Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan mieheni lasta!!!
27.05.2013 |
Olen niin kyllästynyt mieheni kohta 5 vuotiaaseen tyttäreen joka lojuu meidän nurkissa ja kaikki vihaa häntä, jopa omat vanhemmat. Miksi mun pitäis sitä sietää kun kukaan mukaan ei niin tee.. Se repii kaikki vaatteet kaapeista, levittää kaikki tavaransa huoneessa pitkin poikin, huutaa, kiljuu, potkii, lyö, on epäkunnioittava kaikkia kohtaan, kiusaa minun lastani ( hänen isän ja minun yhteistä lasta) meille on tulossa jouluna toonnen vauva ja päässäni kiehuu aina kun näen tai kuulen kyseisen kakään äänen!! Hänen äitinsä ilmoitti vaan että se muuttaa teille kun ei jaksa.. Alkoholi ongelmia, silti jaksaa toista lastaan joka nyt reilu vuoden. Mieheni ei jaksa lastaan hoitaa, on kuulemma niin ärsyttävä eikä hänkään halua että tyttö asuisi meidän luona.. Tekee mieli vaan huutaa sille lapsell, että painuis muualle täältä. En koskaan ole kenelläkään nähnyt yhtä vaikeaa ja ärsyttävää lasta!!! Kaikkein eniten ärsyttää, että se per***een kakara opettaa kaikki huonot tavat mun lapselle, siksi en halua, että tulee lähellekkään omaa poikaani!!
Kommentit (94)
Kirjoitukseni on korkeintaan kunnianloukkaus lasta kohtaan, mutta ei omat mielipiteet toisen lapsesta ole rikos, laitan samalla mitalla kunnianloukkauksesta takaisin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko repiä itsestäsi sen verran välittämistä, että hakeutuisitte perheneuvolaan? Joo - miehen lapsi ei ole sinun vastuulla, mutta kun hän tuntuu kovasti kaikkia (myös sinua) rassaavan, olisi siitä hyötyä sinullekin varmasti.
Tsemppiä!
http://www.vauva.fi/keskustelu/3818985/ketju/vihaan_mieheni_lasta/sivu/3
http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/577143/ketju/_miksi_tunnen_pelkkaa_vihaa_mieheni_lasta_kohtaan_
http://www.vauva.info/foorumi/topic/5271-vihaan-lastani/
http://www.vauva.fi/keskustelu/1192346/ketju/ma_vihaan_mun_lasta
http://www.iltalehti.fi/perhe/200609145023169_pr.shtml
http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/768028/ketju/_vihaan_lastani_
ei ole ainoa
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:02"]
Voisitko repiä itsestäsi sen verran välittämistä, että hakeutuisitte perheneuvolaan? Joo - miehen lapsi ei ole sinun vastuulla, mutta kun hän tuntuu kovasti kaikkia (myös sinua) rassaavan, olisi siitä hyötyä sinullekin varmasti.
Tsemppiä!
[/quote]
jos lukee koko keskustelun niin ap. kertonut että saavat apua perheneuvolasta
Paljon kertoo ahtaasta äitiyden mallista maassamme se, miten ei-biologista lasta vihaava nainen saa uhkauksia tuntemattomilta, joista osa uhkaa mennä poliisille saakka. Jaa poliisiko se parantaa ne faktat, että a.) on täysin normaali reaktio olla pitämättä vaikeakäytöksestä lapsesta, joka ei ole omaa verta ja lihaa, b.) lapsen isän välipitämättömyys vaan lisää ap:n ahdistusta? :D Oikeasti, tämä mammakultti on ihan pimeä...huhheijaa.
