Lue keskustelun säännöt.
Lapset pahentavat ongelmia
30.05.2013 |
Ihmiset kirjoittavat tänne paljon henkilökohtaisista ongelmistaan, joista monet liittyvät parisuhteeseen tai rahaan. Lähes kaikille ongelmille on yhteistä se, että kertojat ovat jotenkin jumissa omassa ikävässä tilanteessaan eivätkä pääse irrottautumaan siitä. Näyttää siltä, että aika moni ratkaisemattomalta tuntuva asia olisi ratkaistavissa tai jopa kokonaan estettävissä, jos kertojalla ei olisi lapsia. Ilman lapsia on helpompi irrottautua haitallisesta parisuhteesta, muuttaa paikkakunnalta toiselle, ottaa isompia riskejä paremman työn toivossa tai toteuttaa itseään tavoilla, jotka eivät nyt ole mahdollisia. Koska lapset.
Lapsi voi tuoda iloa mutta myös pahentaa monia ongelmia. Lapsettomalla on käytössään enemmän vaihtoehtoja, kun elämässä tulee hankala paikka.
Kommentit (73)
Minä haluan ottaa riskejä ja rakastua, haluan nähdä ja kokea. Lapsia en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:49"]
Eli se ei siis ole sinulle ylellisyys, vaan itsestäänselvyys, jota et kuitenkaan osaa arvostaa riittävästi?
[/quote]
Juuri näin. Itsestäänselvyyksiä osaa harvoin arvostaa tarpeeksi. Otan annettuna, että minulla on maksuton koulutus, sosiaaliturva, verraten hyvä terveys, katto pään päällä, ei sotia tai luonnonkatastrofeja. Välillä täytyy ihan pysähtyä ja muistuttaa itseään kaikista asioista, jotka ovat elämässä todella hyvin. -5
[/quote]
Tämä on kyllä niin totta! On hienoa, jos osaa arvostaa sitä, mitä kaikkea on. Usein tuntuu, että ihmiset eivät osaa arvostaa juurikin noita mainitsemiasi asioista. Pidetään vain itsestäänselvyytenä ja halutaan enemmän.
Niin, kyllä ihmisen elämä jollain tapaa hankaloituu kaikenlaisten sitoumusten myötä. Niitä voi olla vaikka lemmikkieläin, ystävät, perhe (siis ei hankittu vaan se johon on itse syntynyt), asunto, työpaikka, velat, omaisuus, luottamustoimet... Itseasiassa yleensäkin ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen usein rajoittaa yksilön valintoja. Helppoa ehkä olisi sellainen elämä, ettei olisi kenenkään kanssa tekemisissä, saisi tehdä ja olla ihan niin kuin tykkää. Vai onko se sittenkään optimi...?
Siinä olen samaa mieltä, että jos jotain ongelmia on, ne olisi parempi ratkaista itsenäisesti eikä ajatella, että asia korjaantuu itsestään kun hankkii lapsen, saati sitten useamman lapsen.
Mutta tämä ajattelu, että lapsi aiheuttaa ongelmia, on minusta vähän sama kuin sanoa että elossa oleminen aiheuttaa ongelmia. Onhan se totta tietenkin, mutta onko se mitenkään hedelmällinen näkökulma, minusta ei. Jos ei halua lapsia, ei hanki niitä. Lisääntyminen on kuitenkin aika sellainen elämän perusjuttu, joka toki etenkin nykyaikana on ihmiseläimelle enempi valintakysymys kuin ennen. Mutta kyllähän meidän koko yhteiskunta perustuu sille että ihmiset lisääntyy, joten siinä vaiheessa kuin lisääntymisen lopettaminen on realistinen ratkaisu ongelmiin, voi saman tien oikeastaan lopettaa koko olemisen.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:01"]
On hienoa, jos osaa arvostaa sitä, mitä kaikkea on.
