Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Siis miten? Mitä siinä oli ennen?

Siis sellainen kyr vän muotoinen, pattereilla tärisevä lelu. Oli laittanut pattereiden sekaan vettä. Ei toiminut enää.

Okei.

Jotenkin ymmärrän anoppia, en toki sitä että oli luvatta tullut kotiinne.

Siis miten niin ymmärrät anoppia?!

Meillä on miehen kanssa kaapillinen leluja ja jos joku kävisi niitä tuhoamassa, niminen todellakaan ymmärtäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Siis miten? Mitä siinä oli ennen?

Siis sellainen kyr vän muotoinen, pattereilla tärisevä lelu. Oli laittanut pattereiden sekaan vettä. Ei toiminut enää.

Okei.

Jotenkin ymmärrän anoppia, en toki sitä että oli luvatta tullut kotiinne.

Siis miten niin ymmärrät anoppia?!

Meillä on miehen kanssa kaapillinen leluja ja jos joku kävisi niitä tuhoamassa, niminen todellakaan ymmärtäisi.

No en kyllä ymmärrä teitä.

No ei saa rikkoa toisten tavaroita.

Oltiin vanhempieni kanssa Pohjoisessa ja meidän oli tarkoitus mennä tapaamaan miesystäväni perhettä noin 150km matka. Ajettiin melkein määränpäähän, kun miesystävä laittaa viestiä, että nyt me ei voida tullakaan ja mun pitää tulla vaan yksin. Noh, mun vanhemmat jättivät minut sitten sinne erään kauppakeskuksen pihaan, kääntyivät takaisin lomakeskuskeensa ajamaan ja miesystäväni tuli hakemaan mut. Anoppi oli vetänyt tunnetusti perseet olalle ja makasi krapulassa yläkerrassa, leivoskahvit jäi juomatta. Olin todella loukkaantunut ja mun piti olla viikko siellä anoppilassa. Myöhemmin selvisi, että mun anoppi on alkoholisti. En ole käynyt kylässä nyt 3 vuoteen tuon tempauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perit isäsi sisarukset vaikka isäsi oli elossa? Joo-o...

Tarinahna ei kerro testamenteista mitään tai muistakaan kuvioista. Mutta pääasiahan se olikin, että sait taas Sloggisi kostumaan ajatuksesta "trolli"-huudahduksesta...

Niin, miksiköhän nimenomaan tarina ei kerro niistä, Sherlock?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, en haluaisi olla anoppi ollenkaan, olen varovainen yhteydenotoissa ja rakastan lapsenlastani, poikaani myös, yritän pysyä hyvissä väleissä, mutta olen siltikin epävarma, he ovat minun  lähiomaisiani, miten pitäisi tehdä, että tekee oikein. Minä olen vain se kakkosmummi, miniän äiti on varakkaampi ja ostaa paremmat vaatteet lapsenlapselleni, minun ostamiani ei käytetä. Miniäni on hyvin koulutettu ihminen ja luotan siihen, että kaikki hoituu hyvin. Mutta haluaisin olla mukana elämässä ja seurata kivoja asioita.

Miten tätä voi alapeukuttaa??

Helposti. Aikamoista itsesäälissä marinaa.

Anoppini on hölösuu. Kaikki mitä hänelle kerrotaan on hetken päästä sukulaisten tiedossa. Tästä on jo aikaa, mutta ostin miehelleni syntymäpäivälahjaksi kahden hengen Tukholman reissun ja pyysin, voiko anoppi tulla lapsenvahdiksi viikonlopuksi. Yllätys paljastui miehelleni ennen syntymäpäivää, koska miehen veli kysyi mieheltäni puhelussa, milloin teillä on se Tukholmaan meno.

Anoppi hölötti myös kaikille, että meille tulee vauva. Oltiin kerrottu se hänelle ja pyydettiin, ettei levittele tietoa kenellekään, koska halutaan kertoa itse. Koko mieheni suku tiesi asian jo ennen kuin ehdittiin kertoa uutinen.

Se omilla avaimilla kulkeminen on jörkyttävää, oma anoppini myöskin oletti että poikansa perheen asunto on hänen kotinsa jatkumo jossa voi vapaasti rampata mihin vuorokauden aikaan tahansa. Eka asunnossa asuttiin 9 vuotta, seuraavaan muutettaessa sanoin miehelle, että jos annat avaimen äidillesi niin saat muuttaa yksin. No ei antanut avainta ja kyllä siitä kuultiin...

