Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Oli aikanaan hyvin raskas appi. Tiiättekö sen tunteen, kun et vaan MILLÄÄN ole toisen kanssa samalla aaltopituudella, edes samasta aurinkokunnasta. Tulen helposti toimeen ihmisten kanssa, mutta Jösses tämän kanssa paloi käpy pidemmän päälle. Jos minä small talkkina sanoin hänelle, että onpas taivas sininen, hän totesi kahdenkesken, että ei se kyllä sininen ole, aika punainen. Ja sitten seuraavaksi toteaa seuravaalle vastaantulijalle, että eikös taivas olekin sininen! Näitä vastaavia omituisuuksia kun kävi kerta toisensa jälkeen, pohdin kovasti minkälaista vikaa on toisella päässä. Miksen minä voinut olla "oikeassa", ei voinut olla samaa mieltä? Jos totean että onpa ulkona paljon hyttysiä, jalat ihan paukamilla, "ei ole hyttysiä näkynyt", ja hetken päästä näen kun puolisalaa tämä vie oman terassituolinsa alle hyttyssavun ja raapii itseään sieltä täältä... Ei hyttysiä ei.... Ethän anna koiralle pöydästä ruokaa? "no en anna en".. ja 2minuutin päästä katselen kun salaa antaa pöydästä leikkelettä koiralle. Kysyn hammasta purren, että mitä hän tekee? "no pitää sitä toisenkin jotain kunnon ruokaa saada" Nämä vain pisaroita meressä. JATKUVA minun, ja miehenkin +muidenkin mitätöinti. Kukkulan kuninkaana päättää ja tietää paremmin. Omat lapset eivät "jaksaneet" puuttua "no se ny vaan on semmonen"...???. Onneksi ei tullut tehtyä lapsia siihen sukuun, vaan pääsi eroon kertaheitolla, kun 7 nuoruusvuoden jälkeen älysi lähteä. Puuh kun vieläkin suututtaa :D

Anoppini vauvaonnittelut minulle (miniälle): "EI KAI TAAS?!"

Vierailija kirjoitti:

Anoppini vauvaonnittelut minulle (miniälle): "EI KAI TAAS?!"

Kun mies kertoi äidilleen että meille on tulossa toinen lapsi, onnitteluja oli tuhahdus "no kyllä te olette olleet aikaansaapia". Tuo lapsi menee syksyllä ekalle, vielä ei ole onnittelut tämän syntymästä. Tekee kyllä kaikin tavoin selväksi, että tämä nuorempi on turha meille.

Olimme seurustelleet kaksi vuotta ja olleet kihloissa vuoden kun ilmoitimme tulevalle anopilleni, että menemme naimisiin. Sulhaseni opiskeli vielä ja äitinsä oli vasta sanonut minulle,että kun poikansa vuoden kuluttua valmistuu niin heidän perheensä talous nousee.Päätin mennä naimisiin heti tai ei ollenkaan ja maksaa mieheni koulutuksen. Anopin ilme oli maksun arvoinen,kun ilmoitin,että meitä ei vihitä hänen toivomassaan kirkossa.En ole koskaan kuulunut kirkkoon.Hääkahvilla alkoi täyteen ääneen valittaa kun mieheni sukua oli vähemmän kuin minun..Heillä ei ollut paikkakunnalla sukua.

Kun imetin ensimmäistä lastani haukkui rintojani,kun eivät ole yhtä pystyt kuin hänen tyttärellään. Jollain tavalla haukkui kaikki kolme vauvaani, mutta tyttärensä ei saanut koskaan lasta,vika munasarjoissa.

Miehensä hautakahveilla sanoi "Ei isäkään tykännyt sinusta".