[/quote]
Onhan se hienoa kyllä. Mutta olen kyllä huomannut, että se on aika vaikeaa, välillä jopa mahdotonta. En minä vain pysty olemaan omasta terveydestäni yhtä voimakkaalla tavalla iloinen kuin isäni. Minä olen perusterve, isäni voitti vaikean syövän. En osaa edes kuvitella, millaista on elää sodan keskellä, joten rauhan ilo ei konkretisoidu mitenkään. Mielelläni kokisin, että jokainen päivä on lahja, mutta en vain pysty siihen. -5
Ap. periaatteella ei sitten tosiaan voi sitoutua mihkään: ei työhön, ei ihmisuhteisiin, ei lapsiin, ei eläimiin, ei asuntoon. No mukavahan se on olla "itsenäinen" ihminen ja ikäänkuin ikuinen irtolainen vailla mitään juuria (korkeintaan äiti ja isä) , kuolla yksinäisenä vanhuksena.
Eikä monikaan vanhempi kaikesta vastuusta huolimatta ole onneton "menettämästään vapaudesta" koska yleensä lapset ovat tehty tarkoituksella tietäen mitä muutoksia se tuo tullessaan. Lasten kanssa voi tehdä paljon samoja asioita kuin aikuistenkin kanssa. Jos vaan viitsii eikä ajattele vaan itseään. Mikä sen nautittavampaa kuin huomata tyytyväinen lapsi kun olet edes hiukan antanut aikaasi hänelle? Minä saan ainakin toisen tyytväisyydestä enemmän kuin itseni viihdyttämisestä. Kukin tavallaan, mutta kyllä mulla olis vaikeä täyttää niitä aukkoja elämässä mitä olisi ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:01"]
Minä haluan ottaa riskejä ja rakastua, haluan nähdä ja kokea. Lapsia en halua.
[/quote]
Se on hyvä ratkaisu sekin. Kukin tyylillään. Pointtina oli, että ei niitä lapsia kannata jättää hankkimatta SEN takia, että ajattelee lapsien tuomia riskejä liikaa. "Mitä jos miehen kanssa tulee ero...?" - jos sen miehen kanssa suhde toimii ja molemmat tykkäävät lapsista, antaa palaa vaan. Liikaa miettimällä lakkaa uskaltamasta elää.
-12-
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:01"]
On hienoa, jos osaa arvostaa sitä, mitä kaikkea on.
[/quote]
Onhan se hienoa kyllä. Mutta olen kyllä huomannut, että se on aika vaikeaa, välillä jopa mahdotonta. En minä vain pysty olemaan omasta terveydestäni yhtä voimakkaalla tavalla iloinen kuin isäni. Minä olen perusterve, isäni voitti vaikean syövän. En osaa edes kuvitella, millaista on elää sodan keskellä, joten rauhan ilo ei konkretisoidu mitenkään. Mielelläni kokisin, että jokainen päivä on lahja, mutta en vain pysty siihen. -5
[/quote]
Mutta voithan kuvitella! Tuolla samalla logiikalla lapsettomat eivät voi todella arvostaa sitä omaa lapsettomuuttaan, koska heillä ei ole omakohtaista konkreettista kokemusta siitä, millaista elämä olisi jos olisi omia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:01"]
Minä haluan ottaa riskejä ja rakastua, haluan nähdä ja kokea. Lapsia en halua.
[/quote]
Se on hyvä ratkaisu sekin. Kukin tyylillään. Pointtina oli, että ei niitä lapsia kannata jättää hankkimatta SEN takia, että ajattelee lapsien tuomia riskejä liikaa. "Mitä jos miehen kanssa tulee ero...?" - jos sen miehen kanssa suhde toimii ja molemmat tykkäävät lapsista, antaa palaa vaan. Liikaa miettimällä lakkaa uskaltamasta elää.
-12-
[/quote]
Sinäkö sen päätät miten kukakin elämänsä arvottaa? Jos joku ihminen haluaa miettiä "liikaa", kuten sinä asian ilmaisit, itsehän en ymmärrä tuota lainkaan, ja todella ajattelee, että lapset tuovat liikaa riskejä elämään niin tämä ihminenkö ei mielestäsi uskalla elää?
Kaikella kunnioituksella, kaikki ihmiset eivät ajattele kuten sinä eivätkä varsinkaan pidä lapsien hankkimista osoituksena täysillä elämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riita poikki ja margariinia väliin. Kaikki tekee omat päätökset elämässään eikä MITÄÄn voi yleistää. Lapset tuovat tullessaan paljon iloa, surua, vitutusta ym. normaaliin elämiseen kuuluvia tunteita. He opettavat meitä huolehtimaan, ottamaan vastuuta ja olemaan epäitsekkäitä.