Sekin on mielestäni aika kaukaa haettu ajatus että ap:n tulisi vaan hymistellä ja "rakastaa lapsi ehjäksi", vaikka tämän oma isäkään ei ole siihen pystynyt. Haastavan lapsen äitinä puhun karkeasti, mutta tiedän että tuollaisesta kuviosta ei tule mitään eikä noilla tunteilla rakenneta mitään pysyvää, anteeksi nyt vain. Minäkään en jaksa omaa lastani kokopäiväisesti ja hän on sentään biologisesti oma...
t. etä-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on nyt tässä selitellyt itseään ja alkuperäistä tekstiään ja siihen enempää kantaa ottamatta on pakko taas todeta (kirjoittelin tuolla jo muutamina kertoja aiemmin), että miten ihmeessä ihmettelet tämän tytön käytöstä? suhde vanhempaan on tärkein ihmissuhde, joka lapsella on, se on aivan ylitse muiden. ja hylätyksi tulemisen tunne on niin voimakkaasti lapsen perusturvallisuutta järkyttävä tunne, että se aiheuttaa monelle elinikäiset traumat, joita sitten aikuisena puidaan terapiassa, kun henkiset voimavarat loppuvat. lapsi ymmärtää, että äiti on poissa ja ehkä senkin, että äidillä on uusi lapsi. noista lähtökohdista lapsi on voimut pysyvästi traumatisoitua vaikka hänen eteensä olisi tehty kaikki. lapsi purkaa sinuun pahaa oloa koska kokee, että olet turvallinen aikuinen. koittakaa jaksaa, tämä lapsi on sen ansainnut.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:22"]
on pakko todeta, että miten ihmeessä ihmettelet tämän tytön käytöstä?
[/quote]
Tämähän se pahalta tuntuukin, että jonkun äitipuolena ja äitinä toimivan ihmisen ymmärrys lapsen psyykeä kohtaan on noin seitinohut. On PÄIVÄNSELVÄÄ, että pieni lapsi on suuressa ristiriidassa äitisuhteessaan joka kerta, kun tapaa biologisen äitinsä ja oman pikkusisarensa, joka asuu äitinsä luona. Siitähän nuo kiukkukohtaukset johtuu. Voitko ap yrittää eläytyä lapsen asemaan? Yleensäkään ei ole järkevää provosoitua lapsen purkauksista, vaan sanoittaa lapsellekin, mitä vaikeiden tunteiden takana on. Esimerkiksi: "Ymmärrän että sinulla on paha olla ja ikävä äitiä, ja siksi kiukuttaa jne." Näin lapsi itsekin oppii tunnistamaan pikkuhiljaa omat tunteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niskuroivaan lapseen tepsii perinteiset keinot; uhkailu, kiristys ja lahjonta. Pitää vain olla järkähtämätön ja systemaattinen. Lapsipuolen äiti/isä on selkeästi mokannut, joten työnsarkaa riittää. Jos vain voimat kestää, lapsen opettamisen voi ottaa haasteena.
mun miehellä on kaksi pientä lasta,jotka ovat meillä välillä. Sekä yhteinen pieni vauva.meillä on sellainen ihmiskäsitys ja etiikka,että maailma ja ihmiset ovat Jumalan luomat. Jokainen on SUUNNATTOMAN,MITTAAMATTOMAN,KORVAAMATTOMAN arvokas ja uniikki.lapselle ei saa sanoa pahasti ei tehdä pahasti. Ei kasvattaa pelon keskellä vaan välittäen,rakastaen,hyväksyen ja turvalliset rajat pitäen. Rakastamme toisiamme niin paljon. Meillä on hyvä olla.Jumala rakastaa ihmistä. Me rakastamme sillä rakkaudella toisiamme ja itseämme,mitä itsekin saamme Jumalalta konkreettisesti kokea pyhänhenkensä kautta.siksi jaksamme. Jos on paha mieli,rukoilemme yhdessä ja suru muuttuu iloksi.minulla on iki ihana mies ja kivoja lapsia. Jos psyyke horjuu eikä jaksa,niin hakekaa apua mielummin kuin puratte sitä lapseen. Onneksi täällä oli monta jotka puuttuivat ap.n juttuihin. Kaikkea hyvää teille kaikille.lapset on pieniä vain hetken....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä käy lapsiparkaa sääliksi kun joutuu teillä asumaan. Millainen tulevaisuus hänellä on kun kaikki aikuiset inhoaa?! Onko juolahtanut mieleen sellainen asia että lapsi saattaa olla hankala siksi että hakee huomiota? Lapsi tarvitsee kipeästi rakkautta ja huolehtivia aikuisia ja hakee huomiota keinolla millä hyvänsä vaikka sitten negatiivistakin. Jos asenne on tuollainen niin älkää hankkiko enempää lapsia, pliis! Toivottavasti joku ottaisi tuon pienen ihmisen siipiensä suojaan ja antaisi rakkautta ja läheisyyttä.