Mieheni petti minua törkeästi 18v kuluttua avioituestamme.Anoppi soitti ja sanoin,että poikansa ei ole kotona vaan erään naisen luona.Väitti minun valehtelevan. Kun erosimme soitti anoppi,että kaikki tavarat on jaettava tasan.Soitti vielä kerra ja haukkui kun en ollut tuonut tieni-ikäisiä lapsiani hänen luokseen,kun kävimme paikkakunnalla vanhempieni luona. eivät halunneet mennä.

En kelvannut anopille kun olin siivooja ja näytin kuulemma tontulta, soitteli miesystävälleni että tule kahville mutta jätä se tonttu kotiin. Anopin käytös aiheutti meille riitoja kun miehen mielestä minun olisi pitänyt vaan olla välittämättä ja suhde sitten kaatui ennenkuin ehti kehittyä sen vakavammaksi.  No, minun jälkeeni mies otti pitkän ja sievän mutta päihdeongelmaisen naisen joka pölli anopin korut ja möi ne, jostain syystä anopille tuli äkkiä tätä tonttua ikävä

Vierailija kirjoitti:

En kelvannut anopille kun olin siivooja ja näytin kuulemma tontulta, soitteli miesystävälleni että tule kahville mutta jätä se tonttu kotiin. Anopin käytös aiheutti meille riitoja kun miehen mielestä minun olisi pitänyt vaan olla välittämättä ja suhde sitten kaatui ennenkuin ehti kehittyä sen vakavammaksi.  No, minun jälkeeni mies otti pitkän ja sievän mutta päihdeongelmaisen naisen joka pölli anopin korut ja möi ne, jostain syystä anopille tuli äkkiä tätä tonttua ikävä

Anteeksi, mutta nauroin tälle ääneen! Anoppi sai mitä tilasi!

Mutta vakavasti puhuen, tuollainen nimittely on todella alhaista. Ja ehkä väistit luodin, kun ex ei nähnyt äitinsä törkeässä käytöksessä mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

mun anoppi on aina ollut kotirouva, sillä ei ole omaa elämää, neuvoo kokajan muita ja arvostelee, on katkera kaikesta ja hyvin negatiivinen, imee virrat hetkessä. onneksi en ole nähnyt häntä 5:n vuoteen. on valitettavaa että emme voi nauttia yhteisistä perhe hetkistä kuten joulusta, onko tuo sitten jonkin asteista mielenvikaisuutta.

Älä arvostele anoppia sen mukaan, mitä hän tekee ja millainen hän on ominaisuuksiltaan, vaan seikkoja joilla aiheuttaa hänestä on mielipahaa sinulle ja miehellesi.

Anoppi totesi tyttärelleen kun tämä ilmoitti (keskenmenon jälkeen ) odottavansa toista lasta, että toivoi aina että tytär olisi tehnyt vain yhden lapsen.

Ilmoitti meille että voisi ottaa esikoisen vaikka koko kesäksi mökille, mutta ei kuopusta ( kumpikaan ei mennyt).

Sanoi että on ihan tavallista että vanhemmilla on suosikkilapsi ja väitti että me suosimme kuopusta ( ei pitänyt paikaansa, mutta hän e suosikki oli esikoinen).

Väitti kaikkien ( kolmen) lapsen valehtelevan kun he kertoivat lapsuudessa tapahtuneesta vanhempiensa melko reilusta ryyppäämisestä.

Kommentoi meidän lastenkasvatusta vaikka ei edeskäynyt meillä kun sillon tällöin istumassa takki päällä sohvalla, silti haukkui meidän tavat.

Lähti ovet paukkuen meiltä kun esikoista kiellettiin lyömästä raskaana olevaan kaveriani neljä vuotiaana.

Juttuja olisi vaikka muille jakaa. Onneksi asuu kaukana ja mieheni omistaa selkärangan eikä katsellut äitinsä sekoiluja.

Anoppi kertoi rukoilevansa ettei meille, minulle ja pojalleen tule lasta (tiesi kipeän lapsettomuuden ja -tutkimukset) No ei tullut, ei!

