Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Anoppi pilkkaa aina vitsin varjolla ja on tehnyt selväksi,että en kuulu perheeseen.

Halasi vierailun päätteeksi kaikkia muita,mutta minun kohdalla vaan tuhahti,että sinua en halaa.

Kaikki mitä teen tai sanon pilkataan aina.Jos sanon takaisin,niin siitähän anoppi vasta suuttuukin.

Mikään ei kelpaa hänelle.Enkä enää edes uskalla sanoa mitään,kun kaikesta pitää heti vääntää vitsiä tai mulkoillaan vihaisesti.

Kuulehan, alahan nyt ottamaan se oma paikkasi vastaamalla sopivasti takaisin. Onko niin paha jos anoppisi suuttuu, mitä sitten?? Äläkä ainakaan näytä, että sattuu, jollet halua hänen saada siitä jotain ’kiksiä’ vai mitä se nyt on.

Halaamisjuttuun olisit voinut sanoa, että sehän ei nyt haittaa kuten ei sinuakaan.

Vitseihin voisit sanoa, että oli vähän huono eikä naurata tai yllät parempaankin.

Tarkoitus on ettet ole törkeä vaan pistät hänet ajattelemaan.

Terveisin anoppi

Vierailija kirjoitti:

Hei, en haluaisi olla anoppi ollenkaan, olen varovainen yhteydenotoissa ja rakastan lapsenlastani, poikaani myös, yritän pysyä hyvissä väleissä, mutta olen siltikin epävarma, he ovat minun  lähiomaisiani, miten pitäisi tehdä, että tekee oikein. Minä olen vain se kakkosmummi, miniän äiti on varakkaampi ja ostaa paremmat vaatteet lapsenlapselleni, minun ostamiani ei käytetä. Miniäni on hyvin koulutettu ihminen ja luotan siihen, että kaikki hoituu hyvin. Mutta haluaisin olla mukana elämässä ja seurata kivoja asioita.

Lisäksi minulla ei ole ollut varaa maksaa niin hienoja syys ja hiihtolomia lapsilleni kuin miniän vanhemmat, yhteyttä en haluaisi mitenkään katkaista, olla mukana edes sillä vähällä, minkä suodaan, olen huomannut myös, että lapsenlapseltani on kysytty asioista ja mitä olen haaveillut tekeväni hänen kanssaan, miniän vnhemmat ovat jo toteuttaneet sen ja paljon paremmin, en halua katkeroitua, mutta en myöskään kilpailla. Miniäni kotiin en mene siivoamaan enkä neuvomaan, mutta olen sanonut, että, jos apua tarvitaan, voin auttaa. Lisäksi joululahjaraha 150 euroa perheelle on  aika vähän, itse olen pienituloisempi kuin miniäni vanhemmat, paha mieli on.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä anoppi kysyy. Miniä on sydämistynyt koska "puutun lastenkasvatukseen liikaa". Tulevat meille, eivät saa pidettyä lapsille kuria. Kouluikäisillä kun ääni nousee niin kyllä se ottaa jo korviin. Pöydässä nirsoillaan, tuolilla pyöritään ja miniä pyytää rauhoittumaan -mitään ei tapahdu ja minä joudun pontevasti sanomaan, että olkaahan hissukseen nyt, minua uskovat ja se kai ottaa koville. Eikä pelkkää lihaa ja pottua syödä, vaan vihanneksia kyytipojaksi, sitäkään eivät vanhemmat tarpeeksi painokkaasti opastaisi. Olen huolissani näiden syömisistä,käyvät harvoin ja mitä meno on kotona, luoja tietää, olen siitä lapsillekin kahden kesken yrittänyt jutella että ainakin vitamiinit pillerinä on otettava.

Ulos jos lähdetään kävelylle niin eivät pue lämpimästi, minä sanon että hatut päähän ette voi ilman lähteä, ja hansikkaat. Miniä loukkaantuu taa,s minä puutun liikaa. Jos miniä sanoo että hanskat käteen, eivät sitä tee, vaan minun pitää se sanoa uudestaan että laittakaas nyt lapset lämpimät hanskat. Antavat komentoja, mitä ei lapset aio noudattaa ja minun pitää tilanne sitten viedä loppuun, ja ollaan niin myrtsiä. Mitä minun pitäisi tässä tehdä??

Sun pitäisi pitää turpasi kiinni suoraan sanottuna. Mitä hlvettiä alat puuttumaan toisten kasvatukseen. Lopeta se. Heti.