Eihän lapsi ole ap:n vastuulla,isän pitäisi nyt kaivaa jostain selkäranka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Suomessa on kamalia vanhempia ja äiti- ja isäpuolia. Huh huh. Lapsi oireilee ja häntä vaan inhotaan.
Mulla on esikoinen sellainen, jota en jaksa. Samanlainen ääliö kuin ap:n tapauksen lapsi, ei tietenkään aina ja jatkuvasti, mutta 75% ajasta valehtelematta. Ei ole ihan terve, vammautui jotenkin synnytyksessä (on neurologista ja psyykkistäkin ongelmaa). Tuo lapsi on raivostuttava, turhauttava eikä todellakaan verrattavissa kuopukseen, joka on aivan eri kaliiberia vaikka onkin vähän haastava tapaus..! Tiedän siis todellakin, miten vaikeaa voi olla jos lapsi käyttäytyy kuin mulkku (ja aikuiset ympärillä lässyttävät että sitä pitää ymmärtää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan tämä viha on tullut lapsen alkaessa käyttäytyä noin, ennen meillä ei ollut mitään ongelmia nyt ilmapiiri on kuin aikapommi, koskaan ei tiedä milloin räjähtää. Myös vihan tunnetta lisää se, ettei mies ota lapsesta mitään vastuuta ja minä joudun huolehtimaan kaikesta, vaikka tietää etten jaksa kiukuttelua ja epäkunnioitusta. hänen äiti hylkäsi miksi purkaa pahaa oloaan meihin vielä 3 vuoden jälkeen.. En tosiaan tiedä pitäisikö itse vaan häipyä ja jättää mies pärjäämään lapsensa kanssa.
ap
AP, sun käsissäsi on kokonainen ihmisen elämä. Voit suurelta osin vaikuttaa tuon lapsen koko tulevaisuuteen. KOita kaivaa itsestäsi voimia auttaa tuota lasta, vaikka se ei sinun velvollisuutesi olisikaan. Hae ulkopuolista apua. Muutaman vuoden rutistus on varmaan pieni sijoitus jos palkintona on lapsen elämän pelastaminen. Lapsi tarvitsee apua ja sinä myös. Ja minkälainen isä kääntää selkänsä omalle lapselleen? Miten voit olla varma, ettei hän hylkää myös sinua ja teidän lapsianne?
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 17:45"]
Kyllä Suomessa on kamalia vanhempia ja äiti- ja isäpuolia. Huh huh. Lapsi oireilee ja häntä vaan inhotaan.
[/quote]
Ja vanhempia. Kyllä varmaan tämäkin lapsi aistii, ettei ole tervetullut mihinkään. Ja jos äiti on alkoholisti, niin on mahtanut lapsella olla pidempään jo turvaton olo. Mites AP, jos miehesi ei jaksa teidän yhteisiäkään lapsianne? Sinäkö yksin kasvatat? Kyllä se pahin kakara tässä on nyt se miehesi.
