Lue keskustelun säännöt.
Eronneet naiset pitävät exänsä sukunimen, jos nimi hienompi kuin oma
16.07.2020 |
En tajua tuota. Otetaan rusinat pullasta. Tyyliin Päivi Saarinen mielummin Storgårdsina, Juttakin oli kauan Gustafsberg ennenkuin ottivat Rouvisen sijasta Larmin. Rouvinen ei niin hieno?
Kommentit (54)
Minua ärsyttää, kun mieheni ex piti mieheni sukunimen. Hän oli muutenkin kovin roikkuvainen. Itse halusi erota, mutta silti mieheni olisi pitänyt olla talonmies, remonttireiska, hovikuski, lemmikkien ja lasten hoitaja ex-rouvan menojen mukaan. Uusi rakkaus, minä, kun tulin kuvioihin, loppui passaus ja palvelu ja lasten siirtymiseenkin kodista toiseen tuli rotia, jotta pystyimme itsekin suunnittelemaan menoja eikä tarvinnut exän pillin mukaan pomppia. Itkuhan siitä tuli, kun nyxä sotkee toimivan systeemin. Yksinään nimiasia ei haittaisi mitään, mutta minulle se symboloi roikkuexää, naista joka haluaa rusinat pullasta: vapauden bilettää ja harrastaa vapaata seksiä, mutta kuitenkin vallan pitää exäänsä käytettävissä talonmiehenä ja menojensa mahdollistajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta, hiemn yksinkertaisesta miehestä tuo tai se sukunimi, mikä naisella on hänen erotessaan on hänen omansa, joten tehköön sillä sitten. mitä tykkää ja haluaa.... Vaihoehoja ainakin on.
En tajua tätä ajatusta että ruotsinkielinen nimi on jotenkin ”hienompi”? Missä torppariajassa te oikein elätte? Hupaisaa siinäkin valossa, että useat ruotsinkieliset suomalaistivat nimensä fennimanian aikoihin kuten Aleksis Kivi (Stenvall). Itse pidän mieluummin oman nen-nimeni koska siitä pystyn kertomaan mistä olen kotoisin ja historiaa on jäljitetty 1600-luvulle. Jos jättäisin avioeron jälkeen nimekseni Mannerheim, olisi hiukan noloa selittää uteleville ihmisille että nooh, en mä mitään sukua niille oo mutta exä on.
Mikä ihmeen miehen sukunimi? Siinä kohtaa, kun nainen päättää vaihtaa sukunimen mennessään naimisiin, siitä tulee ihan hänen oma sukunimensä, jonka saa pitää tai vaihtaa ihan oman mielensä mukaan.
Järkevää.
Vaihtaisin nen-päätteisen sukunimeni välittömästi aatelisnimeen.
Jotain iloa on miehestä saatava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on exäni sukunimi vaikka erottu on 12 vuotta sitten. Miksi ei olisi, kun kerran laki mahdollistaa sen ettei tarvi taas alkaa nimeä vaihtamaan kun eroaa. Oma sukunimeni oli suorastaan nolo joten ihan vapaaehtoisesti en sitä takaisin ota..
No eihän ne ainoat vaihtoehdot ole. Itse en ole edes eronnut, mutta vaihdoin sukunimeni miehen sukunimestä mummoni tyttönimeen. Helppoa nykyään, kun suvusta sukunimen valitsee.
Erosimme kahden vuoden liiton jälkeen, kun sain selville miehen pettäneen minua pitkään selkäni takana. Ei olisi tullut mieleenkään jäädä ex-puolison sukunimelle. Oma tyttönimeni on täällä palstalla pyörinyt usein "rumimmat sukunimet" listalla, mutta otin sen riemusta kiljuen eron jälkeen takaisin.❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas ymmärrä yhtään miksi eron jälkeen edes pitää miehen sukunimen, oli se sitten Virtanen tai Mannerheim.
Avioliitto on ohi ja eletty, edessä uusi elämänvaihe, miksi siis roikkua vielä ex-sukunimessä? Oman sukunimen takaisin ottaminen merkitsi mulle myös elämää alusta ja puhtaalta pöydältä, ihan hölmöä olisi ollut pitää exän sukunimi muistona epäonnistununeesta avioliitosta.Samaa mieltä! Eksä on eksä syystä enkä ainakaan itse haluaisi kenekään eksän nimeä muistuttamaan itseäni epäonnistuneesta liitosta.
Tuota ongelmaa EI KOSKAAN TULE, ellei vaihda tyttönimeään pois kun menee naimisiin.
Miksi siis ylipäätään on pitänyt se nimi vaihtaa?!
Jos vihaa sitä nimeä.
Laskisin tähän kategoriaan myös yhdysnimet, joista ei raaskita luopua. Sari Suhonen-Söderlund voisi ihan hyvin olla pelkkä Suhonen. Nämä toisiinsa sopimattomat yhdysnimet mietityttää aina muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on exäni sukunimi vaikka erottu on 12 vuotta sitten. Miksi ei olisi, kun kerran laki mahdollistaa sen ettei tarvi taas alkaa nimeä vaihtamaan kun eroaa. Oma sukunimeni oli suorastaan nolo joten ihan vapaaehtoisesti en sitä takaisin ota..
No eihän ne ainoat vaihtoehdot ole. Itse en ole edes eronnut, mutta vaihdoin sukunimeni miehen sukunimestä mummoni tyttönimeen. Helppoa nykyään, kun suvusta sukunimen valitsee.
Minäkin vaihdoin nimeni suvusta löytyvään nimeen, äitini tyttönimeen. Hieman jännitti kun kysyin luvan äidltäni ja hänen puolen läheisimmiltä sukulaisilta. Vaikka lupaa ei tarvita, mielestäni oli kohteliasta kysyä. Kysyin myös isältäni, pahastuisiko hän jos en ottaisi tyttönimeäni. Kaikille sopi, joten tässä sitä elellään mukavan suomalaisen perinteisen sukunimen kanssa :)
15 vuoden naimisissa olon jälkeen pidin edelleen miehen sukunimen, on sama kuin lapsilla. Jos nyt menisin naimisiin nykyisen kumppanin kanssa niin vaihtaisin nimeni, joko hänen kanssaan samaksi tai tyttönimekseni. Siihen asti tai sitten jos en uudelleen mene naimisiin käytän exäni nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni haukkuu exäänsä, mutta sen nimi pitää pitää? Ja miksi äidillä ja lapsilla pitäisi olla sama sukunimi? Olen ollut 20 vuotta naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Lapsilla on mieheni sukunimi ja minulla tyttönimeni. Enkä ole koskaan kärsinyt ratkaisusta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta erosi ja vaimo piti miehen nimen. Miehen uusi nainen oli melkein saman niminen. Oli kuulemma kovat tappelut kun uusi nainen yritti saada miestä kovistelemaan eksäänsä vaihtaa nimeä. Nyt kylillä on sitten sekä Marjo että Marja Virtanen (nimet muutettu) ja kyllä ymmärrän miksi uutta vaimoa ottaa päähän!
Se miehen nyksä voi ottaa käyttöön toisen etunimistään tai vaihtaa sen joksikin toiseksi. Hänellä ei ole mitään oikeutta puuttua miehen eksän nimeen.
Minulla on eksän nimi. Kerkesin kuitenkin olla 10 v sen niminen ja oma perheeni inhoaa minua. En koe että kuulun siihen sukuun. En pahemmin pidä nykyisestäkään mutta helpompaa olla lasten kanssa samanniminen.