Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni on kertonut kuinka anoppi vauhkoaa valheita pitkin kyliä tai facebookissa. Tehkääpä sama perässä, miniät. Tosin vauhkoamatta. Tyyliin että kun anoppi valehtelee facessa kuinka häntä ei kutsuttu rippijuhliin tai jouluksi niin laita päivitys faceen ja mainitse miten ikävää että anoppi ei ottanut osaa vaikka kutsuttiin ja maaniteltiin. Ottakaa anopin aseet omaan käyttöön.

Tällaisissa tapauksissa vaan yleensä se viisaampi, eli käytännössä kärsivä osapuoli on hiljaa.

Mutta pitäisi nousta ylös ja lyödä luu kurkkuun, jos siitä vihat saa ja välit menee niin onko se menetys?

Ei ole vaan viimeinkin saa oma perhe elää rauhassa.

Ex appiukko ajeli partansa just siivotun olkkarin lattialle. En koskaan päässyt siitä yli.

Nykyisen anopin muisti pätkii jopa vainoharhaisuuteen saakka. Märehtii menneitä, kyselee ja väittää että hänen kanssaan ei ole keskusteltu asioista vaikka on. Suuttuu tyhjästä ja tekee omia johtopäätöksiä sivulauseestakin. Yritän vältellä niin paljon kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni on kertonut kuinka anoppi vauhkoaa valheita pitkin kyliä tai facebookissa. Tehkääpä sama perässä, miniät. Tosin vauhkoamatta. Tyyliin että kun anoppi valehtelee facessa kuinka häntä ei kutsuttu rippijuhliin tai jouluksi niin laita päivitys faceen ja mainitse miten ikävää että anoppi ei ottanut osaa vaikka kutsuttiin ja maaniteltiin. Ottakaa anopin aseet omaan käyttöön.

Ei pienintäkään aikomusta alentua anopin tasolle. Jos (=kun) joku on kysellyt anopin juttujen todenperäisyyttä, olen hymähtänyt jotain "vai sellainen satu tällä kertaa".

Olipas taas. Mun anoppi on se, joka lasten synttäreillä antaa tehtävälistan pojalleen, mitä kaikkea pitäisi korjata. Ei kiirettä, mutta eilen olisi hyvä olla valmista.

Keväällä oli tullut lista, ja syyslapsemme synttäreillä anoppi suu mutrussa moitti poikaansa mun äidille, kuinka Simo ei ole yhtäkään hänen keväällä antamistaan tehtävistä suorittanut. Eikä ollut mitään pikkujuttuja, vaan metsästä olisi pitänyt muutama puu käydä hakemassa (ja pilkkomassa), maalata iso ulkorakennus jne. Kun äitini mainitsi, että Simo on tehnyt hulluna töitä, on oma perhe ja koti jotka vaatii huomiota, niin anoppi äkkiä korjasi puheitaan, että ei hän tietenkään poikaansa juoksuta muttakunmuttakun...

Huvittavinta on, kun anoppi esiintyy kovinkin varakkaana, mutta sitten ei löydy taskun pohjalta näihin projekteihin rahaa.

Sairaita ja vinksahtaneita ihmisiä varmaan on olemassa. Etenkin, jos on vielä alkoholi kuvioissa mukana. Mutta useimmiten metsä vastaa niinkin sinne huudetaan!

Oma anoppini on todella myrkyllinen. On väittänyt että yksi lapsistamme ei ole miehen  koska lapsella oli vaalea tukka ja siniset silmät kuten minulle ja kahdella muulla lapsella on tummat silmät ja tumma tukka.

Hän yritti myös myydä miehelleni ideaa miten työmatkoillani "työstin" pomoani koska muuten ei minua olisi päästetty niin korkeaan asemaan yrityksessä jossa työskentelen. Anopilla oli jopa todisteita yhdeltä työmatkalta tekstiviestien muodossa. Minä olin ne kuulemma lähettänyt vaikka eivät olleet tulleet numerostani vaan jostai 046-alkuisesta numerosta. Hänen harmikseen mieheni oli myös mukana tuolla reissulla eikä ollut havainnoinut toisia miehiä hotellimme makuuhuoneessa.

