Lue keskustelun säännöt.
Lapset pahentavat ongelmia
30.05.2013 |
Ihmiset kirjoittavat tänne paljon henkilökohtaisista ongelmistaan, joista monet liittyvät parisuhteeseen tai rahaan. Lähes kaikille ongelmille on yhteistä se, että kertojat ovat jotenkin jumissa omassa ikävässä tilanteessaan eivätkä pääse irrottautumaan siitä. Näyttää siltä, että aika moni ratkaisemattomalta tuntuva asia olisi ratkaistavissa tai jopa kokonaan estettävissä, jos kertojalla ei olisi lapsia. Ilman lapsia on helpompi irrottautua haitallisesta parisuhteesta, muuttaa paikkakunnalta toiselle, ottaa isompia riskejä paremman työn toivossa tai toteuttaa itseään tavoilla, jotka eivät nyt ole mahdollisia. Koska lapset.
Lapsi voi tuoda iloa mutta myös pahentaa monia ongelmia. Lapsettomalla on käytössään enemmän vaihtoehtoja, kun elämässä tulee hankala paikka.
Kommentit (73)
Miksi lapsettomat eivät saa tuoda näkökantojaan esiin? Miksi se aiheuttaa mielipahaa ja aggressiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:33"]
Minä jaksan aina ihmetellä, miksi pitää hirveesti perustella täällä lapsiperhepalstalla, ettei halua lapsia. Jos ei halua lapsia niin ei halua. Toiset haluvat ja sitten haluavat keskustella lapsiperheen asioista. Simple or what?
[/quote]
Kyllä minä ainakin olen kiinnostunut monenlaisista näkökulmista asiaan kuin asiaan. En ole koskaan ajatellut, että minun valintani ja tapani toimia olisivat ne ainoat oikeat. Ne ovat vain minun valintojani, enkä ota henkilökohtaisena loukkauksena sitä, että joku muu valitsee toisin ja kehtaa vielä ääneen perustella sen.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
[/quote]
Parisuhteen rikkoutuminen on lapsettomalle eroajalle ihan yhtä paha kriisi kuin äidille. Ei niitä voi verrata, koska ihminen reagoi aina suhteessa itseensä, eikä häntä kamalasti siinä lohduta se, että jollain voi olla vieläkin vaikeampaa.
Sanoisin muuten, että melkein jokaiselle äidille on ihan selvää, että lapset ovat sen riskin väärti.
-12-
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:37"]
Jos joku on "sitoutumaton" ihan periaatteesta, niin että se vapaus on itseisarvo, niin se vaikuttaa siltä että ei ajattele enää asioita ihan selkeästi vaikka niin väittäisi, vaan tekee päätöksiä jonkun pelon ohjaamana.
[/quote]
Herttaista ajatella, etteivätkö ihmiset myös sitoutuisi pelon ohjaamana. Puolisosta halutaan helpotusta yksinäisyyteen, lapsista vanhuudenturvaa ja niin edelleen. Halut ja pelot ohjailevat ihmisen motivaatiota hyvin monipuolisesti. Ei kyseessä ole mikään virhetila tai poikkeus.
Henkilökohtaisella tasolla en tee lapsia sen takia että olen parisuhteessa tai olettaisin tämän kyseisen suhteen kestävän hamaan hautaan saakka. Olen tehnyt ne omasta vapaasta tahdostani kävi suhteessa miten tahansa. Lapsi ei ole minulle syy olla yhdessä, se voi olla syy korkeintaa yrittää enemmän , mikä ei ole nykyään yhtään huono asia kun avioerotilastoja kattelee. Ihmiset suhtautuvat liian kevyesti parisuhteesee tyyliin: no ainahan sitä voi erota ja vaihtaa kunnes huomaa että harvemmin se niin paljon vaihtamalla paranee että siihen olis kannattanut lähteä. Ehkä olemassa olevat ongelmat olisi kuitenkin ollut mahdollista ratkaista muulla tavalla?
Jos jätetään tästä nyt pois alkkikset, huumeet, väkivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:19"]
Riita poikki ja margariinia väliin. Kaikki tekee omat päätökset elämässään eikä MITÄÄn voi yleistää. Lapset tuovat tullessaan paljon iloa, surua, vitutusta ym. normaaliin elämiseen kuuluvia tunteita. He opettavat meitä huolehtimaan, ottamaan vastuuta ja olemaan epäitsekkäitä.
