Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi antoi vanhat, risat polvisukat minulle lahjaksi kuin suurenkin aarteen.
Mä sain villatakin, josta toinen kyynärpää oli kulunut puhki. Oli myös mulle liian pieni. En arvostanut. Anoppi suuttui, kun ei tullut "hyvä villatakki" käyttöön.
Pakollinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko avautua tähän ja tiedän ettei teistä moni edes usko tätä.
Oltiin vaimon kotona viikonloppua seurustelun alkuaikoina. Tyttöystävä lähti lauantaina katsomaan kavereita baariin ja minä menin nukkumaan. Heräsin siihen kun minulta otettiin poskeen ja luulin että tyttöystävä tuli baarista. Totuus paljastui session lopussa. Se oli mun anoppi joka otti suikkarin.
Ja uskokaa tai älkää. Siitä ei koskaan puhuttu sen jälkeen ja ollaan oltu naimisis yli 10 vuattaOhhoh. Eli anoppikokelaasta tulikin vaimo. Yleensä se käy toisin päin.
Jaa että yleensä vaimosta tulee anoppikokelas? Nyt menee oudoksi.
Olen ennenkin avautunut, kun anoppi kehuskelee kummallisilla asioilla. Nyt kehui, kun oli jo kolmas kerta, kun sai paahtimen palamaan. Lämmittää paahtimessa karjalanpiirakoita. Saattaa myös voidella leivän ennen paahtoa, ja taas palohälytin vinkuu, hih hih. Toivottavasti seuraavalla kerralla.... En edes uskalla sanoa ääneen, että toivottavasti palaa koko talo ja anoppi sen mukana.
2000-luvulla vuosilyhenne on jokin muu kuin miinusmerkki. 1900-luvun lyhennettä merkataan miinuksella ja oliko 1800-luvulla plusmerkki.
Vierailija kirjoitti:
anoppi söi räkää
Omaansa vai jonkun muun?
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahtavaa vertaistukea! Anoppini ei ole helpoimmasta päästä.
-Meilläkin sisusti huoneet uusiksi, heitti kalusteita pois ja vaihtoi verhot, järjesteli kaikki kaapit. Emme olleet mieheni kanssa kotona mutta hän oli noin viikon verran talonvahtina. Oli aika shokki tulla kotiin. Miehen tokaisi että eikö ole kiva kun joku on tehnyt suursivouksen eikä ymmärtänyt kun olin tippa linssissä kun mun perintötavaroita oli hajotettu ja heitetty pois. Kallis käsilaukkuni oli muutettu romu/roskasäkiksi. Olin tehnyt todella kovasti töitä jotta olisi varaa siihen. Siinä kohtaa mies ymmärsi kun hänkään ei enää löytänyt tavaroitaan jne.
-Marmattaa meille aina mitä kaikkea pitäisi tehdä pihalla, mökillä, kotona ja miten kotieläimet hoitaa.
-Pessyt pyykit ja sitten esitellyt ja voivotellut minun alusasuja naapurin rouvalle kun kahvittelivat meillä. Ja ei, ei ollut mitään pornoasuja, ihan perus nätit pitsiset alusvaatteet. Tämän sain kuulla kylillä. Onneks asialle vaan naureskeltiin.
-Oli pientä riitaa mieheni kanssa ja anoppi sattui olemaan paikalla. Heitti minut sitten pihalle kun murisin hänen pikku pojalle ja koska en jaksanut sitä menoa niin lähdin menee. Mieheni suuttui pikkasen äidilleen ja sitten vuorostaan heitti sen pihalle.
-Ensimmäinen joulu kun olimme seurustellet virallisesti n.6kk anoppi soittaa miehelleni kauppalistaa mitä kaupasta pitää ostaa heidän joulunviettoon EX-MINIÄN, anopin ja lapsenlapsen (mieheni lapsi, ei ex miniän) kanssa. Olivat daamit keskenään sopineet joulusta :D Miehen leuka tais tipahtaa lattiasta läpi. Minähän en siihen kuvioon tietenkään kuulunut.
-Teen liikaa töitä.
