Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Ei oo miestä ei anoppia. Jaksan edelleen ihmetellä niitä ihmisiä jotka ei tee heti alusta saakka selväksi tavalla tai toisella että pariskunta määrää ihan kaikesta itse eikä anopilla ja appiukolla ole mitään sananvaltaa pariskunnan elämään. Kylään tullaan vain etukäteisilmoituksella ja mielellään silloinkin kutsuttuna.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa 2 edellisen anoppini kanssa koska minä ja mieheni (miesystäväni) päätämme asioista, emmekä anna kenenkään tulla sisustamaan kotiamme tai pihapiiriä tai edes ehdottelemaan mitä siihen kuuluisi laittaa. Joskus jos kuulin yhdenkään lauseen siitä miten kannattaisi laittaa joku asia niin  STOP  "me olemme aikuisia, osaamme hoitaa asiamme ja laitamme kotimme ihan miten haluamme, emme tarvitse ohjeita, kiitos". Minulle näet on olut ihan sama aina olenko väleissä vai ei. Tai siis minä olen väleissä, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Jos joku ei pidä siitä että asetan rajat minun elämälleni niin voi voi, ei minua haittaa jos anoppi ei pidä minusta. Aivan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu meni, meni. Väsyttää. Mies teki anopin kylppäriremppaa, mä kaitsin kolmea lasta ja kuuntelin anopin haukkuja. Tästä lähtien jään lasten kanssa kotiin jouluksikin, en jaksa lähteä näiden kanssa satojen kilometrien päähän parjattavaksi. Kotona saan syödä miten lystään ja kukaan ei kyttää kun hoidan lapsia, ei kuittaile ei ivaa. Mies totes että pääseehän hän vierailuille jatkossa keskenään lasten kanssakin, kyllä se vaan passaa. 

Itse lakkasin käymästä anoppilassa 10 vuoden kiusaamiseen ja latistamiseen perustuvien kyläilyihin kyllästyneenä. Anoppi oli omasta mielestään mitä jaloin ja upein yksilö. Todellisuudessa visiitit oli täynnä juoksuttamista, kurjaa utelua ja juoruilua, minun ja sukuni/ystävieni haukkumista ja vähättelyä, tyhjästä syntyneitä raivokohtauksia, piinaa, jopa sairasta käytöstä..

Kun lakkasin käymästä niin sekin oli v

Tilanteessa, jossa saa haukut teki niin tai näin, niin valitsen jatkossa tasan sen vaihtoehdon, joka on minulle pienempi paha. En minäkään mene anoppilaan enää haukuttavaksi. Siitä tulee selän takana juoruja, kun kuulemma olen ylpeä ja mikään ei kelpaa. Ihan sama mitä paikallisen marttakerhon seniiliosaston mummelit minusta ajattelevat. 

Puolisoni isän (eli appiukon) tapasin meidän 14 -vuotisen suhteen aikana 4 kertaa. Asuu samassa kaupungissa. Mieheni kävi hänen luonaan vähintään 4 kertaa viikossa, joskus enemmänkin ja lisäksi soittelevat päivittäin. Koskaan ei minua ole sinne kutsuttu ja jossain vaiheessa vihjaili pojalleen, että pitäisikö vaihtaa rouva toiseen. En kyllä ole juuri tavannut miehen muitakaan sukulaisia, joita hän käy tapaamassa. Minusta ei ole minun asiani tuppautua mukaan jos mies ei koskaan kysy minua mukaan mihinkään. Kavereitakin tapaa vaan yksin. Silti hän sanoo, että me olemme perhe.

Vierailija kirjoitti:

Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.

Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni isän (eli appiukon) tapasin meidän 14 -vuotisen suhteen aikana 4 kertaa. Asuu samassa kaupungissa. Mieheni kävi hänen luonaan vähintään 4 kertaa viikossa, joskus enemmänkin ja lisäksi soittelevat päivittäin. Koskaan ei minua ole sinne kutsuttu ja jossain vaiheessa vihjaili pojalleen, että pitäisikö vaihtaa rouva toiseen. En kyllä ole juuri tavannut miehen muitakaan sukulaisia, joita hän käy tapaamassa. Minusta ei ole minun asiani tuppautua mukaan jos mies ei koskaan kysy minua mukaan mihinkään. Kavereitakin tapaa vaan yksin. Silti hän sanoo, että me olemme perhe.