Vuosia myöhemmin mieheni oli ihastunut ystäväpariskuntamme naiseen. Tästä en tiennyt mitään. Anoppi tiesi ja luuli minunkin tietävän. Ihmettelin kuin aina läsnäollessani ihaili tämän mieheni ihastuksen olevan niin kaunis. Harvoin kuulemma on niin kauniita naisia. Tämä "kaunis" oli ihan tavallisen näköinen ihminen. Myöhemmin nämä ihailut vasta selvisivät minulle tämän naisen miehen ottaessa minuun yhteyttä.

No, mieheni ja minun avioliitto loppui jo ksuan sitten ja vieläkin välillä ihmettelen ex-anoppini motivaatiota.

Vauva moderoi postauksia, joten tämäkin palsta blokattu kuten muutkin kanavat... tutkikaa tätä huijausta itse.

Edeltäväatä anoppi kurvasi pihaan-viestistä tuli mieleen kuinka omani kurvasi lasten nukkumaanmenoaikaan pihaamme ja toi pakettiautollisen verran epäkäytännöllistä ja risaista huonekalua sekä tavaraa jotka oli nettishoppailuinnossa ostanut kirpparilta mutta tajunnut ettei halua niitä omiinkaan nurkkiinsa. Lastissa oli yhden huoneen edestä. Vaati että kamat tulevat kotiimme koska muuten toinen sukulaisperhe rupee vihaamaan häntä jos sinne lykkää niitä

Vierailija kirjoitti:

Edeltäväatä anoppi kurvasi pihaan-viestistä tuli mieleen kuinka omani kurvasi lasten nukkumaanmenoaikaan pihaamme ja toi pakettiautollisen verran epäkäytännöllistä ja risaista huonekalua sekä tavaraa jotka oli nettishoppailuinnossa ostanut kirpparilta mutta tajunnut ettei halua niitä omiinkaan nurkkiinsa. Lastissa oli yhden huoneen edestä. Vaati että kamat tulevat kotiimme koska muuten toinen sukulaisperhe rupee vihaamaan häntä jos sinne lykkää niitä

Edeltävästä

Vierailija kirjoitti:

Edeltäväatä anoppi kurvasi pihaan-viestistä tuli mieleen kuinka omani kurvasi lasten nukkumaanmenoaikaan pihaamme ja toi pakettiautollisen verran epäkäytännöllistä ja risaista huonekalua sekä tavaraa jotka oli nettishoppailuinnossa ostanut kirpparilta mutta tajunnut ettei halua niitä omiinkaan nurkkiinsa. Lastissa oli yhden huoneen edestä. Vaati että kamat tulevat kotiimme koska muuten toinen sukulaisperhe rupee vihaamaan häntä jos sinne lykkää niitä

Ja te rakastatte näitä "löytöjä" ja jokaiselle löytyi ongelmitta paikka?

Vierailija kirjoitti:

Edeltäväatä anoppi kurvasi pihaan-viestistä tuli mieleen kuinka omani kurvasi lasten nukkumaanmenoaikaan pihaamme ja toi pakettiautollisen verran epäkäytännöllistä ja risaista huonekalua sekä tavaraa jotka oli nettishoppailuinnossa ostanut kirpparilta mutta tajunnut ettei halua niitä omiinkaan nurkkiinsa. Lastissa oli yhden huoneen edestä. Vaati että kamat tulevat kotiimme koska muuten toinen sukulaisperhe rupee vihaamaan häntä jos sinne lykkää niitä

Tämä on niin tuttua. Pakko shopata ties mitä sutta ja sekundaa, jotka ei kelpaa edes itselle, joten täytetään niillä romuilla lasten koti.

