Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua parisuhdetta, mitä itse tekisit?
24.05.2013 |
Olen kohta vuoden verran tapaillut ihan mahtavaa tyyppiä. Molemmilla lapsia ja omat menot, joten kovin tiiviisti ei nähdä, mutta ollaan kuitenkin yhdessä ja kumpikaan ei tapaile muita. Mies on kuitenkin selkeästi kiinni "vanhassa" perheessään, eikä halua, että uusi parisuhde sotkee tätä kuviota.
Ei myöskään halua luopua omista menoistaan eikä harrastuksistaan. (en siis tätä ole vaatinutkaan, enkä vaadi, mutta hänen mielestään parisuhteessa oleminen tarkoittaisi sitä.)
Mies kuitenkin pitää minusta ja haluaa kanssani olla, kunhan ei joudu järjestelemään muuta elämäänsä. Näemme ehkä kerran viikossa, ja kun olemme yhdessä, hän keskittyy minuun täysillä ja silloin meillä on tosi kivaa ja hauskaa. Mies ei ole ns. pelurityyppiä.
Lasten kanssakin näemme silloin tällöin, mutta heillä on edelleen selkeästi heidän perheensä, ja heidän perheensä menot, joihin minä en kuulu millään tavalla. Mies ei haikaile exänsä perään, mutta välillä tuntuu, ettei hän halua luopua ydinperheestään. Erossa ovat kuitenkin asuneet jo lähemmäs kolme vuotta.
Missä menee raja, mikä on liikaa. Toki lasten parasta tulee ajatella, mutta eikö jossain vaiheessa pitäisi ottaa irtiotto vanhasta, jos haluaa jotain uutta? Jotenkin tuntuu, ettei tässä enää ole kyse pelkästään lasten parhaasta, vaan se on helppo "tekosyy" sille, ettei tarvitse mennä eteenpäin elämässä.
Jaksaisitko sinä olla ns. jalkavaimona tällaisessa tilanteessa?
Mulla on välillä tosi ristiriitainen olo, välillä vaan nautin siitä mitä on, välillä taas olen kiukkuinen että kaikki muu menee minun edelleni. Voisin hyvin kuvitella, että meidän suhteellamme olisi tulevaisuus, mutta en oikein tiedä kauanko tässä kannattaa odotella milloin mies uskaltaa heittäytyä... Itse hän sanoo haluavansa rakastua, mutta en oikein tiedä miten hän voi koskaan rakastua, jos ei päästä ketään elämäänsä.
Noin, tulipahan avauduttua. Kiitos.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vaikeaa tuossa on? Ei mun ainakaan tekisi mieli roikkua ihmisessä, joka selvästi ei ole vakavasti kiinnostunut minusta. Tuntisin oloni tosi naurettavaksi tuollaisessa suhteessa. Mahdat rakastaa miestä valtavasti kun viitsit katsella tuollaista käytöstä.
Mies sanoo haluavansa rakastua? Eikö siis ole rakastunut sinuun nyt? Tuollainen suhde on okvain silloin jos se sopii molemmille, muuten enemmän haluava osapuoli kärsii. Ei kuullosta kivalta, jos erosta on jo kolme vuotta niin olisi varmaan miehellekin hyvä "päästä eteenpäin". Onko pettynyt edellisessä suhteessaan, voisiko arkailla siksi?
Pitkäänpä olet jaksanut katsella. Tietysti alussa tuo voi olla hyvinkin toimiva järjestely, jos kumpikin tarvitsee valtavasti omaa aikaa, tilaa ja vapautta ja haluaa asettaa lasten edut kaiken muun edelle, siis jopa niin, että viettää edelleen paljon aikaa sen eksänsä kanssa. Enkä lähde lasten oikeuksia kiistämään, mutta kuten sanoit, tuntuu jo vähän tekosyyltäkin pysytellä tuossa seisahtuneessa tilanteessa. Lienee hämmentävää lapsillekin, kun isä viettää aikaa ydinperheensä kanssa ja kuitenkin tapailee jo uutta naista ja hänen lapset ovat kuvioissa myös. Ei ei ei, en katselisi. Miehelle saa lapset olla ykkösjuttu, mutta kyllä sen aikuisen parisuhteenkin tulisi jossain vaiheessa jo edetä (en puhu yhteenmuutosta edes, mutta jonkunlaisesta henkisestä sitoutumisesta), jos minut haluaisi pitää.
