Mitä vanhemmaksi tulee, tunne lapsettomuudesta kasvaa
Olen nyt 20-vuotias. Olen asunut avoliitossa mieheni kanssa nyt kolme vuotta, joista vuoden kihloissa. Olemme aina suunnitelleet tulevan perheemme, kaksi lasta, nimet on tytölle ja pojalle yms.. Rakastan lapsia yli kaiken, olen töissä lapsien parissa ja rakastan sitä. Mieheni on minua kolme vuotta vanhempi, ja hänellä on ystäviä, joilla on lapsia. Minusta tuntuu, että kaikki lähipiiristämme odottavat meidän koko ajan ilmoittavan, että nyt meillekin se vauva tulee. Kaikki tuntuvat kaiken aikaa olevan varpaillaan vauvauutisiin.
Vielä vuosi sitten ajattelin, että ei haittaisi yhtään jos tulisin raskaaksi, ehkä tavallaan jo odotinkin sitä. En tiedä mistä sitten se ajatusmuutos lähti, kun yhtenä päivänä ajattelin ( n. puoli vuotta sitten) ettei minusta ole äidiksi, ei en halua, ahdistaa, pelottaa. Ajattelin sen vain olevan ohimenevää, mutta se tunne on vain vahvistunut ja vahvistunut. Tosin, olen kyllä nuori, mieli voi muuttua suuntaan ja toiseen. Mieheni haluaisi lapsia joskus tulevaisuudessa, mutta ei vielä. Olemme puhuneet n. kolmen vuoden säteellä.
Nyt ajatus kumminkin ahdistaa.. Molemmat vanhempanne odottavat innolla jälkeläistään ja kerran näin jopa pettymyksen äitini silmistä, kun sanoin, ettei ole vielä muutamaan vuoteen tulossa.
On vaikeaa tietää, millaista se elämä sitten olisi lapsen kanssa, joillekkin se näyttää olevan kauhean raskasta ja haaveilee kaiken aikaa omasta ajasta, ainakin tämän palstan perusteella. Joillekkin se on ollut elämän paras päätös hankkia lapsia. Vaikeaa, kun ei tiedä mitä odottaa.. Luulen, että aika monella on ollut samanlaisia ajatuksia ennen lapsien saamista vai olenko väärässä? Haluan hankkia lapset silloin, kun tiedän varmasti ajan olevan oikea.
Ehkäisy on meillä visusti hoidossa, ettei kävisi "vahinkoa".
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 19:32"]
Olet niin kovin nuori. Elä ja nauti. Anna asioiden mennä omalla painolla. Ehdit saada vielä vaikka kuinka monta lasta.
[/quote]
Totta :) aikaa on onneksi. ap
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 19:32"]
No ei se virta mihinkään ole kolmekymppiselläkään kadonnut! Ja onhan sen ikäinen paljon kypsempi kasvattamaan lapsia.
[/quote]
Totta tämäkin. En ymmärrä niitä jotka väittävät, että 30-vuotialla ei ole tarpeeksi energiaa samanlailla kuin nuorilla. Ihan hullu väite. Eiköhän lapsista saa sen verran energiaa¨että niitä jaksaa kasvattaa samalla tavalla :)
Hienoa, että ajattelet asiaa noin hyvin! Moni vasta lapsen saannin jälkeen rupee tätä asiaa miettimään ja hyvä että tiedostat asian! Mutta olet niin kovin nuori, sinulla on aikaa :)
tv. äiti 42 v
Minä oletin parikymppiseksi asti, että hankkisin lapsia "jonakin päivänä". Mutta kun elämäntilanne muuttui lastenhankinnan kannalta otolliseksi ja asia konkretisoitui, aloin miettiä, haluanko sitä todella. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä varmemmaksi tulin siitä, ettei minulla ole kutsumusta vanhemman rooliin vaan onnellisuuteni tulee muista asioista. Onneksi nykyisin lapsettomuus on mahdollinen valinta, ja tulevaisuudessa se tulee vain yleistymään.
Tämän päätöksen voit kuitenkin tehdä vain itse. Se ei kuulu kavereillesi, perheellesi tai puolisollesi. Vain sinä itse voit määritellä, mitä elämältä haluat.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 19:32"]
voi helvata näitä uus avuttomia. Tee jo päätös. JOO TAI EI. Pässi.
[/quote]
Oliko juuri sinun pakko tulla pilaamaan ap:n keskustelu?? Ja uusavuttomia on yhdyssana...
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 19:32"]
voi helvata näitä uus avuttomia. Tee jo päätös. JOO TAI EI. Pässi.
[/quote]
Miksi ihmeessä ap:n pitäisi NYT päättää, hankkiiko lapsia vai ei? Hänellä on vielä - mitä? - ainakin neljännesvuosisata aikaa hankkia tai olla hankkimatta.