no keskity vihaamaan miestäsi lapsi on siihen syytön, aika rankkaa varmaan jos ensin isi "hylkää" kun tulee ero ja sitten äiti hylkää ja sitten vielä isi ja sen uusi nainen vihaavat lasta joka ei osaa hallita tunteitaan eikä sanoa ettäö on paha olla. sinun pitää opetella rakastamaan sitä lastan kuin omaasi jos haluat et teidön "uusioperhe" selviää tosta. ja kannattaa ilmeisesti hakea ainakin perheterapeutin apuja
Jos kukaan ei jaksa, ei halua lasta niin silloin on parempi sijoittaa lapsi. Ainakaan sun kanssa lapsi ei saisi olla ja vanhempien on otettava se kasvatusvastuu, mutta eivät ota.Huostaanotto paras ratkaisu.
Anna lapsi pois, hänen itsensä takia, sinun ja teidän muiden "aikuisten" kanssa hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia kasvaa kunnon ihmiseksi.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 14:40"]
otsikointi nimeni pieleen ja koko kirjoitus oli todella epäasiallinen, en minä haluaisi, että lapsistani puhuttaisiin noin. kerron nyt vähän enemmän.. Tyttö oli 1-vuotias kun muutti meille, lapsen äiti tapasi lasta alussa lastenvalvojan sopimuksen mukaisesti jokatoinen viikko perjantaista-tiistaihin, toinen lapsi hänelle syntyi viimevuonna alkuvuodesta jonka jälkeen on lasta nähnyt vain muutaman kerran kun ei halua. Tästä alkoi tytön suurin muutos käytöksessä. Vietämme paljon aikaa minun vanhemmillani jotka pitää tyttöä "lapsenlapsenaan" ja tyttö kutsuu äitiäni mummiksi, myös tytön äidin äiti tapaa lasta säännöllisesti vaikka hänkään ei hyväksy äidin käytöstä eikä ole tekemisissä hänen kanssaan. isä viettää aika vähän lapsen kanssa aikaa kahdestaan kun on paljon töissä. Sinänsä ei minulla ole mitään lasta vastaan, mutta se että minä olen kaiken kiukun kohde? En minä voi hänen äidikseen muuttua, välillä mietin olisiko parempi, että isä hakisi yksinhuoltajuutta lapsi toivonmukaan unohtaisi äidin ja sopeutuisi meidän perheeseen taas samalla tavalla kuin ennen äidin välinpitämättömyyden alkua. en koskaan näytä lapselle tunteitani vaan teemme kaikki arkiset asiat yhdessä, aina kun lapsi on tavannut äitiään alkaa viikon kiukuttelu ja raivoaminen jonka jälkeen tilanne taaS normalisoituu seuraavaan tapaamiseen saakka. rakastan lasta omalla tavallaan, vaikka välillä niin kiukuttaa Ja olen todella epätoivoinen kun en tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, neuvolasta saimme viimeksi pari vinkkiä jotka helpottaneet hieman.. Meillä joka toinen lauantai perheen yhteinen elokuvapäivä ja sunnuntaisin siivoame koko perhe yhdessä, tälläiset arkiset perheen tekemiset ovat helpottaneet hieman, mutta meillä on vielä paljon tekemistä normaaliin arkeen pääsemisen kanssa, muutta onneksi on perheneuvolan ammattilaiset tukenamme.
ap
[/quote]
Seliseli -uskokoon ken haluaa! Jos OIKEASTI välittäisit tuosta lapsesta, et edes pystyisi kirjoittamaan niin, miten aloitit tämän ketjun! Tuollaiset kommentit eivät synny väsymyksestä, ne eivät kasva rakkaudesta ja välittämisestä, niiden synty selittyy silkalla vihalla. Vihalla, jota tunnet pientä, onnetonta lasta kohtaan. Lasta, joka suree sitä, että hänet hylättiin. Mainitsit tosin, että lapsi tuli teille aivan pienenä - kyllä sen ikäinen lapsi olisi sopeutunut ihan hyvin teidän perheeseenne! Jossain mättää nyt ja todella pahasti.