Miehesi ei ole ihan terve. Onko hän sanonut syytä, miksi käy vain yksin ja tarvitseeko hänen isä siis apua, kun siellä pitää juosta jatkuvasti? Vai onko isä miehesi bestis? Oli miten oli niin ei ihan tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni isän (eli appiukon) tapasin meidän 14 -vuotisen suhteen aikana 4 kertaa. Asuu samassa kaupungissa. Mieheni kävi hänen luonaan vähintään 4 kertaa viikossa, joskus enemmänkin ja lisäksi soittelevat päivittäin. Koskaan ei minua ole sinne kutsuttu ja jossain vaiheessa vihjaili pojalleen, että pitäisikö vaihtaa rouva toiseen. En kyllä ole juuri tavannut miehen muitakaan sukulaisia, joita hän käy tapaamassa. Minusta ei ole minun asiani tuppautua mukaan jos mies ei koskaan kysy minua mukaan mihinkään. Kavereitakin tapaa vaan yksin. Silti hän sanoo, että me olemme perhe.

Miehesi ei ole ihan terve. Onko hän sanonut syytä, miksi käy vain yksin ja tarvitseeko hänen isä siis apua, kun siellä pitää juosta jatkuvasti? Vai onko isä miehesi bestis? Oli miten oli niin ei ihan tervettä.

He juttelevat moottoriajoneuvoista ja yhteisistä remonttiprojekteista. Eivät ole kuitenkaan mitään liikekumppaneita. Miehestä on vaan kiva käydä isällä ja kun ihmettelen, etten ole koskaan tervetullut mukaan niin "ei sinne mitään akkoja tarvita jorisemaan", vaikka isä asuukin naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni isän (eli appiukon) tapasin meidän 14 -vuotisen suhteen aikana 4 kertaa. Asuu samassa kaupungissa. Mieheni kävi hänen luonaan vähintään 4 kertaa viikossa, joskus enemmänkin ja lisäksi soittelevat päivittäin. Koskaan ei minua ole sinne kutsuttu ja jossain vaiheessa vihjaili pojalleen, että pitäisikö vaihtaa rouva toiseen. En kyllä ole juuri tavannut miehen muitakaan sukulaisia, joita hän käy tapaamassa. Minusta ei ole minun asiani tuppautua mukaan jos mies ei koskaan kysy minua mukaan mihinkään. Kavereitakin tapaa vaan yksin. Silti hän sanoo, että me olemme perhe.

Miehesi ei ole ihan terve. Onko hän sanonut syytä, miksi käy vain yksin ja tarvitseeko hänen isä siis apua, kun siellä pitää juosta jatkuvasti? Vai onko isä miehesi bestis? Oli miten oli niin ei ihan tervettä.

He juttelevat moottori

Ole vaan tyytyväinen, ettei tarvitse olla moisen pölhön kanssa tekemisissä. Hävytöntä vihjailla pojalle, että pitäisi nainen vaihtaa, kun ei edes tunne toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.

Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.

Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia. 

Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka. 

Mun miehen suhde äitiinsä on todella outo. Anoppini pitää miestäni ikään kuin omana ukkonaan (ei siis mitenkään seksuaalisesti tai muuten sairaalla tavalla vaan niinkuin arjen käytännön asioissa). Esim. jos tarvitsee apua johonkin, ei pyydä sitä omalta mieheltään vaan pojaltaan. Anoppini on jotenkin tosi riippuvainen miehestäni. Anoppini myös ei voi sietää minua. Aluksi luulin, että minussa on jokin sellainen asia, mistä hän ei pidä. Näin vuosien myötä olen todennut, että vika on vain siinä, että olen vienyt hänen poikansa häneltä. Anoppini myös haluaisi hallita kaikkea poikansa elämässä ja loukkaantuu aina, jos jotain tapahtuu ilman, että hänelle on etukäteen kerrottu tai asiasta kysytty. Näin kävi esim. kun muutimme toiselle paikkakunnalle, vaikka välimatka anoppilaan ei (valitettavasti) juurikaan pidentynyt. 