Ainoa tässä ketjussa oleva pässi olet sinä, sorry nyt vaan.
-13-
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 19:32"]
voi helvata näitä uus avuttomia. Tee jo päätös. JOO TAI EI. Pässi.
[/quote]
Miksi ihmeessä ap:n pitäisi NYT päättää, hankkiiko lapsia vai ei? Hänellä on vielä - mitä? - ainakin neljännesvuosisata aikaa hankkia tai olla hankkimatta.
Ainoa tässä ketjussa oleva pässi olet sinä, sorry nyt vaan.
-13-
[/quote]
Sinäkin varmaan olet näitä uusavuttomia... tv aiempi.
Ei kannata ikinä kuunnella muita tässä asiassa, teet lapaset silloin kun sinusta niin tuntuu, elämä muuttuu hurjan paljon. Vaikka vanhempasi niitä kovasti haluaisivatkin, ei niitä noin vain sen jälkeen palauteta jos ei tunnu hyvältä.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 22:26"]
Ei kannata ikinä kuunnella muita tässä asiassa, teet lapaset silloin kun sinusta niin tuntuu, elämä muuttuu hurjan paljon. Vaikka vanhempasi niitä kovasti haluaisivatkin, ei niitä noin vain sen jälkeen palauteta jos ei tunnu hyvältä.
[/quote]
nauroin tälle vedet silmissä ihan oikeesti :D:D "teet ne lapaset sitten kun siltä tuntuu" :DD tuo koko kirjoitus sai uuden merkityksen tuon jälkeen :D
Tuntuu oudolta tuo sun sukulaisten hömpötys noin nuoressa iässä...
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 19:32"]
voi helvata näitä uus avuttomia. Tee jo päätös. JOO TAI EI. Pässi.
[/quote]
Miksi ihmeessä ap:n pitäisi NYT päättää, hankkiiko lapsia vai ei? Hänellä on vielä - mitä? - ainakin neljännesvuosisata aikaa hankkia tai olla hankkimatta.
Ainoa tässä ketjussa oleva pässi olet sinä, sorry nyt vaan.
-13-
[/quote]
Sinäkin varmaan olet näitä uusavuttomia... tv aiempi.
[/quote]
No, uusavutonkin olisi parempi kuin helevetin tyhmä ja ilkeä.
terveisin 13, 46-vuotias kahden lapsen äiti
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:02"]
Olen nyt 20-vuotias. Olen asunut avoliitossa mieheni kanssa nyt kolme vuotta, joista vuoden kihloissa. Olemme aina suunnitelleet tulevan perheemme, kaksi lasta, nimet on tytölle ja pojalle yms.. Rakastan lapsia yli kaiken, olen töissä lapsien parissa ja rakastan sitä. Mieheni on minua kolme vuotta vanhempi, ja hänellä on ystäviä, joilla on lapsia. Minusta tuntuu, että kaikki lähipiiristämme odottavat meidän koko ajan ilmoittavan, että nyt meillekin se vauva tulee. Kaikki tuntuvat kaiken aikaa olevan varpaillaan vauvauutisiin.
Vielä vuosi sitten ajattelin, että ei haittaisi yhtään jos tulisin raskaaksi, ehkä tavallaan jo odotinkin sitä. En tiedä mistä sitten se ajatusmuutos lähti, kun yhtenä päivänä ajattelin ( n. puoli vuotta sitten) ettei minusta ole äidiksi, ei en halua, ahdistaa, pelottaa. Ajattelin sen vain olevan ohimenevää, mutta se tunne on vain vahvistunut ja vahvistunut. Tosin, olen kyllä nuori, mieli voi muuttua suuntaan ja toiseen. Mieheni haluaisi lapsia joskus tulevaisuudessa, mutta ei vielä. Olemme puhuneet n. kolmen vuoden säteellä.
Nyt ajatus kumminkin ahdistaa.. Molemmat vanhempanne odottavat innolla jälkeläistään ja kerran näin jopa pettymyksen äitini silmistä, kun sanoin, ettei ole vielä muutamaan vuoteen tulossa.
On vaikeaa tietää, millaista se elämä sitten olisi lapsen kanssa, joillekkin se näyttää olevan kauhean raskasta ja haaveilee kaiken aikaa omasta ajasta, ainakin tämän palstan perusteella. Joillekkin se on ollut elämän paras päätös hankkia lapsia. Vaikeaa, kun ei tiedä mitä odottaa.. Luulen, että aika monella on ollut samanlaisia ajatuksia ennen lapsien saamista vai olenko väärässä? Haluan hankkia lapset silloin, kun tiedän varmasti ajan olevan oikea.
