Miten hyväksyä miehen työnarkomania?
Mies on aina tehnyt paljon töitä, mutta se on vain pahentunut etätöiden aikaan. On
nyt työskennellyt nyt 13 päivänä putkeen ja välillä valvonut öitä deadlinen alla. Eilen teki 12h töitä. Odotin, että olisi vaihtanut myöhäisen iltakävelymme jälkeen vapaalle. Paluumatkalla hän sanoi, että pitää kirjoittaa yksi raportti vielä kun pääsee kotiin. Hän jäi valvomaan ja heräsi aamulla aikaisin.
Puhuu paljon työstä koska hän ei juuri tee muuta. En usko hänen muuttuvan. Ei siis auta kuin hyväksyä tai lähteä . Haluan hyväksyä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä saat tuosta?
Voisiko työnarkomAanin kanssa suhteessa olevat vastata tähän? Kiinnostaa..
En saanut yhtään mitään muuta kuin itsellekin vain stressiä. Jos mies ei tehnyt töitä, sitten hän vain jauhoi niistä töistä minulle. Ei sitä lopulta pitemmän päälle jaksanut vaan parempi oli erota.
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten onnistuu, kun rakennat oman arjen itselle mukavaksi toisen työnarkomaniasta huolimatta. Näet kavereita, harrastat, pidät omasta vapaa-ajasta kiinni. Toinen roikkukoon raporteissaan.
Omassa suhteessa kummallakin on ajoittain ollut todella paineisia aikoja töissä, jolloin päivät ovat venyneet. Kun vapaalla oleva puoliso elää omaa elämää on se sekä avuksi (koska ei tule puolison suunnasta lisäaineita) ja inspiroi lopettamaan nakuttamisen heti kun pystyy, kun tekee mieli mukaan rentoutumaan ja retkeilemään tms.
Mitä iloa tuollaisesta parisuhteesta on, jossa kumpikin elää omaa elämäänsä? Ei tuo ole parisuhde vaan kämppissuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten onnistuu, kun rakennat oman arjen itselle mukavaksi toisen työnarkomaniasta huolimatta. Näet kavereita, harrastat, pidät omasta vapaa-ajasta kiinni. Toinen roikkukoon raporteissaan.
Omassa suhteessa kummallakin on ajoittain ollut todella paineisia aikoja töissä, jolloin päivät ovat venyneet. Kun vapaalla oleva puoliso elää omaa elämää on se sekä avuksi (koska ei tule puolison suunnasta lisäaineita) ja inspiroi lopettamaan nakuttamisen heti kun pystyy, kun tekee mieli mukaan rentoutumaan ja retkeilemään tms.
Mitä iloa tuollaisesta parisuhteesta on, jossa kumpikin elää omaa elämäänsä? Ei tuo ole parisuhde vaan kämppissuhde.
Olen kokeillut tuota menneisyydessä. Kumpikin alkoi hakea tunnetason yhteyttä suhteen ulkopuolelta ja lopulta "kasvoimme erillemme", ja mies ihastui palavasti työkaverinsa.
Eli yhteyden tarve ja tunnetason tarpeet ei katoa, vaikka tyhjiötä täyttäisi "muulla elämällä".
Vierailija kirjoitti:
Työorientoituneisuus kaventaa miehesi elämää ja saa aikaan sen, ettei tosiaan osaa edes muusta keskustellakaan. Ihan miehesi itsensä kannalta olisi hyväksi kehittää mielenkiintoa muuhunkin, tuosta voi helposti seurata burnout.
Eli keskustelisin hänen kanssaan vakavasti siitä, miten työtä voisi rajata ja sen rinnalle kehittää vaikkapa harrastuksen. Sen ei ole pakko liittyä mitenkään sinuun ap, silti se virkistäisi varmasti suhdettanne.
Harrastuksesta voi sit löytää jonkun kivan muusan.
Ei kiitos ikinä enää työnarkomaania. Ei siitä ole mitään iloa muuta kuin vaivaa kuunnella niitä työjuttua ja siivota hänenkin sotkunsa. Tuli tunne ettei minulla ole muuta virkaa kuin pitää koti siistinä ja laittaa ruoka valmiiksi, kun herra suvaitsee vihdoin tulla kotiin. Kyllä elämä helpottui eron myötä.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni menee vapaa-aika siihen, että toipuu töistä. Hän nukkuu nytkin kun olisi sitä yhteistä aikaa.