Mieheni ei ole mikään tyypillinen mammanpoika, mutta jotenkin pelkää aina loukkaavansa äitiään ja tämän takia kysyy äitinsä mielipidettä asioihin, jotka ovat minun mielestäni meidän välisiä. Anoppini ottaa kantaa meidän asioihin myös oma-aloitteisesti ja yrittää puuttua kaikkeen, mitä tehdään. Viimeisimmän järkytyksen koin, kun mieheni oli jostain syystä puhunut äidilleen, että aiotaan mennä naimisiin ja anoppini oli kuulemma kehottanut vielä miettimään asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen suhde äitiinsä on todella outo. Anoppini pitää miestäni ikään kuin omana ukkonaan (ei siis mitenkään seksuaalisesti tai muuten sairaalla tavalla vaan niinkuin arjen käytännön asioissa). Esim. jos tarvitsee apua johonkin, ei pyydä sitä omalta mieheltään vaan pojaltaan. Anoppini on jotenkin tosi riippuvainen miehestäni. Anoppini myös ei voi sietää minua. Aluksi luulin, että minussa on jokin sellainen asia, mistä hän ei pidä. Näin vuosien myötä olen todennut, että vika on vain siinä, että olen vienyt hänen poikansa häneltä. Anoppini myös haluaisi hallita kaikkea poikansa elämässä ja loukkaantuu aina, jos jotain tapahtuu ilman, että hänelle on etukäteen kerrottu tai asiasta kysytty. Näin kävi esim. kun muutimme toiselle paikkakunnalle, vaikka välimatka anoppilaan ei (valitettavasti) juurikaan pidentynyt. 

Mieheni ei ole mikään tyypillinen mammanpoika, mutta jotenkin pelkää aina loukkaavansa äitiään ja tämän ta

Kuulostaa kovin tutulta. Tilanne vain paheni kun anoppi jäi leskeksi. Itseään hyvinkin kätevänä mainostava heittäytyi täysin kädettömäksi. Siis tyyliin kauhea katastrofi, kahvinkeitin ei toimi, pitää HETI tulla korjaamaan. Kun mieheni pääsi paikalle, ongelmana oli, että töpseli ei ollut seinässä. Puhelimessa oli asia tarkistettu, mutta ihan vaan ilkeyttään ja "koska voi" hyppyytti miestäni. Kun mies lopetti joka rasahduksesta paikalla käymisen, niin yhtäkkiä taas osasikin pistää töpselin seinään ihan itse.

Mies oli hyvin turhaantunut tilanteeseen, mutta äidin mielen pahoittaminen on pahinta mitä voi tapahtua. Anoppi esim suuttui, kun ei keskeytetty viikonloppulomaa, vaan mies sanoi että tulee katsomaan ongelmaa kun päästään kotiin. Puhelinterrori meni niin pahaksi, että oli pakko pistää anopin numero estoon. 

Tilanne on nyt parempi, anopoi on edelleen kauhea, mutta mies on oppinut priorisoimaan itsensä ja perheensä. Tähän on varmaan auttanut se, että tajusi äitinsä olevan tyytymätön häneen, vaikka hän olisi muuttanut äitinsä luo koirankoppiin, että on aina saatavilla.