Vierailija kirjoitti:

Anoppini on hölösuu. Kaikki mitä hänelle kerrotaan on hetken päästä sukulaisten tiedossa. Tästä on jo aikaa, mutta ostin miehelleni syntymäpäivälahjaksi kahden hengen Tukholman reissun ja pyysin, voiko anoppi tulla lapsenvahdiksi viikonlopuksi. Yllätys paljastui miehelleni ennen syntymäpäivää, koska miehen veli kysyi mieheltäni puhelussa, milloin teillä on se Tukholmaan meno.

Anoppi hölötti myös kaikille, että meille tulee vauva. Oltiin kerrottu se hänelle ja pyydettiin, ettei levittele tietoa kenellekään, koska halutaan kertoa itse. Koko mieheni suku tiesi asian jo ennen kuin ehdittiin kertoa uutinen.

Oma äitini samanlainen. Sitten ihmettelee ja suuttuu kun ei kerrota asioita hänelle :D

Vierailija kirjoitti:

Se omilla avaimilla kulkeminen on jörkyttävää, oma anoppini myöskin oletti että poikansa perheen asunto on hänen kotinsa jatkumo jossa voi vapaasti rampata mihin vuorokauden aikaan tahansa. Eka asunnossa asuttiin 9 vuotta, seuraavaan muutettaessa sanoin miehelle, että jos annat avaimen äidillesi niin saat muuttaa yksin. No ei antanut avainta ja kyllä siitä kuultiin...

Meilläkin anoppi kulkee omilla avaimilla. Se lähti siitä, kun hän oli talovahtina meidän ulkomaanmatkan ajan ja annettiin tietysti avain käyttöön. Hän sanoi, että voisi pitää avaimen, kun ei tiedä, milloin tulee jokin hätätilanne, jos pitää käydä kukkia kastelemassa tai avaamassa ovet jollekin remonttimiehelle. Ei minulla mitään avainta vastaan ollut, mutta se on todella ärsyttävää, että hän ei soita ovikelloa tullessaan. Kerran heräsin päiväunilta viikonloppuna lasten kanssa ja anoppi törötti istumassa olohuoneen sohvalla tuijottamassa tablettiaan. Kysyin, milloin hän on tullut ja oli tunnin verran jo istunut, arvasi, että ollaan päiväunilla. Toisella kerralla olin sopinut, että anoppi tulee minun työpäiväni jälkeen ja lähdetään yhdessä ostamaan tytölle luistimet lahjaksi. Kun tulin kotiin, hän oli jo penkonut keittiöstä palautettavat pullot kassiin ja lajitellut pahvit ja sanomalehdet keräystä varten. Tuli vähän epämiellyttävä tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Siis miten? Mitä siinä oli ennen?

Siis sellainen kyr vän muotoinen, pattereilla tärisevä lelu. Oli laittanut pattereiden sekaan vettä. Ei toiminut enää.

Okei.

Jotenkin ymmärrän anoppia, en toki sitä että oli luvatta tullut kotiinne.

Taidat olla siis yhtä hullu kuin tuo kyseinen anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se omilla avaimilla kulkeminen on jörkyttävää, oma anoppini myöskin oletti että poikansa perheen asunto on hänen kotinsa jatkumo jossa voi vapaasti rampata mihin vuorokauden aikaan tahansa. Eka asunnossa asuttiin 9 vuotta, seuraavaan muutettaessa sanoin miehelle, että jos annat avaimen äidillesi niin saat muuttaa yksin. No ei antanut avainta ja kyllä siitä kuultiin...

Meilläkin anoppi kulkee omilla avaimilla. Se lähti siitä, kun hän oli talovahtina meidän ulkomaanmatkan ajan ja annettiin tietysti avain käyttöön. Hän sanoi, että voisi pitää avaimen, kun ei tiedä, milloin tulee jokin hätätilanne, jos pitää käydä kukkia kastelemassa tai avaamassa ovet jollekin remonttimiehelle. Ei minulla mitään avainta vastaan ollut, mutta se on todella ärsyttävää, että hän ei soita ovikelloa tullessaan. Kerran heräsin päiväunilta viikonloppuna lasten kanssa ja anoppi törötti istumassa olohuoneen sohvalla tuijottamassa tablettiaan. Kysyin, milloin hän on tullut ja oli tunnin verran jo istunut, arvasi, että ollaan päiväunilla. Toisella kerralla olin sopinut, että anoppi tulee minun työpäiväni jälkeen ja lähdetään yhdessä ostamaan tytölle luistimet lahjaksi. Kun tulin kotiin, hän oli jo penkonut keittiöstä palautettavat pullot kassiin ja lajitellut pahvit ja sanomalehdet keräystä varten. Tuli vähän epämiellyttävä tunne.

