Lue keskustelun säännöt.
Lapset pahentavat ongelmia
30.05.2013 |
Ihmiset kirjoittavat tänne paljon henkilökohtaisista ongelmistaan, joista monet liittyvät parisuhteeseen tai rahaan. Lähes kaikille ongelmille on yhteistä se, että kertojat ovat jotenkin jumissa omassa ikävässä tilanteessaan eivätkä pääse irrottautumaan siitä. Näyttää siltä, että aika moni ratkaisemattomalta tuntuva asia olisi ratkaistavissa tai jopa kokonaan estettävissä, jos kertojalla ei olisi lapsia. Ilman lapsia on helpompi irrottautua haitallisesta parisuhteesta, muuttaa paikkakunnalta toiselle, ottaa isompia riskejä paremman työn toivossa tai toteuttaa itseään tavoilla, jotka eivät nyt ole mahdollisia. Koska lapset.
Lapsi voi tuoda iloa mutta myös pahentaa monia ongelmia. Lapsettomalla on käytössään enemmän vaihtoehtoja, kun elämässä tulee hankala paikka.
Kommentit (73)
Eiväthän ne lapset itsessään pahenna ongelmia, mutta asettavat kyllä elämälle erilaiset raamit. Lapseton on vastuussa lähinnä itsestään, se jolla on lapsia, on vastuussa ensisijaisesti heistä, usein yhdessä toisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaas vanhempianne, he olisivat varmaan olleet onnellisempia lapsettomina.
Samalla olisivat ratkenneet kaikki teidänkin pulmanne.
Erittäin hyvin artikuloitu. Tämä on yksi keskeinen lapsettomuuttani puoltava seikka. Joku voi pitää helppona elämänä sitä, ettei ehdoin tahdoin tee elämästään vaikeampaa kuin sen täytyy olla. Minulla kuitenkin itsenäisyys ja vapaus tehdä tahtoni mukaan ovat erittäin tärkeitä arvoja.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:30"]
Eiväthän ne lapset itsessään pahenna ongelmia, mutta asettavat kyllä elämälle erilaiset raamit.
[/quote]
Tämä on semantiikkaa. Eipä lohduta lasten vuoksi kulissiavioliitossa sinnittelevää naista se, että hänen ahdinkoaaan pahentavaa asiaa kutsutaankin vain raameiksi.
5, sulla on myös ylellisyys olla yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:30"]
Eiväthän ne lapset itsessään pahenna ongelmia, mutta asettavat kyllä elämälle erilaiset raamit.
[/quote]
Tämä on semantiikkaa. Eipä lohduta lasten vuoksi kulissiavioliitossa sinnittelevää naista se, että hänen ahdinkoaaan pahentavaa asiaa kutsutaankin vain raameiksi.
[/quote]
Eihän se nainen yhtäkkiä vaan putkahtanut kulissiavioliittoon jossa häntä pidättelevät lapset. Kyllä se nainen on jotain valintoja tehnyt ennen niitä lapsia. Ja kulissiavioliitonkin eteen voi tehdä monia asioita, ei vain todeta, että paskaa, elän kulissiavioliitossa velvollisuudentunnosta lapsiani kohtaan. Pakkoko se on itsensä uhriuttaa?
Minusta on naurettavaa kaataa syy lapsiin ("lapset pahentavat ongelmia"), mitä helvettiä se auttaa niiden ongelmien ratkaisemisessa?
Totta tuokin. Mulle ainakin on tuonut harmitusta paljon lasteni isä. Yrittää terrorisoida meitä kaikin mahdollisin keinoin ja minun ja lasten se vaan tulee kestää. Sossussa ja poliisissa vaan levitellään käsiään ja välillä jopa väläytellään että keksin itse kaiken.
Lapsilla on oikeus tavata isäänsä ja isän lapsiaan. ei mulla sitä vastaan mitään ole, mutta sitä kiusan tekoa kyllä jota lasten varjolla harjotetaan.
Eniten tässä exän pahantahtoisuudessa ihmetyttää se että hän itse jätti minut, eikä edes kunnolla suostunut selventämään miksi. TAi kertoihan hän ettei rakasta minua enää ja että tahtoo elää vapaata elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin makaa kuin petaa. Paljaalla naidessa sitoutuu samalla siihen, että seuraavat kaksi vuosikymmentä elämässä voi olla hieman rajoitetummat valinnan mahdollisuudet.