Mutta ihminen joka ei ole valmis sitoutumaan MIHINKÄÄN on mielestäni jotenkin "viallinen", rauhaton, ehkä pelkää elämää ja on kenties kokenut jotain sellaista lapsuudessaan ettei uskalla luottaa mihinkään pysyvään.
[/quote]
Mikä sinua ahdistaa siinä ajatuksessa, että joku haluaa elää elämänsä täysin sitoutumattomana? Miksi sinua ahdistaa ajatus siitä, että joku tietää kuinka haluaa elää ja on kyennyt järjestämään elämänsä sellaiseksi?
Mikä sinua ahdistaa siinä ajatuksessa että myös sellainen ihminen joka on valinnut tehdä lapsia ja olla sitoutunut kumppaniinsa tai mihin tahansa ja on kyennyt järjestämään elämänsä sellaiseksi? Ja on tyytyväinen? Ei minua AHDISTA kenekään valinnat.
[/quote]
[/quote]
Minä en, toisin kuin sinä, ole arvostellut kenenkään persoonaa tai lapsuutta tai vetänyt kummallisia yhteyksiä täysillä elämisen ja lasten välille. Olen ainoastaan kertonut oman näkökulmani. Minua ei ahdista lainkaan ja jos sinuakaan ei todella ahdista, niin ehkäpä tavassasi ilmaista asioita on jonkin verran parantamisen varaa?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:01"]
Minä haluan ottaa riskejä ja rakastua, haluan nähdä ja kokea. Lapsia en halua.
[/quote]
Se on hyvä ratkaisu sekin. Kukin tyylillään. Pointtina oli, että ei niitä lapsia kannata jättää hankkimatta SEN takia, että ajattelee lapsien tuomia riskejä liikaa. "Mitä jos miehen kanssa tulee ero...?" - jos sen miehen kanssa suhde toimii ja molemmat tykkäävät lapsista, antaa palaa vaan. Liikaa miettimällä lakkaa uskaltamasta elää.
-12-
[/quote]
Sinäkö sen päätät miten kukakin elämänsä arvottaa? Jos joku ihminen haluaa miettiä "liikaa", kuten sinä asian ilmaisit, itsehän en ymmärrä tuota lainkaan, ja todella ajattelee, että lapset tuovat liikaa riskejä elämään niin tämä ihminenkö ei mielestäsi uskalla elää?
Kaikella kunnioituksella, kaikki ihmiset eivät ajattele kuten sinä eivätkä varsinkaan pidä lapsien hankkimista osoituksena täysillä elämisestä.
[/quote]
Kaikella kunnioituksella, sinä et ymmärrä nyt ollenkaan sitä, mitä minä sanoin. En sanonut, että kaikille juuri niiden lasten hankkiminen pitäisi olla mikään täysillä elämisen huippu. Kaikki kun eivät ole äidillisiä, eivätkä tykkää lapsista tms. Sanoin, että se on ihan hyvä ratkaisu olla hankkimatta lapsia.
Sanoin, että SE ei ole täysillä elämistä, jos lapsia ei uskalla hankkia sen takia, että se VOI EHKÄ JOILLEKIN olla rasitus parisuhteelle.
-12-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kirjoittanut missään kohtaa että täysillä elämiseen tarvitaan lapsia. Ja minulla saa olla omat käsitykset tämmöisistä ihmisistä jotka eivät sitoudu mihinkään. Onhan sitä tutkittukkin. Googlaa.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
[/quote]
Parisuhteen rikkoutuminen on lapsettomalle eroajalle ihan yhtä paha kriisi kuin äidille. Ei niitä voi verrata, koska ihminen reagoi aina suhteessa itseensä, eikä häntä kamalasti siinä lohduta se, että jollain voi olla vieläkin vaikeampaa.
Sanoisin muuten, että melkein jokaiselle äidille on ihan selvää, että lapset ovat sen riskin väärti.
-12-
[/quote]
Ei kyse nyt ollut siitä, onko ero vaikeampi lapsettomalle vai lapselliselle. Vaan siitä että ero puolisosta on ylipäätään mahdollinen, mutta ero lapsista ei juuri ole. Jos olet onneton parisuhteessa ja koet, että se rajoittaa elämääsi, ei ero tuskin ole edes erityisen vaikea. Jos olet onneton lasten takia, niin siinähän kärvistelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:41"]
Ihmiset suhtautuvat liian kevyesti parisuhteesee tyyliin: no ainahan sitä voi erota ja vaihtaa kunnes huomaa että harvemmin se niin paljon vaihtamalla paranee että siihen olis kannattanut lähteä.