Miksei voi puhua ihan vaan apesta eikä appiukosta? Kyllä asiayhteydestä tajuaa, ettei ole sovelluksesta kyse.

Edellisen mieheni isä ei voinut sietää minua. Olin kaikinpuolin hyväkäytöksinen ja mukava kaikille mieheni sukulaisille. Häntä tuntui häiritsevän kaikki mitä tein tai sanoin. Oli jonkunlainen sovinisti. Kyllä sen huomasi siitäkin, miten kohteli vaimoaan.

Kerran olimme juhlapöydässä syömässä ja minulla oli sellainen musta nahkahame ja sukkahousut. Paita oli valkoinen kauluspaita ja sen päällä joku liivi muistaakseni. Eli hyvin siisti asu. Isä kuitenkin otti koko suvun kuullen puheeksi sen, kuinka minun asuni oli epäsopiva. Myöhemmin tuo isä syytti minua poikansa rahojen tuhlauksesta, vaikka minä olin se, joka rahaa enemmän toi ja vähemmän käytti seurustelumme aikana :D

Vierailija kirjoitti:

Tästä on pari vuotta aikaa, mutta on syöpynyt mieleen.

Olin raskaana puolivälissä ja anoppi oli koko raskauden ajan jankuttanut, että kissat pitää antaa uuteen kotiin, koska ne tartuttavat minuun toksoplasmoosin tai vaihtoehtoisesti tukehduttavat vauvan tai kynsivät silmät päästä. Ei tietenkään kuunneltu, eikä oikein noteerattukaan anopin juttuja ja sitten hiukan hellitti asian kanssa.

Lähdimme miehen kanssa käymään sukulaisillani viikonlopun yli toisella puolella Suomea ja anoppi lupasi käydä hakemassa postin laatikosta ja käydä katsomassa kissoja ja ruokkimassa ne sillä välin. Kun tulimme kotiin, ihmeteltiin että missäs kissat ovat, kun olivat sisäkissoja, eivätkä normaalin tapansa mukaan tulleet ovelle vastaan. Soitettiin anopille ja hän ilmoitti vieneensä kissat lopetettavaksi, kun ei itse ymmäretä vauvan parasta. En ole varmaan koskaan kuullut mieheni huutavan sillä tavalla kenellekään.

Soitin heti lähimmälle eläinlääkärille ja hän tiesi heti, mistä puhuin. Oli yrittänyt soittaakin minulle viikonloppuna, mutten ollut huomannut puhelua ja unohdin soittaa takaisin. Hän oli yrittänyt soittaa, kun oli tunnistanut kissamme, muttei anoppia. Luojan kiitos eläinlääkäri ei ollut suostunut lopettamaan kissaa, vaan oli toimittanut sen löytöeläintaloon, josta pääsimmekin kissan heti hakemaan. Hieman oli hämillään ja peloissaan, mutta kunnossa ja onnellinen meidät nähdessään. Kuitenkin eläinlääkäri sanoi, että anoppi oli tuonut vain toisen kissoistamme, joten mies sitten jatkoi äidiltään tivaamista, että missä toinen kissa on.

Pitkän puristamisen jälkeen anoppi lopulta kertoi, että kissa oli päässyt häneltä pihassa karkuun, kun oli vienyt niitä autoon. Hän ei ollut löytänyt kissojen koppia, joten oli kantanut kissoja autoon. Tämä kissa on epäileväinen tuntemattomia kohtaan eikä suostu muiden syliin, joten oli kynsinyt ja purrut anoppia ja juossut pihan vieressä olevaan metsään. 

Tässä vaiheessa oli jo ilta ja pimeää, mutta pakko oli lähteä kissaa etsimään valojen kanssa. Tunnin verran kuljettiin metsän rajaa ja huudeltiin kissaa ja olimme palaamassa sisälle, kun kuulimme tuttua maukumista. Huhuiltiin vielä kissaa ja paikannettiin maukuminen pihan ja metsikön välissä olevan ison kiven alle. Siellä se raukka oli suunniltaan pelosta ja maukui surkeana, mutta hetken maanittelun jälkeen kömpi tärisevänä kiven alta ja kiipesi nopeasti syliin.

Meillä kävi todellinen tuuri, koska pihassamme kulkee paljon ilveksiä ja susia, joiden mukaan kissa olisi voinut joutua.

