Miniä suuttui, kun en ota hänen lapsiaan edellisestä liitosta hoitoon

Kyläily koko perheen voimin ja vieraiden lasten HOITAMINEN on kaksi eri asiaa. En itse ottaisi rasavillä lasta hoitoon vaikka olisi oma. Takuulla en myöskään ottaisi vierasta lasta hoitoon. Voin itse päättää ketä hoidan. Aivan kuten voin päättää ketkä voivat tulla kylään. esim. naapurin törkyturpa ei tule mutta toinen naapuri voi tulla kahville. Voin olla mukana kasvatuksessa niin että vedän rajat, jos lapsi alkaa riehumaan niin voivat lähteä ja jos vieras lapsi öykkäroi niin voin sanoa että tänne ei ole tulemista jollei osaa käyttäytyä.

Tättähäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä anoppi hoitaa mun edellisen liiton lapsia. Ostaa myös vaatteita jne.[/quote ihana anoppi. Lapsille aivan mahtavaa että ei tehdä eroa kuka nyt oikea lapsenlapsi ja kuka ei. Arvostan

Tämä on optimaalinen tilanne jos se vain onnistuu. Itselläni oli lähipiirissä tapaus, missä isovanhemmilla oli ollut perinteenä ostaa lapsenlapsillee ylioppilaslahjaksi ulkomaan matka. No, nuorimman lapsenlapsen perhekuvio muuttui siten että siihen tuli kolme bonussisarta, kaikki teini-ikäisiä. Uusperheen vanhemmat halusivat että lapsia kohdeltaisiin tasapuolisesti. Isovanhemmat olivat sitten ongelmatilanteessa, tulisiko heidän ostaa ulkomaanmatkat näille kaikille lapsille (bonuslapset heille melko etäisiä) vai jättää omalta lapsenlapselle matka ostamatta ja asettaa hänet eriarvoiseen asemaan serkkujensa kanssa? Bonussisarten suvussa ei oltu yhtä avokästistä lahjontaa harrastettu.

En ole itse vielä mummoiässä. Tuossa tilanteessa minulle olisi olennaista, ketkä tuntuvat omilta lapsenlapsilta ja ketkä eivät. Jatkuvasti vaihtuvat bonuslapset eivät tuntuisi omilta. Mutta jos bonuslapset olisivat olleet kiinteä osa perhettä niin kauan, että niihin on ehtinyt kiintyä, silloin todennäköisesti en erottelisi biologian mukaan. Siinä tapauksessa minulle olisi suuri suru, jos tulisi ero ja loppuisi yhteys niihin bonuslapsiin, jotka jo tuntuivat omilta lapsenlapsilta.

Itselläni oli lapsuudessa kaksi serkku"puolta", eikä heitä koskaan kohdeltu eriarvoisesti meidän mummolassa ja suvussa :)

Vielä nykyäänkin, aikuisuudessa, enoni jo kuoltua, he ovat aivan yhtä kiinteästi sukuun kuuluvia kuin täysveriset sukulaiset.

Mulla ei ole lapsia, mutta mun miehen veljeksillä on sellainen tilanne, että toisella veljellä (A) on kaksi lasta ja toisella (B) on yksi lapsi entisestä liitosta. No B meni yhteen naisen kanssa, jolla on kaksi lasta edellisestä liitosta. No oli sovittu, että A:n lapset menevät mummolaan ja B:n lapsi oli toivonut kans pääsevänsä serkkujensa kanssa leikkimään. No B:n uusi puoliso veti herneen nenään, kun appivanhemmat eivät ottaneet hänen edellisen liiton lapsia myös. Hän ei ymmärrä yhtään, että 5 lasta on tosi paljon. Pari kertaa myös käynyt niin, että A on pyytänyt meiltä apua, koska B:n lapsi +bonuslapset menevät sinne, joten ei vitsi kuormittaa vanhempiaan, vaikka oli muuta sovittu.

Mielenkiintoista on, että B:n uusi puoliso on miettinyt, että miten appivanhemmat tulevat muistamaan hänen lapsiaan testamentissään. Käytiin appiukon kanssa tuossa marjassa, niin on vaan ajan kysymys, että hän menettää hermonsa.

Veri voittaa vaihtuvat miniät ja bonukset. Viimeistään perinnöistä eriarvoisuus tulee esille, joten siihen on hyvä totutella.

Niinno, mikä se motiivi ap:lla on? Jos ajatuksena, että auttaa pojan perhettä, toki olisi ihan kohteliasta ottaa sitä miniänkin lasta edes joskus hoitoon, jos pyydetään. Jos taas lähinnä oma mielihyvä, sitten toimii sen mukaisesti.

