Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Hei, en haluaisi olla anoppi ollenkaan, olen varovainen yhteydenotoissa ja rakastan lapsenlastani, poikaani myös, yritän pysyä hyvissä väleissä, mutta olen siltikin epävarma, he ovat minun  lähiomaisiani, miten pitäisi tehdä, että tekee oikein. Minä olen vain se kakkosmummi, miniän äiti on varakkaampi ja ostaa paremmat vaatteet lapsenlapselleni, minun ostamiani ei käytetä. Miniäni on hyvin koulutettu ihminen ja luotan siihen, että kaikki hoituu hyvin. Mutta haluaisin olla mukana elämässä ja seurata kivoja asioita.

Tunnen samoin, paitsi tyttäreni on se, jonka kanssa on oltava kieli keskellä suuta. Lapsenlapsi on suloinen, ihana tärppästippa, vävy reipas, suoraselkäinen mies. Tytär akateeminen, päällikköasemassa, oli isänsä tytär. En osta mitään tavaraa/vaatteita yleensäkään lasteni perheisiin, vain lahjakortteja tai rahaa tilille, tiedän, että " ei mene turhuuteen".

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin kerran baarista yhden miehen mukaan. Aamulla oli järkytys, kun selvisi, että se asuikin vanhempiensa kanssa. Siinä sitten join anopin ja apen kanssa kahvia... joo ei nähty enää.

Anoppi ja appi ovat puolison, eivät satunnaisen yhden yön suhteen, vanhempia.

Se kestojuttu, että anoppi sanoo minun olevan raskaana koska vatsani pömpöttää vaikka muuten olen pienikokoinen. Olen jo ylittänyt vaihdevuodet.

Äitienpäivänä toki menemme anoppia tapaamaan. Olen ostanut hänelle kauniin puseron lahjaksi + suklaarasian. Kukka ostetaan vielä myös.

Olen siis antanut anteeksi anopille. Mutta nyt ajattelin pukeutua väljään paitaan, ettei taas tulisi sitä samaa raskaanaoloa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, en haluaisi olla anoppi ollenkaan, olen varovainen yhteydenotoissa ja rakastan lapsenlastani, poikaani myös, yritän pysyä hyvissä väleissä, mutta olen siltikin epävarma, he ovat minun  lähiomaisiani, miten pitäisi tehdä, että tekee oikein. Minä olen vain se kakkosmummi, miniän äiti on varakkaampi ja ostaa paremmat vaatteet lapsenlapselleni, minun ostamiani ei käytetä. Miniäni on hyvin koulutettu ihminen ja luotan siihen, että kaikki hoituu hyvin. Mutta haluaisin olla mukana elämässä ja seurata kivoja asioita.

Tunnen samoin, paitsi tyttäreni on se, jonka kanssa on oltava kieli keskellä suuta. Lapsenlapsi on suloinen, ihana tärppästippa, vävy reipas, suoraselkäinen mies. Tytär akateeminen, päällikköasemassa, oli isänsä tytär. En osta mitään tavaraa/vaatteita yleensäkään lasteni perheisiin, vain lahjakortteja tai rahaa tilille, tiedän, että " ei mene turhuuteen".

Mistä tiedätte, näyttävätkö teiltä saatuja vaatteita ja tavaroita? Äitini teki tuollaisen päätelmän, kun ei ole sattunut näkemään lastenlasten päällä ostamiaan. Jos näkeekin, ei muista itsensä ostamiksi. Jos lähettää 800 km päähän hänelle kuvia lapsista, en voi itsekään muistaa ja tarkastaa, onko kaikissa just hänen antamaan vaatteita. Niitä on takuulla päällä tasaisin väliajoin, ei vain osu mummun silmiin, tai muistiin. Jos omaankaan. Miksi edes miettiä mitä lahjan saaja tekee lahjoillaan? Voi antaa saman rahana, jos vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Anopin aika menee tietokoneella rikkaita deittejä etsien. Joskus ehtii käymään lapsenlapsia moikkaamassa eli määräilemässä miniää ja poikaansa joka asiassa. Miniä on koulutettu joten tietää enemmän kuin kouluttamaton anoppi lastenkasvatuksesta. Mutta kukaan ei ole narsistia viisaampi.