Sukujuhlissa hän aina muistaa mainita että ei usko miten poika valitsi tuollaisen pas ka-duunia tekevän ämmän elätikseen, mutta unohtaa mainita että minun bruttotuloni ovat lähes 6000€ kuussa ja mieheni tienaa 2300/kk. Olen myös orjapiiskuri kun olen opettanut lapset kysymään lupaa ennen kuin menevät toisten kaapeille/ottavat tavaroita jne.

Jos mieheni hermostuu anopin käytöksestä ihan itsenäisesti hän hermostuu minulle vaikka minulla ei olisi osaa eikä arpaa asiaan. Olen mykistänyt hänet puhelimestani jo ihan töiden takia.

Anoppini oli kerran todella epäileväinen siitä kun olin paljon tietokoneella (Teen töitä koneella). Hän tilasi jonkun usb-porttiin laitettavan tikun mikä tallentaa mitä näppäimiä painan. Kun mies tuli kotiin hän heitti sen pöydälle ja kysyi "Voitko uskoa mitä mun mutsi nyt teki?" 

Ajateltiin että jos vähän vedätetään sitä. Ja kirjoitin ensin jotain työjuttuja ja sitten muka jollekin hädissäni että mies on tappanut vahingossa jonkun tytön ja true crime-tarinan miten se tyttö oli kuulemma houkutellut mieheni harrastamaan seksiä (koska spermat/dna sen sisällä) ja heitin jotain juttua miten x ei ikinä tappaisi ketään, se on varmaan ollut vahinko. Mutta se varmaan joutuu vankilaan siitä jos se ruumis löytyy koska dna.

Sen jälkeen mieheni palautti keyloggerin äidilleen.

Miehen äiti ei ole koskaan sanonut tuosta mitään. Hän kuitekin kommentoi muita tietoja mitä oli saanut keyloggerilla.

Vierailija kirjoitti:

Oma anoppini on todella myrkyllinen. On väittänyt että yksi lapsistamme ei ole miehen  koska lapsella oli vaalea tukka ja siniset silmät kuten minulle ja kahdella muulla lapsella on tummat silmät ja tumma tukka.

Hän yritti myös myydä miehelleni ideaa miten työmatkoillani "työstin" pomoani koska muuten ei minua olisi päästetty niin korkeaan asemaan yrityksessä jossa työskentelen. Anopilla oli jopa todisteita yhdeltä työmatkalta tekstiviestien muodossa. Minä olin ne kuulemma lähettänyt vaikka eivät olleet tulleet numerostani vaan jostai 046-alkuisesta numerosta. Hänen harmikseen mieheni oli myös mukana tuolla reissulla eikä ollut havainnoinut toisia miehiä hotellimme makuuhuoneessa.

Sukujuhlissa hän aina muistaa mainita että ei usko miten poika valitsi tuollaisen pas ka-duunia tekevän ämmän elätikseen, mutta unohtaa mainita että minun bruttotuloni ovat lähes 6000€ kuussa ja mieheni tienaa 2300/kk. Olen myös orjapiiskuri kun olen opettanut lapset kysymään lupaa ennen kuin menevät toisten kaapeille/ottavat tavaroita jne.

Jos mieheni hermostuu anopin käytöksestä ihan itsenäisesti hän hermostuu minulle vaikka minulla ei olisi osaa eikä arpaa asiaan. Olen mykistänyt hänet puhelimestani jo ihan töiden takia.

Anoppini oli kerran todella epäileväinen siitä kun olin paljon tietokoneella (Teen töitä koneella). Hän tilasi jonkun usb-porttiin laitettavan tikun mikä tallentaa mitä näppäimiä painan. Kun mies tuli kotiin hän heitti sen pöydälle ja kysyi "Voitko uskoa mitä mun mutsi nyt teki?" 