Kai oot jo ottanut avaimen pois?

Mun ex-anoppi oli ihan normaali ja mukava nainen, mun pahin anoppitrauma on oma äiti anopin roolissa...

Kihlajaisissa vihjaili isoon ääneen että erotaan kumminkin, oli myös todella vihainen selän takana ja yritti uhkailla ja kiristää ettei mentäisi naimisiin ollenkaan.

Ex-mieheni nimeä ei viitsinyt opetella, käytti vaihtelevia etunimiä ja sukunimen opetteli vasta kun itse otin sen avioliiton myötä.

Lisäksi piikitteli aina miestä siitä, että hän ei tule koskaan saamaan töitä, vaikka mies opiskeli todella hyvin työllistävälle alalle.

Häistä voisin kertoa vaikka miten paljon, mutta tyydyn mainitsemaan että alkoi juhlapaikalla omin luvin repiä rumina pitämään koristeita alas.

En ole mennyt uusiin naimisiin, mutta avopuoliso löytyy. Sama sekoilu jatkuu edelleen eri tavoin. Pitää esimerkiksi 5 vuoden ikäeroamme aivan valtavana - ja minä olen siis jo kertaalleen avioliitosta eronneen ikäinen, että ei tässä ole mikään 13-vuotias ja 18-vuotias, vaan ikää on yli 30.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä anoppi jatkaa, jonka miniä ja poika eivät saa pidettyä kuria lapsilleen. Tuolla luki vastaus, että äiti tietää parhaiten onko lapsilla lämpimät vaatteet, se onkin erikoinen juttu. Miniä on nimittäin itse ammatiltaan sellainen, että kasvattaa periaatteessa muidenkin lapsia, mutta sitten omat vaikuttavat kasvavan ilman rajoja,ns. pellossa. Siksi tuo sana periaatteessa, ettei se siltä näytä. Onhan se koomillista että mummo käskee, kun ammatikseen kasvattaja ei komentojaan vie loppuun tai huolehdi terveellisistä ruokailutottumuksistakaan. Minua mummona särkee sydämeen kyllä liikaa,jos lapsenlapset saavat lähteä kylmään ilman hansikkaita ja sopivaa lakkia, en voi olla hiljaa siinä tilanteessa. Tai sitten en voi tavata heitä näinkään usein, sillähän siitä pääsee, ratkaisu sekin.

Tapaatte harvoin, miniä on fiksu ja ymmärtää, että poikkeustilanteessa pienilt lapsilta ei voi vaatia samaa kuin arjessa. Virität vastakkain asettelua sinun ja miniä välille ja lapset ovat herkkiä aistimaan tunnelman. Miniä joustaa, niin että lapset eivät turhaan riehaannu, vaan saavat mukavan vierailukokemuksen mummulassa.

Omaananoppiini olen pitänyt etäiset välit, ja varmaan ihan viisaasti. Tiedän nimittäin miehen veljen vaimon kaikki henkilökohtaiset asiat gynekologisista diagnooseista lähtien. Samoin tiedän ko. pariskunnan tytärten kuukautisten alkamiset ym. Koska anoppi niitä levittelee meille.

Miehelleni olen antanut tarkat ohjeet, että mitään henkilökohtaista asiaani ei hänen äidilleen kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Siis miten? Mitä siinä oli ennen?

Dildo naimisissa olevalla naisella? No anopin käytös kyllä älytön.

Oot sie aika viaton ja estynyt, ei millään pahalla. Täällä oltu jo naimisissa 30 vuotta, ja löytyy jos minkälaista vekotinta omiin ja yhteisiin leikkeihin. Itse olen jo 50 v.

Ehkäpä anoppisi pesi kunnolla lainaamisensa jälkeen.

Mulla on omiini hyvät välit. Näemme joku kolme kertaa vuodessa, sen pari tuntia per kerta.