Kaikista naurettavinta on, että anoppi yritti meille itkeä, miten kovin pahaa jälkeä kissamme teki hänelle käteen ja miten kipeä se nyt on. Kehtasi vielä voivotella, miten nyt varmaan saa sen toksoplasmoosin ja se on henki pois. Muistan vieläkin, kun mies sanoi äidilleen että toivottavasti niin käy ja löi luurin korvaan.

Mitä tuon tilanteen jälkeen tapahtui? Oletteko hänen kanssaan tekemisissä? Itse rinnastan kotieläimet omiin lapsiini, joten tuo olisi aivan hirveä tilanne itselleni.

Appiukolle selvisi että joku Facebook kavereistaan haukkuu persuja. Lupasi hakata tämän haukkujan. Jätin sitten sanomatta että en minäkään persuja fanita.

Anoppiakka raivosi, kun seitsenvuotiaalla pojallamme ei ollut kasvomaskia.

Ex-anoppini mielestä oli ihan ok. että mieheni petti minua.

Koska sehän on hänen mielestä ihan luonnollista että ruoho on vihreämpää aidan takana.

En itkenyt haudalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini mielestä en osaa mitään. Lisäbonuksena asuu melkein naapurissa. Kun muutin mieheni luo, ostin uuden pesutornin uuteen kotiini. Tämän nähdessään anoppi kiiruhti ilmoittamaan, että hänelle voi tuoda sitten pyykit, hän pesee ne ihan mielellään. Kävi meillä varmaan kolme viikkoa kitisemässä niistä pyykeistä ihan joka ikinen päivä.

Tästä on vuosia, eikä anoppi ole toistaiseksi pessyt yhtäkään koneellista mun perheen pyykkejä. Eikä pese jatkossakaan. Luulen tässä olleen taka-ajatuksena, että anoppi saisi hyvällä omallatunnolla kitistä tuttaville kuinka laiska miniä on, kun pesettää pyykitkin hänellä. Kaikesta muusta hän onkin jo kertoillut, kun ei se "Villen emäntä" osaa mitään.

Kuulostaa että sulla on ongelmia😂

Anoppisi vaikuttaa avuliaalta.

Minulla ei ole ongelmia, vaan ongelma. Se ongelma on mun anoppi. Hän on kaikkea muuta kuin avulias. Esittää kovin avuliasta, ja on avulias tasan sellaisissa asioissa, joissa itse pääsee pätemään. Autettava tarpeilla ei ole anopille mitään merkitystä. Kunhan narsku itse pääsee loistamaan, se on tärkeintä. Ei myöskään ymmärrä sanaa ei.

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppini mielestä oli ihan ok. että mieheni petti minua.

Koska sehän on hänen mielestä ihan luonnollista että ruoho on vihreämpää aidan takana.

En itkenyt haudalla.

Mä joskus mietin (=unelmoin), että mitä sitten kun anopista aika jättää. Se on varmaan lasten syntymien jälkeen elämäni paras päivä. Vapauttava. Nykyään ei edes juuri tekemisissä, mutta on ollut aika, jolloin se ämmä teki elämästäni painajaisen.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on pari vuotta aikaa, mutta on syöpynyt mieleen.

Olin raskaana puolivälissä ja anoppi oli koko raskauden ajan jankuttanut, että kissat pitää antaa uuteen kotiin, koska ne tartuttavat minuun toksoplasmoosin tai vaihtoehtoisesti tukehduttavat vauvan tai kynsivät silmät päästä. Ei tietenkään kuunneltu, eikä oikein noteerattukaan anopin juttuja ja sitten hiukan hellitti asian kanssa.

Lähdimme miehen kanssa käymään sukulaisillani viikonlopun yli toisella puolella Suomea ja anoppi lupasi käydä hakemassa postin laatikosta ja käydä katsomassa kissoja ja ruokkimassa ne sillä välin. Kun tulimme kotiin, ihmeteltiin että missäs kissat ovat, kun olivat sisäkissoja, eivätkä normaalin tapansa mukaan tulleet ovelle vastaan. Soitettiin anopille ja hän ilmoitti vieneensä kissat lopetettavaksi, kun ei itse ymmäretä vauvan parasta. En ole varmaan koskaan kuullut mieheni huutavan sillä tavalla kenellekään.