Ymmärrän hyvin, ettei ole sama asia hoitaa tavallaan vierasta lasta (joskin jos perhe on ollut pidempään yhdessä, varmaan on ollut aikaa tutustua - jos halua on) kuin oman lapsen lasta. Vaan jos vilpittömästi haluaa poikansa perhettä auttaa, eikä omalla käytöksellään aiheuttaa jännitteitä, suosittelisin kyllä tarjoamaan ainakin joskus apua ihan kaikkien lasten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyläily koko perheen voimin ja vieraiden lasten HOITAMINEN on kaksi eri asiaa. En itse ottaisi rasavillä lasta hoitoon vaikka olisi oma. Takuulla en myöskään ottaisi vierasta lasta hoitoon. Voin itse päättää ketä hoidan. Aivan kuten voin päättää ketkä voivat tulla kylään. esim. naapurin törkyturpa ei tule mutta toinen naapuri voi tulla kahville. Voin olla mukana kasvatuksessa niin että vedän rajat, jos lapsi alkaa riehumaan niin voivat lähteä ja jos vieras lapsi öykkäroi niin voin sanoa että tänne ei ole tulemista jollei osaa käyttäytyä.

Jos kyseessä ei ole aivan tuore suhde, ja muutoin välit ovat tiiviit, on aika hassua luokitella oman lapsensa puolison lapsi VIERAAKSI. Tietysti jos ei tippaakaan lapsi kiinnosta, pysyyhän tämä luonnollisesti vieraana. Mutta luulisi aikuisen haluavan ottaa kontaktia ja tutustua, jos ei muuten niin siksi, ettei biologisten lastenlasten tarvitse kärsiä jännitteistä perheessä yhtään sen enempää kuin mitä muutenkin uusperheessä väkisinkin tulee.

Ei sun tarvitse hoitaa, eihän sun laosenlapsi pääse näiden sisarpuolten isänkään luo hoitoon, kun ei ole mitään yhteistä geeniä.

Lapsia hoitaa ensisijaisesti niiden biologiset vanhemmat ja isovanhemmat ja muut vaan, jos haluavat. Ei mitään suuttumisen syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sen päätöksen joutuu tekemään. Voi kuitenkin käydä niinkin, ettei saa kohta enää ketään hoitoon.

Tämmönen käytös on niin idioottimaista, ettei toista. "jos sä et ku minä haluan, nii ikinä et saa mitään". Yhtään ihmettele, että uusperheet nähdään niin raskaana, jos aikuisten ihmisten ajatusmaailma on tämmöinen.

Ap ei tarvi hoitaa. En minäkään hoitaisi. Lapselle voi olla myös erittäin kivaa saada ihan omaa aikaa isovanhemman kanssa.

Ei kyse ole välttämättä uhkailusta, vaan hoidon tarvetta ei ole kun kaikkia ei saa hoitoon. Mieluummin sitten tekee jotain yhdessä perheen kesken. Eri asia silloin, jos muita lapsia saa vaikka kavereille tai kummeille hoitoon, mutta harvemmin sekään onnistuu.

Eikö sitä suhdetta pitäis luoda muutenki ihan muuten kuin vaan ottamalla hoitoon?

Tietysti pitää. Ikävä kyllä miehet ovat yleensä hyvin laiskoja huolehtimaan tällaisista asioista, eikä äitiä välttämättä kiinnosta, jos vain osa perheestä kelpaa isovanhemmille.

Joillakin miehillä on sen verran munaa, että jos hänen kaikki lapsensa (kyllä, mies voi pitää jonkun muun lapsia ominaan) eivät kelpaa, niin ei sitten olla kukaan häiriöksi.

Oman munan tuote on aina tärkeämpää kuin muiden munien tuotteet. Sen ymmärtävät ihan kaikki selittelemättä. On valehtelua sanoa, että bonuslapset olisivat ensimmäisenä jonossa, jos pitäisi vaikka tulipalossa valita ketä sieltä pelastaisi...

Yhden ystäväni lapsi kutsuu hänen nykyistä miestään isäksi, mies ollut lapsen elämässä mukana ihan pienestä asti. Miehen äiti hyväksyi lapsen pitkin hampain, kunnes mies ja ystävä hankkivat omia lapsia ja bonuslapsesta tuli mummolle ilmaa. Miehen ja hänen äitinsä välit ovat viilentyneet, koska mies ei hyväksy sitä että yksi hänen lapsistaan ei ole mummon mielestä hänen lapsensa. Mummo tietysti syyttää miniää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyläily koko perheen voimin ja vieraiden lasten HOITAMINEN on kaksi eri asiaa. En itse ottaisi rasavillä lasta hoitoon vaikka olisi oma. Takuulla en myöskään ottaisi vierasta lasta hoitoon. Voin itse päättää ketä hoidan. Aivan kuten voin päättää ketkä voivat tulla kylään. esim. naapurin törkyturpa ei tule mutta toinen naapuri voi tulla kahville. Voin olla mukana kasvatuksessa niin että vedän rajat, jos lapsi alkaa riehumaan niin voivat lähteä ja jos vieras lapsi öykkäroi niin voin sanoa että tänne ei ole tulemista jollei osaa käyttäytyä.