Meillä nämä kirppikseltä tai kuolinpesästä pelastetut romut on ihan kauheita. Keittiönpöydässä jalat eri pituisia, mutta äkkiäkös ne tasapainottaisi taittelemalla parit mainokset. Kuinka kätevää, eikö? Pikkuviat ei haittaa (anoppia), kun poikansa kätevänä korjaa. Kyllä sillä kokopäivätöissä käyvällä kahden pienen lapsen isällä on rajattomasti aikaa korjailla äitinsä löytöjä.

Ollaan oltu kovilla, huonekaluja enemmän on meille löytynyt sisustustekstiilejä. Rumia ja väärän kokoisia, ja mun silmiin ihan kauheita. Mä tykkään, että koti on mahdollisimman valoisa, joten anoppi toi keittiöön tummanruskeankirjavat paksut verhot. Kiitos, mutta jätän väliin. Ihan itse oli anoppi ne kutonut, joten marttyyrikohtaus oli tavallistakin näyttävämpi.

Mutta kärsivällisyys ja korona ovat auttaneet. Enää ei anoppi ramppasi kirppiksillä entiseen tahtiin, ja meidän toistuva kieltäytyminen on alkanut mennä perille. Selän takana moittii meitä, kun ollaan kiittämättömiä. Mistä meidän pitäisi kiittää? Meidän yli kävelemisestä ja jatkuvasta mitätöi mistä?

Vierailija kirjoitti:

Kun alatte parisuhteeseen jonkun kanssa niin varmistakaa että kumppaninne on vieroitettu äitinsä tissillä. Jos äidin tunteet ja toiveet menee puolison edelle niin suhde ei voi koskaan olla sellainen kuin kahden terveen ja tasavertaisen aikuisen suhteen tulisi olla.

Meillä oli juuri näin. Olimme vuosikymmeniä yhdessä, seurustelimme, menimme naimisiin, rakensimme talon ja teimme pari lastakin. Toki minun mielipidettänikin kysyttiin, mutta jos se oli eri kuin anopin, niin silloin tehtiin niinkuin anoppi sanoi. Jopa kissanpennun nimi oli tällainen asia. Monen monet kinat käytiin siitä kenen kanssa vaimoni on naimisissa, minun vai äitinsä, kertaakaan en muista saaneeni kunnon vastausta. Äitinsä määräyksestä vaimoni otti minusta avioeron, tuhosi kaiken mitä olimme yhdessä saaneet aikaan ja häipyi. En tiedä missä nykyään seikkailee enkä haluakaan, ainakin anoppi on jo vainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun alatte parisuhteeseen jonkun kanssa niin varmistakaa että kumppaninne on vieroitettu äitinsä tissillä. Jos äidin tunteet ja toiveet menee puolison edelle niin suhde ei voi koskaan olla sellainen kuin kahden terveen ja tasavertaisen aikuisen suhteen tulisi olla.

Meillä oli juuri näin. Olimme vuosikymmeniä yhdessä, seurustelimme, menimme naimisiin, rakensimme talon ja teimme pari lastakin. Toki minun mielipidettänikin kysyttiin, mutta jos se oli eri kuin anopin, niin silloin tehtiin niinkuin anoppi sanoi. Jopa kissanpennun nimi oli tällainen asia. Monen monet kinat käytiin siitä kenen kanssa vaimoni on naimisissa, minun vai äitinsä, kertaakaan en muista saaneeni kunnon vastausta. Äitinsä määräyksestä vaimoni otti minusta avioeron, tuhosi kaiken mitä olimme yhdessä saaneet aikaan ja häipyi. En tiedä missä nykyään seikkailee enkä haluakaan, ainakin anoppi on jo vainaa.

Surullinen tarina. Aika vietävissä on vaimo ollut, jos äiti saa olla mukana jopa kissanpennun nimeämisessä.

Meillä on ollut tuota samaa kinaa, että kumpi on miehelleni tärkeämpi, minä vai äiti. Kyllä hän lopulta valintansa teki, mutta pitkä ja tuskainen prosessi se oli hänelle. Nykyään nähdään anoppia lähinnä joulupäivänä ja lasten synttäreillä, siinäkin on minusta ainakin puolet liikaa.