Yritä nähdä asia hetken aikaa miehen näkökulmasta. Hän haluaa lapsilleen hyvää, eikö niin? Hän saattaa kantaa syyllisyyttä että erosi lasten äidistä ja rikkoi lasten kodin. Tästä syystä hän haluaa antaa hyviä kokemuksia lapsille, yhdessä äiti ja isä. Lapset oppivat ettei ero merkitse riitaa ja isän tai äidin hylkäämistä. Olisit onnellinen, että sinulla on noin fiksu miesystävä! Mikä kiire sinulla on? Ja mikä tarve sinulla on olla ykkösenä tässä kuviossa. Varmadti tiedät, ettet koskaan tule olemaan se ykkönen. Vaan lapset ovat ja tulevat aina olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on pettynyt edellisessä suhteessa, ja todella pahasti. Ymmärrän kyllä syitä, miksi on tuollainen, mutta en voi vain ymmärtää ja ymmärtää... Ei olla rakastuneita kumpikaan. Molemmilla oma historiansa ja sitä kautta paljon pelkoja.
Minä olen totaali-yh, joten myös se rajoittaa näkemisiä ja suhteen etenemistä. Kuten sanottu, yritän nauttia siitä mitä on, sillä noin mahtavia tyyppejä tapaa harvoin, ja näin saan edes joskus seuraa, läheisyyttä ja seksiä. :D
ap
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:54"]
Yritä nähdä asia hetken aikaa miehen näkökulmasta. Hän haluaa lapsilleen hyvää, eikö niin? Hän saattaa kantaa syyllisyyttä että erosi lasten äidistä ja rikkoi lasten kodin. Tästä syystä hän haluaa antaa hyviä kokemuksia lapsille, yhdessä äiti ja isä. Lapset oppivat ettei ero merkitse riitaa ja isän tai äidin hylkäämistä. Olisit onnellinen, että sinulla on noin fiksu miesystävä! Mikä kiire sinulla on? Ja mikä tarve sinulla on olla ykkösenä tässä kuviossa. Varmadti tiedät, ettet koskaan tule olemaan se ykkönen. Vaan lapset ovat ja tulevat aina olemaan.
[/quote]
Juuri näin olen ajatellutkin, en mä tässä muuten vuotta olisi roikkunut! En mielestäni sanonut, että minun pitäisi olla ykkönen? Eihän mieskään tule ikinä olemaan mulle ykkönen, kyllä mä sen olen tiedostanut alusta alkaen. Välillä järki sanoo juuri näin, että ei ole kiire mihinkään ja että pitää nauttia siitä mitä on. Välillä tunne kuitenkin sanoo, että tämä on ajanhaaskausta.
Mun perisynti on aina vaan ymmärtää ja ymmärtää, nuorempana tein sen itseni kustannuksella. On hienoa, että ovat väleissä, ja on hienoa että ajattelevat lasten parasta. Se on yksi asioista, joita arvostan miehessä eniten. Mutta jos esim. meidän tapaaminen peruuntuu exän menojen takia, se vähän arveluttaa...
Ps. jännä automaattioletus, että mies rikkoi perheen, oli kyllä toisin päin heidän tapauksessaan. Mutta siinä olet oikeassa, että mies potee syvää syyllisyyttä, ettei pystynytkään antamaan lapsilleen ehjää perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole helppoja nämä uudet suhteet aikuisena... Kai sitä jotenkin odottaa, että pitäisi olla jotain suurta tunteenpaloa ja räiskyviä tunteita, mutta ei se aina mene niin. Kun elettyä elämää on takana, niin asiat ei mene niinkuin ehkä itse olisi ajatellut. Hiljaa hyvää tulee.
Joo... meillä oli samankaltainen tilanne, paitsi että oli ihan kunnolla tunteita mukana. Tai jälkeenpäin ajatellen ilmeisesti vain mulla. Melkein kuusi vuotta se mies kusetti mua, kertoi rakastavansa, kihlasi jne., mutta halusi silti pitää vapautensa. Selityksiä oli yhtä monia kuin päiviä vuodessa, joka päivä tuli joku uusi syy miksei voitu alkaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
Näin jälkeenpäin ajatellen on tietysti helppo sanoa että olisi pitänyt lähteä tuosta suhteesta jo aikoja sitten, mutta rakastuneena sitä ei ajattele järkevästi. Mutta suosittelen kaikille samassa tilanteessa oleville juoksemista toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt kuulostaa siltä että olet kaverille vain vakipano joka ei saa millään tavalla häiritä hänen varsinaista elämäänsä. Sillä sehän se hänen elämänsä lasten kanssa on, ei satunnainen tapailu sinun kanssasi.
Outo näkemys sinulla on, jos sinun mielestäsi olette yhdessä ja kuitenkin näette ehkä kerran viikossa, ja mies ei katso elävänsä tai haluavansa parisuhdetta. Mies on siis jo määritellyt, että tuo ei ole parisuhde. Eikö se riitä jo kertomaan että tuosta ei mitään vakavaa tule?
