Lue keskustelun säännöt.
Sanokaapa rehellisesti: loukkaannutteko jo hääpari pyytää lahjaksi rahaa?
26.05.2013 |
Olemme menossa naimisiin ja jo yli 10 vuotta yhdessä asuneena emme todellakaan tarvitse yhtäään kippoa tai kuppia lahjaksi. Toivomme sen sijaan lahjaksi rahaa häämatkan/ rempan toteuttamiseen. Antakaapa tulla rehellinen mielipide, loukkaannutko jos näin toimitaan? Oma äitini on tästä jo etukäteen aivan kauhuissaan, ja yrittää nyt estää tämän toteuttamisen...
Kommentit (191)
En todellakaan pidä pahana. Meilläkin on jo "kaikkea" mitä tarvitaan, ja jos häät pidetään niin rahalahjoja toivotaan. Itse työttömänä, mies töissä ja rahaa tarvittaisiin jo ihan pelkästään niiden häiden järkkäämiseen...koskaan ei olla missään ulkomailla käyty, kylppäriremppaa pitäis tehdä ym ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi niin, jokainen laittaa sen minkä voi ja haluaa. Ei tarvitse miettiä mitään vitun kippoja ja saatanan kuppoja kehtaisi viedä. Saavat sitten tehdä rahalla mitä lystää. Ja maksaahan ne hääjärjestelytkin mukavasti.
Tapa on mielestäni hyvä.
Miksi teidän pitäisi saada lahjaksi kuusi vatkainta, seitsemän leivänpaahdinta, alelaarista otettu kahden euron pilkullinen kulhosetti pikku mukeineen ja muovikauhoineen ja jotain hirveää tingeltangel-kristallijäämää.
Tietenkin voitte pyytää rahaa. Jos joku haluaa tuoda jotain muuta, niin kirpputorit on keksitty.
Minusta todella mautonta. Kuinka joku edes kehtaa. Kannattasiiko jättää hääjuhlat pitämättä ja käyttä
ne rahat matkaan jos sitä rahaa ei ole vaan sitä pitää kerjätä vierailtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ekan sivun perusteella näitä loukkaantuneita ilmeisesti on enemmistö. Itse pidän rahalahjan antamista äärimmäisen fiksuna ja järkevänä tekona. Sisustusmakuja on niin monta, että en edes parhaimmalle ystävällemi osaisi ostaa mitään sellaista kippoa, josta varmasti tietäisin hänen pitävän. Ja ystävyytemme sentään on pian 35 vuotta vanha.
En tiedä muista seuduista, mutta meillä päin on yleisesti hyväksytty tapa antaa rahana sen verran kuin keskiverrosti häätarjoiluihin varataan rahaan per pää, eli n. 15-20. Eli pariskunta voisi antaa 30-40 euroa, ja jos läheisempi ystävä, niin 50e. En ole _koskaan_ kuullut kenenkään arvostelleen rahasummia, jos ei ole antaa sitä 20e, niin kymppikin käy. Rahana se on huomattavasti järkevämpi sijoitus, kuin Halpa-Hallin kympin arvoinen (ruma) pilipalikippo.
Omiin häihimme sai tuoda lahjan, valita lahjalistalta, laittaa lahjatilille tai olla vaikka kokonaan tuomatta yhtään mitään. Pääasia oli saada ystävät ja sukulaiset hyviin kemuihin. Tilille tuli jotain, lahjalistaa käytettiin eniten ja joitain itsevalittuja lahjoja saatiin myös. Ikävä kyllä makuni ei vain osunut yksiin erään sukulaisen kanssa, joka toi varmaan omasta mielestä hienon harmaan neliskanttisen koristeellisen lasilautasen, johon oli joku laattakin käyty hakemassa kultasepänliikkeestä. Tuolla se on pölyttynyt varastossa 15 vuotta. Ikinä ei ole ollut esillä. Ei vain miellytä omaa silmää, ei sitten millään. Sukulaisen omaa tyyliä se kyllä olisi. Tuntuu vähän rahan haaskaukselta.
Älä ap kutsu häihisi tällaisia ihmisiä. Jokainen tavallisella järjenjuoksulla varustettu ihminen ymmärtää , että häihin tuodaan lahja. Häissä yleensä tarjotaan ruoka, kahvi , iltapala ja vielä hyvin usein alkoholijuomia. Jos lahjan arvo on alle 50 per henki ei siitä jää mitään rikastumista hääparille. Millaisen ravintolaillan alle 50 edes viettää. En ole köyhä mutta en niin sivistymätönkään, että kehtaisin mennä häihin ilman lahjaa tai jollakin halpislahjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaannu mun mielestä tämä on jo ihan arkea ollut pitkään. Sellaista kummastelen, että jotkut ilmoittavat etteivät juhli (lähinnä synttäreitä) mutta ilmoittavat tilinumeron, jonne muistamiset voi ohjata. Se on mielestäni mautonta.
Me olimme molemmat asuneet omillamme pitkään ennen häitä, joten kaikki tarpeelliset kapistukset olivat jo tuplana. Riimittelimme kauniin runon häälahjatoiveesta, joka oli riittävän iso ja kunnollinen ruokapöytä tuoleineen. Eli pyysimme pientä rahasummaa ruokaryhmän ostamista varten. Saimme muitakin lahjoja esim. kaitaliinoja, tarjoiluastioita ja viinilaseja. (liittyivät mielestäni kivasti tuohon lahjapyyntöön! Oli hieno idea tuoda jotain siihen liittyvää, vaikka ei rahaa halunnut antaa!) Parhaiten kuitenkin ovat jääneet mieleen rahalahjat, joihin antaja oli runoillut kyseisen summan käyttötarkoituksen. Esim. Pöydänjalkaan, kolmannen tuolin selkänojaan, tuolinjalkojen huopapehmusteisiin, istuintyynyihin... (sukulaiset olivat yhdessä keksineet idean). Kukaan ei antanut isoa rahasummaa ja pöydän hinnasta jäi uupumaan n. puolet, mutta yhtään turhaa lahjaa ei tullut ja olimme todella otettuja vaivannäöstä riimien suhteen. Kaikinpuolin onnistuneet lahjat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus ap:n kysymykseen: En todellakaan loukkaantuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaannu, jos asia esitetään korrektisti eikä suoraan pyytämällä.
