Lue keskustelun säännöt.
mikä miestäni vaivaa?
11.06.2013 |
Ajattelin että jos jollain olisi vastaavia kokemuksia tai osaisi neuvoa.eli mieheni on 36 vuotias.minä 30. Olemme olleet vuosia yhdessä.mieheni käytös on parinvuoden aikana muuttunut jonkin verran.on aika riippuvainen minun huomiosta,tahtoo läheisyyttä itselleen melkeon koko ajan ei siinä mitään mutta itse ei oikein ilman pyytämättä anna.todella läheisyyden kaipuinen,syyllistäminen on melkein jokapäiväistä mikä siis liittyy häneen kuten taidat olla kiinnostunut muista kun ei kelpaa jne.pitäiskö sun vaihtaa miestä kun hän on semmonen ja tämmönen,jos ei asiat suju hänen haluamallaan tavalla,närkästyy,hakee minusta vian.on ruvennut puhumaan lapsilleenkin kamalammin.lapset eivät ole minun.muuten mies on hyvä.rehellinen,uskollinen ja hänelle voi puhua mistä tahansa.yritän parhaani ja huomioin häntä jatkuvasti silityksillä ja hyväilyillä,tuntuu silti ettei riitä.minulle tulee paha mieli ja hän tietää sen.ei myöskään lohduta.hän ei ole ollut aina näin vaativa.kun puhun hänelle näistä asioista tokaisee että eihän tässä mitään kunhan kiusaan...ja että meillähän on kaikki hyvin.onko hänellä menossa joku ikäkriisi?jos asiasta kysyn heittää hän vitsiksi.
Kommentit (6)
On myös alkanut puhumaan negatiivisesti muista,ystävistään työstään jne.rakastaa työtään mutta on aina ollut ongelmana tulla toimeen työmaalla niiden kanssa jotka ovat eri mieltä kuin hän.hänen on saatava sanoa viimeinen sana tai hommat loppuu siihen.kotona tätä yrittää myös mutta laitan vastaan.hän on omasta mielestään aina oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla hieman elämäänsä kyllästynyt, ei näe ympärillään olevia hyviä asioita. Hieman taitaa olla huono itsetunto, koska puhuu negatiivisesti muista. Tai ehkä hänellä on huonot sosiaaliset taidot, koska ei tule toimeen työkavereiden kanssa. Mutta tuo ainainen oman tahdon läpi saaminen ei ole hyvä juttu. Kaikkien täytyy tehdä kompromisseja, taipua välillä toisten tahtoon jne. Ylimielinen. En tiedä muuttuvatko tuollaiset ihmiset. Mieti tarkkaan, haluatko oikeasti jatkaa noin negatiivisen sävyisessä parisuhteessa. Se vie sinultakin voimavaroja, ja masentuneisuus lisääntyy.
On totta että alan olemaan uupunut siihen että joudun jatkuvasti todistelemaan rakkauttani.hän tietää että rakastan.on kuin tuuliviiri,välillä näin ja huomenna noin.tuntuu että keinot loppuvat.hän on saanut minut jotenkin koukkuunsa,osaa olla aivan ihana.itse hän pitää itseään parhaana mahdollisena miehenä ja kehuu kuinka hyvä tuuri minulla on käynyt kun olen hänet saanut.lapsuudessa häntä ei ole hyvänä pidetty,kotona ei keskusteltu,isä kuollut hänen ollessaan lapsi.äiti kasvattanut hänet ja muut sisarukset.
Jaha, taas näitä porvoolaisia. Tässä mukanainen kyselee mukamiehensä mukaongelmista, jotka yllätys yllätys ovatkin kovin tuttuja, mutta - yllätys, yllätys! - eivät suinkaan miehissä vaan naisissa.
Tuollaisiahan me naiset muka olemme: hellydenkipeitä tuuliviirejä, läheisriippuvaisia nössöjä, jotka puhumme miehistämme pahaa miehen kuullen ja muiden ihmisten kuullen. En jaksanut innostua.
En ajatellutkaan sitä tolta kantilta.yleensähän naisen odotetaan olevan tosiaan se tuliviiri jne..meillä sitten varmaan roolit vaihtunu.itse en kyllä puhu pahaa miehestäni kennellekkään laitin viestin siksi jos jollakin olisi vastaavanlaista ja osaisi mahdollisesti neuvoa tai kertoa mistä on kyse.mieheni kun ei osaa vastata kyseiseen asiaan kun hänestä hänen käytöksensä on oikein.
Taitaa olla ikä-kriisi. Hän on huomannut, ettei kroppa ole kuin kakskymppisellä, eikä nuoret naiset enään anna katseita. Pelkää kai menettävänsä sinutkin. Haluaisi ajan ennen lapsiaan, eli nuoruuden takaisin. Kyllä varmasti tuosta rauhoittuu, kun hyväksyy vanhentumisensa.