Mua anoppi inhosi syvästi jo ennen kuin edes tavattiin. En usko, että hän olisi kelpuuttanut ketään, kun pelkäsi poikansa rimpuilevan irti raatelukynsien otteesta, jos kotona poikaa odottaa joku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni isän (eli appiukon) tapasin meidän 14 -vuotisen suhteen aikana 4 kertaa. Asuu samassa kaupungissa. Mieheni kävi hänen luonaan vähintään 4 kertaa viikossa, joskus enemmänkin ja lisäksi soittelevat päivittäin. Koskaan ei minua ole sinne kutsuttu ja jossain vaiheessa vihjaili pojalleen, että pitäisikö vaihtaa rouva toiseen. En kyllä ole juuri tavannut miehen muitakaan sukulaisia, joita hän käy tapaamassa. Minusta ei ole minun asiani tuppautua mukaan jos mies ei koskaan kysy minua mukaan mihinkään. Kavereitakin tapaa vaan yksin. Silti hän sanoo, että me olemme perhe.

Miehesi ei ole ihan terve. Onko hän sanonut syytä, miksi käy vain yksin ja tarvitseeko hänen isä siis apua, kun siellä pitää juosta jatkuvasti? Vai onko isä miehesi bestis? Oli miten oli niin ei ihan tervet

"Ole vaan tyytyväinen, ettei tarvitse olla moisen pölhön kanssa tekemisissä. Hävytöntä vihjailla pojalle, että pitäisi nainen vaihtaa, kun ei edes tunne toista."

Dorka on mieskin, kun viitsii isänsä moiset typeryydet edes kertoa vaimolle.

Ei kai nykyajan anopit enää tuollaisia ole? Ei tulisi mieleenkään puuttua lapseni asioihin tai arvostella hänen kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetissä on monta keskusteluketjua anopeista ja isovanhemmista. On myös ilkeitä ja kamalia appiukkoja. Tässä on hyvä keskustelu MLL:n sivulla "Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua": https://www.mll.fi/aihe/isovanhemmat-ongelma-josta-ei-saa-puhua/page/4/

Ajan pyörä pyörii. Ovat aikanaan itse anoppeja ja appiukkoja..

Oma anoppini oli ihan paras opettaja.

Kaiken olen pyrkinyt tekemään päinvastoin kuin hän.

On hyvät välit lapsiimme ja heidän puolisoihinsa. :)

Anoppi alkoi järjestellä Ainoan tyttärensä eroa heti kilajaisten jälkeen. Kuulin myöhemmin että oli järjestänyt Eron edellisestäkin suhteesta Valehtelemalla tyttären töissä ollessa. Oli soittanut kaverille töihin ettei tytär halua enää tavata. Oli palauttanut kaverin ostamat lahjat. SAMAT sadut kertonut tyttärelleen. Siin meni tyttäre tykkäämä hyvin toimeen tuleva sulhanen.                 Minä kärsin monta vuotta. Esikoisen synnyttyä haki lapsen ja tyttärensä kotiinsa Apin vastaväitteistä huolimatta. Oli kalustanut huoneen kuin Omalle vauvalleen. (niinhän siinä myöhemmin kävi) Vaimon kertoman mukaan riitelivät koko ajan. Saimme myöhemmin tarhapaikan melkein pihasta. Vein ja hain pojan tarhasta jossa viihtyi hyvin toisten lasten seurassa. Tyyntä myrskyn edellä. Hain poikaa tarhasta,oli vanhempi nainen hakenut. Kotona olivat. Tuli sitten Joka päivä Hyvinkäältä Helsinkiin ja siitä  15Km. Haki pojan tarhasta jo aamupäivällä. Kävin Joka päivä kysymässä. Aina oli haettu. Pihalla myös naapurin mummeli pikkupojan kanssa. Kertoi ettei Anoppi antanut poikien  leikkiä Keskenään vaan vei pojan pois. Uhkaili välillä  minuakin että pari kaveria Hoitelee minut.Appiukonkin eläkkeet.oli menny anopin harrastuksiin ja puhelin laskuihin. Pitihän Tytärtä kouluttaa. Tässä alkukarkelot. Myöhemmin kuulin että poika oli tarvinnut Psykiatrin hoitoa. Seuraavat Avopit ja tyttöystävät olivat Ihania! Omakin talous parani(hiukan.)Hankin uuden asunnon Hyvältä paikalta  Puiston reunalta. Mossekin vaihtui Uuteen Premium mersuun.