Exän kanssa sama tai sitten jäi töistä tärinä päälle ja kokoajan oli kiire. Lähdettiin lenkille, kiire. Reissussa mietti vain työjuttuja ja vapaalla katsoi alaansa liittyviä videoita tai lukemista. Lomalla oli onneton ja heräsi eloon kun pääsi töihin. Mihinkään ei ollut kiinnostunut kotoa poistumaan. Ahdistaa että tuhlasin hyviä vuosia elämästä tuollaiseen.
Mikä piirre yhdistää naisia, jotka rakastuvat työnarkomaaneihin? Itselläni on ollut 3 tällaista miestä parisuhdehistoriassani. Mikä on psykologinen profiilini?
Onko työnarkomaani k1lttiksen alalaji? Ei uskalla vastustaa pomoa ja on "hyvä poika"?
Vierailija kirjoitti:
Mikä piirre yhdistää naisia, jotka rakastuvat työnarkomaaneihin? Itselläni on ollut 3 tällaista miestä parisuhdehistoriassani. Mikä on psykologinen profiilini?
Itsenäinen, vahva nainen joka ei tarvitse miestä mihinkään.
Laita miehelle lasku työnohjauksesta 100e/tunti. Sitähän tuo on, ilmaista vuodattamista joka kuuluisi johonkin työhyvinvoinnin piiriin.
Kuulostaa, että työ on vain tekosyy jollekin välillänne. Mikä on ärsytyksesi ydin? Mikä mättää oikeasti? Onko mies muutenkin tylsä ja jotenkin tunteellisesti etäinen? Mitä oikeasti HALUAT?
Kiitos kommenteista kaikille. Pitää lukea tuo Tirkkosen kirja.
Joku kysyi, onko minulla lapsia. Ei ole,emmekä kumpikaan halua lapsia. Olemme nelikymppisiä.
Tänä viikonloppuna mies siis työskenteli myöhään perjantaina ja lauantaina koko päivän klo 20 asti, kunnes kävimme kävelyllä. Tänään mies aikoi tehdä töitä (taas) mutta on nukkunut koko päivän työhuoneen sohvalla. Uskon, että tekee illan töitä kunhan herää. Työskenteli viime viikonlopunkin, joten nyt on 14 päivää tehnyt putkeen töitä, sitten ainakin ma-pe ensi viikolla, eli tulee 19 päivää (ja joukossa on joitakin valvottuja öitä).
Minulla on kyllä oma elämä, olen nauttinut tänään ja eilen omista tekemisistäni. Miehen kanssa vietetty aika oli mukavaa, mutta kuten joku kysyikin, hän tuntuu tylsältä ja hänen mielensä on rajoittunut työaiheisiin. Ei ehkä ihan "ilmaista työnohjausta", mutta jos mies jauhaa työstä, tunnen että minun ajatukset ja tunteet jää näkymättömiksi.
AP
Lähetä miekkonen etätöistä takaisin toimistolle, eristys on jo ohi. Jauhakoon siellä työkavereille sydämensä kyllyydestä ja olkoon siellä poissa sinua kiusaamasta. Työpaikalta ihmisillä on usein kiire takaisin kotiin, eiköhän routa porsaan kotiin aja.. Tai työkaverit saa tarpeekseen ja lähettää kotiin,
Voi voi, oikein 19 päivää töitä. Moni menee työkomennukselle kuukausiksi ja perhe jää kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko työnarkomaani k1lttiksen alalaji? Ei uskalla vastustaa pomoa ja on "hyvä poika"?
Kyllä on! *antaa keksin ja rapsuttaa*
Ongelma = olet kyllästynyt mieheen ja etsit tekosyytä
Vierailija kirjoitti:
Lähetä miekkonen etätöistä takaisin toimistolle, eristys on jo ohi. Jauhakoon siellä työkavereille sydämensä kyllyydestä ja olkoon siellä poissa sinua kiusaamasta. Työpaikalta ihmisillä on usein kiire takaisin kotiin, eiköhän routa porsaan kotiin aja.. Tai työkaverit saa tarpeekseen ja lähettää kotiin,
No ei ainakaan meillä saa mennä vielä toimistolle miten vain haluaa vaan sinne mennään vähitellen kesän ja syksyn aikana. Minä menen sinne vasta syyskuussa.
Työorientoituneisuus kaventaa miehesi elämää ja saa aikaan sen, ettei tosiaan osaa edes muusta keskustellakaan. Ihan miehesi itsensä kannalta olisi hyväksi kehittää mielenkiintoa muuhunkin, tuosta voi helposti seurata burnout.
Eli keskustelisin hänen kanssaan vakavasti siitä, miten työtä voisi rajata ja sen rinnalle kehittää vaikkapa harrastuksen. Sen ei ole pakko liittyä mitenkään sinuun ap, silti se virkistäisi varmasti suhdettanne.