Miksi sinä olet lihava?

Minä olin lihava. Päädyin siihen kun 9 vuoden anoreksian jälkeen homma hajosi käsiin ja ruoka alkoi taas maistua, korkojen kera. Täytin jotain vajetta, söin kaikkea mitä en ollut "saanut" syödä lähes vuosikymmeneen, ja söin niitä roppakaupalla. Lihoin nopeasti, tietenkin. Muutaman vuoden pullukkakauden jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja sairastuin jälleen anoreksiaan.

Suhteeni syömiseen ei korjaantunut missään vaiheessa normaaliksi. Nyt on puolet elämästä mennyt syömishäirön eri muodoissa.

Väittäisin että 99,9% lihavuustuapauksista johtuu yksinomaan siitä, että syö liikaa. Lopuilla voi lihomista edesauttaa somaattinen sairaus yhdistettynä siihen että syö liikaa.

Olen lihava koska nautin huomiosta jota saan miehiltä, graauu

Olen lihava, koska lipittelen viiniä.

En syö kovinkaan paljon, itse asiassa joskus olen syömisiäni tännekin kirjoittanut ja kaikki sanovat että syön liian vähän. En syö mitään makeaa enkä karkkeja enkä sipsejä tmv.

Mutta juon oluen silloin tällöin, imeskelen viiniä ihan liikaa. Raivostuttaa. Lopetan kohta kaiken syömisen ja juomisen, teippaan suuni kiinni.

Koska olen raskaana ja rakastan ruokaa

24:lle: ei sun suuta tartte kiinni teipata. Teippaa se korkki kiinni. Kaloreita ne on alkoholin kalorit siinä missä muutkin, ja lisäksi alkoholi elimistössä oleskellessaan on ainoa käytettävä energianlähde siihen saakka kun se on palanut. Eli varastorasvat eivät siinä hässäkässä pääse palamaan, eivätkä ne mahdolliset syömisetkään. Ellei kulutus ylitä sitä viinistä/kaljasta lipitettyä energiamäärää.

Eihän se olis pahitteeksi muutenkaan pistää korkkia kiinni, pääsee maksakin välillä taakastaan. Ruualla on jopa vaikeampi lihoa kuin alkoholilla.

Olen lihava siksi koska

-en harrasta mitään liikuntaa tarkoituksella, meillä ei ole autoa joten liikun kyllä tarvittavat matkat kävellen/pyörällä, mutta ne nyt eivät paljoa kaloreita kuluta (varsinkin kun asumme keskustassa kaiken äärellä). Joskus hyvällä ilmalla saatan käydä "lenkillä" eli käveleksimässä ympäriinsä, jotta ruskettuisin.

-teen liian hyvää ruokaa (uskokaa tai älkää). Liian hyvä ruoka voi olla terveellistäkin (esimerkiksi mausteinen intialainen kasvisruoka), mutta useimmiten pilaan nämä terveelliset ainekset laittamalla sekaan jotakin ihanaa juustoa tai kermaa tai muita herkkuja. Rakastan ruuanlaittoa ja leipomista, ja jonkunhan ne tuotokset on syötäväkin. Myös mies valittaa siitä että tekemäni ruoka on liian hyvää, meillä saattaa mennä esimerkiksi lasagne päivässä (kahdestaan!) koska SE VAIN ON NIIN HYVÄÄ :D

-...mistä pääsemmekin siihen että ruokailuaikani ovat hyvin epäsäännölliset. Saatan syödä ensimmäisen kerran klo 17, ja silloin toki syön kahden annoksen verran nälissäni. Illat menevät napostellessa.

-herkuttelemme kerran-pari viikossa kaupan herkuilla (karkit/sipsit) ja pari kertaa viikossa itse tehdyillä herkuilla (letut, muffinsit, leivokset jne).

Nyt olemme ihme kyllä kumpikin hieman hoikistuneet, varmaan kun säät ovat niin kuumat niin ei tee mieli syödäkään paljoa.

Luin juuri jostain lehdestä (KK 10?) vuoden laihduttajista jotka olivat repsahtaneet parin vuoden jälkeen - miksi?? Samat syyt kaikilla: tuli huolia, työttömyyttä, joku kuoli, toinen syntyi, kolmas stressaantui työstä....

Aika huvittavaa lukea. Ihan kuin meillä hoikilla ei olisi mitään huolia elämässä koska "jaksamme" syödä normaalisti. Tai sitten vain hyvät geenit kun emme ole koskaan päästäneet itseämme repsahtamaan ylipainon puolelle. Miten mun korvaan särähtää aina vähän selittelyltä??