Ajateltiin että jos vähän vedätetään sitä. Ja kirjoitin ensin jotain työjuttuja ja sitten muka jollekin hädissäni että mies on tappanut vahingossa jonkun tytön ja true crime-tarinan miten se tyttö oli kuulemma houkutellut mieheni harrastamaan seksiä (koska spermat/dna sen sisällä) ja heitin jotain juttua miten x ei ikinä tappaisi ketään, se on varmaan ollut vahinko. Mutta se varmaan joutuu vankilaan siitä jos se ruumis löytyy koska dna.

Sen jälkeen mieheni palautti keyloggerin äidilleen.

Miehen äiti ei ole koskaan sanonut tuosta mitään. Hän kuitekin kommentoi muita tietoja mitä oli saanut keyloggerilla.

Ilmeisesti tolla anopilla on itsellä epäselvyyksiä lastensa isästä (ehkä omastaankin) sekä salasuhteita. Narsistit vierittää itse tekemiään virheitä muiden niskoille. Ilmeisesti itse noussut työssä reittä pitkin (sängyn kautta), on kateellinen miniälle hyvästä palkasta. Tottunut kollaamaan muiden kaappeja/omaisuutta. En olisi tekemisissä tuollaisen kanssa enkä päästäisi lähelle lapsiani!

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää, kun mies kutsuu äitinsä lasten synttäreille. Anoppi vie mielellään ja häikäilemättä valokeilan jopa lapselta, ja synttäreitä muodostuu joka kerta anoppishow. Hän huutaa yksin kovempaa kuin mieskuoro huutavat, hänen hiljentäminen on siis mahdotonta ilman väkivaltaa. Ainoat puheenaiheet ovat anoppi ja anopin koira. Argh.

Muuten anoppi ei meillä käykään, onneksi. Liikaa nuokin mulle.

Vähän samanlaisia kokemuksia, vaikka periaatteessa tulenkin anopin kanssa hyvin toimeen ja ymmärrän hänen eläneen todella rankan elämän. Esimerkiksi viime kesänä pidimme tyttäremme 16 v syntymäpäivät pihalla koronatilanteen takia. Ihan sattumalta serkkuni sattui ohikulkumatkalle kaupunkiimme ja ehdotti tapaamista jossain puistossa. Kutsuin hänet tietenkin myös synttäreille ja olin ihan innoissani, kun sattumien ja koronan vuoksi emme olleet nähneet vuosiin ja odotin että pääsemme vaihtamaan kuulumiset.

Synttärit menivät kuitenkin siihen, että anoppi selosti koko ajan omia kuulumisiaan, millainen hänen rivariyhtiönsä on, naapurissa asuu lääkäri ja lakimies, mitä hänen ystävänsä tekevät, harrastavat, millainen parketti hänellä on jne. Yritin jossain vaiheessa ohjata serkkuni perheen nurmikolle sohvaryhmälle ja jutella siellä, mutta anoppi ilmiselvästi oli innoissaan, että pääsi kertomaan juttuja ihmisille, joita ei ollut ennen nähnyt kuin ohimennen. Hävettää tunnustaakin, että olin juhlien jälkeen ihan raivoissani.

Sama juttu vuotta aikaisemmin tytön rippijuhlissa, kun kummit yrittivät kysellä tytön kuulumisia, rippileirikokemuksia, leiripaikkaa yms niin anoppi vastasi aina tytön puolesta. Huomasin tämän harmittavan tyttöä itseäänkin, kun ei saanut koko juhlissa sanoa juuri mitään. Näiden juhlien jälkeen anoppi oli lisäksi vielä vihainen minulle ja sen jälkeen puhumatta koko meidän perheelle puoli vuotta, kun olin olin kohdellut häntä törkeästi ja pitänyt omia vanhempiani parempana. Olin pakannut vanhemmilleni mukaan palan voileipäkakkua ja suolaista piirakkaa, ettei heidän tarvitsisi illalla yli 200 km ajomatkan jälkeen enää laittaa ruokaa. Samassa kaupungissa asuvalle anopillekin olin takavuosina usein tarjonnut leivonnaisia mukaan, mutta kertaakaan eivät olleet hänelle kelvanneet.

