Mies ei halua parisuhdetta, mitä itse tekisit?

Olen kohta vuoden verran tapaillut ihan mahtavaa tyyppiä. Molemmilla lapsia ja omat menot, joten kovin tiiviisti ei nähdä, mutta ollaan kuitenkin yhdessä ja kumpikaan ei tapaile muita. Mies on kuitenkin selkeästi kiinni "vanhassa" perheessään, eikä halua, että uusi parisuhde sotkee tätä kuviota.

Ei myöskään halua luopua omista menoistaan eikä harrastuksistaan. (en siis tätä ole vaatinutkaan, enkä vaadi, mutta hänen mielestään parisuhteessa oleminen tarkoittaisi sitä.)

Mies kuitenkin pitää minusta ja haluaa kanssani olla, kunhan ei joudu järjestelemään muuta elämäänsä. Näemme ehkä kerran viikossa, ja kun olemme yhdessä, hän keskittyy minuun täysillä ja silloin meillä on tosi kivaa ja hauskaa. Mies ei ole ns. pelurityyppiä.

Lasten kanssakin näemme silloin tällöin, mutta heillä on edelleen selkeästi heidän perheensä, ja heidän perheensä menot, joihin minä en kuulu millään tavalla. Mies ei haikaile exänsä perään, mutta välillä tuntuu, ettei hän halua luopua ydinperheestään. Erossa ovat kuitenkin asuneet jo lähemmäs kolme vuotta.

Missä menee raja, mikä on liikaa. Toki lasten parasta tulee ajatella, mutta eikö jossain vaiheessa pitäisi ottaa irtiotto vanhasta, jos haluaa jotain uutta? Jotenkin tuntuu, ettei tässä enää ole kyse pelkästään lasten parhaasta, vaan se on helppo "tekosyy" sille, ettei tarvitse mennä eteenpäin elämässä.

Jaksaisitko sinä olla ns. jalkavaimona tällaisessa tilanteessa?

Mulla on välillä tosi ristiriitainen olo, välillä vaan nautin siitä mitä on, välillä taas olen kiukkuinen että kaikki muu menee minun edelleni. Voisin hyvin kuvitella, että meidän suhteellamme olisi tulevaisuus, mutta en oikein tiedä kauanko tässä kannattaa odotella milloin mies uskaltaa heittäytyä... Itse hän sanoo haluavansa rakastua, mutta en oikein tiedä miten hän voi koskaan rakastua, jos ei päästä ketään elämäänsä.

Noin, tulipahan avauduttua. Kiitos.