lauottaisi mitä vaan?
Anopille ei tietysti moni uskalla, kun pelkää että saa puolisoltaan köniin.
Ah! Tässäpä ihkaelävä malliesimerkki "räväkästä ja suorapuheisesta" ihmisestä. Ei suinkaan törkeästä ja käytöstavattomasta, omasta mielestään siis.
Sitten kun lapsensa tai lapsenlapsensa sanoo mummon/papan näyttävän kammottavalta, ollaan pöyristyneitä, loukkaantuneita ja itkukin saattaa päästä. Sitten vielä ihmetellään, miksi mahdollinen miniä tai vävy ei selkeästi pidä heistä, eikä "räväkän ja suorapuheisen" ihmisen tullessa kylään ole ihan just heti kahvi kupissa ja tarjottavat pöydässä!
Näitä ihmisiä oikeasti on, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko marisijat ja appivanhempien vihaajat tulleet ajatelleeksi, että sinä itse olet käytökselläsi tai sanomisillasi aiheuttanut olotilan heihin? Kohtele kaikkia samoin kun toivot itseäsi kohtelevan. Ellet pysty olla nolaamatta itseäsi, ole sitten hiljaa. Tuolla asenteella et edes rakasta puolisoasi, kun vihaan hänen vanhempiaan vihaat puolisoasikin.
Vihaako sellainen anoppi lapsiaan, jonka ennakkoasenne "tunkeilijoihin" eli omien lasten mielitiettyihin on kielteinen?
Oletko koskaan miettinyt mikä on saanut heidät tuntemaan niin? Oletko koskaan kysynyt ja keskustellut asiasta, vai haukutko suotta heitä ulkopuolisille, ja yleisesti joka paikassa, etkä ota selvää mistä se johtuu? Asiat pitää puida ja ratkaista, jos et tule heidän kanssaan toimeen, onko pakko siitä huudella, pysy poissa heidän luotaan, ei sinne ole pakko mennä. Onko kaikki ajatukset vaan sun päässä tulleita ja oletuksia?
Tunkeilja, enpä tuohon oikein usko. Asiat pitää selvittää ja sopia, sillä he ovat sun elämässä kuitenkin loppuelämän ja mahdollisten lastesi elämässä. En itse pidä riidoista ja vihasta enkä huutele kenenkään asioita missään, ne on henk koht.
Suomessa on pitkään ollut sellasta että kaikista sanomisista ja negatiivisista sanoista pahoitetaan mieli jos se koskee itseään, mutta itse saa puhua mitä vaan ja haukkua ketä vaan.
Onko miniä miehen sukulaisten terapeutti? Ei ole.
Onko he muka automaattisesti loppuelämän mukana? Ei ole.
Ex-appi ja -anoppi on mukavia ihmisiä. Mun äitini oli exälle hirviö kuten mullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mummo eli isoanoppini on varakas ja kirppisaddikti. Hän kyörää kysymättä antiikkilöytöjään meille. Sen kummempaa kamaluutta en ole joutunut kestämään. Vaikka tykkäämme antiikista, mummo ei koskaan hanki sellaista, mikä sopisi meille tai tulisi tarpeeseen. Nykypäivänä harva käyttää vaikkapa pöytähopeoita saati sellaisia 1900-luvun kahviastiastoja joita on kierrätyskeskukset pullollaan.
Mummo ei kuuntele, kun sanomme ettemme halua tavaraa. Olen ottanut tylysti sen linjan että jos mies ei ehdottomasti tavaraa halua pitää, vien sen kierrätyskeskukseen. Pöytähopeoita ollaan saatu jo kolme settiä. Jokainen patinan ja naarmujen peitossa. Viimeisimmät mummo oli ostanut, koska niissä oli kaiverruksena meidän nimikirjaimet. Siis minun tyttönimeni ja mieheni sukunimi. Olin siinä vaiheessa mennyt jo aika monta vuotta mieheni nimellä, mutta toki syyhän se on tuokin ostaa...
Isoanopin asunto ja kesämökki ovat pullollaan kirppisteltyä tavaraa ja ihan hienojakin esineitä. Me saamme vain ilmeisesti ne tavarat, jotka ovat hutiostoja ja liian halpoja, ettei maksa vaivaa myydä eteenpäin. Turha toivo, että antaisi mitään sellaista, että oikeasti toivottaisiin ja haluttaisiin sitä esinettä tai että sen myymisellä edes saisi hankittua jotakin mieluisampaa. Tai no, pöytähopeat osoittautuivat yllättävän arvokkaiksi, niistä sai yhteensä muutaman satasen.
Tässä näkee nuorempien ihmisten suhtautumisen "vanhaan tavaraan" eli antiikkiin - on vain vahinko että ei arvosteta edes hopeisia ruokailuvälineitä - kyllä se tuo "luksusta" esim. Joulupöytään kun se on kauniisti katettu. Mutta jos on vain Ikean astioita niin totta - pöytähopeat eivät oikein sovi hyvin "yhteen.... " Ja Muumimukeistahan pitää kahvit juoda, oli sitten arki tai juhla kyseessä - se 1900- luvun kahviastiastohan ei missään nimessä sovi pöytään.
Käytän itse hopeita ja Arabian 1930- luvun ruoka-astioita, kristallilaseja ja kun vieraat tulevat, ovat yleensä "haltioissaan" miten kauniisti olet kattanut ruoka / kahvipöydän!!
Ja vanhoja kahviastiastojakin on useampia sillä vaihtelu virkistää.... 😅.
Kukaan ei ole sinua kieltänyt haalimasta astiastoja.
Eikä tuo ole vain arvostuksesta kiinni. Mitä jos ei yksinkertaisesti ole tilaa ylimääräisille astioille? Tai ei halua harvoin jos milloinkaan käytettäviä astioita kotiin?
Tämä siis ihmiseltä, jolla on juhla-astiasto, jouluastiasto, kristallilaseja ja tietysti arkeen omansa. Astiani tuottavat minulle iloa. Jollekin toiselle ne olisivat turhaa krääsää, enkä ikimaailmassa ostaisi toiselle paljon säilytystilaa vaativia astioita ilman asiasta sopimista etukäteen.
Vanhoilla kurpilla, ei kaikilla, on joillakin niitä pirun astiastoja, joka päivälle omansa. Mitä jotkut edes tekee niillä kun asuu yksin ja vieraita ei käy kuin 2-3 kertaa vuodessa ja nekin on lapsi perheineen pikaisesti.
Astia- ym sälävitriiniä on vieri vieressä ja lisää löytyy muista kaapeista. Sairaus se on tuokin keräillä kippoja ja kuppeja. Nykyään kun niistä ei edes pääse eroon, kirppareilla on ilmaiseksi annettavaa Arabiaa.
Ihmisillä on mieltymyksensä, varmaan sinullakin on joku juttu, jota moni muu ei ymmärrä eikä ole siitä kiinnostunut.
Minun puolestani ihmiset saavat tehdä/keräillä/harrastaa ihan sitä mitä haluavat - olivat sukua tai ei.
Mitä yhteistä on anopilla ja oluella? Molemmat on parhaimmillaan kylmänä, pöydällä ja avattuna...