Soitin heti lähimmälle eläinlääkärille ja hän tiesi heti, mistä puhuin. Oli yrittänyt soittaakin minulle viikonloppuna, mutten ollut huomannut puhelua ja unohdin soittaa takaisin. Hän oli yrittänyt soittaa, kun oli tunnistanut kissamme, muttei anoppia. Luojan kiitos eläinlääkäri ei ollut suostunut lopettamaan kissaa, vaan oli toimittanut sen löytöeläintaloon, josta pääsimmekin kissan heti hakemaan. Hieman oli hämillään ja peloissaan, mutta kunnossa ja onnellinen meidät nähdessään. Kuitenkin eläinlääkäri sanoi, että anoppi oli tuonut vain toisen kissoistamme, joten mies sitten jatkoi äidiltään tivaamista, että missä toinen kissa on.

Pitkän puristamisen jälkeen anoppi lopulta kertoi, että kissa oli päässyt häneltä pihassa karkuun, kun oli vienyt niitä autoon. Hän ei ollut löytänyt kissojen koppia, joten oli kantanut kissoja autoon. Tämä kissa on epäileväinen tuntemattomia kohtaan eikä suostu muiden syliin, joten oli kynsinyt ja purrut anoppia ja juossut pihan vieressä olevaan metsään. 

Tässä vaiheessa oli jo ilta ja pimeää, mutta pakko oli lähteä kissaa etsimään valojen kanssa. Tunnin verran kuljettiin metsän rajaa ja huudeltiin kissaa ja olimme palaamassa sisälle, kun kuulimme tuttua maukumista. Huhuiltiin vielä kissaa ja paikannettiin maukuminen pihan ja metsikön välissä olevan ison kiven alle. Siellä se raukka oli suunniltaan pelosta ja maukui surkeana, mutta hetken maanittelun jälkeen kömpi tärisevänä kiven alta ja kiipesi nopeasti syliin.

Meillä kävi todellinen tuuri, koska pihassamme kulkee paljon ilveksiä ja susia, joiden mukaan kissa olisi voinut joutua.

Kaikista naurettavinta on, että anoppi yritti meille itkeä, miten kovin pahaa jälkeä kissamme teki hänelle käteen ja miten kipeä se nyt on. Kehtasi vielä voivotella, miten nyt varmaan saa sen toksoplasmoosin ja se on henki pois. Muistan vieläkin, kun mies sanoi äidilleen että toivottavasti niin käy ja löi luurin korvaan.

Voi jeesus mikä muori.

Tiedän myös yhdet, nykyään onneksi entiset, appivanhemmat, jotka miniän työpäivän aikana hakivat asunnosta tämän koiran ja ampuivat. Koska ei ole tervettä naisen lenkittää jotain koiraa, kun olisi mies passattavana ja talo hoidettavana. Sama pariskunta on ollut mukana aiheuttamassa pojalleen kaksi avioeroa. Sitä ihmettelen, miksi poika ei ole katkaissut välejä.

Muutenkin nämä huonosti käyttäytyvät appivanhemmat johtuvat tasan siitä, että heidän oma lapsensa antaa sen tapahtua. En osaa kuvitella, että minä tai mieheni katsoisi hetkeäkään, jos omat vanhemmat alkaisivat kiusata puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on pari vuotta aikaa, mutta on syöpynyt mieleen.

Olin raskaana puolivälissä ja anoppi oli koko raskauden ajan jankuttanut, että kissat pitää antaa uuteen kotiin, koska ne tartuttavat minuun toksoplasmoosin tai vaihtoehtoisesti tukehduttavat vauvan tai kynsivät silmät päästä. Ei tietenkään kuunneltu, eikä oikein noteerattukaan anopin juttuja ja sitten hiukan hellitti asian kanssa.

Lähdimme miehen kanssa käymään sukulaisillani viikonlopun yli toisella puolella Suomea ja anoppi lupasi käydä hakemassa postin laatikosta ja käydä katsomassa kissoja ja ruokkimassa ne sillä välin. Kun tulimme kotiin, ihmeteltiin että missäs kissat ovat, kun olivat sisäkissoja, eivätkä normaalin tapansa mukaan tulleet ovelle vastaan. Soitettiin anopille ja hän ilmoitti vieneensä kissat lopetettavaksi, kun ei itse ymmäretä vauvan parasta. En ole varmaan koskaan kuullut mieheni huutavan sillä tavalla kenellekään.