- Laittelee mulle viestejä joko on oma kämppä löytynyt ja joka kerta kun soittelee pojalleen kysyy vieläkö olen kuvioissa.
-Väkisin vääntämällä laittaa meille ruokaa kun on meillä käymässä. Ei huomioi mun vakavia allergioita.
-Kasvotusten ollaan sit niiiiiiin mukavia!! Oli tapana kutsua itsensä kylään, varsinkin kun tiesi meidän molempien olevan töissä jotta sai touhuta yksikseen meillä. Ilmoitti tulostaan ulko-ovella suurinpiirtein ja meillä on aina ovet auki. Onneksi mieheni sai sen loppumaan.
Toivon todellakin kun se on meillä kaappeja järjestellyt että on osunut meidän aikuisten lelulaatikkoon :D Tästä lähtien mieheni hoitaa kommunikaation hänen kanssaan ja mä häippäsen karkuun.
Meillä pikkaisen samanlaista.
Meillä kummankin työpaikoilla alkoi yt neuvottelut ja appivanhemmat käyvät meillä kerran kk kylässä. Kysyin olisiko heillä jotain kirppistavaraa. Lisäksi heillä on eteisessä pitkä jono , oli siis, vanhoja kodinkoneita.
Meidän kodin lähettyvillä on paikka, jonne voi viedä kerran vuodessa näitä rikkinäisiä kodinkoneita. Ehdotin tuo meille niitä 1 kerralla ja minä vien ne nokkakärryillä sitten tänne keräykseen, kun se keväällä tulee. Minua ei haittaa, jos tilapäisesti eteisessä on muutama kodinkone.
Toivat vuosia näitä kirppistavaroita, jotka 95% oli pelkkää roskaa. Samaan aikaan katsittiin omaa irtaimistoa, myytiin mökki. Esim kerran oli lähes kaikki huonekalut myynnissä ja yhtäkkiä menikin pari pöytää. Ei hätää. Laitettiin yöpöydät, lapsen koulupöytä ja parit pukkijalat, alle kirjoja, jotta oli samassa tasassa ja päälle pari levyä ja pöytäliina.
Anoppi on hyvää hyvyyttään antanut omaisuuttaan, jonka olen jopa voinut vaan heittää roskiin.
Nyt kaikki on hyvin. Omakotitalo tyhjennettiin, vaati mm monta käyntiä pakettiautolla, siellä tehtiin pintaremontti ja myyntiin pois.
Nyt appivanhemmat asuvat naapurustossa, kerrostalossa, asunto siisti ja romuvapaa.
Oon ihmetellyt miksi, jos antaa itselle tarpeetonta, minun pitäisi säästää se, kuin olisi kallis aarre.
MattiNy kirjoitti:
Olen pannut jokaista anoppia ja muijan siskoja
Ei mitään pahaa sanottavaa kenestäkään
Tällaista solidaarisuutta tarvitsisi enemmänkin ihmisten välille. Iso peukku sulle!
Anopin aika menee tietokoneella rikkaita deittejä etsien. Joskus ehtii käymään lapsenlapsia moikkaamassa eli määräilemässä miniää ja poikaansa joka asiassa. Miniä on koulutettu joten tietää enemmän kuin kouluttamaton anoppi lastenkasvatuksesta. Mutta kukaan ei ole narsistia viisaampi.
Anoppini mustamaalasi minut koko pienelle suvulle. Ihmiset, joiden kanssa en ole
koskaan jutellut, omaavat mielipiteen minusta. Olen koulutettu, työssäkäyvä normaali nainen.
Edellisessä suhteessani avoanoppii ja sukuun välit olivat erittäin hyvät.
Mitään riitaa ei anopin kanssa ole koskaan ollut. Hän vain päätti ruveta vihaamaan minua.
Häissämme puhui kovalla äänellä avioerotilastoista.
Olemme nyt olleet yhdessä yli 20 vuotta. Meillä on kaksi hyvin pärjäävää lasta.
Olen joskus miettinyt, mistä syntyy viha, jolle ei ole mitään konkreettista syytä?