Yritän olla joustava ja ymmärtää, mutta vuosien mittaan hän on aina välillä suuttunut minulle kuukausiksi, emmekä minä eikä mieskään ole aina edes tienneet että miksi. Olen viimeikoina sairastellut paljon ja elänyt työhistoriani kiireisimpiä vuosia, enkä tiedä että jaksanko enää seuraavaa suuttumista ja kuukausien mykkäkoulua (tätä kirjoittaessa tunnen häpeää, että viitsin edes kirjoittaa, mutta pakko purkaa asiaa jonnekin).

Muistakaa,te kaikki anopin haukkujat täällä, että teidän tuleva miniänne kohtelee teitä aivan samalla tavalla. Hän tekee kaikkensa erottaakseen teidät pojastanne. Hän itkee, valittaa, uhriutuu ja juoruaa teistä ilkeästi selän takana. Muistatte sitten oman nykyisen käytöksenne.

Kun mikään ei kelpaa kirjoitti:

Muistakaa,te kaikki anopin haukkujat täällä, että teidän tuleva miniänne kohtelee teitä aivan samalla tavalla. Hän tekee kaikkensa erottaakseen teidät pojastanne. Hän itkee, valittaa, uhriutuu ja juoruaa teistä ilkeästi selän takana. Muistatte sitten oman nykyisen käytöksenne.

Jos mä meen poikani kotiin ja pistän itkupotkuraivariksi kun miniä on laittanut mielestäni väärät verhot ikkunaan, niin ihan syystäkin pitäisi minua kaukana perheestään. Jatkuvasta henkisestä väkivallasta ja kaikkeen mahdolliseen puuttumisesta puhumattakaan.

Pahin appiukkokokemus oli se kun appiukko kuoli vuonna 2011; pahin anoppikokemus on se että hän elää yhä...

Kun mikään ei kelpaa kirjoitti:

Muistakaa,te kaikki anopin haukkujat täällä, että teidän tuleva miniänne kohtelee teitä aivan samalla tavalla. Hän tekee kaikkensa erottaakseen teidät pojastanne. Hän itkee, valittaa, uhriutuu ja juoruaa teistä ilkeästi selän takana. Muistatte sitten oman nykyisen käytöksenne.

Tämän takia olenkin halunnut tehdä kaiken ihan toisin. Olen pitänyt välimatkaa, olen halunnut antaa heidän tehdä oman ratkaisunsa, en ole puuttunut asioihin enkä tuputtanut neuvoja. Sukupolvien välillä on aina ristiriitoja. Sille ei voi mitään.

Voi kauheeta millaisia anoppeja! Kuulin eräästä miniästä joka joutui pyyteleen anopiltaan anteeksi kun oli ottanut muutaman kuukauden ikäisestä tyttövauvasta "alastonkuvan", tonttulakki ja vaipat eli tisut näkyi. Miniä oli tietenkin ollut ihmeissään anopin huudoista ja kertonut mielipiteensä, siksi joutui anteeksipyyteleen. Taitaa anoppi itse olla pedofiili ... (on niitä naisissakin)

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko avautua tähän ja tiedän ettei teistä moni edes usko tätä.

Oltiin vaimon kotona viikonloppua seurustelun alkuaikoina. Tyttöystävä lähti lauantaina katsomaan kavereita baariin ja minä menin nukkumaan. Heräsin siihen kun minulta otettiin poskeen ja luulin että tyttöystävä tuli baarista. Totuus paljastui session lopussa. Se oli mun anoppi joka otti suikkarin.

Ja uskokaa tai älkää. Siitä ei koskaan puhuttu sen jälkeen ja ollaan oltu naimisis yli 10 vuatta

Ohhoh. Eli anoppikokelaasta tulikin vaimo. Yleensä se käy toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla samoja kuin seiskalla, eli kun kolmas lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen niin anoppi pienessä sievässä alkoi kyselemään minulta, että onko hänen poikansa vauvan isä ollenkaan? Vauvan ulkonäössä kun ei ole yhtään heidän tai appiukon suvun piirteitä. Ja että hän miettii näitä perintöasioita tässä. En osannut muuta sanoa kuin että tee testit ja lähdin paikalta. Muita ei siinä silloin ollut lähellä ja tästä aiheesta ei ole sen jälkeen puhuttu. Enää isyydestä ei ole epäselvää varmasti anopinkaan mielestä, mutta vieläkin tuo asia nousee mieleeni. Oikeastiko anoppi uskoi, että jakelin täällä itseäni kaiken maailman postinkantajille ja nuohoojille kun hoidin samalla 2 ja 4 vuotiaita lapsiamme ja pisimmät reissut kotoa suuntautuivat päivällä lasten kanssa kauppaan?