Jos kyseessä ei ole aivan tuore suhde, ja muutoin välit ovat tiiviit, on aika hassua luokitella oman lapsensa puolison lapsi VIERAAKSI. Tietysti jos ei tippaakaan lapsi kiinnosta, pysyyhän tämä luonnollisesti vieraana. Mutta luulisi aikuisen haluavan ottaa kontaktia ja tutustua, jos ei muuten niin siksi, ettei biologisten lastenlasten tarvitse kärsiä jännitteistä perheessä yhtään sen enempää kuin mitä muutenkin uusperheessä väkisinkin tulee.

Kysymys kuuluukin, että pääseekö tämä lapsi sisarpuoltensa isälle ja tämän vanhemmille hoitoon myös? Jos ei pääse, ei miniän lapset pääse uuden kumppanin vanhemmille tuosta noin vaan. Tämän kun selittää lapsille, he ymmärtävät. Ei kenelläkään ole erityisoikeuksia.

Kamalan rasistinen ilmaisu Turkin tuliaiset...🙄 Rumasti sanottu lapsista.

Jos nyt oletetaan, että miniän edellisen liiton lapset ovat puoliksi turkkilaisia, ja perhe lomailee lasten isän suvun luona Turkissa, jossa isovanhemmat ja muut sukulaiset paapovat ja lellivät heitä, miltä mahtaisi tästä ap.n lapsen lapsesta tuntua, jos hänet tuossa porukassa ignoorattaisiin täysin?

Vanha sanonta kohtele muita kuin haluat itseäsi kohdeltavan voisi olla, kohtele muiden lastenlapsia kuten haluat omia lastenlapsiasi kohdeltavan.

Turkkilaiset eivät tosin koskaan syrjisi lasta, heille kaikki lapset on tärkeitä.

Rahaa ei heillä ehkä ole niin paljon kuin suomalaisilla, mutta rakkautta riittää, niille turistienkin lapsille.

Mulla on välit poikki mun veljen kanssa tämmösen tilanteen takia. Eli mun veljellä on yksi lapsi, joka on mun kummilapsi. Mä matkustan aika paljon työkseni, niin aika on välillä muutenkin kortilla. Olen sit aina tehnyt kummilapsen kanssa jotain kun olen kerennyt. Hän on ollut sitten yleensä aina yötä tämän jälkeen mulla. No veljen uusi puoliso vaati, että otan myös hänen lapsensa. En suostunut ja selitin hänelle, että haluan antaa kummilapselleni tämän extran jne. Uusi puoliso suuttui, koska laitoin lapset eri asemaan. Sitä kautta mun veli suuttui ja uhkasi, etten saa nähdä lasta. En jaksanu kuunnella sitä vaan soitin veljen exälle, joka sanoi, että totta kai saan nähdä ja otan sit häneen yhteyttä, jos veljeni kiukuttelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyläily koko perheen voimin ja vieraiden lasten HOITAMINEN on kaksi eri asiaa. En itse ottaisi rasavillä lasta hoitoon vaikka olisi oma. Takuulla en myöskään ottaisi vierasta lasta hoitoon. Voin itse päättää ketä hoidan. Aivan kuten voin päättää ketkä voivat tulla kylään. esim. naapurin törkyturpa ei tule mutta toinen naapuri voi tulla kahville. Voin olla mukana kasvatuksessa niin että vedän rajat, jos lapsi alkaa riehumaan niin voivat lähteä ja jos vieras lapsi öykkäroi niin voin sanoa että tänne ei ole tulemista jollei osaa käyttäytyä.

Jos kyseessä ei ole aivan tuore suhde, ja muutoin välit ovat tiiviit, on aika hassua luokitella oman lapsensa puolison lapsi VIERAAKSI. Tietysti jos ei tippaakaan lapsi kiinnosta, pysyyhän tämä luonnollisesti vieraana. Mutta luulisi aikuisen haluavan ottaa kontaktia ja tutustua, jos ei muuten niin siksi, ettei biologisten lastenlasten tarvitse kärsiä jännitteistä perheessä yhtään sen enempää kuin mitä muutenkin uusperheessä väkisinkin tulee.

Kysymys kuuluukin, että pääseekö tämä lapsi sisarpuoltensa isälle ja tämän vanhemmille hoitoon myös? Jos ei pääse, ei miniän lapset pääse uuden kumppanin vanhemmille tuosta noin vaan. Tämän kun selittää lapsille, he ymmärtävät. Ei kenelläkään ole erityisoikeuksia.