Muuten mieheni hoitaa yhteydet vanhempiinsa. Tämä sopii meille, näillä mennään.

On tullut ikäviä kommentteja ja käytöstä aikasempaan. Otettu opiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, en haluaisi olla anoppi ollenkaan, olen varovainen yhteydenotoissa ja rakastan lapsenlastani, poikaani myös, yritän pysyä hyvissä väleissä, mutta olen siltikin epävarma, he ovat minun  lähiomaisiani, miten pitäisi tehdä, että tekee oikein. Minä olen vain se kakkosmummi, miniän äiti on varakkaampi ja ostaa paremmat vaatteet lapsenlapselleni, minun ostamiani ei käytetä. Miniäni on hyvin koulutettu ihminen ja luotan siihen, että kaikki hoituu hyvin. Mutta haluaisin olla mukana elämässä ja seurata kivoja asioita.

Miten tätä voi alapeukuttaa??

Tottakai se toinen mummo on läheisempi miniälle, oma äitinsä. Enkä ymmärrä miksi edes ostat vaatteita lapsille kun toinen mummo ilmeisesti ostaa merkkivaatteita, joihin hänellä on varaa.

Voisitko ajatella toisenlaista osaa itsellesi eli antaisit aikaasi lapselle pelaamalla hänen kanssaan pelejä, kuuntelemalla häntä ja juttelemalla hänen kanssaan. Oma anoppini onnistui tässä hyvin ja lapset olivat mielellään hänen ympärillään.

Minä annoin about 5 vuotta vanhan autoni anopille kun hänellä oli joku 2000-luvun alun roppana ja itse sain töistä auto-edun. Auto siirrettiin myös hänen nimiinsä. Olikin todella tyytyväinen. Hetken.

Kun autoon tuli vajaan vuoden sisään 400€:n remppaa vaativa vika toi hän kuitit ja tilinumeronsa minulle ja heitti että tämän verran remppa maksoi. Nauroin kun luulin sitä vitsiksi niin anoppi sai raivarit.

Onneksi mies ei lähtenyt tuohon mukaan vaan totesi että myy se auto pois niin saat omasi takaisin korkojen kera.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi minä en käy miniän ja pojan kotona:miniä ei pidä minusta! En sentään  niin tyhmä ole, etten sitä tajua. Hänelle ei voi sanoa mistään, toistan ei mistään. Esimerkiksi minulla on astma ja heillä on pölyä,kun siitä nätisti vihjaisin että anteeksi kun köhin, se on tämä pöly kun yskittää ja uhkaa laukaista kohtauksen, niin siitä tuhahti ja loukkaantui.Ei voi sanoa kun lapsilla nilkat näkyy housun puntista, että tarvittaisko ehkä isommat. tai heillä hamsterin puru pölisee myös, mikä minulla ottaa keuhkoihin. En käy siellä, ette kävisi tekään kun vaistoatte ettette ole toivottuja vieraita.

Miksi ihmeessä kukaan täysipäinen vieras sanoisi emännälle, että teillä on pölyistä. Siis aikuisten oikeasti? Taidat olla provoilija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, en haluaisi olla anoppi ollenkaan, olen varovainen yhteydenotoissa ja rakastan lapsenlastani, poikaani myös, yritän pysyä hyvissä väleissä, mutta olen siltikin epävarma, he ovat minun  lähiomaisiani, miten pitäisi tehdä, että tekee oikein. Minä olen vain se kakkosmummi, miniän äiti on varakkaampi ja ostaa paremmat vaatteet lapsenlapselleni, minun ostamiani ei käytetä. Miniäni on hyvin koulutettu ihminen ja luotan siihen, että kaikki hoituu hyvin. Mutta haluaisin olla mukana elämässä ja seurata kivoja asioita.

Miten tätä voi alapeukuttaa??

Outo ajatus, että rakkaus ja välittäminen on kiinni varallisuudesta. Outoa on myös ajatus ykkösmummista ja kakkosmummista, mitä ihmettä? Miksi ihmeessä pitäisi kilpailla lahjojen määrällä ja arvolla? Ajattelisi mieluumin vaikka että hyvä että toinen isovanhempi on varoissaan ja pystyy antamaan materiaa, minun ei tarvi. Sen sijaan voin antaa aikaa, välittämistä ja rakkautta. EIköhän se kuitenkin ole tärkeämpää kuin merkkivaatteet ja kalliit lahjat?