Myös mun anoppi sanoi esikoisemme ollessa noin vuoden ikäinen että kun ei siinä lapsessa ole yhtään hänen tai hänen poikansa (minun miehen) ulkonäköä. Päivitteli sitä siinä menemään ja vihjailevasti siitä kertoili kuinka hän sitä ihmettelee.

Lapsessa on kyllä aina ollut ihan selkeät minun ja mieheni piirteet. En tiedä ajatteliko anoppi että lapsen täytyisi olla juuri saman näköinen luin hänen oma poikansa oli samanikäisenä ollakseen hänen poikansa lapsi.

Aviomieheni kuoli yllättäen. Ilkeä anoppi ei vaivautunut ilmoittamaan edes tekstiviestillä poikansa vaimolle miehen poismenosta.

Naaputit kertoivat, että tslin pihassa kävi ruumisauto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samoja kuin seiskalla, eli kun kolmas lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen niin anoppi pienessä sievässä alkoi kyselemään minulta, että onko hänen poikansa vauvan isä ollenkaan? Vauvan ulkonäössä kun ei ole yhtään heidän tai appiukon suvun piirteitä. Ja että hän miettii näitä perintöasioita tässä. En osannut muuta sanoa kuin että tee testit ja lähdin paikalta. Muita ei siinä silloin ollut lähellä ja tästä aiheesta ei ole sen jälkeen puhuttu. Enää isyydestä ei ole epäselvää varmasti anopinkaan mielestä, mutta vieläkin tuo asia nousee mieleeni. Oikeastiko anoppi uskoi, että jakelin täällä itseäni kaiken maailman postinkantajille ja nuohoojille kun hoidin samalla 2 ja 4 vuotiaita lapsiamme ja pisimmät reissut kotoa suuntautuivat päivällä lasten kanssa kauppaan?

Hitto mikä akka! Mä olisin varmaan sanonut että en ole kuin hän, joka on väittänyt miehelleen että poikansa on hänen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut mieheni lukioiästä joten tunnen anopinkin hyvin, pääosin ihana tyyppi mutta eräs asia syö järjen. Eli anopin mielestä ollaan nyt yhtä perhettä ja siksi heitä varten ei koskaan saa tehdä mitään valmisteluita, tämän he varmistavat sellaisella logiikalla että tulevat kylään klo12 jos on sovittu että tulevat klo14. Eli aina 2-3h sovittua aikaisemmin jotta ”ollaan vain kuin kotonamme, kuten perheessä tehdään”.

Myös omaan kotiinsa hän kutsuu lapsia ”ihan milloin vain, ovi on aina auki ja avain maton alla jos en ole kotona” mikä tavallaan on lapsille kiva periaate, mutta näin aikuisten kesken kyllä todellakin toivoisin toimittavan toisin!

Kontrollintarpeinen anoppi.  Määrää myös teidän elämäänne, lapsia myöten.

Vierailija kirjoitti:

Oma anoppini on todella myrkyllinen. On väittänyt että yksi lapsistamme ei ole miehen  koska lapsella oli vaalea tukka ja siniset silmät kuten minulle ja kahdella muulla lapsella on tummat silmät ja tumma tukka.

Hän yritti myös myydä miehelleni ideaa miten työmatkoillani "työstin" pomoani koska muuten ei minua olisi päästetty niin korkeaan asemaan yrityksessä jossa työskentelen. Anopilla oli jopa todisteita yhdeltä työmatkalta tekstiviestien muodossa. Minä olin ne kuulemma lähettänyt vaikka eivät olleet tulleet numerostani vaan jostai 046-alkuisesta numerosta. Hänen harmikseen mieheni oli myös mukana tuolla reissulla eikä ollut havainnoinut toisia miehiä hotellimme makuuhuoneessa.

