Lue keskustelun säännöt.
Lapset pahentavat ongelmia
30.05.2013 |
Ihmiset kirjoittavat tänne paljon henkilökohtaisista ongelmistaan, joista monet liittyvät parisuhteeseen tai rahaan. Lähes kaikille ongelmille on yhteistä se, että kertojat ovat jotenkin jumissa omassa ikävässä tilanteessaan eivätkä pääse irrottautumaan siitä. Näyttää siltä, että aika moni ratkaisemattomalta tuntuva asia olisi ratkaistavissa tai jopa kokonaan estettävissä, jos kertojalla ei olisi lapsia. Ilman lapsia on helpompi irrottautua haitallisesta parisuhteesta, muuttaa paikkakunnalta toiselle, ottaa isompia riskejä paremman työn toivossa tai toteuttaa itseään tavoilla, jotka eivät nyt ole mahdollisia. Koska lapset.
Lapsi voi tuoda iloa mutta myös pahentaa monia ongelmia. Lapsettomalla on käytössään enemmän vaihtoehtoja, kun elämässä tulee hankala paikka.
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
[/quote]
Parisuhteen rikkoutuminen on lapsettomalle eroajalle ihan yhtä paha kriisi kuin äidille. Ei niitä voi verrata, koska ihminen reagoi aina suhteessa itseensä, eikä häntä kamalasti siinä lohduta se, että jollain voi olla vieläkin vaikeampaa.
Sanoisin muuten, että melkein jokaiselle äidille on ihan selvää, että lapset ovat sen riskin väärti.
-12-
[/quote]
Ei kyse nyt ollut siitä, onko ero vaikeampi lapsettomalle vai lapselliselle. Vaan siitä että ero puolisosta on ylipäätään mahdollinen, mutta ero lapsista ei juuri ole. Jos olet onneton parisuhteessa ja koet, että se rajoittaa elämääsi, ei ero tuskin ole edes erityisen vaikea. Jos olet onneton lasten takia, niin siinähän kärvistelet.
[/quote]
Kuka tässä sitten luopumisesta lapsesta on edes puhunut?
-12-
[/quote]
Luetunymmärtämisessä puutteita?
[/quote]
Ilmeisesti sinulla on, koska minä en ole lapsesta luopumisesta alun perinkään puhunut, ja sinä aloit inttää, että "oikeastiko?...
-12-
[/quote]
Väännetään nyt sitten rautalangasta, että tuon lainausketjun toisessa viestissä puhutaan nimenomaan kontrastista työn, parisuhteen ja omaisuuden, ja lapsen välillä. Eli noista muista pääsee helposti eroon, lapsesta ei. Tätä et ilmeisesti ymmärtänyt?
[/quote]
Sinä taasen et selvästikään ymmärtänyt, että lähtökohtaisesti en käsitellyt ollenkaan eroa lapsesta. Erittäin harva haluaa erota lapsestaan, se on meille geneettisesti sisäänrakennetusti vastenmielistä. Käsittelin sitä, mitä lapsi tekee parisuhteelle. Ja lapsiperheet eroavat, ero on samanlainen kriisi äidille kuin lapsettomalle.
Ok, puhumme selvästi toistemme ohitse, voidaanko tyytyä sen toteamiseen?
-12-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo vaan totta. Tuo yksi sanoo, että voi säädellä elämää. No enpä pystynyt säätämään sitä, että lapseni on kehitysvammainen. Onpa tuo tuonut roppakaupalla meille ongelmia. Miehen työ vaihtuu muualle ja emme voi muuttaa lasten kanssa. Koulut täällä ja kaverit. Lisäksi kaikki saadut vammaispalvelut ja tuet. Mikään työpaikka ei ole pysyvää. Väitän ettei elämää voi säädellä. Muutoksia tulee aina. Kyllä ne lapset on este poistaa niitä ongelmia. On pakko ajatella lasten etua.
63, totta kai lapsista on harmia ja vastusta, minullakin on autistinen lapsi, joten ymmärrän mistä puhut.
Ja silti hän on rakkain poika maailmassa minulle ja miehelleni. En kadu pätkääkään hänen syntymäänsä, niin paljon hän tuo myös iloa ja antaa meille syvyyttä elämään. Tietenkään en voi sanoa, että kaikilla on vammaisen lapsen kanssa samat fiilikset, mutta pointti ainakin minulla olikin, että sitä pelätessä (että mahdollisesti voi niin käydä) ei kannata jättää lapsia tekemättä. Lapseton ihminen itsekin voi joutua onnettomuuteen ja pyörätuoliin loppuelämäkseen.
-12-
No voisimmeko riitelyn ja inttämisen sijaan ymmärtää, että jotkut tekevät päätöksiä enemmän tunteella kuin järjellä. Jotkut pohtivat lapsen tekemistä ( kyllä, itse puhun tekemisestä, en saamisesta, sillä pitää ensin tehdä päätös haluaako ja ryhtyykö siihen toimeen ja kenen kanssa ryhtyy) tunnetasolla "tahdon, haluan" ja toiset puolestaan eivät koe tuota halua tai tunnetta, vaan päätöksenteko on rationaalisempaa.
En muista monesko numero olin, mutta yksi näistä lapsettomista.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:19"]
No voisimmeko riitelyn ja inttämisen sijaan ymmärtää, että jotkut tekevät päätöksiä enemmän tunteella kuin järjellä. Jotkut pohtivat lapsen tekemistä ( kyllä, itse puhun tekemisestä, en saamisesta, sillä pitää ensin tehdä päätös haluaako ja ryhtyykö siihen toimeen ja kenen kanssa ryhtyy) tunnetasolla "tahdon, haluan" ja toiset puolestaan eivät koe tuota halua tai tunnetta, vaan päätöksenteko on rationaalisempaa.