Anoppi on ollut omasta tahdostaan kotirouvana- suurimman osan elämästään siis työttömänä. On niin aikaansaamaton ihminen, että tekee ison numeron kun on siivonnut (tosin kotonaan on yleisesti ottaen siistiä muutenkin). Viillaa pilkkua jos tiskirätti on väärin ripustettu ja muistaa kertoa seikkaperäisesti kaikki diagnoosinsa ja kuinka niistä huolimatta on nytkin vaihtanut kukkaruukkuun mullat.. mitä siihen pitää sanoa? Että wau, oletpa ollut ahkera? 

Samalla tavalla hän kehuu puolison sisarusta vaikka on kasvattanut hänestä samanlaisen vätyksen kuin itse on. Tämä vätys joutui käymään erästä koulutusta ja samaan aikaan oli osa-aikatöissä. Koulua ja töitä ei ollut ikinä samana päivänä ja tällä ei ole perhettä tai muutakaan velvotteita. Silloin kauhisteli kuinka se sisarus on niin väsynyt ja kuinka kauheasti siltä vaaditaan...  Ärsytti, koska meillä samaan aikaan oli rakenteilla omakotitalo, lapsikin oli ja molemmat töissä. Lisäksi me molemmat olemme hankkineet korkeakoulututkinnot työn ja lasten ohessa.

Meitä (puolisoani ja minua) ei arvosteta yhtään. Apua ei juurikaan saatu kun lapset oli pieniä ja muutenkin emme koskaan olleet anopin mielestä yhtään mitään. Nyt sitten ihmettelevät miten nuo lapset on jo noin isoja- ai eikö he enää tykkää muumeista (no teinit harvemmin...)  Kun anoppi kuulee muilta sukulaisilta meidän kuulumisia, niin hän soittaa heti puolisolle ja päivittelee miksei hänelle ole ensin kerrottu... No ei häntä yleensä muuten edes kiinnosta kuulumiset- puhelut ovat hänen omia diagnoosihöpötyksiään eikä edes kysy mitä meille kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu meni, meni. Väsyttää. Mies teki anopin kylppäriremppaa, mä kaitsin kolmea lasta ja kuuntelin anopin haukkuja. Tästä lähtien jään lasten kanssa kotiin jouluksikin, en jaksa lähteä näiden kanssa satojen kilometrien päähän parjattavaksi. Kotona saan syödä miten lystään ja kukaan ei kyttää kun hoidan lapsia, ei kuittaile ei ivaa. Mies totes että pääseehän hän vierailuille jatkossa keskenään lasten kanssakin, kyllä se vaan passaa. 

Itse lakkasin käymästä anoppilassa 10 vuoden kiusaamiseen ja latistamiseen perustuvien kyläilyihin kyllästyneenä. Anoppi oli omasta mielestään mitä jaloin ja upein yksilö. Todellisuudessa visiitit oli täynnä juoksuttamista, kurjaa utelua ja juoruilua, minun ja sukuni/ystävieni haukkumista ja vähättelyä, tyhjästä syntyneitä raivokohtauksia, piinaa, jopa sairasta käytöstä..

Kun lakkasin käymästä niin sekin oli v

         Minulle riittäisi Viikko. Enintään Kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti entisen anoppini ainainen 'poikansa suojelu.' Meni aina äitinsä luo nukkumaan ryyppy reissujensa jälkeen ja kun soitin ja vaadin saada puhelimeen niin anoppi vain ; ' xx on nyt niin väsynyt, sen pitää saada nukkua.' eikä suostunut herättämään. Kerran taas soitin mutta silloin olin niin kiukkuinen että haukuin myös anopin. Hänen idiootti poikansa oli varastanut viimeiset ruokarahat jotka olin jopa piilottanut. Sanoin että nyt se on pistänyt kurkusta alas teidän lapsenlapsen ruuat ja vaipat,, No sillä kertaa tulivat anoppi ja appi taxilla parin tunnin päästä ja olivat ostaneet ruokaa ja vaippoja mutta 'poikaa', avopuolisoa ei näkynyt. Anoppi sanoi että koska olin niin vihainen niin parempi että poika on kotona muutaman päivän :) . Otin sitten lopuksi avaimen häneltä pois ja sanoin että voi muuttaa kokonaan äitinsä luokse, Anoppi otti nokkiinsa ja sen jälkeen ei kanssakäymistä enää oll

"Noin mäkin kyllä tekisin, jos oma lapseni olisi niin onneton, että joisi ja tulisi yöksi mieluumin lapsuuden kotiin kuin oman perheen luo. Kielii pahoista ongelmista ja sietämättömistä kotioloista."