Ehkäisy on meillä visusti hoidossa, ettei kävisi "vahinkoa".
[/quote]
Luin ekan otsikon ja sitten tekstin ekan lauseen, ja spontaani reaktio oli naurunpyrskähdys, sori. Katotaan sitten 20 vuoden päästä uudelleen tota sun lapsettomuutta.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:02"]
Olen nyt 20-vuotias. Olen asunut avoliitossa mieheni kanssa nyt kolme vuotta, joista vuoden kihloissa. Olemme aina suunnitelleet tulevan perheemme, kaksi lasta, nimet on tytölle ja pojalle yms.. Rakastan lapsia yli kaiken, olen töissä lapsien parissa ja rakastan sitä. Mieheni on minua kolme vuotta vanhempi, ja hänellä on ystäviä, joilla on lapsia. Minusta tuntuu, että kaikki lähipiiristämme odottavat meidän koko ajan ilmoittavan, että nyt meillekin se vauva tulee. Kaikki tuntuvat kaiken aikaa olevan varpaillaan vauvauutisiin.
Vielä vuosi sitten ajattelin, että ei haittaisi yhtään jos tulisin raskaaksi, ehkä tavallaan jo odotinkin sitä. En tiedä mistä sitten se ajatusmuutos lähti, kun yhtenä päivänä ajattelin ( n. puoli vuotta sitten) ettei minusta ole äidiksi, ei en halua, ahdistaa, pelottaa. Ajattelin sen vain olevan ohimenevää, mutta se tunne on vain vahvistunut ja vahvistunut. Tosin, olen kyllä nuori, mieli voi muuttua suuntaan ja toiseen. Mieheni haluaisi lapsia joskus tulevaisuudessa, mutta ei vielä. Olemme puhuneet n. kolmen vuoden säteellä.
Nyt ajatus kumminkin ahdistaa.. Molemmat vanhempanne odottavat innolla jälkeläistään ja kerran näin jopa pettymyksen äitini silmistä, kun sanoin, ettei ole vielä muutamaan vuoteen tulossa.
On vaikeaa tietää, millaista se elämä sitten olisi lapsen kanssa, joillekkin se näyttää olevan kauhean raskasta ja haaveilee kaiken aikaa omasta ajasta, ainakin tämän palstan perusteella. Joillekkin se on ollut elämän paras päätös hankkia lapsia. Vaikeaa, kun ei tiedä mitä odottaa.. Luulen, että aika monella on ollut samanlaisia ajatuksia ennen lapsien saamista vai olenko väärässä? Haluan hankkia lapset silloin, kun tiedän varmasti ajan olevan oikea.
Ehkäisy on meillä visusti hoidossa, ettei kävisi "vahinkoa".
[/quote]
Luin ekan otsikon ja sitten tekstin ekan lauseen, ja spontaani reaktio oli naurunpyrskähdys, sori. Katotaan sitten 20 vuoden päästä uudelleen tota sun lapsettomuutta.
[/quote]
Luepa koko teksti uudelleen. Toivottavasti ymmärrät asian oikean tarkoituksen.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 20:19"]Onneksi nykyisin lapsettomuus on mahdollinen valinta, ja tulevaisuudessa se tulee vain yleistymään.
Tämän päätöksen voit kuitenkin tehdä vain itse. Se ei kuulu kavereillesi, perheellesi tai puolisollesi. Vain sinä itse voit määritellä, mitä elämältä haluat.
[/quote]
Olen hieman eri mieltä tästä. Jos joku haluaa valita lapsettomuuden, niin se on ok. Mutta asia todellakin kuuluu puolisolle! Puoliso ei tietenkään voi pakottaa toista hankkimaan lasta, mutta puolisolla pitäisi ehdottomasti olla oikeus tietää asiasta ajoissa. Jos puoliso kuitenkin haluaa lapsia, niin todennäköisestihän edessä on ero. Onhan myös hänellä oikeus määritellä, mitä elämältään haluaa!
Ap on kuitenkin hyvin nuori ja varmaan jossain vaiheessa vielä haluaa lapsia. Vapaaehtoisesti lapsettomia on kuitenkin vain pari prosenttia (juuri oli asiasta uutisjuttu), vaikka harva parikymppinen vielä perheestä haaveileekaan.
Joka tapauksessa suosittelen rehellisyyttä. Jos kuitenkin päädyt siihen vaihtoehtoon, ettet todellakaan halua lapsia koskaan, niin kerro puolisollesi ajoissa, jotta hän voi tehdä omat valintansa mikäli lapsen haluaa.
No ei se virta mihinkään ole kolmekymppiselläkään kadonnut! Ja onhan sen ikäinen paljon kypsempi kasvattamaan lapsia.