Mutta ihminen joka ei ole valmis sitoutumaan MIHINKÄÄN on mielestäni jotenkin "viallinen", rauhaton, ehkä pelkää elämää ja on kenties kokenut jotain sellaista lapsuudessaan ettei uskalla luottaa mihinkään pysyvään.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:12"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:01"]
On hienoa, jos osaa arvostaa sitä, mitä kaikkea on.
[/quote]
Onhan se hienoa kyllä. Mutta olen kyllä huomannut, että se on aika vaikeaa, välillä jopa mahdotonta. En minä vain pysty olemaan omasta terveydestäni yhtä voimakkaalla tavalla iloinen kuin isäni. Minä olen perusterve, isäni voitti vaikean syövän. En osaa edes kuvitella, millaista on elää sodan keskellä, joten rauhan ilo ei konkretisoidu mitenkään. Mielelläni kokisin, että jokainen päivä on lahja, mutta en vain pysty siihen. -5
[/quote]
Mutta voithan kuvitella! Tuolla samalla logiikalla lapsettomat eivät voi todella arvostaa sitä omaa lapsettomuuttaan, koska heillä ei ole omakohtaista konkreettista kokemusta siitä, millaista elämä olisi jos olisi omia lapsia.
[/quote]
Minä ainakin muistan ja kiitän joka päivä itseäni hyvästä valinnastani olla lapseton. En tiedä millaista muilla elämä lasten kanssa on, mutta tiedän, että itselleni sellainen elämä olisi ikävää ja ankeaa. Kaikki aika lapsen kanssa olisi pois omasta ajastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:19"]
Riita poikki ja margariinia väliin. Kaikki tekee omat päätökset elämässään eikä MITÄÄn voi yleistää. Lapset tuovat tullessaan paljon iloa, surua, vitutusta ym. normaaliin elämiseen kuuluvia tunteita. He opettavat meitä huolehtimaan, ottamaan vastuuta ja olemaan epäitsekkäitä.
Mutta ihminen joka ei ole valmis sitoutumaan MIHINKÄÄN on mielestäni jotenkin "viallinen", rauhaton, ehkä pelkää elämää ja on kenties kokenut jotain sellaista lapsuudessaan ettei uskalla luottaa mihinkään pysyvään.
[/quote]
Mikä sinua ahdistaa siinä ajatuksessa, että joku haluaa elää elämänsä täysin sitoutumattomana? Miksi sinua ahdistaa ajatus siitä, että joku tietää kuinka haluaa elää ja on kyennyt järjestämään elämänsä sellaiseksi?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:12"]
Mutta voithan kuvitella!
[/quote]
No voin kuvitella, mutta en ilmeisesti riittävän elävästi. Vaikea sairaus teki isästäni oikeasti paljon valoisamman, onnellisemman, ystävällisemmän ja herkemmän ihmisen. Hän todella elää sitä klisettä, että on kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Olen hurjan iloinen isäni puolesta (ja kiitollinen siitä, että hän on elossa), mutta en usko koskaan saavuttavani samanlaista kokemusta, koska en ole käynyt lähellä kuolemaa.
Onneksi tämä ei ole minulle mikään oikea ongelma. Osaan nauttia elämästä myös ilman, että minun pitäisi joka hetki pakottaa itseäni kiitollisuuteen. Olen kiitollinen niistä asioista, joista tuntuu luontevalta olla kiitollinen. -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen miten täällä käy niin paljon lapsettomia ja vielä jatkuvasti perustelevat valintaansa kertoen että lapsista on niin kamalasti vaivaa. Minäkin olen hyvin mukavuudenhaluinen ihminen, mutta siltikin mulla on ihana biologinen, psykologinen ja henkinen tarve saada omia jälkeläisiä. En voisi kuvitella elämääni ilman lasta.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:19"]
Riita poikki ja margariinia väliin. Kaikki tekee omat päätökset elämässään eikä MITÄÄn voi yleistää. Lapset tuovat tullessaan paljon iloa, surua, vitutusta ym. normaaliin elämiseen kuuluvia tunteita. He opettavat meitä huolehtimaan, ottamaan vastuuta ja olemaan epäitsekkäitä.
