Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä vanhemmaksi tulee, tunne lapsettomuudesta kasvaa
30.05.2013 |
Olen nyt 20-vuotias. Olen asunut avoliitossa mieheni kanssa nyt kolme vuotta, joista vuoden kihloissa. Olemme aina suunnitelleet tulevan perheemme, kaksi lasta, nimet on tytölle ja pojalle yms.. Rakastan lapsia yli kaiken, olen töissä lapsien parissa ja rakastan sitä. Mieheni on minua kolme vuotta vanhempi, ja hänellä on ystäviä, joilla on lapsia. Minusta tuntuu, että kaikki lähipiiristämme odottavat meidän koko ajan ilmoittavan, että nyt meillekin se vauva tulee. Kaikki tuntuvat kaiken aikaa olevan varpaillaan vauvauutisiin.
Vielä vuosi sitten ajattelin, että ei haittaisi yhtään jos tulisin raskaaksi, ehkä tavallaan jo odotinkin sitä. En tiedä mistä sitten se ajatusmuutos lähti, kun yhtenä päivänä ajattelin ( n. puoli vuotta sitten) ettei minusta ole äidiksi, ei en halua, ahdistaa, pelottaa. Ajattelin sen vain olevan ohimenevää, mutta se tunne on vain vahvistunut ja vahvistunut. Tosin, olen kyllä nuori, mieli voi muuttua suuntaan ja toiseen. Mieheni haluaisi lapsia joskus tulevaisuudessa, mutta ei vielä. Olemme puhuneet n. kolmen vuoden säteellä.
Nyt ajatus kumminkin ahdistaa.. Molemmat vanhempanne odottavat innolla jälkeläistään ja kerran näin jopa pettymyksen äitini silmistä, kun sanoin, ettei ole vielä muutamaan vuoteen tulossa.
On vaikeaa tietää, millaista se elämä sitten olisi lapsen kanssa, joillekkin se näyttää olevan kauhean raskasta ja haaveilee kaiken aikaa omasta ajasta, ainakin tämän palstan perusteella. Joillekkin se on ollut elämän paras päätös hankkia lapsia. Vaikeaa, kun ei tiedä mitä odottaa.. Luulen, että aika monella on ollut samanlaisia ajatuksia ennen lapsien saamista vai olenko väärässä? Haluan hankkia lapset silloin, kun tiedän varmasti ajan olevan oikea.
Ehkäisy on meillä visusti hoidossa, ettei kävisi "vahinkoa".
Kommentit (37)
Ompas harvinaisen kypsää tekstiä 20-vuotiaalta. :) Itse olen nyt 30-vuotias ja meillä on 33 lasta. Asuimme mieheni kanssa 4 vuotta yhdessä ennen kuin saimme esikoisemme. Minulla mieli ainakin vaihteli laidasta toiseen, että ihan normaalia nuo mietteet sullakin on :) Toki vauva-aika on hyvin raskas, mutta parisuhteessa täytyy muistaa se, että kun vauva-aika on ohi, alkaa helpottaa. Liian useat lyö hanskat tiskiin parisuhteelle pahimman ajan myötä. Enpä tiedä mitä nyt voi " neuvoa" sen enempää, muuta kuin odotat, että se aika tosiaan täytyy odottaa siihen asti, että tuntuu luontevalta hankkia lapsia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:11"]
Ompas harvinaisen kypsää tekstiä 20-vuotiaalta. :) Itse olen nyt 30-vuotias ja meillä on 33 lasta. Asuimme mieheni kanssa 4 vuotta yhdessä ennen kuin saimme esikoisemme. Minulla mieli ainakin vaihteli laidasta toiseen, että ihan normaalia nuo mietteet sullakin on :) Toki vauva-aika on hyvin raskas, mutta parisuhteessa täytyy muistaa se, että kun vauva-aika on ohi, alkaa helpottaa. Liian useat lyö hanskat tiskiin parisuhteelle pahimman ajan myötä. Enpä tiedä mitä nyt voi " neuvoa" sen enempää, muuta kuin odotat, että se aika tosiaan täytyy odottaa siihen asti, että tuntuu luontevalta hankkia lapsia :)
[/quote]
OHO! EI siis 33 lasta vaan 3 haha! :D
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:11"]
.:) Itse olen nyt 30-vuotias ja meillä on 33 lasta.
[/quote]
Vau! Ootte kiirettä pitäneet!
No, mitenkäs on koulutuspuoli? Onko joku ammatti hansikkaassa? Minusta on omituista, että sukulaisenne jo nyt odottelevat jälkikasvua.