Soitin heti lähimmälle eläinlääkärille ja hän tiesi heti, mistä puhuin. Oli yrittänyt soittaakin minulle viikonloppuna, mutten ollut huomannut puhelua ja unohdin soittaa takaisin. Hän oli yrittänyt soittaa, kun oli tunnistanut kissamme, muttei anoppia. Luojan kiitos eläinlääkäri ei ollut suostunut lopettamaan kissaa, vaan oli toimittanut sen löytöeläintaloon, josta pääsimmekin kissan heti hakemaan. Hieman oli hämillään ja peloissaan, mutta kunnossa ja onnellinen meidät nähdessään. Kuitenkin eläinlääkäri sanoi, että anoppi oli tuonut vain toisen kissoistamme, joten mies sitten jatkoi äidiltään tivaamista, että missä toinen kissa on.

Pitkän puristamisen jälkeen anoppi lopulta kertoi, että kissa oli päässyt häneltä pihassa karkuun, kun oli vienyt niitä autoon. Hän ei ollut löytänyt kissojen koppia, joten oli kantanut kissoja autoon. Tämä kissa on epäileväinen tuntemattomia kohtaan eikä suostu muiden syliin, joten oli kynsinyt ja purrut anoppia ja juossut pihan vieressä olevaan metsään. 

Tässä vaiheessa oli jo ilta ja pimeää, mutta pakko oli lähteä kissaa etsimään valojen kanssa. Tunnin verran kuljettiin metsän rajaa ja huudeltiin kissaa ja olimme palaamassa sisälle, kun kuulimme tuttua maukumista. Huhuiltiin vielä kissaa ja paikannettiin maukuminen pihan ja metsikön välissä olevan ison kiven alle. Siellä se raukka oli suunniltaan pelosta ja maukui surkeana, mutta hetken maanittelun jälkeen kömpi tärisevänä kiven alta ja kiipesi nopeasti syliin.

Meillä kävi todellinen tuuri, koska pihassamme kulkee paljon ilveksiä ja susia, joiden mukaan kissa olisi voinut joutua.

Kaikista naurettavinta on, että anoppi yritti meille itkeä, miten kovin pahaa jälkeä kissamme teki hänelle käteen ja miten kipeä se nyt on. Kehtasi vielä voivotella, miten nyt varmaan saa sen toksoplasmoosin ja se on henki pois. Muistan vieläkin, kun mies sanoi äidilleen että toivottavasti niin käy ja löi luurin korvaan.

Mitä tuon tilanteen jälkeen tapahtui? Oletteko hänen kanssaan tekemisissä? Itse rinnastan kotieläimet omiin lapsiini, joten tuo olisi aivan hirveä tilanne itselleni.

Minä en suostunut tuon jälkeen anopille puhumaan, enkä ole tähän päivään mennessä puhunut. Mies oli vielä puhelimessa äitinsä kanssa pari kertaa ja haukkui äitinsä aivan maanrakoon ja kertoi miksi ei haluta enää olla tekemisissä.

Mies katkaisi välit äitiinsä, eikä hänkään ole enää äitinsä kanssa puhunut, vaikka anoppi yrittääkin ottaa yhteyttä. Se vasta koville anoppia ottikin, kun kuuli muilta sukulaisilta vauvan syntymästä, mutta hän ei ole lasta saanut nähdä, kun ei olla tekemisissä. Useamman kerran on ilmestynyt pihaan ja koputtelemaan ikkunoita, jos ei reagoida ovikelloon.

Muistan kerran, kun istuin kahvipöydässä ja anoppi tuli siihen viereen koputtelemaan ikkunaan. Katselin vain ulos anopin läpi, niin kuin häntä ei siinä olisi ollutkaan, oli muuten näkemisen arvoinen ilme anopilla. Sen jälkeen väheni tuo täällä ramppaaminen. 

Naurettavinta oli välirikon jälkeen, kun kehtasi lähettää meille laskun lääkäristä. Oli kirjoittanut mukaan kirjeen, että odottaa meidän maksavan laskun, koska joutui kissamme takia käymään lääkärissä ja sai antibiootti kuurin. Ei tehty mitään laskulle ja saatiin sitten kuukauden päästä kiukkuinen tekstiviesti anopilta, kun hän joutui maksamaan jotain ylimääräisiä kuluja.

Anoppi laittoi dildooni vettä. Asuiko lähellä ja oli vara-avain? Kyllä.

Muutimmeko 800 kilometrin päähän anopista? Kyllä.

Ja tuo dildohomma on jäävuoren huippu.