- en minäkään rakasta liikuntaa, vasta nyt 50+ olen mennyt salille. Inhoan hikoilua, hölskymistä jne. Hyötyliikuntaa tulee okt:n pihalla 

- rakastan ruokaa. Mutta se on aina laadukasta, itse tehtyä ja maistuvaa. Syödään joka viikko joku ateria pitkän kaavan mukaan, on alkupalaa ja kakkua tms. Viiniä juomaksi - lasillinen. Ehkä se on ne määrät - kun normiannos riittää ei lihota.

- rakastan myös jäätelöä ja syön joka päivä - yhdessä puikossa on 140-300 kaloria. Jätän jotain muuta pois että saan tuon syötyä. En kieltäydy mistään, vain valikoin

- mässyä syön ehkä kerran kuukaudessa (mäkkärin lasten juustoateria), sipsejä vain uutenavuonna ja vappuna.

- pari kertaa vuodessa syödään niin että korvista pursuaa. Vaaka palautuu ennalleen 3 pvässä.

Bmi alle 25

Olen lihava koska

- minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, jota on 10 vuotta hoidettu Thyroxinilla. Koko 10 vuotta osa vajaatominnan oiresta on ollut päällä koko ajan, yksi sitkeimmistä nesteen kertyminen ja kyvyttömyys laihtua.

- ensimmäisen raskauden aikana vajisoireet pahentui merkittävästi ja Thyroksinia nostin lääkärin luvalla ja ilman lupaakin, kun millään ei lähteneet oireet helpottumaan, muun muassa paino nousi 5 vuoden aikana 10kg, enkä ole saanut sitä millään pois.

- asian tutkimisen ja etsinnän jälkeen pääsin lääkärille, joka tajuaa kilpirauhasesta jotain ja ihan ensimmäiseksi mitattiin sellaisia labra-arvoja, joita ei yksikään tk, työterveys tai endokrinologi ollut suostunut mittaamaan 10 vuoden aikana. Lääkitys vaihdettiin kokonaan, Thyroksinit heitettiin mäkeen ( paska lääke, tällä hetkellä suosittelinsin sitä viimeiseksi kenellekään kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon). 

 - nyt mun bmi on 32, eli matkaa on reippaasti. Mutta kunnollisella hoidolla ja oikealla lääkitykellä musta tuntuu, että se vihdoin on mahdollista, kunhan elimistö korjaa itsessään tapahtuneet vauriot. Nopeaahan tämä ei ole, kun on niin pitkään ollut huonolla hoidolla, mutta ehkä jo 5 vuoden päästä.

tämä ehkä tiedoksi ja ajateltavaksi niille, joiden mielestä kilpparihommat on niiiiiin helppo hoitaa ja paino lähtee heti kun lääkitys on kohdillaan. Lähtee joo, mutta kunnollisen lääkärin löytäminen ja oikean lääkityksen saaminen on sadoilta ellei tuhansilta ihmisiltä saavuttamattomissa.

Rakastan kaikkea hyvää; Leivonnaisia, suolaisia ja makeita, ihania rasvapommeja. Ja energiajuomaa ja limpparia kuluu enemmän kun tarpeeksi, paitsi nyt kun olen raskaana, on batteryt saanut jäädä. Jädeä tulee ostettua joka kauppareissulla ja syötyä se ajomatkalla kotiin ja kauppa on aika hemmetin liki mutta olen laiska ja mukavuudenhaluinen ja inhoan hikoilemista. (Ja mä hikoilen painosta huolimatta).

Ennen raskautta sain painoa pois 10 kiloa, mutta nehän on tullut jo korkoineen takas, varsinkin kun syömisestä tuli heti alussa tupakan korvike. Toisaalta toivon, että nyt jos saan jatkettua elämää ilman tupakkaa, jaksaisin paremmin liikkua ja innostuisin terveellisestä elämäntavasta. Siihen tähtään, vaikka olenkin antanut itseni repsahtaa nyt raskaana. Ensi kesänä aion painaa sellaiset 65kg ja juuri meni 100kg rikki kun kävin neuvolassa, LA ensi viikolla.

Pituus n. 168 ja elopainoa n 75-77 kiloa mutta en tunne lihavaksi. Toki täytyisi harrastaa enemmän liikuntaa , ruoka maittaa. Toki vältän sipsejä sun muuta roskaa.