Sukujuhlissa hän aina muistaa mainita että ei usko miten poika valitsi tuollaisen pas ka-duunia tekevän ämmän elätikseen, mutta unohtaa mainita että minun bruttotuloni ovat lähes 6000€ kuussa ja mieheni tienaa 2300/kk. Olen myös orjapiiskuri kun olen opettanut lapset kysymään lupaa ennen kuin menevät toisten kaapeille/ottavat tavaroita jne.

Jos mieheni hermostuu anopin käytöksestä ihan itsenäisesti hän hermostuu minulle vaikka minulla ei olisi osaa eikä arpaa asiaan. Olen mykistänyt hänet puhelimestani jo ihan töiden takia.

Anoppini oli kerran todella epäileväinen siitä kun olin paljon tietokoneella (Teen töitä koneella). Hän tilasi jonkun usb-porttiin laitettavan tikun mikä tallentaa mitä näppäimiä painan. Kun mies tuli kotiin hän heitti sen pöydälle ja kysyi "Voitko uskoa mitä mun mutsi nyt teki?" 

Ajateltiin että jos vähän vedätetään sitä. Ja kirjoitin ensin jotain työjuttuja ja sitten muka jollekin hädissäni että mies on tappanut vahingossa jonkun tytön ja true crime-tarinan miten se tyttö oli kuulemma houkutellut mieheni harrastamaan seksiä (koska spermat/dna sen sisällä) ja heitin jotain juttua miten x ei ikinä tappaisi ketään, se on varmaan ollut vahinko. Mutta se varmaan joutuu vankilaan siitä jos se ruumis löytyy koska dna.

Sen jälkeen mieheni palautti keyloggerin äidilleen.

Miehen äiti ei ole koskaan sanonut tuosta mitään. Hän kuitekin kommentoi muita tietoja mitä oli saanut keyloggerilla.

En ymmärtänyt että mitä tekstiviestejä hänellä siis muka oli todisteena? Olit muka lähettänyt HÄNELLE niitä?? Vai miten hänellä pystyi olemaan sinun jollekin randomille lähetettyjä viestejä? En oikein ymmärrä.

Nuorena miniänä ihmettelin kovasti, kun rakas edesmennyt anoppini puhui aina että silloin ja sitten kun lapset ovat sen ja sen ikäisiä, he ovat parhaassa iässä. Tuolloin tuntui että omani eivät ole koskaan parhaassa iässä, mutta ei hän sitä tarkoittanut,hänellä oli vain sellainen tyyli raottaa tulevaa aikaa. Rakasti lapsenlapsiaan ja piipahtivat appiukon kanssa joskus ihan yllättäen, ei se minua haitannut. Piipahdimme itsekin, usein sunnuntai-lounaalle, mutta myös vastavuoroisesti. Emme tehneet siitä ongelmaa, se oli luontevaa ja vuorovaikutteisia. Vaihdoimme maata ja sama käytäntö jatkui myös omien vanhempieni kanssa, vuoroin vierailimme, tosin Suomessa kutsuttiin päivällisille, ilmoitettiin etukäteen. Muutoin olemme saaneet elää omaa elämäämme, anoppini eikä äitini eivät ole häirinneet. Samaa olen myös noudattanut omien miniöitteni perheiden kanssa, saavat elää ihan rauhassa omaa elämäänsä. Jos apua tarvitaan lastenhoidon suhteen, sitä saa, lapset ja lapsenlapset ovat aina tervetulleita. Tosin ilmoittamatta ja kutsuttua en vieraile heidän luonaan. Voihan olla että siitäkin nykyäänkin saa anopit niskaansa syytöksiä, että on liian etäinen, koskaan ei voi anoppi voittaa. Parempi niin, rauha maassa, jokaisella oikeus omaan yksityisyyteensä, omaan tapaansa elää, toisia ja itseään kunnioittaen.