Minusta tuo on aika epäolennaista ja turhaa valtapeliä. Jokainen voi vain toimia omalla kohdallaan oikein.

Ja oikein on pyrkiä luomaan hyvä suhde myös niihin "vieraisiin" lapsiin. Aina se ei onnistu, syystä tai toisesta, mutta ainakin pitää yrittää. Eikä tämä tarkoita sitä, että pitää hoitaa jos ei jaksa tai yhtään halua, vaan antaa mahdollisuus omilla toimillaan sille uusperheelle, ei hankaloittaa välejä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvitse hoitaa, eihän sun laosenlapsi pääse näiden sisarpuolten isänkään luo hoitoon, kun ei ole mitään yhteistä geeniä.

Lapsia hoitaa ensisijaisesti niiden biologiset vanhemmat ja isovanhemmat ja muut vaan, jos haluavat. Ei mitään suuttumisen syytä.

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin lapsille kuuluu 6 isovanhempaa kuin muille vaan 4. Ottavatko ne exien isien isovanhemmat näitä nykyisä lapsia hoitoon?  En todellakaan ottaisi, lapsista tykkään ja lapsenlapsista tosi paljon. Mutta jokaisella lapsella on 2 vanhempaa ja neljä isovanhempaa, joillakin ne kaikki ovat kuolleet, mutta silti tilanne on 2 ja 4.

Ohis, mutta mulla oli 3 mummolaa ja 6 isovanhempaa ihan "omasta takaa":

Isoäiti & Isoisä

Isoäiti & Raimo

Isoisä & Raili

Niinku näkyy, ois voinu olla kahdeksankin. Sellaista se on kun on ehditty avioerota jo parissa polvessa... En sentään viettänyt lapsena koskaan aikaa isän ja äidin uusien puolisoiden vanhempien kanssa (piti oikein miettiä miten toi menee), eli ei bonusmummoloita, en ois sellaisia enää jaksanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on välit poikki mun veljen kanssa tämmösen tilanteen takia. Eli mun veljellä on yksi lapsi, joka on mun kummilapsi. Mä matkustan aika paljon työkseni, niin aika on välillä muutenkin kortilla. Olen sit aina tehnyt kummilapsen kanssa jotain kun olen kerennyt. Hän on ollut sitten yleensä aina yötä tämän jälkeen mulla. No veljen uusi puoliso vaati, että otan myös hänen lapsensa. En suostunut ja selitin hänelle, että haluan antaa kummilapselleni tämän extran jne. Uusi puoliso suuttui, koska laitoin lapset eri asemaan. Sitä kautta mun veli suuttui ja uhkasi, etten saa nähdä lasta. En jaksanu kuunnella sitä vaan soitin veljen exälle, joka sanoi, että totta kai saan nähdä ja otan sit häneen yhteyttä, jos veljeni kiukuttelee.

Tämä on aivan eri asia, ei voi verrata.

Mummolassa sisarusten kesken kesälomalla vietetty aika, elinikäiset muistot lapsille. Tätä ei ap halua mahdollistaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei aikoinaan suostunut ottamaan miehen lapsia edes lounaalle luokseen, muun perheen olisi pitänyt kuitenkin mennä. Ei liene yllätys, ettemme juurikaan sitten kyläile millään porukalla.

Jotain kohteliaisuutta ja kiinnostusta ja tasapuolisuutta pitää niihin uuslapsiinkin osoittaa, vaikkei nyt hoitajaksi tarvitsekaan ryhtyä. Se on liian raskasta vaan sille perheelle, jos ulkopuoliset alkavat muutenkin rankkaa asetelmaa vielä hankaloittamaan.

Ihan kuin oma äitini. Meillä on aina ollut hoidossa kavereita, äidin kavereiden lapsia, naapureiden lapsia, ja nykyäänkin ottaa mielellään monien vanhojen kavereideni lapsia hoitoon, jos pyytävät. On aina ollut aktiivinen ja lapsirakas, ja sellainen koko naapuruston äitihahmo. Olimme myös tukiperheenä.

Vaan nyt kun minulla on mies, jolla on tytär (joka sivumennen sanoen on todella rauhallinen ja mukava lapsi), ei kertakaikkiaan halua tavata vierasta lasta, edes sen vertaa että tulisi meille käymään silloin kun tyttö meillä on.

Ja kyllä, olen todella surullinen ja pettynyt ja tuntuu vaikealta pitää enää mitään yhteyksiä.

Pitäisikö laki muuttaa siten, että bonuslapsenlapset ovat rintaperillisiä perintökaaressa?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö laki muuttaa siten, että bonuslapsenlapset ovat rintaperillisiä perintökaaressa?

Ei pitäisi. Nyt on kyse siitä, miten eläessään kohtelee muita ihmisiä.