Minulla on isot ja painavat luut. Lihavuuteni on myös geneettistä, kaikki sukumme naiset ovat isokokoisia. Tukkanikin on pitkä ja paksu, lisää varmasti vaa'an lukemaa. Olen hyvin muodokas, ja lihaksikas. Kilo lihastahan painaa enemmän kuin kilo läskiä! Lastensaannit ovat minut lihottaneet, muuten olisin hoikka. Ai niin! Ja minulla on lääkitys joka lihottaa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 10:28"]

Luin juuri jostain lehdestä (KK 10?) vuoden laihduttajista jotka olivat repsahtaneet parin vuoden jälkeen - miksi?? Samat syyt kaikilla: tuli huolia, työttömyyttä, joku kuoli, toinen syntyi, kolmas stressaantui työstä....

Aika huvittavaa lukea. Ihan kuin meillä hoikilla ei olisi mitään huolia elämässä koska "jaksamme" syödä normaalisti. Tai sitten vain hyvät geenit kun emme ole koskaan päästäneet itseämme repsahtamaan ylipainon puolelle. Miten mun korvaan särähtää aina vähän selittelyltä??

- en minäkään rakasta liikuntaa, vasta nyt 50+ olen mennyt salille. Inhoan hikoilua, hölskymistä jne. Hyötyliikuntaa tulee okt:n pihalla 

- rakastan ruokaa. Mutta se on aina laadukasta, itse tehtyä ja maistuvaa. Syödään joka viikko joku ateria pitkän kaavan mukaan, on alkupalaa ja kakkua tms. Viiniä juomaksi - lasillinen. Ehkä se on ne määrät - kun normiannos riittää ei lihota.

- rakastan myös jäätelöä ja syön joka päivä - yhdessä puikossa on 140-300 kaloria. Jätän jotain muuta pois että saan tuon syötyä. En kieltäydy mistään, vain valikoin

- mässyä syön ehkä kerran kuukaudessa (mäkkärin lasten juustoateria), sipsejä vain uutenavuonna ja vappuna.

- pari kertaa vuodessa syödään niin että korvista pursuaa. Vaaka palautuu ennalleen 3 pvässä.

Bmi alle 25

[/quote]

Onko käynyt mielessä että ihmiset käyttäytyvät eri tavalla kriisitilanteissa? Toiset syö, toiset juo ja kolmannet jättää syömättä kokonaan. Jotkut laihtuu kun menee elämässä huonosti, toiset lihoo. Jos te laihat ette syö tunteisiin, vaan osaatte syödä oikein myös elämän hankalissa paikoissa, niin olkaa onnellisia, mutta jättäkää ne ihmiset rauhaan jotka eivä ole yhtä onnekkaita.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:24"]

Minulla on isot ja painavat luut. Lihavuuteni on myös geneettistä, kaikki sukumme naiset ovat isokokoisia. Tukkanikin on pitkä ja paksu, lisää varmasti vaa'an lukemaa. Olen hyvin muodokas, ja lihaksikas. Kilo lihastahan painaa enemmän kuin kilo läskiä! Lastensaannit ovat minut lihottaneet, muuten olisin hoikka. Ai niin! Ja minulla on lääkitys joka lihottaa.

[/quote]

Huvittavaa, että tässä yritetään tehdä pilkkaa ja vihjailla, että lihavat ne taas keksii tekosyitä. Täällä on monet ihan suoraan kertoneet, että syövät liikaa eivätkä pidä liikunnasta, ja ovat siksi lihavia. Ei mitään "painavat luut" -juttuja.

Olen lihava(hko), koska elän todella rankkaa elämää, jossa joudun jatkuvasti pitämään itsekuriani huipussaan useilla eri elämänalueilla samanaikaisesti. Syömisten säännöstelyyn itsekurini ei vain kerta kaikkiaan enää riitä. Lisäksi minulla ei ole aikaa suunnitella ja organisoida syömisiäni kunnolla. Ainoa tietämäni, hyvin nopea rentoutusta ja mielihyvää tuova asia on jäätelön syöminen, joten syön sitä melkein joka päivä. Nyt olen yrittänyt siirtyä pakastemarjoihin, jotta paino pysyisi paremmin kurissa, mutta niitä pitäisi kantaa kaupasta hirmuisia määriä, jotta annoksia riittäisi viikon jokaiselle päivälle.