Mutta todella junttia se on silti.
En loukkaannu. Minulla on ollut kohtuullisen vaikea elämä ja osaan asettaa jotkut lahjatoiveet oikeaan asemaan. Mutta nykyaikana riittää näitä mielensäpahoittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eli turhaa krääsää nurkkiin ja hyllyille koska niissä on ajatusta ja lahjan antajalle pitää tulla hyvä mieli? Vaikka näistä tavaroista ei olisi mitään hyötyä hääparille. Oon ymmärtänyt että lahjat annetaan niin että niistä on iloa ja hyötyä sille kenelle se lahja annetaan..."
Ihmeellistä, että jopa häälahjat koetaan turhana krääsänä ja oletaan antajan olevan täysin tyylitajuton yksilö, mutta raha kyllä kelpaa, jolla itse ostettaisiin lisää ja lisää tavaraa ja kuvitellaan oman maun ja tyylitajun menevät kaiken ylitse.
Pidän lahjoista ja arvostan suuresti, että joku ystäväni on halunnut antaa sen juuri minulle, koska lahjaan sisältyy aina tunneside antajan ja saajan välillä. Se on rakkauden ja ystävyyden osoitus.
Lahjat sitovat usein sukupolvien ketjuun, sillä usein ne kulkevat suvussa, sukupolvelta toiselle ja niihin liittyy aina tunneside ja jokin tarina. Meillä katetaan juhlapyhinä pöytä esivanhempiemme esim. hääastiastolla ja jopa pienet lapset ovat olleet niistä kiinnostuneita, kun samat astiat ovat olleet mukana vanhoissa valokuvissa ja joskus ne ovat heidän omassa kodissaan tai esim. tämän kesän rippilapsi sai isoisoisoäitinsä korun, jonka hän oli aikoinaan saanut rippilahjaksi omalta äidiltään. Ja voi sitä riemua ja iloa, kun koru oli tuttu vanhoista valokuvista ja kovasti pidetty.
On ikävää, että rahalla on näin suuri voima. Vain raha kelpaa, ei lahjat. Mutta mitä te jätätte lapsillenne ja heidän lapsilleen tästä ajasta ja elämästänne, sillä jokaisesta meistä jää muistot tuleville sukupolville ja se krääsälahjakin voi nousta arvoon arvaamattomaan.
Ihanaa jos nimenomaan pyydetään rahaa, ei tarvitse tuhlata aikaa ja energiaa lahjan miettimiseen :)
Loukkautuisin. Jos pyydetään rahaa, se on taloudellista avustusta, ellei kysymyksessä ole hyväntekeväisyys.
Jos on jo kaikkea, eikä halua lahjoja, niin miksi ihmeessä pyydät heiltä rahaa? Vai onko nyt niin, ettei sitten kaikkea olekkaan, kun vain raha kelpaa.
Jos ei välitetä perinteistä, niin ihan hyvä idea maksattaa omien häiden kutsuvierailla rempat ja seuraavaksi ehkä lapsen ristiäiset ja sitten järjestää 1-vuotis hääpäiväjuhlat, jos vuorossa on auton hankinta. Ja aina voi kutsua kotiin illallisvieraita ja kun on hyvästien aika, voi esittää kassakuitin mitä seuraavan viikon ruuat ovat maksaneet, onhan kutsuvieraille kerrottu jo etukäteen, ettei mitään lahjoja tarvitse tuoda, kun meillä on jo kaikkea, ei vaisinkaan - rahaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Eikö rahakeräyksiin tarvita jo keräyslupa, kun se perustuu saajan pyyntöön? Entä verotus? Kun ne nykyään on niin muotia.
Kyllä niitä häälahoja tuli. Kolmelta aikuiselta lapselta tuli isä-sulholle "vain" 29 euroa maksava ruma löylykiuku!!! Voitteko kuvitella. Hääpari oli huolella valmistellut häitään kauniissa kartanossa ja maksanut huoneet plus ruuat, niin täytyy kyllä ihmetellä moista häälahjaa. Eivät ole lapsukaiset saaneet kodistaan tai äideiltään minkäänlaista sivistynyttä kotikasvatusta. Vuosia ollaan paapottu näitä ja tämä olikin sitten tulos? Tietenkin taustalla sattaa olla viha uutta vaimoa kohtaan, mene ja tiedä? Mutta isälleen olivat lahjan henkilökohtaisesti työntäneet.
En vaan olen helpottunut. Ei tarvi keksimällä keksiä lahjaa. Lahjalistat on myös hyviä.
Jos onöniin köyhä ettei voi ostaa mitään arvokkaampaa tai ei anna rahaakaan, voi jäädä poiskin. Ruokatarjoilu on jo helvetin kallista ja pitopalvelut. Ilmaista ruokaa mässäilevät ovat vastenmielisiä loisia. Jos on kahvit baarissa juhlana, voi lahjakin olla ruusu tms. Lahja tilanteen mukaan! Eikö tosiaan ole enää tilannetajua!? Nuukalilevat halpis tai kierrätyslahjat ovat vain noloja, ei mitään muuta.