Onko sinua pidetty nälässä lapsena?

Ihan järkyttävää... luulisi, että lukee jostain Irlannin 1800-luvun nälkävuosista, eikä hyvinvointivaltiosta 1970-luvulta eteenpäin. Hyvin monella tuntuu olevan ihan sekopäiset vanhemmat, niin myös itselläni. Ei ihme, että terapiat ja mielenterveyspalvelut umpitäynnä. Itsekin käynyt vuosia terapiassa puhumassa lapsuudentraumoista.

Istutettiin esim. kaakaomukin kanssa. En pitänyt kaakaosta, muut sisarukset pitivät, joten minunkin olisi pitänyt siitä pitää. Muutamia ruokailukertoja muistan myös.

Olin tuhti tyttö, mutta se ei johtunut syömisestä. Söin aivan normaalisti, mutta minulla alkoi todennäköisesti kilpirauhasen vajaatoiminta jo tuolloin. Se diagnosoitiin vasta kun olin 35.  Mutsini alkoi rajoittaa ruoka-annoksiani haukkumalla että olen lihava ja miksi otan noin ja noin paljon. Suolaakaan ei olisi saanut käyttää. Kilpparivaivassa tarvitaan jodia, jota on suolassa. Söin joskus salaa suolaa ihan pelkästään.

Aina oltiin stalkkaamassa ruokiani ja annoksiani. Menin töihin. Kun tulin 17-vuotiaana kesälomalle kotiin, luulin pääseväni myös ruokapöytään. Mulla oli huono liksa, olin kouluttamaton. Mutsi kielsi tulemasta pöytään. En muista enää mitä hän piti syynä. Rahaa oli kyllä ruokaan ja muut saivat syödä. Sain sitten lainata polkupyörää ja poljin kylän kaupalle ostamaan jotain näkkileipää ja sulatejuustoa. Mulla oli tarkoitus kai olla viikon verran kotona lomalla, mutta lähdin pois sitten parin päivän päästä, koska ilmapiiri oli erittäin myrkyllinen muutenkin minua kohtaan. Muistan vieläkin sen pettymyksen tunteen, etten saanutkaan olla kesälomalla kotona, siten kuin muut lomailivat. Rahaa matkailuun ei ollut.

Isä kävi kerran kutsumassa pöytään, mutta en uskaltanut mennä mutsin raivon tuntien.

Ruoka oli ilmeisesti mutsille ainoa asia, jolla pystyi kostamaan ja hallitsemaan minua. Jostain syystä olin inhotus ja olen vieläkin.

No ei varsinaisesti pidetty nälässä, mutta tyyliin kuusivuotiaasta eteenpäin ei kotona ollut koskaan lämmintä ruokaa. Jääkaapissa oli kyllä jotain sokeripommijugurtteja ja saarioisten pitsoja, nakkeja ja muuta nollaravintoarvoilla varustettua einestä, joita sitten söin veljen kanssa koko lapsuuden. En muista syöneeni kotona koskaan esim salaattia, hedelmiäkin oli tosi harvoin.

Ala-asteella iltaruokani saattoi olla tyyppiä paahtoleipä, jonka päällä oli jäätelösiivu tms älyvapaata, mitä pellossa kasvava lapsi keittiössä saattoi keksiä. Vanhemmat söivät töissä ja illalla vain leipää tms ja olivat sitä mieltä, että miksi lapsillekaan pitäisi tarjota mitään sen enempää.

Muistan myös sokeri- ja jauhopurkeissa asustavat kuoriaiset, pilaantuneet maitotuotteet ja eltaantuneet voipaketit. Jostain syystä pidin tätä kaikkea ihan normaalina, kunnes pääsin omaan talouteeni ja sain alkaa itse ostaa kaupasta asioita, joita oikeasti haluan syödä. Ihme kyllä olin aina lapsena hyvin hoikka epäterveellisestä ruoasta huolimatta. Olin tosin aina sairaana.

Ruokaa oli aina tarjolla mutta melko usein se oli pahaa. Mun äiti oli ihan surkea kokki, mausteita ei käytetty kuin suolaa ja pippuria, ruoassa oli usein isoja ja aika raakoja sipulinpalasia, kaikki oli mautonta, usein joko kärähtänyttä tai raakaa.... Samat n. 10 ruokalajia viikosta toiseen, ei koskaan mitään uutta. Opin vasta aikuisena oikeasti nauttimaan ruoasta. 

Up

Kyllä on pidetty. Ruoka ja sillä kiristäminen olivat kasvatuskeinoja.

Periaatteessa ei ja Periaatteessa kyllä, äiti annosteli ruokaa lautaselle itse ei saanut annostella,monesti jos äiti kysyi paljonko ja sanoi tietyn määrän niin jos halus enemmän tuli vähemmän ja jos joskus halus vähemmän tuli enemmän, kaikki piti syödä,,äitini oli omalaatuinen ja outo koko lapsuuteni ajan, oli outoja sääntöjä esim kengät piti olla pituudeltaan tietyssä järjestyksessä esim pienimmistä suurimpaan, vaatteet värikoodin mukaan vaaleat ylä hyllylle tummemmat alas, viikattu piti olla tuumalleen oikein muuten tuli raivari, samaten äiti jynssäs ja puunas joka ikinen päivä, ei saanut koskea esim oven kahvoihin paljaalla kädellä yms,kavereita ei saanut kutsua "etteivät sotke ja likaa paikkoja ", mekään ei saatu "sotkea " eli leikkiä piti omassa huoneessa hiljaa ja nätisti eikä viedä leluja pihamaalle etteivät kerää likaa,esim hiekkaa,mutta tms,, Isä lähti kun aloitin alakoulun, ei kestänyt äitiä, riitelivåt usein.

Myöhemmin aikuisiällä tajusin äidin kärsineen jostakin ihme siivous tms fobiasta.