Ärsyttää kun ihmiset luulevat ettei lihavilla ole itsekuria. Minulla on taatusti parempi itsekuri kuin suurimmalla osalla ihmisistä! Siinäkin vain tulee joskus raja vastaan (asiaahan on tutkittukin; köyhillä ihmisillä se raja tulee muita nopeammin, koska heille tulee paljon useampia tilanteita päivän aikana joissa itsekuria tarvitaan).

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:24"]

Minulla on isot ja painavat luut. Lihavuuteni on myös geneettistä, kaikki sukumme naiset ovat isokokoisia. Tukkanikin on pitkä ja paksu, lisää varmasti vaa'an lukemaa. Olen hyvin muodokas, ja lihaksikas. Kilo lihastahan painaa enemmän kuin kilo läskiä! Lastensaannit ovat minut lihottaneet, muuten olisin hoikka. Ai niin! Ja minulla on lääkitys joka lihottaa.

[/quote]

Joskus, ihan vaan joskus kun lukee tällaista, tulee mieleen sellainen ajatus, että voi kunpa tämä ihminen joskus elämässään sairastuisi itsekin ja tuntisi sen tunteen, kun keho alkaa elää ihan toisin kuin ennen ja muodot ja nestetasapainot ja kaikki muuttuu ja itse seuraat melko avuttomana 'sivustakatsojana' tapahtumia. Oikeasti en kuitenkaan toivo kenellekään pahaa, en edes ymmärtämättömälle typerykselle.

Uskoisin omaavani jotain kompetenssia tästä aiheesta kommentoimiseen. En rakasta ruokaa, en kaloripommeja, en mässytä hulluna edes kausittain tai hetkittäin enkä juo siideriä tai muutakaan alkoholia. Tykkään liikkua ja kunto on ihan hyvä (toki elämä on ajoittain sellaista, että liikunta jää vähemmälle). En ole sairastanut anoreksiaa enkä ahmisihäiriötä tai bulimiaa. Silti olen ajoittain ylipainoinen ja ajoittain normaalipainoinen. Eikä niissä lihavuuskausissa ole paljon ollut jakoa käydä laihduttamaan ennen kuin se lihavuuden aiheuttanut tekijä on eliminoitu (maksimissaan BMI 30). On ollut masennus lääkityksineen, kilpirauhassairauksia ja burn out/ paha stressi. Keho on todellakin palautunut uomiinsa aika helposti siinä vaiheessa kun lihavuuden aiheuttaja on poistettu. Sitä ennen yritykset ovat olleet ihan turhaa taistelua.

Toki täällä on monia, jotka tunnustavat aiheuttaneensa tilansa jatkuvilla väärillä valinnoilla, mutta minua ärsyttää tulla leimatuksi yhdeksi heistä, en suostu siihen. Tämä ei tarkoita sitä, että he olisivat jotenkin huonompia ihmisiä, mutta ei migreenipotilaskaan halua verenpainepotilaan diagnoosia itselleen.

No kortisonit ja kilpparin vajaatoiminnasta johtuvat ylipainot ovat kyllä osaksi sairauden/lääkkeen syytä, mutta miten sitten on niin, että anoreksia aiheuttaa hyvinkin paljon kilpirauhasen vajaatoimintaa, eikä niiden ihmisten paino silti nouse EDES normaaliin? On myös kortisonin käyttäjiä jotka eivät liho.

Varmasti noissa tilanteissa lihoo herkemmin. Itsekin olen lihonut herkemmin silloin kun minulla oli eräs lääke käytössä, mutta kyllä se silloinkin ihan muusta se lihominen tuli kuin sen pillerin kaloreista. Eli ruuasta ja passiivisuudesta.

Tottakai jotkut lääkitykset keräävät nestettä ja lisäävät ruokahalua ja energia-aineenvaihduntaakin sotkee osa lääkkeistä, mutta sitä ei kannata pitää kohtalonomaisena ainoana syynä siihen ettei laihdu, vaan tehdä sen mitä on tehtävissä. Tässä ajattelussa on se ero niiden kortisonia käyttävien tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivien, jotka lihovat ja jotka eivät liho, välillä.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 10:28"]

Luin juuri jostain lehdestä (KK 10?) vuoden laihduttajista jotka olivat repsahtaneet parin vuoden jälkeen - miksi?? Samat syyt kaikilla: tuli huolia, työttömyyttä, joku kuoli, toinen syntyi, kolmas stressaantui työstä....