AP, mitä haluat miehen tekevän? Laita ranskalaisilla vaikka kolme kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä välttämättä ole edes seksiä kun nähdään. Ja tarkennuksena, että miehenkin mielestä olemme suhteessa, mutta emme parisuhteessa. Se on kuulemma eri juttu. Parisuhteella vaikutti olevan enemmänkin negatiivinen kaiku hänelle. Esim. tuo omista menoista ja harrastuksista luopuminen. En mäkään sitä haluaisi eikä minulle parisuhde sitä tarkoita.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:29"]
Tuo nyt kuulostaa siltä että olet kaverille vain vakipano joka ei saa millään tavalla häiritä hänen varsinaista elämäänsä. Sillä sehän se hänen elämänsä lasten kanssa on, ei satunnainen tapailu sinun kanssasi.
Outo näkemys sinulla on, jos sinun mielestäsi olette yhdessä ja kuitenkin näette ehkä kerran viikossa, ja mies ei katso elävänsä tai haluavansa parisuhdetta. Mies on siis jo määritellyt, että tuo ei ole parisuhde. Eikö se riitä jo kertomaan että tuosta ei mitään vakavaa tule?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistava kysymys! :D En osaa vastata. Kiitos tästä.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:29"]
AP, mitä haluat miehen tekevän? Laita ranskalaisilla vaikka kolme kohtaa.
[/quote]
Jos ei halua parisuhdetta niin ei. Luultavasti pitää yllä paria suhdetta. Lapset ovat onnellisia kun vanhemmat ovat. Miten voi mennä läpi ettei lasten takia 3v jälkeen halua sitoutua isukin seksisuhdeko on lapsille parempi... huahhh
Sinä olet miehelle niin helppo hyvä ap. Näette, kun hänelle sopii. Oikeasti, kerro miehelle mitä olet tästä mieltä ja jos hän ei halua muuttaa toimintatapojaan, niin laita hänet pihalle. Olet sen arvoinen!!!!
Itse olen ollut myös kohta vuoden ajan aikalailla samanlaisessa suhteessa. Molemmilla on omat kodit, omat lapset, omat (vuoro)työt, omat harrastukset, omat menot. Tapaamme joskus useammin (joskus voidaan olla viikon aikana viiisikin yötä samassa sängyssä, joskus menee pari viikkoa, ettei nähdä ollenkaan), joskus harvemmin. Meille tämä on hyvä näin. Kumpikaan ei tapaile muita ja molemmat tykkäämme toisistamme. Ja silti kumpikin haluaa vielä pitää jonkinlaisen varauksen siitä, että joku elämän pysäyttävä rakkaus tulee kohta nurkan takaa.
En ole ollenkaan uusperhevastainen, mutta kun olen ollut kaksistaan lapseni kanssa 15 vuotta, tuntuu siltä, että seuraava askel (mahdollinen yhteenmuutto) parisuhteessa tapahtuu vasta sitten parin-muutaman vuoden kuluttua, kun lapseni on omillaan.
Hih, suhteessa mutta ei parisuhteessa... aika shittiä kyllä ap nielee. Tai no joo, suhde kai se satunnainen seksisuhdekin on.
Suhteenne tuntuu monimutkaiselta, koska sinulla on tunteita, jotka sumentavat ajatteluasi. Oikeasti tilanne on yksinkertainen, vaikka haluat nähdä asiat itsesi kannalta edullisesti. Haluat uskoa, että mies tuntee sinua kohtaan samoin, mutta mies ei halua parisuhdetta, on sanonut sen itse, eikä mies tunne tarpeeksi sinua kohtaan. Täysin aiheeton (koska et ole ilmeisesti käyttäytynyt kontrolloivasti) pelko harrastustensa ja menojensa menettämisestä on pelkkä tekosyy, ei mitään muuta. Hän pelkää sitä, että ei olisi vapaa tekemään mitä haluaa naissuhteidensa osalta. Hän voi olla vielä kiinnostunut eksästään, kuviossa voi olla joku toinen kiinnostava nainen tai hän odottaa vielä kohtaavansa kiinnostavan naisen. Mutta sinä et ole se nainen, jonka hän haluaa. Sinä olet hänelle omalla tavallasi tärkeä, mutta et korvaamaton. Olet arjen piristys, jolta hän saa mitä haluaa silloin kun haluaa. Sinä et saa asettaa minkäänlaisia toiveita, ehtoja tai vaatimuksia vaan sinä toimit hänen mukaansa. Koska se on sinun osasi etkä pääse oikeasti osaksi hänen elämäänsä. Heilutat vain häntääsi hänen mielenoikuilleen, vaikka hän kohtelee sinua kuin virtahepoa olohuoneessa.
Alue: Aihe vapaa
Irtiotto vanhasta olisi pitänyt tehdä jo kolme vuotta sitten ja enkä tuollaisesa roikkuisi päivääkään. Sen verran itserakas minä olen, että minun pitää olla se "ykkönen", enkä vain mahtua nippa nappa TOP5.