En muista monesko numero olin, mutta yksi näistä lapsettomista.
[/quote]
Pohdiskella voi rationaalisesti kumpaakin vaihtoehtoa. Loppujen lopuksi se päätös tehdään kuitenkin tunteella päädyttiin kumpaan vaihtoehtoon tahansa. Se tunne on "haluan" tai "en halua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppi 66:lle. Loppupeleissä lapsen hankkiminen on aina tunnekysymys kuitenkin, siinä missä rakastuminenkin.
Ja vaikka se olisi täysin rationaalinenkin, pointtini oli, että pelkällä rationaalisella harkinnalla jäisi kaikki eläminen elämättä, koska kaikkiin tärkeisiin kokemuksiin liittyy riskejä. Riski sille, että lapsesta olisi enemmän riesaa kuin iloa on äärimmäisen pieni - kysy vaikkapa äideiltä. On erittäin harvinaista, että kukaan todella katuisi lastaan - VAIKKA lapsesta onkin riesaa ja vaivaa ja hän rajoittaa elämää.
-12-
Intetään vaan, jooko? Lapsia tai ei niin aina meillä kaikilla on jotain velvollisuuksia ja vastuuta. Mikskään taivaanrannan maalariks harvempi voi alkaa.
Minä henkilökohtaisesti pidän siitä että lapset tuovat elämääni jotain pysyvää ja rytmiä.
Tiedän että jos olisin täysin lapseton niin olisin ties missä.
Kuitenkin olen hiukan levoton ihminen ja lapset "pakottavat" tasapainottamaan elämääni.
Siks toiseksi olen pysynyt nuorekkaana ja hyvä kuntoisena kun en ole hirveesti rymynnyt baareja/festareita ym. ;)
Eikä johdu siitä ettenkö olisi päässyt, aina olen päässyt menemään jos olen halunnut mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:26"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:19"]
No voisimmeko riitelyn ja inttämisen sijaan ymmärtää, että jotkut tekevät päätöksiä enemmän tunteella kuin järjellä. Jotkut pohtivat lapsen tekemistä ( kyllä, itse puhun tekemisestä, en saamisesta, sillä pitää ensin tehdä päätös haluaako ja ryhtyykö siihen toimeen ja kenen kanssa ryhtyy) tunnetasolla "tahdon, haluan" ja toiset puolestaan eivät koe tuota halua tai tunnetta, vaan päätöksenteko on rationaalisempaa.
En muista monesko numero olin, mutta yksi näistä lapsettomista.
[/quote]
Pohdiskella voi rationaalisesti kumpaakin vaihtoehtoa. Loppujen lopuksi se päätös tehdään kuitenkin tunteella päädyttiin kumpaan vaihtoehtoon tahansa. Se tunne on "haluan" tai "en halua".
[/quote]
Kyllä, mielestäni oduit naulan kantaan. Se halu on olemassa tai ei ole. Olet mielestäni täysin oikeassa. Itselläni sitä halua ei ole, mutta mielestäni minulla on yhtä lailla oikeus tuoda mielipiteeni keskusteluissa esiin. Myös lapsettomat naiset olemme myös osa tätä yhteiskuntaa ja voimme silti huolehtia toinen toisistamme ja kuunnella ja kunnioittaa toistemme päätöksiä, olipa valinta sitten mikä tahansa. Arvostan aina ihmisiä, jotka tekevät tietoisia valintoja, sillä olemme älykkäitä ihmisiä, joilla on kyky ja mahdollisuus tehdä valintoja lisääntymisemme suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
69, onko tässä joku sitten kieltänyt sinua osallistumasta keskusteluun?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:37"]
69, onko tässä joku sitten kieltänyt sinua osallistumasta keskusteluun?
[/quote]
Ei nimenomaisesti, mutta usein äidit ihmettelevät miksi lapseton nainen viettää aikaa tällä palstalla ja jaksaa perustella omaa lapsettomuuttaan. Tässäkin ketjussa ihmeteltiin tätä. Aivan kuin perhepolitiikka kuuluisi vain synnyttäneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 17:37"]
69, onko tässä joku sitten kieltänyt sinua osallistumasta keskusteluun?
[/quote]
Ei nimenomaisesti, mutta usein äidit ihmettelevät miksi lapseton nainen viettää aikaa tällä palstalla ja jaksaa perustella omaa lapsettomuuttaan. Tässäkin ketjussa ihmeteltiin tätä. Aivan kuin perhepolitiikka kuuluisi vain synnyttäneille.
[/quote]
Minusta tästä ilman muuta saavat keskustella kaikki naiset, lapsettomat ja äidit. Mutta anteeksi nyt vaan: aika syvällä rintaäänellä olet esittänyt mielipiteitäsi siitä, miten äidit lapseensa suhtautuvat. Että jos he kertovat, että parisuhdeongelmia ei ole helppo ja kevyt paeta eroon, kun on lapsia = se ilman muuta tarkoittaa, että lapset olisi hänen mielestään pitänyt jättää hankkimatta.
Kyllä äideilläkin on oikeus joskus ryytyä lapsiinsa ilman, että heidän oletetaan katuvan ratkaisujaan. Aika harva valinta elämässä on joko-tai: pelkästään hyvä ja myönteisiä asioita tuova tai pelkästään huono.
-12-
Jatkakaa toki riitelemistä, jos se tuntuu välttämättömältä, mutta ottakaa nyt ainakin nuo ylipitkät lainausrimpsut pois, ennen kuin kirjoitatte oman vastauksenne.
-ap-