Tuollaista imbesilliä en päästäisi kynnykseni yli.

No niin äitini eli miehen anoppi se tuli kesken meidän sekstailun, mies meni varoen avaamaan oven..mä esitin että nukun onneks oli hame.

Appiukkoni kehtasti kysyä onko paikat levinnyt (kun synnytin vauvan hätäsektiolla)

Anoppini on herttainen hömppä, mutta loppujen lopuksi aivan huippuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa kertomuksien anopeista vaikuttaa psyykkisesti sairailta tai ainakin vähintään epävakailta ihmisiltä.

Ei ole normaalia käytöstä tunkeutua toisten koteihin ja alkaa määräillä miten siellä eletään.

Eihän ne olekaan. Ja heitä on pelottavan paljon.

Pelottavan paljon tosiaankin. Esim. narsistisen persoonallisuushäiriön omaavia arvellaan olevan 0,5-3% väestöstä. Jos leikitään että Suomen väestöstä (5,5miljoonaa)  tasan 1% olisi noita, se tarkoittaa 55 000 narsistia. Tuohon päälle muut persoonallisuushäiriöiset, niin eipä ihme että tällaisiin ketjuihin riittää juttua ihan oikeasta elämästä. -Sivusta

Sukujuhla lähestyy. Lähes kaikkien tiedossa on eräs anoppi jolla iso ratas heittää tosi pahasti. Juhlilta voi odottaa mitä tahansa mutta suurella todennäköisyydellä siitä tulee narsistianopin ikioma show jossa juhlakalut on sivuseikka, luultavasti tuntien suurta myötähäpeää.

Tuota hirviötä kun ei voi olla kutsumatikaan tai joutuisi lopun elämäänsä pyytelemään anteeksi. Kaiken lisäksi SE määrää keitä kutsutaan juhliin.

Kiva. Taas teit uuden anoppi/appiukko aloituksen. Haukutaan niitä kimpassa.

Näitä aloituksia on jo kymmeniä tälläkin foorumilla. Lukekaa ne jo tehdyt aloitukset.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää, kun mies kutsuu äitinsä lasten synttäreille. Anoppi vie mielellään ja häikäilemättä valokeilan jopa lapselta, ja synttäreitä muodostuu joka kerta anoppishow. Hän huutaa yksin kovempaa kuin mieskuoro huutavat, hänen hiljentäminen on siis mahdotonta ilman väkivaltaa. Ainoat puheenaiheet ovat anoppi ja anopin koira. Argh.

Muuten anoppi ei meillä käykään, onneksi. Liikaa nuokin mulle.

Mikähän tuokin on? :D

Vierailija kirjoitti:

Kiva. Taas teit uuden anoppi/appiukko aloituksen. Haukutaan niitä kimpassa.

Näitä aloituksia on jo kymmeniä tälläkin foorumilla. Lukekaa ne jo tehdyt aloitukset.

Ei nää typerykset ymmärrä. Oma aloitus on tehtävä.

Poikamme syntyi muutaman viikon etuaikaisena ja painoi siksi syntyessään vain reilut 2 kiloa. Anoppi sanoi minun ja miehen kuullen suoraan, että "En ole koskaan huonompaa lasta nähnyt, ei siitä ihmistä ole, joten paras olisi, että jätätte sen vain jonnekin laitokseen ja teette uuden lapsen". Minä sitten olin tavallista herkemmässä mielentilassa koska synnytyksestä oli vielä melko vähän aikaa ja huoli lapsen hyvinvoinnista oli kova, joten aloin itkemään. Anoppi sitten ihmetteli aidon hämmästyneenä, että "Mikä sille tuli" katosen minuun. Nykyään emme juurikaan ole tekemissä anopin kanssa mutta se ei häntä haittaa. Hän ei ole nähnyt nyt tätä 12v poikaa moneen vuoteen, mutta silti kertoo ihmisille usein, kuinka pettynyt hän on, kun tämä hänen ensimmäinen lapsenlapsi on jälkeenjäänyt mitä poika ei todellakaan ole. Ei kehitysvammainen oppisi esimerkiksi lukemaan 4-vuotiaana tai osaisi 12-vuotiaana neljää kieltä.

