Onko tosiaan niin, etä urheilijalapset on esimerkillisimpiä koulussa?
Täältä luin jokunen päivä sitten keskustelua, jossa luokanopettajana esiintyvä sanoi urheiluvalmennuksessa olevien lasten olevan niitä kunnollisimpia oppilaita. Mulla on ollut sellainen käsitys, että ovat monesti kiusaajia ja kunnollisimpia ovat ne, jotka käyttää vapaa-aikaa paljon kouluun. Ilmeisesti olen ollut väärässä käsityksessä?
Kommentit (38)
Lapseni luokalla jalkapalloa/jääkiekkoa seurassa harrastavat ovat olleet pahimmat häiriköt.
Oma poikani sai aikoinaan stipendejä ja pelasi nuorten sm-sarjassa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Ainakin heidän valmentajansa oli sellainen, että jos ei koulu maistu tai koulussa on töpeksitty niin ei tarvitse tulla treeneihin.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 23:20"]
No ainakin minun luokallani oli peruskoulussa kaksi aktiivisesti urheilua harrastavaa poikaa ja he olivat varmasti koko koulun pahimmat häiriköt ja kiusaajat.
[/quote]
Tämänsuuntainen muistikuva minullakin on kouluajoilta. Sillä vähän ihmettelinkin tuon luokanopettajan kommenttia.
t.ap
Itse harrastin kilpaurheilua ja olin kyllä hyvin rauhallinen ja menestyvä oppilas. Läksyt tuli tehtyä yhdessä hujauksessa ja arvosanat olivat parhaimpia mitä koskaan olin saanut. Lopetettuani harrastuksen vuosien jälkeen arvosanatkin laskivat. Luokkamme jääkiekon pelaajat olivat kyllä rauhattomampaa porukkaa, yleisurheilijat puolestaan myös hyviä ja kilttejä oppilaita.
Tutkimustulos ainakin osoittaa, että kilpailua korostavia joukkuelajeja pelaavilla nuorilla on keskimäärin heikommin kehittynyt moraalitaju. Epäempaattinen, aggressiivinen käytös toisia kohtaan lisääntyy ja toisten auttaminen vähenee.
Yläkoulun opena voisin kommentoida, että ei todellakaan! Pahimpia häiritsijöitä ja laiskimuksia ovat nämä urheilijat.
Jaa, mun kokemuksella joukkuepelaajat ovat joukkuepelaajia koulussakin. Jalispojat todella hyvää porukkaa. Jääkiekkoilijat ovat monasti (ei aina !) lyhytpinnaisempaa sakkia. Muutkin urheilijat on ihan hyviä tyyppejä. Vähemmän he häiriköivät kuin ne, jotka illat pitkät pelaa vaan pelejä ja hengaa netissä. Voisikohan valmennustyylillä olla tekemistä tämänkin homman kanssa. Joskus pelikentän laidalla olen kuullut paljon sellaista mikä ei musta kuulu urheiluun (pelin aikana valmentaja nälvii ja vertailee pelaajia, puhuu ilkeästi ihan pikkupojillekin). Sitten on ihan erilaisia porukoita, joissa on selkeästi hyvä valmentaja.
Mitenkään en olisi ylpeä veltosta lapsesta. Urheilu on tärkeää. Siellä oppii huomioimaan toisia ja keskittymään. T. Kilpauumarin äiti. On se vaan upea kroppa meidän pojalla. Eikä pojan luokalla ole yhtään kiusaajaa, eikä häirikköä.
joo, ei pidä paikkaansa myöskaan meidän nuorten luokilla (7. ja 8.). Ei ne urheilijat nyt ehkä pahinpia häiriköitä ole, mutta koulumenestyksellä ei kyllä voi kehua...
Lapseni kaveri pelaa huipputasolla talvilajia ja on koulussa ollut luokan pahin häirikkö ja kiusantekijä ala-asteen ajan. Rauhoittui vasta yläkoulussa, kun sai pari hyvää kaveria. Poika on nyt 17v.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 23:15"]
Täältä luin jokunen päivä sitten keskustelua, jossa luokanopettajana esiintyvä sanoi urheiluvalmennuksessa olevien lasten olevan niitä kunnollisimpia oppilaita. Mulla on ollut sellainen käsitys, että ovat monesti kiusaajia ja kunnollisimpia ovat ne, jotka käyttää vapaa-aikaa paljon kouluun. Ilmeisesti olen ollut väärässä käsityksessä?
[/quote]
Minullakin kokemus, että urheilevat lapset ovat pahimpia kiusajia. MUTTA´opet suojele näitä
Samoin oli minun lapsuudessa
Omalla luokallani yläasteella oli yksi kilpaurheilijatyttö, eikä hän ollut kovin kiinnostunut opiskelusta. Varmaan sm-tasolla treenit ja kilpailutkin veivät paljon aikaa, tai sitten olivat vain hyvä tekosyy olla lukematta. Muuten oli kiva ja reipas koulukaveri.
Moni yksilölajien huippu on muutenkin hyvin lahjakas.
Sen sijaan jalkapalloilijat ja jääkiekkoilijat ovat useammin kiusaajia tai menestyvät koulussa huonosti.
Yhden koulun kokemuksella.
Urheilija voi hyvinkin menestyä koulussa jos on päätä koska joutunut aikatauluttamaan elämän
Yksilölajin harrastajat osaavat kantaa vastuun omasta kehityksestään niin koulussa kuin harrastuksessaankin.
Joukkuelajien harrastajat ovat enempi sakkia "joukossa tyhmyys tiivistyy". Kärjistetysti.
Pahimpia kiusaajia tuntuu olevan jääkiekkoilijat ja joukkuevoimistelijat. Yksilölajeista en tiedä yhtään kiusaajaa omasta tai lasten kokemuksien perusteella.
Koulussa töissä olleena (kouluavustajana) voi sanoa, että kasti jakautuu kutakuinkin 60/40. Eli osa tunnollisia ja osa näitä sählääjiä 60 prossaa kuuluu tohon jälkimmäiseen. Harrastuksessaan voi olla hyvä ja palkittu, mutta koulu ei välttämättä tosiaan suju ihan mallikkaasti. Pääpaino siellä urheilussa. Kuvitellaan vielä alakouluikäisenä, että urheilu on kaikki ja sillä saa kaiken. Kouluun ei tarvitse panostaa minkään vertaa ja saa käyttäytyä lähes miten vain.
Mun kaikki kolme tyttöäni ovat/ovat olleet kilpaurheilijoita. Kukaan ei ole koskaan syyttänyt heitä kiusaamisesta, mutta tuskin he mitään herran enkeleitäkään ovat ihan joka tilanteessa...
Omista lapsistani kaksi on ns. urheilijalapsia, yksi ei muuta kuin kuntoile. Kaikki kolme ovat erinomaisia oppilaita todistusten perusteella. Kukaan ei ole kiusaaja. Itse olen lukion opettaja. Opiskelijoissani urheilijat ovat yleensä myös keskivertoa yhteistyökykyisempiä ja menestyvämpiä opiskelijoita, varsinkin joukkueurheilijat.
No ainakin minun luokallani oli peruskoulussa kaksi aktiivisesti urheilua harrastavaa poikaa ja he olivat varmasti koko koulun pahimmat häiriköt ja kiusaajat.