Oman kokemukseni mukaan anopin ja appiukon ilkeily, kiusaaminen ja parisuhteeseen ja perheen asioihin sekaantuminen paheni raskausaikana ja isovanhemmaksi tulon jälkeen.

Raskausaika: Anoppi ja appiukko tuputtivat 1960- ja 1970-luvun neuvoja odottavalle äidille. Esimerkiksi vauvaa ei tarvitse imettää lapsentahtisesti. Vauvalle lykätään tuttipullo jo synnytyssairaalassa ja juotetaan korviketta. Allergisoivaa banaania voi antaa jo 3 kuukauden ikäiselle lapselle. Isän ei tarvitse hoitaa lapsia eikä tehdä kotitöitä. Jne., jne., älyttömiä, lapsivihamielisiä ja sovinistisia asenteita.

Lastenhoito: Appivanhemmat tuputtivat ruoka-aineallergiselle lapselle tahallaan, salaa tai julkisesti ruokia, mitkä on nimenomaan kielletty. On se kumma, kun aikuinen ihminen ei tajua alkeellisimpiakaan ohjeita!

Appivanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa huutamisella, uhkailulla, pelottelulla, tukkapöllyllä ja remmillä. Nykyaikana perheeseen tulisi poliisi ja lastensuojelu ottaisi lapset huostaan.

En pidä appivanhempien tavasta hoitaa lapsia. Siksi he eivät hoida meidän lapsia, vaan hoidamme lapsemme ihan itse. Epäluottamus appivanhempiin on hyvin vahvaa, koska he eivät noudata yksinkertaisiakaan ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini vauvaonnittelut minulle (miniälle): "EI KAI TAAS?!"

Anopin lapsenlapsi oli sairaalassa ja anoppi tuli ”auttamaan” perheen kanssa. Istuskeli kiikussa, kertoili uusimmista laukku- ja vaateostoksistaan eikä kysynyt kertaakaan, miten lapsella sairaalassa menee :):):):):):)

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kertoi puolelle suvusta minun raskaudesta vaikka piti olla yllätys kaikille häävieraille. Kiva kun kaikki jälkikäteen sanoivat " onneksi olkoon, mutta kyllä tiesimme jo, kun tuija niin tohkeissaan meille kertoi!"

millainen narsisti luulee, että häävieraita kiinnostaa paskankaan vertaa jonkun raskaus.

Omat appivanhempani ovat aina olleet varsin mukavaa porukkaa, mutta säälin hieman kaikkia miesystäviäni, jotka ovat tulleet raahatuiksi vanhempieni kotiin.

Isäni on ujo, mutta kova puhumaan ja puhuu myös mielellään muiden päälle. Isälläni on tapana aina välillä julistaa jotain poliittista mielipidettään tms kovaan ääneen, jonka me perheenjäsenet osaamme suodattaa, mutta ulkopuolinen voi saada ukosta mielipuolisen kuvan. Poliittisten mielipiteiden lisäksi ukkoa ei tarvitse erikseen yllyttää puhumaan, puimureista, traktoreista, kylvökoneista ja muiden kaatamisesta. Ikävä kyllä hän olettaa, että muut miespuoliset ymmärtävät tästä aiheesta myös jotakin.

Äitini on keskustelukaverina mukavampi, mutta kovin utelias ja kertoo aivan liikaa kaksimielisiä vitsejä. Perinteisesti myös kutsuu miehiäni väärällä nimellä. (Ex miesten tai siskon miesten nimellä.)

Olen osaomistajana kotitilallani ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsen töihin aina kun menen kotiin. Ja jos vielä tuon jonkun mukanani, homma yleensä yltyy ja äkkä keksitään joku projekti, johon tarvitaan apua. Anoppila on siis miehilleni jonkinasteinen työleiri.