[/quote]
Minusta ihmiset pikemminkin roikkuvat toivottomissa tai epätyydyttävissä suhteissa liian kauan, koska eivät uskalla ottaa riskejä ja tehdä tarvittaessa kipeitä päätöksiä. Kyllä oma elämänlaatu itse asiassa aika usein paranee vaihtamalla epäsopiva kumppani sopivampaan.
Minusta ihmiset pikemminkin roikkuvat toivottomissa tai epätyydyttävissä suhteissa liian kauan, koska eivät uskalla ottaa riskejä ja tehdä tarvittaessa kipeitä päätöksiä. Kyllä oma elämänlaatu itse asiassa aika usein paranee vaihtamalla epäsopiva kumppani sopivampaan.
Varmasti jossain tapauksissa näin onkin. Mutta on paljon suhteita joissa se ei ole oikeasti ihan näin. Kaikessa on riskejä. Lapsissa, suhteissa, työssä ym. Mulla ei ole ongelmaa ottaa riskiä ja erota. Olen niin tehnytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En allekirjoita ap:n väitettä. Mun mielestäni ne lapset ovat enemmänkin tekosyy siihen saamattomuuteen ja omassa elämässä jumissa olemiseen kuin se ihan oikea syy. Lapset ovat ehkä hidaste, eivät missään nimessä este. Kukaan ihan oikeasti omasta elämästään vastuuta ottava aikuinen ihminen ei käytä lapsia tekosyynä saamattomuuteensa, vaan miettii ratkaisunsa lapset huomioon ottaen, ei todellakaan jää tumput suorina märehtimään "mutkun ne lapset...". Lapsia on helppo syyttää, mut ne ongelmat ja ratkaisut oikeasti lähtevät aikuisesta itsestään.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
[/quote]
Parisuhteen rikkoutuminen on lapsettomalle eroajalle ihan yhtä paha kriisi kuin äidille. Ei niitä voi verrata, koska ihminen reagoi aina suhteessa itseensä, eikä häntä kamalasti siinä lohduta se, että jollain voi olla vieläkin vaikeampaa.
Sanoisin muuten, että melkein jokaiselle äidille on ihan selvää, että lapset ovat sen riskin väärti.
-12-
[/quote]
Ei kyse nyt ollut siitä, onko ero vaikeampi lapsettomalle vai lapselliselle. Vaan siitä että ero puolisosta on ylipäätään mahdollinen, mutta ero lapsista ei juuri ole. Jos olet onneton parisuhteessa ja koet, että se rajoittaa elämääsi, ei ero tuskin ole edes erityisen vaikea. Jos olet onneton lasten takia, niin siinähän kärvistelet.
[/quote]
Kuka tässä sitten luopumisesta lapsesta on edes puhunut?
-12-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka toinen AV:n ongelma-avaus jäisi kirjoittamatta, jos aloittajalla ei olisi lapsia, koska ilman lapsia ongelma olisi äkkiä ratkaistu. Ja tämä ei ole mikään moraalinen arvio, pelkästään havainto.
Jos lukee autoihin liittyvää keskustelupalstaa, ongelmat johtuvat autoista, jos vene -palstaa, ongelmat johtuvat veneistä jne.
Näin se vaan on.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
[/quote]
Parisuhteen rikkoutuminen on lapsettomalle eroajalle ihan yhtä paha kriisi kuin äidille. Ei niitä voi verrata, koska ihminen reagoi aina suhteessa itseensä, eikä häntä kamalasti siinä lohduta se, että jollain voi olla vieläkin vaikeampaa.
Sanoisin muuten, että melkein jokaiselle äidille on ihan selvää, että lapset ovat sen riskin väärti.
-12-
[/quote]
Ei kyse nyt ollut siitä, onko ero vaikeampi lapsettomalle vai lapselliselle. Vaan siitä että ero puolisosta on ylipäätään mahdollinen, mutta ero lapsista ei juuri ole. Jos olet onneton parisuhteessa ja koet, että se rajoittaa elämääsi, ei ero tuskin ole edes erityisen vaikea. Jos olet onneton lasten takia, niin siinähän kärvistelet.
[/quote]
Kuka tässä sitten luopumisesta lapsesta on edes puhunut?
