Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten hyväksyä miehen työnarkomania?
18.07.2020 |
Mies on aina tehnyt paljon töitä, mutta se on vain pahentunut etätöiden aikaan. On
nyt työskennellyt nyt 13 päivänä putkeen ja välillä valvonut öitä deadlinen alla. Eilen teki 12h töitä. Odotin, että olisi vaihtanut myöhäisen iltakävelymme jälkeen vapaalle. Paluumatkalla hän sanoi, että pitää kirjoittaa yksi raportti vielä kun pääsee kotiin. Hän jäi valvomaan ja heräsi aamulla aikaisin.
Puhuu paljon työstä koska hän ei juuri tee muuta. En usko hänen muuttuvan. Ei siis auta kuin hyväksyä tai lähteä . Haluan hyväksyä.
Kommentit (96)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaiten onnistuu, kun rakennat oman arjen itselle mukavaksi toisen työnarkomaniasta huolimatta. Näet kavereita, harrastat, pidät omasta vapaa-ajasta kiinni. Toinen roikkukoon raporteissaan.
Omassa suhteessa kummallakin on ajoittain ollut todella paineisia aikoja töissä, jolloin päivät ovat venyneet. Kun vapaalla oleva puoliso elää omaa elämää on se sekä avuksi (koska ei tule puolison suunnasta lisäaineita) ja inspiroi lopettamaan nakuttamisen heti kun pystyy, kun tekee mieli mukaan rentoutumaan ja retkeilemään tms.
Kyllähän se on väärin jos mies omistautuu enemmän työlleen kun SINULLE. SINÄ, SINÄ, SINÄ, SINULLE.
Ja myös reippaasti sanot, kun olet kuunnellut työasiaa jonkin aikaa, että käykö jos puhumme seuraavaksi jostain muusta? Ei voi koko yhdessä olon ajan puhua toisen töistä.
Itselläni freelance-työt on vähentyneet, joten minulle tulee välillä myös syyllinen olo. (Ja ennen lokki-kommentteja: minulla on vuoden palkkaa vastaava summa säästössä ja jaamme kulut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on väärin jos mies omistautuu enemmän työlleen kun SINULLE. SINÄ, SINÄ, SINÄ, SINULLE.
Mikä parisuhde sellainen on, jossa toinen ei ole koskaan läsnä? Sen lisäksi siinä polttaa itsensä helposti loppuun ja jos työ loppuu, on ihan hukassa. Ihmisellä pitää olla myös ihmissuhteita ja muuta elämää työn lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ja myös reippaasti sanot, kun olet kuunnellut työasiaa jonkin aikaa, että käykö jos puhumme seuraavaksi jostain muusta? Ei voi koko yhdessä olon ajan puhua toisen töistä.
Tämä on vaivannut eniten, olen tuntenut hetkittäin "eikö meillä ole enää mitään muuta puhuttavaa?"
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on väärin jos mies omistautuu enemmän työlleen kun SINULLE. SINÄ, SINÄ, SINÄ, SINULLE.
Mikä parisuhde sellainen on, jossa toinen ei ole koskaan läsnä? Sen lisäksi siinä polttaa itsensä helposti loppuun ja jos työ loppuu, on ihan hukassa. Ihmisellä pitää olla myös ihmissuhteita ja muuta elämää työn lisäksi.
Aika moni suhde on sellainen. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten onnistuu, kun rakennat oman arjen itselle mukavaksi toisen työnarkomaniasta huolimatta. Näet kavereita, harrastat, pidät omasta vapaa-ajasta kiinni. Toinen roikkukoon raporteissaan.
Omassa suhteessa kummallakin on ajoittain ollut todella paineisia aikoja töissä, jolloin päivät ovat venyneet. Kun vapaalla oleva puoliso elää omaa elämää on se sekä avuksi (koska ei tule puolison suunnasta lisäaineita) ja inspiroi lopettamaan nakuttamisen heti kun pystyy, kun tekee mieli mukaan rentoutumaan ja retkeilemään tms.
Tämä on paras neuvo . Huomaan, että koronakevään aikana tämä ero kasvoi, miehellä on enemmän töitä ja minulla on enemmän vapaa-aikaa. Olen ollut menevä ja tekevä vapaalla. Minulla oli useita harrastuksia ja ryhmiä, kavereita. Koronan takia kaikki peruttiin, nyt jumpat ja kurssit ovat kesätauolla. Kaverit ovat kesämökeillään. Olen ehkä liian riippuvainen yhdestä ihmisestä.
Ap
Ahaa, ongelman ydin on että olet siis pettynyt oman elämän puuttumiseen. Miestä tietty voi syyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miehen kanssa sopia, että jonakin/joinakin tiettyinä päivinä kone menisi esim. klo 18 kiinni? Tietty deadline voi helpottaa priorisoimaan töitä ja päättämään, mitä tekee tänään ja mitä jättää huomiselle.
Tunnistan itseni miehestäsi ja itseä helpotti se, että sovimme että työt lopetetaan joka päivä viimeistään klo 18. Siitä saa poiketa vaan pakkotilanteessa. Jos mitään rajaa tai ennaltasovittua tekemistä ei ole, töitä helposti tekee vaikka kuinka pitkään.
Etätyö on hälventänyt rajat. Jos kumppani on aina saatavilla, miksi hänen takiaan lopettaisi työnteon? Siellä hän odottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oman elämäsi tarkoitus on? Miten toteutat hengellisyyttä? Älä palvo ihmistä, se on katoavaista...
Vierailija kirjoitti:
Oletko miehen kanssa sopia, että jonakin/joinakin tiettyinä päivinä kone menisi esim. klo 18 kiinni? Tietty deadline voi helpottaa priorisoimaan töitä ja päättämään, mitä tekee tänään ja mitä jättää huomiselle.
Tunnistan itseni miehestäsi ja itseä helpotti se, että sovimme että työt lopetetaan joka päivä viimeistään klo 18. Siitä saa poiketa vaan pakkotilanteessa. Jos mitään rajaa tai ennaltasovittua tekemistä ei ole, töitä helposti tekee vaikka kuinka pitkään.
Ei minulla ole tarvetta olla yhdessä joka ilta. Joten tuolla tavalla laittaisin säännön mutten antaisi mitään työn tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Etätyö on hälventänyt rajat. Jos kumppani on aina saatavilla, miksi hänen takiaan lopettaisi työnteon? Siellä hän odottaa...
Tältä se juuri tuntuu!
Minun miehelläni menee vapaa-aika siihen, että toipuu töistä. Hän nukkuu nytkin kun olisi sitä yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten onnistuu, kun rakennat oman arjen itselle mukavaksi toisen työnarkomaniasta huolimatta. Näet kavereita, harrastat, pidät omasta vapaa-ajasta kiinni. Toinen roikkukoon raporteissaan.
Omassa suhteessa kummallakin on ajoittain ollut todella paineisia aikoja töissä, jolloin päivät ovat venyneet. Kun vapaalla oleva puoliso elää omaa elämää on se sekä avuksi (koska ei tule puolison suunnasta lisäaineita) ja inspiroi lopettamaan nakuttamisen heti kun pystyy, kun tekee mieli mukaan rentoutumaan ja retkeilemään tms.
Ja pian pari on "kasvanut erilleen"..
Alue: Aihe vapaa
Jss!