Aika huvittavaa lukea. Ihan kuin meillä hoikilla ei olisi mitään huolia elämässä koska "jaksamme" syödä normaalisti. Tai sitten vain hyvät geenit kun emme ole koskaan päästäneet itseämme repsahtamaan ylipainon puolelle. Miten mun korvaan särähtää aina vähän selittelyltä??

- en minäkään rakasta liikuntaa, vasta nyt 50+ olen mennyt salille. Inhoan hikoilua, hölskymistä jne. Hyötyliikuntaa tulee okt:n pihalla 

- rakastan ruokaa. Mutta se on aina laadukasta, itse tehtyä ja maistuvaa. Syödään joka viikko joku ateria pitkän kaavan mukaan, on alkupalaa ja kakkua tms. Viiniä juomaksi - lasillinen. Ehkä se on ne määrät - kun normiannos riittää ei lihota.

- rakastan myös jäätelöä ja syön joka päivä - yhdessä puikossa on 140-300 kaloria. Jätän jotain muuta pois että saan tuon syötyä. En kieltäydy mistään, vain valikoin

- mässyä syön ehkä kerran kuukaudessa (mäkkärin lasten juustoateria), sipsejä vain uutenavuonna ja vappuna.

- pari kertaa vuodessa syödään niin että korvista pursuaa. Vaaka palautuu ennalleen 3 pvässä.

Bmi alle 25

[/quote]

Onko käynyt mielessä että ihmiset käyttäytyvät eri tavalla kriisitilanteissa? Toiset syö, toiset juo ja kolmannet jättää syömättä kokonaan. Jotkut laihtuu kun menee elämässä huonosti, toiset lihoo. Jos te laihat ette syö tunteisiin, vaan osaatte syödä oikein myös elämän hankalissa paikoissa, niin olkaa onnellisia, mutta jättäkää ne ihmiset rauhaan jotka eivä ole yhtä onnekkaita.

[/quote]

Ihan varmasti syön tunteisiini, enkä missään tilanteessa - edes sairaana menetä ruokahalua! Mutta ero on varmasti siitä mitä, miksi ja miten syö, mulle riittää pala tai rivi suklaata siinä missä toinen vetää levyt ja vielä pussillisen karkkia päälle. Ehkä mä olen vain niin kovapäinen etten "uskalla" repsahtaa koska tiedän että inhoaisin itseäni niin paljon sen jälkeen.

Toki jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan, syödä tai olla syömättä mutta sitä ei pidä käyttää tekosyynä. Ihminen lihoo ihan omasta halustaan (sairaude erikseen) - sitä ruokaa ei kukaan pakota suusta alas!

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:24"]

Minulla on isot ja painavat luut. Lihavuuteni on myös geneettistä, kaikki sukumme naiset ovat isokokoisia. Tukkanikin on pitkä ja paksu, lisää varmasti vaa'an lukemaa. Olen hyvin muodokas, ja lihaksikas. Kilo lihastahan painaa enemmän kuin kilo läskiä! Lastensaannit ovat minut lihottaneet, muuten olisin hoikka. Ai niin! Ja minulla on lääkitys joka lihottaa.

[/quote]

http://static.fjcdn.com/pictures/Big+Boned.+In+case+you+did+not+already+know_079915_3662645.jpg

"Isoluisuudesta" muuten sen verran, että minä todella olen ISOLUINEN. Se ei kyllä selitä sitä rasvakerrosta siinä päällä, mutta se selittää sen, etten todellakaan helposti pääse alle 60-kilon (saati näytä hyvältä siinä painossa). Hartiat ja selkä on todella leveät, siroluisuuden vastakohta siis. Joten totta helvetissä olen raskaampi kuin pieni ja hento nainen, vaikka nämä ylimääräiset tästä karistaisin.

Olen lihonut alkoholin, lähinnä oluen, suurkulutuksella. Painoindeksini on ollut pahimmillaan 27, eli ei kovin valtava, mutta ylipainoa kumminkin. Meni 3-4 isoa kaljaa arki-illasas ja perjantaina ja/tai lauantaina kunnon känni juomalla kalsarikännityyliin 8-14 isoa olutta. Näin yli 10 vuotta. Nyt olen laittanut kaljanjuonnin katkolle että laihtuisin.

Syöminen sen sijaan minulla on varsin ongelmaton asia, en kärsi minkäänlaisista himoista herkkuihin tai halusta syödä suuria määriä. Syön ruoka-aikoina kohtuumääriä vain.