Vaikket jostain ihmisestä pitäisi, niin käytöstavat olisi syytä jos oman lapsen vuoksi säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
2000-luvulla vuosilyhenne on jokin muu kuin miinusmerkki. 1900-luvun lyhennettä merkataan miinuksella ja oliko 1800-luvulla plusmerkki.
On taas hyvin suunniteltu. Olisivat vaan merkanneet vuoden neljällä numerolla niinkuin muuallakin.
Kesä koittaa ja ex-anopin vierailut. Erosimme sovussa miehen kanssa minulle ja lapsille jäi kesämökki, ex-mies lunasti vanhemmiltaan heidän mökin koska "vanhukset" ei jaksaneet huoltaa sitä, mökkimme ovat saman järven rannalla ja tien varrella 3 km toisistaan. Viimevuonna ensimmäinen mökkiaamu oli "Ihana" Lasten kanssa sovittu että menemme aamukalaan klo 4.00, ex-anoppi oli tullut klo 7.00 puuronkeittoon (lapset tarvitsevat kunnon ruokaa myös lomalla) ja kahville meidän mökille, vara-avaimilla sisään koska kukaan ei avannut ovea. Tulimme kalasta pois olimme veneellä toisella puolen järveä kalassa. Piha oli täynnä mökkinaapureita ja ex-sukua olivat valmiina naaraamaan meitä. Ex-anoppi oli hätääntynyt koska ketään ei ollut mökillä eikä puhelimeen vastattu ja venekin poissa. Ei puhettakaan että saisimme syödä kalat koska niissä on ruotoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Mua potuttaa anopin epätasa-arvoisuus, meidän lapset ei saa edes tekstaria synttäreinä, muut 5 lastenlasta saavat jopa lahjoja ja heitä kutsutaan mummulaan yökylään jne.
Vähemmän itkettää sitten hautajaisissa kun se päivä koittaa.
Perheessämme oli jo poika ja tyttö. Kolmas raskaus oli kaksoisraskaus. Kun anopille tämä kerrottiin, ilmoitti toivovansa, että toinen lapsi menehtyy; ' niin käy usein'. Pelkäsi, että meidän luullaan olevan uskovaisia. Tyttärensä lapsille osti vaatetta ja hoiti heitä, meidän ei koskaan, pilkkasi, kun olivat sisarusteni lapsilta saaduissa käytetyissä vaatteissa. Tyttärensä teki sitten myös neljä lasta......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se meni ennen. Naiset hoiti taloustyöt. Eivät ehkä itse tunteneet olevansa kynnysmattoja. Nyt on nyt ja valtakunnassa kaikki hyvin. Usein käy niin, että erotaan kun yhteisymmärrys ei toimi. Joka tapauksessa se kotityöt hoitanut nainen hoitaa kotityöt edelleen. Eihän ne loppuneet. Onhan se helpompi valmistaa pienempi määrä ruokaa, siivota se pienempi asunto ja koneeseen tarvitsee laittaa vähemmän likapyykkiä, eikä tarvitse vastaanottaa tuoretta kalaa, vaan ostaa niitä vanhentuneita fileitä kaupasta. Lapset kiittää, kun saa matkustaa kahden huushollin väliä. Ja kaiken lisäksi ei tarvitse sitä ukkoakaan katsella kun se rakkauskin jo lopahti.
Niin, ennen naiset hoitivat sisätyöt ja navetan, miehet ulkotyöt ja tallin.
Kyllä naiset ennen tekivät myös paljon ulkotöitä.
Heinätyöt ilman muuta, sadonkorjuutöitä ja keväällä kasvimaa ja perunanistutustöissä piti olla mukana.
Sokerijuurikkaan harventaminen jne.
Kyllä sitä riitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua potuttaa anopin epätasa-arvoisuus, meidän lapset ei saa edes tekstaria synttäreinä, muut 5 lastenlasta saavat jopa lahjoja ja heitä kutsutaan mummulaan yökylään jne.