Mutta ihminen joka ei ole valmis sitoutumaan MIHINKÄÄN on mielestäni jotenkin "viallinen", rauhaton, ehkä pelkää elämää ja on kenties kokenut jotain sellaista lapsuudessaan ettei uskalla luottaa mihinkään pysyvään.
[/quote]
Mikä sinua ahdistaa siinä ajatuksessa, että joku haluaa elää elämänsä täysin sitoutumattomana? Miksi sinua ahdistaa ajatus siitä, että joku tietää kuinka haluaa elää ja on kyennyt järjestämään elämänsä sellaiseksi?
Mikä sinua ahdistaa siinä ajatuksessa että myös sellainen ihminen joka on valinnut tehdä lapsia ja olla sitoutunut kumppaniinsa tai mihin tahansa ja on kyennyt järjestämään elämänsä sellaiseksi? Ja on tyytyväinen? Ei minua AHDISTA kenekään valinnat.
[/quote]
Minä jaksan aina ihmetellä, miksi pitää hirveesti perustella täällä lapsiperhepalstalla, ettei halua lapsia. Jos ei halua lapsia niin ei halua. Toiset haluvat ja sitten haluavat keskustella lapsiperheen asioista. Simple or what?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:29"]Ihmettelen miten täällä käy niin paljon lapsettomia ja vielä jatkuvasti perustelevat valintaansa kertoen että lapsista on niin kamalasti vaivaa. Minäkin olen hyvin mukavuudenhaluinen ihminen, mutta siltikin mulla on ihana biologinen, psykologinen ja henkinen tarve saada omia jälkeläisiä. En voisi kuvitella elämääni ilman lasta. [/quote]
No minä käyn täällä kun täällä on paljon eri keskusteluja. Välillä osallistun, kuten nyt. Enkö mielestäsi saa osallistua lapsenhankintaan tai lapsiin liittyviin keskusteluihin, koska itse en ole äiti?
Toisessa ketjussa aloittaja kysyy, miten välttää katkeruus parisuhteessa. Hän kuvailee aloituksessaan tilanteen, johon kenen tahansa ensimmäinen reaktio on: jätä mies ja etsi kumppani, joka on sinulle hyvä. Mutta sitten hän mainitsee, että pariskunnalla on kaksivuotias lapsi. Ja nyt paras mahdollinen neuvo onkin: koeta nyt jotenkuten pärjätä onnettomuutesi kanssa.
En keksi mitään muuta sitoumusta, joka vaikuttaisi yhtä paljon yksilön kykyyn tehdä itseään koskevia päätöksiä vaikeissa tilanteissa. Omistusasunto, koira, työ tai parisuhde eivät ole lähellekään samassa kategoriassa. Joka toinen AV:n ongelma-avaus jäisi kirjoittamatta, jos aloittajalla ei olisi lapsia, koska ilman lapsia ongelma olisi äkkiä ratkaistu. Ja tämä ei ole mikään moraalinen arvio, pelkästään havainto.
-ap-
Elämä 0n tosiaan valintoja. Hommasin ammatin, enkä pitänyt kiirettä seurustelemaan. Katselin ihan rauhassa miehiä ja ajattelin myös, että jos ei löydy tarpeeksi ihanaa miestä, voin elää yksinkin.
Sitten lopulta käveli elämäni rakkaus vastaan ja yhdessä suunniteltiin sitten lapsia yms.
Ja se on mennyt niin päin, että lapset ovat tuoneet onnea elämäämme. Nämä nuoret ihmiset ovat suurin aarteeni ja meidän elämämme suurin onni.
Eli elämä on valintoja. Ei kannata niin hätiköiden syöksyä nuorena suhteeseen ja alkaa leikkiä kotia.Silloin ei lapset tunnu onnettomuudelta.
Parisuhteen huononemisen syy ei ole lapset, vaan se, että parisuhde on ollut huono ja ei kestä enää lapsia. Ja muistakaa sekin, kun aina vain syytätte miestä ja lapsia pahasta olostanne, että te itse olette 50% parisuhteesta ja osa perhettänne. Omalla käytösellä voi vaikuttaa paljon perhedynamiikkaan.
Kiitos 20.
-12-