Mää en kyllä ymmärrä, miten ihmeessä kenenkään edes pitäisi antaa loukkaavan käytöksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Huonoa käytöstä ei pitäisi edes tapahtua, vaikka kenen äitejä tai isiä sitten oltaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ex-appiukkoni aina kyseli miksei niitä lapsia tule. Kerran sitten suoran utelun jälkeen sanoin että kun se johtuu meistä riippumattomista syistä. ( olin sairastanut kohtusyövän) Appiukko tokaisi että sinusta tietty. Tiedätkö mitä ennenvanhaan tehtiin mahoille lehmille? Vietiin saunan taa ja lopetettiin. Ja räkänauru päälle.

Ihan kamalaa. Sanattomaksi vetää ei voi muuta sanoa.

Kaverin anopin nakki-parsakaalikeitto - joskus olen siitä täällä maininnutkin...

Apen ja anopin riidat. Appi on koko ikänsä nälvinyt vaimoaan kaikesta. Esim. ruuat on pahoja, ei osaa tehdä mitään, puhuu typeriä ja naamakin on kuin petolinnun per*e. Anoppi on uskonnollinen ja ehkä valitettavasti vähän yksinkertainen ihminen, joka puolustautuu usein vetoamalla Raamatun sanoihin ja ajattelemalla, että jumala on näin halunnut. Moitteista ja ilkeyksistä huolimatta huolehtii siis apesta, joka alkaa olla jo hyvin raihnainen, mutta edelleen toki ilkeä ja moittiva, siihen ei vanhuus ja raihnaisuus näköjään vaikuta mitenkään. Anoppi tuo apen eteen valmiiksi kahvit, ruuat, pistää sille housut jalkaan, pesee takapuolen, siivoaa jätökset, käyttää saunassa jne. Ja ukko ei tee muuta kuin jurnuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä anoppi kysyy. Miniä on sydämistynyt koska "puutun lastenkasvatukseen liikaa". Tulevat meille, eivät saa pidettyä lapsille kuria. Kouluikäisillä kun ääni nousee niin kyllä se ottaa jo korviin. Pöydässä nirsoillaan, tuolilla pyöritään ja miniä pyytää rauhoittumaan -mitään ei tapahdu ja minä joudun pontevasti sanomaan, että olkaahan hissukseen nyt, minua uskovat ja se kai ottaa koville. Eikä pelkkää lihaa ja pottua syödä, vaan vihanneksia kyytipojaksi, sitäkään eivät vanhemmat tarpeeksi painokkaasti opastaisi. Olen huolissani näiden syömisistä,käyvät harvoin ja mitä meno on kotona, luoja tietää, olen siitä lapsillekin kahden kesken yrittänyt jutella että ainakin vitamiinit pillerinä on otettava.

Ulos jos lähdetään kävelylle niin eivät pue lämpimästi, minä sanon että hatut päähän ette voi ilman lähteä, ja hansikkaat. Miniä loukkaantuu taa,s minä puutun liikaa. Jos miniä sanoo että hanskat käteen, eivät sitä tee, vaan minun pitää se sanoa uudestaan että laittakaas nyt lapset lämpimät hanskat. Antavat komentoja, mitä ei lapset aio noudattaa ja minun pitää tilanne sitten viedä loppuun, ja ollaan niin myrtsiä. Mitä minun pitäisi tässä tehdä??

Jos sulle on ilmaistu että älä puutu niin älä puutu.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää näitä toisten asuntoihin tunkevia kamoja käpälöiviä vanhempia naisia riittävän tässä maassa jonoksi asti.

Olen miettinyt näitä kertomuksia lukiessani onko vesi, lapsuuden kaurapuuro tms.aiheuttanut jonkun nuuskimis oireyhtymän osalle kansasta. Vai geeniperimä ? Mikään muu ei voi selittää näiden häirikkö anoppien esiintymistiheyttä.

Vai eikö niillä ole muuta tekemistä ? Mulla ainakin on ja vaikka ei olisikaan niin aikuisen lapsen asuntoon tunkeutuminen ei ole ihan ensimmäinen idea tylsyyteen joka tulee mieleen.

Ja vauva-palstan sekopäistä huomaa kyllä, ettei seuraavatkaan sukupolvet helpommalla pääse. Tämä AVohoito puoli kun pääsee vaihdevuosi-ikään, niin voi herran jestas... Kyllä siellä on tulevilla miniöllä elämä yhtä helvettiä, kun koko elämänsä sekoilleet naiset eivät osaa päästää irti pojistaan. Siitä ainoasta miehestä, joka on elämässä pysynyt. Kaikki muut miehet onkin saatu häädettyä.