-12-
[/quote]
Luetunymmärtämisessä puutteita?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
[/quote]
Parisuhteen rikkoutuminen on lapsettomalle eroajalle ihan yhtä paha kriisi kuin äidille. Ei niitä voi verrata, koska ihminen reagoi aina suhteessa itseensä, eikä häntä kamalasti siinä lohduta se, että jollain voi olla vieläkin vaikeampaa.
Sanoisin muuten, että melkein jokaiselle äidille on ihan selvää, että lapset ovat sen riskin väärti.
-12-
[/quote]
Ei kyse nyt ollut siitä, onko ero vaikeampi lapsettomalle vai lapselliselle. Vaan siitä että ero puolisosta on ylipäätään mahdollinen, mutta ero lapsista ei juuri ole. Jos olet onneton parisuhteessa ja koet, että se rajoittaa elämääsi, ei ero tuskin ole edes erityisen vaikea. Jos olet onneton lasten takia, niin siinähän kärvistelet.
[/quote]
Kuka tässä sitten luopumisesta lapsesta on edes puhunut?
-12-
[/quote]
Luetunymmärtämisessä puutteita?
[/quote]
Pakko liittyä tähän kädenvääntöön mukaan, vaikken kumpikaan noista aiemmista kirjoittajista olekaan. Mutta: Suomi on pullollaan sukulaisissa, mummoilla, vain toisella vanhemmallaan (jopa isällä, hui kauhistus), sijais- tai adoptioperheessä asuvia muksuja. Jos ihan oikeasti äidille tulee tunne, että haluaa lapsestaan eroon, niin onhan tämä herranen aika mahdollista. Päätös ei ole helppo, ja perusäidille aivan mahdoton käsittää. Kuka nyt omasta lapsestaan tahtoisi eroon? Mut onhan niitäkin äitejä. Totta kai ratkaisu on aika radikaali eikä enemmistölle äideistä tulisi edes mieleenkään, mut jos ihan oikeasti tulee tunne, että ei ihan todellakaan halua lastaan pitää, niin ei kukaan pakota sitä tekemäänkään. Jos ihan oikeasti on äiti, joka ihan vilpittömästi lapsestaan haluaa eroon, niin on varmasti myös sille lapsellekin parempi, että hänet sijoitetaan jonnekin muualle asumaan ja elämään.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
[/quote]
Parisuhteen rikkoutuminen on lapsettomalle eroajalle ihan yhtä paha kriisi kuin äidille. Ei niitä voi verrata, koska ihminen reagoi aina suhteessa itseensä, eikä häntä kamalasti siinä lohduta se, että jollain voi olla vieläkin vaikeampaa.
Sanoisin muuten, että melkein jokaiselle äidille on ihan selvää, että lapset ovat sen riskin väärti.
-12-
[/quote]
Ei kyse nyt ollut siitä, onko ero vaikeampi lapsettomalle vai lapselliselle. Vaan siitä että ero puolisosta on ylipäätään mahdollinen, mutta ero lapsista ei juuri ole. Jos olet onneton parisuhteessa ja koet, että se rajoittaa elämääsi, ei ero tuskin ole edes erityisen vaikea. Jos olet onneton lasten takia, niin siinähän kärvistelet.
[/quote]
Kuka tässä sitten luopumisesta lapsesta on edes puhunut?
-12-
[/quote]
Luetunymmärtämisessä puutteita?
[/quote]
Ilmeisesti sinulla on, koska minä en ole lapsesta luopumisesta alun perinkään puhunut, ja sinä aloit inttää, että "oikeastiko?...
-12-
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
[/quote]
Parisuhteen rikkoutuminen on lapsettomalle eroajalle ihan yhtä paha kriisi kuin äidille. Ei niitä voi verrata, koska ihminen reagoi aina suhteessa itseensä, eikä häntä kamalasti siinä lohduta se, että jollain voi olla vieläkin vaikeampaa.
Sanoisin muuten, että melkein jokaiselle äidille on ihan selvää, että lapset ovat sen riskin väärti.
-12-
[/quote]
Ei kyse nyt ollut siitä, onko ero vaikeampi lapsettomalle vai lapselliselle. Vaan siitä että ero puolisosta on ylipäätään mahdollinen, mutta ero lapsista ei juuri ole. Jos olet onneton parisuhteessa ja koet, että se rajoittaa elämääsi, ei ero tuskin ole edes erityisen vaikea. Jos olet onneton lasten takia, niin siinähän kärvistelet.
[/quote]
Kuka tässä sitten luopumisesta lapsesta on edes puhunut?
