Lue keskustelun säännöt.
Eronneet naiset pitävät exänsä sukunimen, jos nimi hienompi kuin oma
16.07.2020 |
En tajua tuota. Otetaan rusinat pullasta. Tyyliin Päivi Saarinen mielummin Storgårdsina, Juttakin oli kauan Gustafsberg ennenkuin ottivat Rouvisen sijasta Larmin. Rouvinen ei niin hieno?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Maria Jungnerkin pitää "hienon" nimen, vaikka on eronnut. Edellinen "hieno" nimi oli exän (en muista mikä), kun isänsä nimi on Elo.
Maria Matthes
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erja Häkkinen o.s. Honkanen. Kumpi on hienompi? ;)
Vierailija kirjoitti:
Erja Häkkinen o.s. Honkanen. Kumpi on hienompi? ;)
Honkanen tietty. Mutta onhan Häkkisen nimessä tiettyä hohtoa joo. Jos on lapsia ja ne on isän nimellä, niin on aika luontevaa, ettei äitikään sitä miehen nimeä ainakaan ihan heti pois vaihda.
Akana kirjoitti:
En ymmärrä kyllä miksi. Tuttavani, naapurini ei voi mennä uuden miehen kanssa naimisiin, kun sillä on tosi tavallinen sukunimi. Nyt on vähän erikoinen. Miehenä lähtisin pois, jos noin sanoo, tekee ja toimii. Jos rakastaa aidosti, niin nimellä ei ole väliä.
Naimisiin mennessä ei ole enää vuosikymmeniin tarvinnut vaihtaa sukunimeään, ei naisenkaan, toisaalta mies voi ottaa vaimonsa tyttönimen (ei tämän aiempaa avionimeä, jos oikein muistan). Jos siis mies ei halua vaimonsa nimeä tai että kumpikin ottaisi yhdessä uuden sukunimen, millä perusteella mies olettaa vaimonsa nimensä vaihtavan?
Aikoinaan, kun Paavo Lipponen meni naimisiin Päivinsä kanssa, morsian päätti pitää ex-miehensä sukunimen. Von Hertzberg vai mikä se nyt oli. Päivin oma tyttönimi oli joku ihan perussuomalainen nen-päätteinen.
Aika härskiä mielestäni, vaikka yleensä en paljon noilla sukunimiasioilla päätäni vaivaa. Kukin tavallaan. Päivi tajusi kuitenkin vuoden päästä vaihtaa nimensä uuden miehen sukunimeen.
Itse pidin tyttönimeni naimisiinmenon yhteydessä, vaikka miehelläni on ”hieno” ruotsalainen sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanna Gulligschen päätti pitää naimanimensä, koska tyttönimi Billugschen oli aika rivo.
Vierailija kirjoitti:
Hanna Gulligschen päätti pitää naimanimensä, koska tyttönimi Billugschen oli aika rivo.
No miksiköhän piti ex-ukkonsa nimen, siksi kun omaa huonon itsetunnon ja haluaa jotain nostetta elämälleen. Yhtä säälittävä kuin tämä Larmin kana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en taas ymmärrä yhtään miksi eron jälkeen edes pitää miehen sukunimen, oli se sitten Virtanen tai Mannerheim.
Avioliitto on ohi ja eletty, edessä uusi elämänvaihe, miksi siis roikkua vielä ex-sukunimessä? Oman sukunimen takaisin ottaminen merkitsi mulle myös elämää alusta ja puhtaalta pöydältä, ihan hölmöä olisi ollut pitää exän sukunimi muistona epäonnistununeesta avioliitosta.
Kävin läpi hirveän show’n töissä kun naimisiin mennessä vaihdoin miehen nimeen, varsinkin ulkomaalaisille yhteistyökumppaneille oli kova työ selittää tätä perinnettä. En jaksaisi millään samaa ruljanssia eron jälkeen, varsinkaan kun pitäisi avautua että miksi taas vaihdan entiseen. Ei kuulu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pitäisin erossa nykyisen sukunimen. Olisi kurjaa, jos olisi eri nimi kuin lapsilla. Inhosin omaa tyttönimeäni, oli vähän samaa sarjaa kuin Sikiö... (pahoittelut esimerkistä kaikille Sikiöille). Nyt sukunimeni on niin tavallinen ja yleinen kuin olla vain voi, tyyliin Mäkinen.