Vähemmän itkettää sitten hautajaisissa kun se päivä koittaa.Perheessämme oli jo poika ja tyttö. Kolmas raskaus oli kaksoisraskaus. Kun anopille tämä kerrottiin, ilmoitti toivovansa, että toinen lapsi menehtyy; ' niin käy usein'. Pelkäsi, että meidän luullaan olevan uskovaisia. Tyttärensä lapsille osti vaatetta ja hoiti heitä, meidän ei koskaan, pilkkasi, kun olivat sisarusteni lapsilta saaduissa käytetyissä vaatteissa. Tyttärensä teki sitten myös neljä lasta......
Jos kuka tahansa kertoisi että toivoo mun lapsen kuolemaa, niin en suostuisi näkemään. Ihan sama mitä sukua on puolisolle. Hyi hitto.
Osa kertomuksien anopeista vaikuttaa psyykkisesti sairailta tai ainakin vähintään epävakailta ihmisiltä.
Ei ole normaalia käytöstä tunkeutua toisten koteihin ja alkaa määräillä miten siellä eletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se meni ennen. Naiset hoiti taloustyöt. Eivät ehkä itse tunteneet olevansa kynnysmattoja. Nyt on nyt ja valtakunnassa kaikki hyvin. Usein käy niin, että erotaan kun yhteisymmärrys ei toimi. Joka tapauksessa se kotityöt hoitanut nainen hoitaa kotityöt edelleen. Eihän ne loppuneet. Onhan se helpompi valmistaa pienempi määrä ruokaa, siivota se pienempi asunto ja koneeseen tarvitsee laittaa vähemmän likapyykkiä, eikä tarvitse vastaanottaa tuoretta kalaa, vaan ostaa niitä vanhentuneita fileitä kaupasta. Lapset kiittää, kun saa matkustaa kahden huushollin väliä. Ja kaiken lisäksi ei tarvitse sitä ukkoakaan katsella kun se rakkauskin jo lopahti.
Niin, ennen naiset hoitivat sisätyöt ja navetan, miehet ulkotyöt ja tallin.
Kyllä naiset ennen tekivät myös paljon ulkotöitä.
Heinätyöt ilman muuta, sadonkorjuutöitä ja keväällä kasvimaa ja perunanistutustöissä piti olla mukana.
Sokerijuurikkaan harventaminen jne.
Kyllä sitä riitti.
No todellakin. Naiset hoitivat navettaa, lypsivät lehmät, tekivät heinää ja kitkivät kasvimaat. Lisäksi tietysti piti katsoa lasten perään ja ruokkia koko porukka. Ei varmasti ollut helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Kesä koittaa ja ex-anopin vierailut. Erosimme sovussa miehen kanssa minulle ja lapsille jäi kesämökki, ex-mies lunasti vanhemmiltaan heidän mökin koska "vanhukset" ei jaksaneet huoltaa sitä, mökkimme ovat saman järven rannalla ja tien varrella 3 km toisistaan. Viimevuonna ensimmäinen mökkiaamu oli "Ihana" Lasten kanssa sovittu että menemme aamukalaan klo 4.00, ex-anoppi oli tullut klo 7.00 puuronkeittoon (lapset tarvitsevat kunnon ruokaa myös lomalla) ja kahville meidän mökille, vara-avaimilla sisään koska kukaan ei avannut ovea. Tulimme kalasta pois olimme veneellä toisella puolen järveä kalassa. Piha oli täynnä mökkinaapureita ja ex-sukua olivat valmiina naaraamaan meitä. Ex-anoppi oli hätääntynyt koska ketään ei ollut mökillä eikä puhelimeen vastattu ja venekin poissa. Ei puhettakaan että saisimme syödä kalat koska niissä on ruotoja jne.
Jos mieheni veli olisi perheellinen, niin epäilisin tuota "huolestunutta" anoppia omakseni. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Osa kertomuksien anopeista vaikuttaa psyykkisesti sairailta tai ainakin vähintään epävakailta ihmisiltä.
Ei ole normaalia käytöstä tunkeutua toisten koteihin ja alkaa määräillä miten siellä eletään.
Eihän ne olekaan. Ja heitä on pelottavan paljon.
Mieheni syntymäpäivää (45) ei ole anoppi noteerannut mitenkään. Anopin synttärit pitäisi viettää lähes kuninkaallisin menoin joka vuosi.
Sitä saa mitä tilaa.