-12-
[/quote]
Luetunymmärtämisessä puutteita?
[/quote]
Pakko liittyä tähän kädenvääntöön mukaan, vaikken kumpikaan noista aiemmista kirjoittajista olekaan. Mutta: Suomi on pullollaan sukulaisissa, mummoilla, vain toisella vanhemmallaan (jopa isällä, hui kauhistus), sijais- tai adoptioperheessä asuvia muksuja. Jos ihan oikeasti äidille tulee tunne, että haluaa lapsestaan eroon, niin onhan tämä herranen aika mahdollista. Päätös ei ole helppo, ja perusäidille aivan mahdoton käsittää. Kuka nyt omasta lapsestaan tahtoisi eroon? Mut onhan niitäkin äitejä. Totta kai ratkaisu on aika radikaali eikä enemmistölle äideistä tulisi edes mieleenkään, mut jos ihan oikeasti tulee tunne, että ei ihan todellakaan halua lastaan pitää, niin ei kukaan pakota sitä tekemäänkään. Jos ihan oikeasti on äiti, joka ihan vilpittömästi lapsestaan haluaa eroon, niin on varmasti myös sille lapsellekin parempi, että hänet sijoitetaan jonnekin muualle asumaan ja elämään.
[/quote]
Niin, onhan se tottakai mahdollista, mutta paljon paljon isommasta asiasta on kyse kuin parisuhteen tai työsuhteen päättämisestä tai omaisuuden myynnistä. Aika heikkoa on lähteä lapsia tekemään sillä mentaliteetilla, että "pääseehän niistä sitten eroon jos alkaa ahdistamaan."
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
[/quote]
Ai parisuhteen päättäminen ei ole kivuttomampaa kuin mikä? Lapsen pois antaminen? Oikeasti? Kyllähän ero nyt on ihan perusasia elämässä, hankalaa saattaa olla joskus, mutta jos et oikeasti ole onnellinen suhteessa, ei sen lopettaminen pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu.
Tottakai kaikkeen liittyy riskejä, mutta se nyt ei enää liity mitenkään ketjun avaukseen. Lapsien hankkimiseen liittyvä riski on erittäin suuri, eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapset olisivat tuon riskin arvoisia.
[/quote]
Parisuhteen rikkoutuminen on lapsettomalle eroajalle ihan yhtä paha kriisi kuin äidille. Ei niitä voi verrata, koska ihminen reagoi aina suhteessa itseensä, eikä häntä kamalasti siinä lohduta se, että jollain voi olla vieläkin vaikeampaa.
Sanoisin muuten, että melkein jokaiselle äidille on ihan selvää, että lapset ovat sen riskin väärti.
-12-
[/quote]
Ei kyse nyt ollut siitä, onko ero vaikeampi lapsettomalle vai lapselliselle. Vaan siitä että ero puolisosta on ylipäätään mahdollinen, mutta ero lapsista ei juuri ole. Jos olet onneton parisuhteessa ja koet, että se rajoittaa elämääsi, ei ero tuskin ole edes erityisen vaikea. Jos olet onneton lasten takia, niin siinähän kärvistelet.
[/quote]
Kuka tässä sitten luopumisesta lapsesta on edes puhunut?
-12-
[/quote]
Luetunymmärtämisessä puutteita?
[/quote]
Ilmeisesti sinulla on, koska minä en ole lapsesta luopumisesta alun perinkään puhunut, ja sinä aloit inttää, että "oikeastiko?...
-12-
[/quote]
Väännetään nyt sitten rautalangasta, että tuon lainausketjun toisessa viestissä puhutaan nimenomaan kontrastista työn, parisuhteen ja omaisuuden, ja lapsen välillä. Eli noista muista pääsee helposti eroon, lapsesta ei. Tätä et ilmeisesti ymmärtänyt?
Sitoutumattomuus on ok, mutta sitoumuksilla usein saavuttaa asioita, joita ei vain voi muuten saada. Jos joku on "sitoutumaton" ihan periaatteesta, niin että se vapaus on itseisarvo, niin se vaikuttaa siltä että ei ajattele enää asioita ihan selkeästi vaikka niin väittäisi, vaan tekee päätöksiä jonkun pelon ohjaamana. Tietysti eihän sitä yleensä ulkopuolinen voi väittää tietävänsä, mutta on sellaisiakin ihmisiä, jotka ei tosiasiassa ole sen vapautensa kanssa vapaita, koska se ikään kuin kääntyy jonkin välttelemiseksi.