Akana kirjoitti:
En ymmärrä kyllä miksi. Tuttavani, naapurini ei voi mennä uuden miehen kanssa naimisiin, kun sillä on tosi tavallinen sukunimi. Nyt on vähän erikoinen. Miehenä lähtisin pois, jos noin sanoo, tekee ja toimii. Jos rakastaa aidosti, niin nimellä ei ole väliä.
Samaa mieltä muuten, mutta kuka pakottaa vaihtamaan nimeä? Pitäisi sitten oman erikoisuutensa tai pyytäisi miestä vaihtamaan nimensä jos se siitä hiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanna Gulligschen päätti pitää naimanimensä, koska tyttönimi Billugschen oli aika rivo.
Joo tää naikkonen on vuosisadan huijaus! Piti eksän aatelisnimen ja ratsastaa sillä vieläki, muka avokadopastan keksijä vaikka kaikki tietää että se kokkimies sen keksi mutta Hannan naamalla sitä myytiin....
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas ymmärrä yhtään miksi eron jälkeen edes pitää miehen sukunimen, oli se sitten Virtanen tai Mannerheim.
Avioliitto on ohi ja eletty, edessä uusi elämänvaihe, miksi siis roikkua vielä ex-sukunimessä? Oman sukunimen takaisin ottaminen merkitsi mulle myös elämää alusta ja puhtaalta pöydältä, ihan hölmöä olisi ollut pitää exän sukunimi muistona epäonnistununeesta avioliitosta.
Samaa mieltä! Eksä on eksä syystä enkä ainakaan itse haluaisi kenekään eksän nimeä muistuttamaan itseäni epäonnistuneesta liitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas ymmärrä yhtään miksi eron jälkeen edes pitää miehen sukunimen, oli se sitten Virtanen tai Mannerheim.
Avioliitto on ohi ja eletty, edessä uusi elämänvaihe, miksi siis roikkua vielä ex-sukunimessä? Oman sukunimen takaisin ottaminen merkitsi mulle myös elämää alusta ja puhtaalta pöydältä, ihan hölmöä olisi ollut pitää exän sukunimi muistona epäonnistununeesta avioliitosta.Samaa mieltä! Eksä on eksä syystä enkä ainakaan itse haluaisi kenekään eksän nimeä muistuttamaan itseäni epäonnistuneesta liitosta.
Tuota ongelmaa EI KOSKAAN TULE, ellei vaihda tyttönimeään pois kun menee naimisiin.
Miksi siis ylipäätään on pitänyt se nimi vaihtaa?!
Nyt kun mietin lähipiirin eronneita niin noinhan se juurikin menee: ne joilla miehen nimi ollut hienompi - ovat pitäneet sen ja ne joilla tyttönimi on ollut erikoisempi - ovat vaihtaneet takaisin tyttönimeen. Aika pinnallista. Enpä ole aikasemmin asiaa noin ajatellut.
No kyllä minäkin pitäisin miehen nimen jos hän olisi Snellman, tai niin kuin lähikylässä yksi mies vaihtoi Hanssonin Björlingiin kun se sattui olemaan vaimon nimi. On hänkin pitänyt sen vaikka erosta on jo jotain 20 vuotta.
Olisi se hienoa, melkein kuin olisi sukua J. V. Snellmanille tai suurelle tenorille Jussi Björlingille.
Kuinkahan moni niistä narskuttajamammoista jotka päivittäin täällä avautuu exänsä narsismista päätti pitää sen exänsä sukunimen kuin se oli hienompi kuin se oma tyttonimi?
Otin viime vuosituhannella naimisiin mennessäni miehen sukunimen. Mies on nykyään ex, mutta kun olen reilusti yli puolet elämääni elänyt tämän nimisenä, niin kyllä se hankaluuksia teettää käytännön asioissa. Tosin kumpikaan sukunimi ei ole hieno tai harvinainen. Omani on jopa harvinaisempi, mutta sillä yhdistelmällä on huomattavan paljon täysnimikaimoja sattuneesta syystä... Ja nimimerkki ei ole nimi, jota käytän päivittäin.
Nyxä olisi voinut pitää oman nimensä ja olla moderni nainen. Eikö? :D