Ei mulla kyllä lapsettomanakaan ole elämä mennyt aina kuten itse haluan esim en todellakaan ole saanut töitä, joita olen halunnut eikä aina ole rahaakaan toteuttaa omia unelmia. Mutta muuten olen kyllä samaa mieltä. Nämä ovat isoja valintoja ja jokaisen kannattaa kyllä tarkkaan harkita jaksamisensa omien voimavarojensa mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:34"]
5, sulla on myös ylellisyys olla yksin
[/quote]
Totta. Se on mulle ihan itsestäänselvyys, josta ei juuri koskaan ymmärrä olla tarpeeksi kiitollinen. -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:34"]
5, sulla on myös ylellisyys olla yksin
[/quote]
Totta. Se on mulle ihan itsestäänselvyys, josta ei juuri koskaan ymmärrä olla tarpeeksi kiitollinen. -5
[/quote]
Eli se ei siis ole sinulle ylellisyys, vaan itsestäänselvyys, jota et kuitenkaan osaa arvostaa riittävästi?
Meillä ei aiheuta parisuhteeseen ongelmia kyllä lapset, ennemminkin miehen sisko, joka puuttuu joka asiaan, kun mies ei osaa sanoa siskolleen "EI" ja minä en jaksa aina olla paha ihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on taas näitä ikuisuustaisteluja. TEHKÄÄ OMIA VALINTOJA JA TURHA TULLA VALITTAMAAN SITTEN
Niimpä! Valintoja tosiaankin kannattaa tehdä ennen kuin niitä lapsia hankkii. Kannattaa panostaa kunnolliseen ammattiin ja vähän myös katsoa, millaisen miehen kanssa perustaa sen perheen. Myös lasten lukumäärää syntymien väliä voi säädellä kätevästi.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:49"]
Eli se ei siis ole sinulle ylellisyys, vaan itsestäänselvyys, jota et kuitenkaan osaa arvostaa riittävästi?
[/quote]
Juuri näin. Itsestäänselvyyksiä osaa harvoin arvostaa tarpeeksi. Otan annettuna, että minulla on maksuton koulutus, sosiaaliturva, verraten hyvä terveys, katto pään päällä, ei sotia tai luonnonkatastrofeja. Välillä täytyy ihan pysähtyä ja muistuttaa itseään kaikista asioista, jotka ovat elämässä todella hyvin. -5
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
tosi viisaasti sanottu. minä haluan ottaa riskejä, rakastua ja perustaa perheen. ei elämää ole tarkoitettu varmuuden vuoksi periaatteella elettäväksi.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:46"]
Ihan totta ap. Mutta kannattaa miettiä, miksi me elämme tätä elämäämme.
Välttääksemme sitoutumista ja sen mukaan tuomia riskejäkö? Jos sinun logiikkaasi seuraa ap perille asti, niin ei kannattaisi koskaan rakastua tai mennä naimisiinkaan - ainahan sitä sinkkuna on vapaampi tekemään valintoja.
Ei kannattaisi ostaa asuntoa, sekin on riippa, joka vaikeuttaa muuttoa ja liikkuvuutta. Ei myöskään oikeastaan muutakaan mainittavaa kiinteää omaisuutta.
Vakituinen työpaikkakin on tavallaan kahle.
Huomaatko - sitoutuminen on tietenkin tietyllä tavalla riski, mutta se on myös mahdollisuus ja itsessään arvokas elämänkokemus.
Mitä tulee parisuhteisiin, niin joo, lapsien syntymä voi pahentaa mm. työnjakoon liittyviä ristiriitoja. Parin keskinäiselle suhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kaikki vanhemmat tietävät, että mikään ei hitsaa kahden aikuisen ihmisen sielua niin yhteen kuin yhteiset lapset, niistä koettu vastuu, huoli ja toisaalta rakkaus ja ilo! Lasten olemassaolo on jo sinänsä motivaattori kehittää parisuhdetta ja päästä yli vastoinkäymisistä - kun on lapsia, ei tule lyötyä hanskoja tiskiin pienestä vastoinkäymisestä. Ja väitän näin 26 vuoden parisuhteen perusteella, että sellainen sitkeys palkitsee kyllä!
[/quote]
Erona on se, että noista mainitsemistasi sitoumuksista pääsee melko kivuttomasti eroon, jos niin haluaa. Suhteesta ja töistä voi erota, ja omaisuuden voi myydä, jos jonain päivänä kokee että ne rajoittavat omaa vapautta. Lisäksi puolison ja työnantajan kanssa on usein mahdollista neuvotella, koska kyse on aikuisista ihmisistä.
[/quote]
Väitän, ettei parisuhteen rikkominenkaan sen kivuttomampaa ole. Toki lapsiperheen ero on isompi kriisi kuin vaikkapa asunnon myynti tai työpaikan vaihto, mutta pointti olikin, että KAIKKI HALUAMISEN ARVOINEN SISÄLTÄÄ MYÖS RISKEJÄ! Mitä enemmän jokin asia ihmiselle antaa, sitä suurempia riskejä siinä on.
-12-
Typerä keksintö koko lapsi!