Onko tosiaan niin, etä urheilijalapset on esimerkillisimpiä koulussa?

Ainakin tämä nuori mies on: http://yle.fi/uutiset/kevaan_laudatur-kuningas_tahtaa_pomoksi/6660565

Hyvä kunto on hyväksi myös aivotoiminnalla. Tämähän on tutkittu tosiasia. Kilpapurheilua on tietysti monenlaista, ja urheilijoita monenlaisia. Oettajana sanoisin, että parhailla opiskelijoilla on yleensä terveelliset elämäntavat. He siis urheilevat, nukkuvat riittävästi, syövät hyvin.

Sehän riippuu ihan lapsesta. Onko hänellä älliä ja kunnianhimoa.

Urheileva lapsi voi olla vähempi lahjakas koulussa, mutta loistaa urheilussa tai päin vastoin.

Muistan yläasteelta luokan yleisurheilijat. Tytöt menestyivät ka. 7-8 välillä ja olivat aika ilkeitä ja omahyväisiä. Urheilevat pojat olivat seiskan tasoa, mutta mukavia. Varsinaiset koulumenestyjät ja hikarit olivat enemmänkin taiteellisia ja herkkiä persoonia. Tanssia harrastavat pojat olivat huippumenestyjiä. Itselläni keskiarvo pyöri yhdeksikön pinnassa.

Yleistää ei oikein voi. Oman kokemukseni mukaan osa urheilevista lapsista on ihan sietämättömiä kiusaajia, osa sen sijaan omaa erittäin hyvät sosiaaliset taidot ja käyttäytymistavat. Kaikkiin ryhmiin kun mahtuu kaikenlaista materiaalia.

Yläasteella ja lukiossa urheilevilla alkoi olla jo niin ammattimaiset kuviot, että ne saivat mielinmäärin erivapauksia koulunkäynnin suhteen. Osa käytti niitä hyväkseen mennen tullen, osa ei.

Mieleen jäi omasta lapsuudesta eräs jalkapallomatsi, jossa meidän joukkue voitti sen mitalin josta pelattiin, ja lopussa hävinnyt ja voittanut joukkue tietysti asettuivat jonoiksi ja kättelivät jokainen jokaista. Osa hävinneen joukkueen kakaroista haistatteli päin naamaa kätellessään. Olen ollut luonnollisesti aina välillä hävinneessä joukkueessa, eikä olisi kyllä tullut mieleenkään haistatella kenellekään, vaan pohtia sitä mitä voitaisi itse tehdä toisin seuraavassa pelissä että saataisi enemmän maaleja.

Itse olen harrastanaut kilpaurheilua ikäni ja todistuksen ka 9,8 - 10 luokasta riippuen.

Myös muut tuntemani urheilijat menestyivät/menestyvät koulussa, koska yleiskunto hyvä, erinomainen keskittymiskyky ja kaiken maailman Salkkarit yms paska ei kiinnosta.

Urheilijat ovat myös joukkuepelaajia eli kaveria ei jätetä.

Riippuu lajista. Ainakin taitoluistelija- ja voimistelijatytöt ovat 90%:sesti todella hyviä ja tunnollisia koulussa. Oppivat treenatessaan vaikeaa lajia olemaan periksiantamattomia ja tarkkoja sekä priorisoimaan ajankäyttöään tehokkaasti.

No mulla ei ole kuin omista lapsista kokemusta, mutta ei tuota urheilijaa kyllä kunnolliseksi koululaiseksi voi kutusua, ainakaan sen käsityksen mukaan mikä mulla kunnollisesta koulunkäynistä on. Läksyt tekemättä ja kirjat kotona harva se päivä, kynät kateissa yms. Ei se kyllä ketään kiusaa, ainkaan kotiin ei sellaista tietoa ole tullut vielä kertaakaan, poika on nyt neljännellä. Ja osallistuu opetukseen opettajan mukaan hyvin.

Ehkä opettajat näkee asian niin, että kun ei kiusaa muita ja on reipas, on kunnollinen koululainen?

Varmaan riippuu myös lajista. Oma poikani ainakin omaa todella hyvän keskittymiskyvyn, kiitos urheilun. Jaksaa kuulemma keskittyä myös koulussa.

Usein nämä urheilijalapset osaavat käyttäytyä opettajaa miellyttävällä tavalla. Ovat reippaita, aktiivisia ja ulospäinsuuntautuneita.

Omilta kouluvuosiltani muistan nämä reippaat ihanat (joukkue)urheilijalapset, ja sen kuinka he tekivät koulun käymisestä yhtä helvettiä.

Yksilölajeja harrastavat olivat sosiaalisempia, vaikkakin keskimäärin hiljaisempia kuin nämä joukkueurheilijat.

Nämä nyt tietenkin ovat vain minun kokemuksiani omasta lähipiiristäni. Jollakin toisella saattaa olla aivan erilaiset kokemukset.

Omana kouluaikanani eivät ainakaan jääkiekkoilijat olleet esimerkillisempiä vaan päinvastoin. Sellaiset urheilua harrastamattomat pojat olivat niitä hyviä oppilaita.

Sen sijaan yleisurheilua harrastavat tytöt pärjäsivät hyvin koulussa.