Appivanhemmat raihnaistuu kovaa kyytiä ja mies yhä enenevässä määrin käyttää aikaansa vanhempiensa avittamiseen eri asioissa. Muut lapsista ei  pistä tikkua ristiin. Vanhemmat ei kuitenkaan tunnu arvostavan ollenkaan kaikkea sitä, mitä mies heidän eteensä tekee. Talonpito on jo vaikeeta, mutta sen sijaan että möisivät sen ja ostaisivat kaupungista pienemmän mutta esteettömän palveluiden läheltä, he hilloovat sitä, että kun toinen poika tulee eläkepäiviksi Suomeen niin hän ottaisi sitten talon kun eläkkeen varalle ei tullut säästettyä. No, kai sitten hoitaa appivanhemmat kanssa.  

Anoppi se vaan touhuaa mökillämme, kun emme ole paikalla. Heitti pihakalusteet pois kun olivat kuulemma niin kamalat ja huonot. Mitään ei meiltä kysynyt! Raahasi sitten tilalle jotkut löytämänsä... kammotukset!

Miten tuon hänen touhuamisen muiden tonteilla ja joka asiaan puuttumisen voisi lopettaa? Mieskään kun ei osaa sanoa tuolle vastaan?!

Kamalia eukkoja :(

Mieleen on jääneet ex appiukon sanat että ajaa päälleni jos näkee liikennevaloissa. Oli aina naama nurinpäin viisastelemassa ja haukkui vaimoaankin läskiksi.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi se vaan touhuaa mökillämme, kun emme ole paikalla. Heitti pihakalusteet pois kun olivat kuulemma niin kamalat ja huonot. Mitään ei meiltä kysynyt! Raahasi sitten tilalle jotkut löytämänsä... kammotukset!

Miten tuon hänen touhuamisen muiden tonteilla ja joka asiaan puuttumisen voisi lopettaa? Mieskään kun ei osaa sanoa tuolle vastaan?!

Mitä mieltä mies on? Onko hänelle ihan ok että äiti tuhoaa teidän omaisuutta (voisit tehdä vaikka rikosilmoituksen), vai tympäseekö, mutta ei sano asiasta äidilleen, kun ei halua pahoittaa tämän mieltä tai riitaa välttääkseen?

Itselläni on onneksi ollut aina normaaleja mukavia appivanhempia. Muistan kyllä, kuinka minun ihanana hömppänä tunnettu mummini muuttui aivan hirviöksi poikansa eli minun enoni vaimolle. Siis oli oikeasti ihan sairas. Aukoi päätään päin naamaa todella töykeästi ja ivallisesti, keksi asioita päästään ja kertoi niitä jopa meille lapsenlapsille, mustamaalasi minkä ehti... Muistan, että jopa minun äitini pisti hetkeksi välit poikki mummiin, kun meno oli ihan kaaosta. Ja oikeasti tässä enoni vaimossa ei ollut mitään vikaa. Se suurin vika taisi olla mummuni mielestä se, että hänellä oli entisestä liitosta lapsi, joten hän oli h****. Ja miksi sellaisen kanssa piti mennä oikein naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kiva. Taas teit uuden anoppi/appiukko aloituksen. Haukutaan niitä kimpassa.

Näitä aloituksia on jo kymmeniä tälläkin foorumilla. Lukekaa ne jo tehdyt aloitukset.

Tämä on aloitettu lähes kymmenen vuotta sitten, joten eiköhän ole ihan ok!

Ex-appiukko 80-luvun lopussa. Sunnuntaina kävimme heillä joskus syömässä ja olihan se melkoista.

Appiukko sellaisessa maistissa että hyvä kun tuolilla pysyi. Ruoka valui suusta ja välillä piti rööki vetäistä. Muuten oli ihan ukko mutta ruokailu samassa pöydässä oli vähän liikaa.