Ja hauska tuo 33 lasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:11"]
Ompas harvinaisen kypsää tekstiä 20-vuotiaalta. :) Itse olen nyt 30-vuotias ja meillä on 33 lasta. Asuimme mieheni kanssa 4 vuotta yhdessä ennen kuin saimme esikoisemme. Minulla mieli ainakin vaihteli laidasta toiseen, että ihan normaalia nuo mietteet sullakin on :) Toki vauva-aika on hyvin raskas, mutta parisuhteessa täytyy muistaa se, että kun vauva-aika on ohi, alkaa helpottaa. Liian useat lyö hanskat tiskiin parisuhteelle pahimman ajan myötä. Enpä tiedä mitä nyt voi " neuvoa" sen enempää, muuta kuin odotat, että se aika tosiaan täytyy odottaa siihen asti, että tuntuu luontevalta hankkia lapsia :)
[/quote]
OHO! EI siis 33 lasta vaan 3 haha! :D
[/quote]
haha!! :D mietinkin hetken aikaa :) Olemme tosiaan kyllä nuoria vielä, voipi olla, että mieli muuttuu taas ensivuonna toisenlaiseksi.. :) ap
Minustakin tekstisi kuulostaa kypsältä. Moni pohtii noita asioita kun on raskaana (vaikka raskaus olisikin suunniteltu ja harkittu). Tunteesi kertovat mielestäni siitä, että prosessoit tosi syvällisellä tavalla sitä äidiksi tulemista. Sinusta tulee varmasti hyvä äiti sitten kun aika on siihen oikea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna asioille aikaa...ei ole mitään kiireettä. Sain ensimmäisen lapseni 30-vuotiaana ja kolmannen 39-vuotiaana:-) Joten ehdit vielä myöhemminkin. Älä tee asioita kenenkään muun vuoksi, pohdi, mitä sinä itse haluat.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:14"]
No, mitenkäs on koulutuspuoli? Onko joku ammatti hansikkaassa? Minusta on omituista, että sukulaisenne jo nyt odottelevat jälkikasvua.
Ja hauska tuo 33 lasta...
[/quote]
Molemmilla on koulutukset alla. Molemmilla on vakituinen työsuhde, jossa molemmilla on mahdollisuudet edetä. ( ihan eri aloja kumminkin)
Joskus tuntuu jopa hieman painostukselta, tuo lähipiirin hömpötys. Olemme heidän silmissään "unelmapari" jolla on elämä edessä. En halua tehdä lapsia heidän takiaan, heidän iloksi vaan ihan itsemme vuoksi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:19"]
Anna asioille aikaa...ei ole mitään kiireettä. Sain ensimmäisen lapseni 30-vuotiaana ja kolmannen 39-vuotiaana:-) Joten ehdit vielä myöhemminkin. Älä tee asioita kenenkään muun vuoksi, pohdi, mitä sinä itse haluat.
[/quote]
Kiitos näistä! :) Äitini on saanut minut itse 28-vuotiaana ja sanoi, että hänen mielestään lapset olisi hänen kannaltaan kannattanut hankkia aiemmin. Tuo saa ehkä eniten ahdistumaan, että kannattaako tosiaan ne lapset hankkia nuorena "silloin kun on virtaa" ,vai sitten kun on enemmän elämänkokemusta ja ajatus kypsynyt täysin. Täysinhän se on yksilökysymys jaksaako sitä vanhempana huonommin kun nuorena.. ap
Miten miehesi? Haluaako hän lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:23"]
Miten miehesi? Haluaako hän lapsia?
[/quote]
Hän haluaa lapsia, ehkä enemmän tällä hetkellä kuin minä. Usein hän puhuu " sitten kun meillä on lapsia" useaan otteeseen. Olemme kyllä puhuneet asiasta, että minä en tiedä, olisinko valmis äidiksi, tiedän vain sen, että miehestäni tulisi mahtava isä. ap
Minulla oli samantapaisia ajatuksia, mutta vasta sitten kun olin raskaana. :) Olen muutenkin sellainen, joka stressaa vähän turhankin paljon asioita, tekee kärpäsestä härkäsen. Silloin, kun pikku nyyttimme syntyi, en ole päivääkään jäänyt harmittelemaan, että tähän ryhdyimme, lapsi antaa niin paljon. Ja niinkuin joku tuolla jo mainitsi, vauva-aika on raskasta, mutta sen raskaammaksi se ei ole tullut, siitä asti helpottaa kaiken aikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika uskomattomalta, että 20-vuotiasta hoputetaan hankkimaan lapsia. Olet niin todella nuori vielä! Tee lähipiirillenne selväksi, että et ole varma, haluatko lapsia ikinä, etkä ainakaan näin nuorena - ja painostus vain pahentaa sitä tunnetta.
Jokaisen pitäisi saada itse harkita vapaasti nämä asiat, koska vastentahtoisesti ei pitäisi sitoutua loppuelämäkseen äidiksi.
Kahden lapsen äitinä sanoisin kuitenkin sen, että tuo on harhaluuloa, että jos äiti valittaa lastenhoidon hankaluuksia, se olisi muka jotenkin koko totuus. Ei ole. Äideilläkin on oikeus olla väsyneitä ja välillä valittaa ilman, että he katuisivat silti lapsenhankintaansa. Lapsettomatkin saattavat valittaa vaikkapa ikävystymistä tai hektistä työputkea, eikä siihen heti joku vedä johtopäätöstä, että "sä siis kadut sitä, ettet ole hankkinut lapsia!"