Moni sanoo urheilun parantavan lapsensa keskittymiskykyä.

Tässä kevään aikana muistan nähneeni tutkimuksen musiikkia harrastavista lapsista.

Siinä väitettiin, että vastoin yleistä käsitystä musiikin harrastaminen ei lisää lapsen keskittymiskykyä eikä älykkyyttä. Tutkijat olivat tulleet siihen tulokseen, että nämä lapset olivat jo valmiiksi älykkäitä ja heillä oli hyvä keskittymiskyky. Ilman sitä keskittymiskykyä he eivät jaksaisi harjoitella niin paljoin kuin he joutuvat tekemään.

Tarkemmin tuohon tutkimukseen en perehtynyt, mutta on kuitenkin helppo kuvitella, että lapsi jolla keskittymiskyky ei ole hyvä, heittää äkkiä viulunsa nurkkaan ja lopettaa koko harrastuksen.

Voisin ajatella samoin myös urheilusta. Sekin vaatii harjoittelua ja hyvää keskittymiskykyä, ainakin jos haluaa menestyä lajissaan. Joissakin lajeissa keskittymiskykyä vaaditaan enemmän ja joissakin vähemmän.

Minunkin luokallani ne aggressiivisimmat kusipäät olivat mielestään suuria NHL-lupauksia. Nyt heitä näkee kaljakuppiloiden terasseilla. Elämän huippukohdat olivat rinnakkaisluokan voittaminen yläasteella.

Poikani luokalta melkein kaikki harrastaa urheilua, paitsi 2. Toinen urheilematon on vähän yksinkertainen ja toinen vilkas. Urheilua harrastetaan, että pysyy mieli virkeänä ja lihaksisto kunnossa. Hävettävää olla harrastamatta urheilua, kun se kyllä näkyy ihan ulospäinkin. Enemmän on harradsavia lapsia kuin näitä velttomakaroneja. Tuntuu että vanhemmille joiden lapset ei harrasta mitään niin urheileva lapsi on sellainen kipukynnys, kun se muistuttaa oman lapsen huonosta kunnosta.

Ylipäätään harrastavat lapset oppivat oma-aloitteisuutta, huolehtimaan aikatauluistaan, ottamaan muita huomioon yms. Kilpaurheilijat ovat usein myös kunnianhimoisia koulun suhteen joten siitäkin on hyötyä. Lisäksi urheilusta on tietysti muutakin hyötyä terveydelle, unelle (jos ei urheilla liikaa) ja harva urheilija käyttää vapaa-aikaansa ostarilla notkuen.

On kuitenkin todettava että lajeilla on varmasti eroa ja varmasti myös sukupuolellakin joissakin tapauksissa. Kamppailulajien urheilijat eivät taatusti ole kouluhäriköitä ainakin jos pidempään lajeja harrastavat (nyt en siis tarkoita ensimmäistä graudointia), taitoluistelija tytöt eivät myöskään varmasti kuulu häirköihin :D Ongelma porukkana näkisin esim jääkiekkoilijat joiden perhetaustakin on usein aika wt-perhe ja kaikki panostetaa siihen että pojasta tulee jääkiekkoammattilainen joka takaa paremman elämän. Eli ei se urheilu yksistään vaikuta vaan perhetaustallakin voi olla suuri merkitys.

Muistan kyllä, että jääkiekkopelaajat olivat juurikin näitä aggressiivisia kiusaajia! Heillä yleensä oma porukkansa, joka on olevinaan niin coolia ja tunsivat olevansa ylivertaisia muita kohtaan.

Voin sanoa ihan omasta perhekokemuksesta myös, koska isoveljeni harrasti (harrastaa edelleen, mutta on jo aikuistunut) jääkiekkoa ja hän ja hänen porukkansa olivat kyllä aikamoisia häiriköitä... Treeneissä mukana olleena muistan kuinka heidän valmentajansakin oli todella aggressiivinen ja päästeli kirosanoja ja ilmeisesti sillä tavalla sitten menestyivät... Heille kehittyi sellainen omanlaisensa slangi. Kuitenkin koulu sujui ok ja harvemmin opettajilta tuli mitään negatiivista palautetta kotiin.

Juu.. ja At.. ainakin tosi ikävästi käyttäytyvät liikuntatunnilla ja muissa koulun kilpailuissa missä koko luokka osallistuu. Jos tulee häviö, alkavat syytellä todella ikävästi muita pelin häviämisestä. Ehkäpä kannattaisi miettiä, miksi eivät itse tehneet niitä maaleja, kun ovat niin "loistavia" ja harrastavat lajeja aktiivisesti. Nämä pojat onnistuvat pilaamaan muiden liikunnan tuoman ilon.

Samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat yksilölajien harrastajien olevan hyviä monesti myös koulussa ja jääkiekkoilijat ym häiriköitä. toki poikkeuksia aina löytyy. Mun esikoiseni esim menestyy sm-tasolla useammassa yksilölajissa. Keskiarvo 9,5, on luokan puheenjohtaja, tukioppilas... Treenejä ja kilpailuja on paljon. Aikansa on oppinut käyttämään tehokkaasti ja koulussa menestyy.