Jos minun poikani käyttäytyisi noin piittaamattomasti vaimoaan ja lapsiaan kohtaan, panisin hänet aisoihin. - Lisäksi kysyisin itseltäni, mikä meni pieleen, jos moisen madon olisin kasvattanut.

Puolisoni alkoi majailla luonani opiskeluaikaan. Hön kuitenkin asui virallisesti vanhemmillaan ja oli paljon luonani, koska kouluun oli minun luota lyhyempi matka.

Anoppi ja puolison veli päättivät ottaa oikeudekseen sosialisoida muun muassa puolison ja veljensä puoliksi ostaman tietokoneen. Myivät sen kysymättä eikä puoliso saanut edes rahoista osuuttaan. Syy oli se, että "mitäs jätit tänne tavaroitasi".

Kun sitten myöhemmin asuimme jo omistusasunnossa, ja olimme lomareissulla. Heillä oli avain kotiimme kaiken varalta. Olivat käyneet siellä saunomassa ja puolison veli oli rikkonut työkaluja käyttäessään niitä väärin. Tästä ei olisi saanut edes huomauttaa - anopin mielestä kiusasimme pikkuveljeä kun ohjeistimme ettei toisten tavaroita oteta ilman lupaa.

Nykyään sekä anoppi että tuo pikkuveli ovat sossu asiakkaita ja kovasti "heille kuuluu" muiden maksamat verorahatkin.

Kannatan nykyään kokoomusta näiden kahden pummin ansiosta, en usko heidän olevan ainoa lokkilaji.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nykyajan anopit enää tuollaisia ole? Ei tulisi mieleenkään puuttua lapseni asioihin tai arvostella hänen kumppaniaan.

Ei kaikki anopit. Mutta näitä lapsensa ja lastensa perheen elämää hankaloittavia haaskalintuja on silti. 

Vierailija kirjoitti:

Anoppi alkoi järjestellä Ainoan tyttärensä eroa heti kilajaisten jälkeen. Kuulin myöhemmin että oli järjestänyt Eron edellisestäkin suhteesta Valehtelemalla tyttären töissä ollessa. Oli soittanut kaverille töihin ettei tytär halua enää tavata. Oli palauttanut kaverin ostamat lahjat. SAMAT sadut kertonut tyttärelleen. Siin meni tyttäre tykkäämä hyvin toimeen tuleva sulhanen.                 Minä kärsin monta vuotta. Esikoisen synnyttyä haki lapsen ja tyttärensä kotiinsa Apin vastaväitteistä huolimatta. Oli kalustanut huoneen kuin Omalle vauvalleen. (niinhän siinä myöhemmin kävi) Vaimon kertoman mukaan riitelivät koko ajan. Saimme myöhemmin tarhapaikan melkein pihasta. Vein ja hain pojan tarhasta jossa viihtyi hyvin toisten lasten seurassa. Tyyntä myrskyn edellä. Hain poikaa tarhasta,oli vanhempi nainen hakenut. Kotona olivat. Tuli sitten Joka päivä Hyvinkäältä Hel

Aijaa. Mun lasten päiväkodissa piti kirjallisesti ilmoittaa hakijat ja varahakijat. Näistä pidettiin kiinni. Yhden kerran anoppi tätä testasi, tollopollo luuli, että voi omin luvin hakea mun lapset. Ei ollut hakijaksi määritelty, eikä saanut lapsia mukaansa. Ei edes mummon oikeudella! Lähti pois vasta kun pk:n henkilökunta uhkasi poliisilla.