Joten älä anna tuollaisten asioiden hämätä.
Mutta sinänsä lapsettomuus on ihan hyvä ratkaisu sekin, kunhan se on oma päätös.
Minä luulen että tuo on normaalia "aikuistumista". Siis nuorena ei ajatella niin tarkkaan vaan esim lasten hankinta tuntuu aika simppeliltä jutulta. Kun ikää tulee lisää tajuaa paljon paremmin kuinka paljon elämä muuttuu lapsen myötä ja mitä kaikkea siihen liittyykään. Eli siksi se sitten pelottaakin herkemmin.
Lisäksi muiden odotuksetkin saattavat tehdä sen että ajatus ei tunnu hyvältä koska se ei ole puhtaasti teidän oma vaan teitä hieman painostetaan siihen.
Ota aikaa ja nauttikaa yhdessäolosta. Hyvin suurella todennäköisyydellä jossain kohden sinusta alkaa tuntua siltä että haluaisit lapsen...
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:35"]
Kuulostaa aika uskomattomalta, että 20-vuotiasta hoputetaan hankkimaan lapsia. Olet niin todella nuori vielä! Tee lähipiirillenne selväksi, että et ole varma, haluatko lapsia ikinä, etkä ainakaan näin nuorena - ja painostus vain pahentaa sitä tunnetta.
Jokaisen pitäisi saada itse harkita vapaasti nämä asiat, koska vastentahtoisesti ei pitäisi sitoutua loppuelämäkseen äidiksi.
Kahden lapsen äitinä sanoisin kuitenkin sen, että tuo on harhaluuloa, että jos äiti valittaa lastenhoidon hankaluuksia, se olisi muka jotenkin koko totuus. Ei ole. Äideilläkin on oikeus olla väsyneitä ja välillä valittaa ilman, että he katuisivat silti lapsenhankintaansa. Lapsettomatkin saattavat valittaa vaikkapa ikävystymistä tai hektistä työputkea, eikä siihen heti joku vedä johtopäätöstä, että "sä siis kadut sitä, ettet ole hankkinut lapsia!"
Joten älä anna tuollaisten asioiden hämätä.
Mutta sinänsä lapsettomuus on ihan hyvä ratkaisu sekin, kunhan se on oma päätös.
[/quote]
Kiitos tästä! :) Itseasiassa juuri se kertominen, etten ole varma omasta lapsista, on juuri se hankalin osuus, en tiedä kuinka vahvasti perheeni reagoisi tähän. Tiedän, että asiasta pitäisi kertoa kun on kumminkin asia, jota ihmiset meiltä odottaa. Ehkä eniten pelkään äitini reaktiota tähän asiaan. Hän on niin monta kertaa vienyt minut kaupassa vauvaosastolle ja näyttänyt sitä sun tätä vaatetta mitä sitten meidän vauvalle ostaa. Kun yritän vihjata äidilleni, että siinä saattaa kestää vielä vuosia, hän sanoo vaan " pöhpöh, kyllä te kohta sen hankitte!" En tiedä, miksi en saa sanottua vain sitä ääneen äidilleni, että en halua vielä mitään lasta. Toki hän on sanonut aina sitä, että hankkikaa lapset kun teistä tuntuu hyvältä. Mutta näen aivan muuta hänen silmistään ja käytöksestään.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 18:38"]
Minä luulen että tuo on normaalia "aikuistumista". Siis nuorena ei ajatella niin tarkkaan vaan esim lasten hankinta tuntuu aika simppeliltä jutulta. Kun ikää tulee lisää tajuaa paljon paremmin kuinka paljon elämä muuttuu lapsen myötä ja mitä kaikkea siihen liittyykään. Eli siksi se sitten pelottaakin herkemmin.
Lisäksi muiden odotuksetkin saattavat tehdä sen että ajatus ei tunnu hyvältä koska se ei ole puhtaasti teidän oma vaan teitä hieman painostetaan siihen.
Ota aikaa ja nauttikaa yhdessäolosta. Hyvin suurella todennäköisyydellä jossain kohden sinusta alkaa tuntua siltä että haluaisit lapsen...
[/quote]
Aikuistumisena minäkin tämän olen hieman ottanut. On niin helppoa aina ajatella, että sitten kun hankimme... Mutta sitten kun se aika voisi tulla niin lähden peruuttamaan. Minäkin luulen, että paras lääke olisi tähän juurikin tuo ajan kanssa katsominen ja sen eväillä mennä eteenpäin. ap
Olet niin kovin nuori. Elä ja nauti. Anna asioiden mennä omalla painolla. Ehdit saada vielä vaikka kuinka monta lasta.
voi helvata näitä uus avuttomia. Tee jo päätös. JOO TAI EI. Pässi.
Alue: Aihe vapaa
up