Lue keskustelun säännöt.
Mitä wanhoja asioita kaipaat tai haluaisit kokea (ajalta ennen kuin synnyit)?
15.07.2020 |
Itse tunnen suurta kaipuuta vanhanaikaiseen maaseudun kyläelämään heinätöineen, vaikka tiedän että elämä oli tuolloin monin tavoin myös kovaa. Jotenkin vain kaipaan sitä yksinkertaisuutta ja ehdottomuutta, omin käsin tehtävää työtä ja sitä että perheenjäsenet olisivat lähellä, eivätkä hajallaan ympäri maailmaa. Mitä vanhoja asioita kohtaan sinä tunnet selittämätöntä kaipuuta tai mitä haluaisit tuoda takaisin? Ei tarvitse olla realistista :)
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaisi kirjoittaa tai lukea.
Tämä on minusta aina mielenkiintoinen ajatusleikki, sillä vaikka muistaisimme lapsuudesta aikoja, jolloin vielä emme osanneet lukea, on silti vaikea saada päähänsä millaista se oikeasti oli. Meidän maailmamme on niin täynnä tekstiä kaikkialla. Uskoisin, että minun laillani moni ajattelee puheensakin ikään kuin tekstinä edessään. Millaistakohan olisi, jos kirjaimet eivät merkitsisi mitään?
Silloin ehkä huomioi enemmän muuta ympäristöä. Pienet lapset, jotka eivät vielä osa a lukea, ovat aika hoksaavaisia, yllättävänkin paljon. Kun oppii lukemaan, alkaa etsiä kirjaimia, kirjoituksia, käyttöohjeita sen sijaan että tutkisi ympäristöä entiseen tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli siinä jotain tunnelmaa, kun kerran-pari kuussa lauantaisin lähdettiin äidin kanssa bussilla (n. tunti suuntaansa) Helsinkiin ja käytiin Graniittitalon Anttilassa kahvilassa. Minä sain aina berliininmunkin ja lasillisen kokista. :) Äiti tapasi usein samalla kummitätini, juoruilivat tuntikausia siinä samalla kun kierrettiin Kamppia. Iltapäivästä bussilla kotiin.
Nykyään tuollainen keskustaan lähteminen on jotenkin niin...arkipäiväistä...eikä siinä ole enää mitään hohtoa. Ympäristö on likainen ja rähjäinen, spurguja täynnä. Kahvilassa itsepalvelu, et varmasti saa pyytämättä jäitä lasiisi (jos edes saat lasin limullesi, pahvimukihan se usein on nykyään) eikä kukaan tuo pöytääsi yhtään mitään. Bussikuski ei joko puhu mitään tai on törkeä suustaan. Jne.
Olisi kiva käydä 60-luvun (ajalla ennen kuin synnyin) Helsingissä. 70-lukukin kelpaisi. Haluaisin nähdä sen ajan, kun kaupunki oli vielä siisti, eikä täynnä halpiskauppoja. Kaisaniemestä muistan lapsuudestani Pukevan tavaratalon. Itseä ei enää huvita lähteä huvikseen Hesan keskustaan, kun se on rähjäytynyt niin surullisen paljon.
80-luku täälläkin.
N29, koko elämä laman keskellä
Haluaisin elää 1950-luvun Suomen olympialaisten aikaa, jännittää radion ääressä miten Suomi pärjää.
Lankapuhelinta. Soittelua ystäville ja läheisille kun oli kerrottavaa. Surullista nykypäivänä on että avioerot, kuolemat ja asiat joihin ennen halutessaan saatiin tukea puhumalla ilmoitetaan someen, ja kaikki kertomisen henkilökohtaisuus on kadonnut. Ei ole ihmissuhteet enää syvällisiä. Tämä oma kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä aikoja, kun lähdettiin koko perhe iltakävelylle. Joskus mentiin Aleksille näyteikkunaostoksille. Isäkin oli mukana.
Sunnuntaisin päästiin Winterin lelukaupan ikkunaa katsomaan ja kerran Rautatieasemalle, missä veturin pienoismalli puhisi kymmenen sekunttia, kun siihen laittoi kolikon.
Kaikkien pitäisi kokea 30-luvun Saksa ja oppia, mihin populismi johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajalta ennen kuin synnyin: Helsingin ja Suomen silloin, kun täällä oli olympialaiset.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien pitäisi kokea 30-luvun Saksa ja oppia, mihin populismi johtaa.
Jotkut uskovat, että osa on kokenut sen edellisessä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan kaikkea konkreettista elämää esim 1920-luvulta paitsi, jos joutuisin elämään köyhänä. Se olisi kamalaa.
Mutta siis kaipaan sitä, että kaikki on selkeästi kirjoissa ja kansissa eikä jossain netissä itsepalveluna.
Ainoa hyvä juttu nykyajassa on sosiaali- ja terveyspalvelut.
Mun 18-v haluaisi kokea 80-luvun ja diskot.
Hän puhuu tästä usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voisin hyvin palata 80-luvulle, kun olin 13-23 v. Diskot, kasarimuoti, kasarimusiikki.
Tulevaisuudenusko, usko koulutuksen ja työnteon voimaan. Euroopassa käytiin opiskelijana interraililla, kesätöitä haettiin soittamalla ja käymällä. Oli kaikenlaista melko yksinkertaista työtä josta voi aloittaa.
Olihan siinä ydinsodan varjo ja kylmä sota, muurit ja viisumit. Silti nuoriso oli sama kaikkialla, kun vaan pääsi käymään.
Olen sen elänyt ja silti menisin takaisin. En menisi 60-luvulle jossa oli häpeä aviottomista lapsista, enkä 90-luvulle jota varjostaa enimmäkseen hirveä lama. Mutta 80-luku olisi mahtava.
Haluaisin kokea monien bändien keikat, esim. Doors, Janis Joplin ym. ja ylipäätään muunkin siihen aikaan kuuluvan "hippi-ajan".
Olisi myös hauska saada elää tasanko-intiaanien elämää (ennen eurooppalaisia), kokea se yhteys luontoon ja nähdä valtavat biisonilaumat ym. hehän elivät luonnon kanssa niin, ettei heistä jäänyt mitään jälkeen (muilla kansoissa jäänyt pyramideja, linnoja ym.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vossikka-ajelu tekis terää.
Niinpä tai hevosreellä joulukirkkoon ajelu.
Hyi, kuka vit tu haluaa KIRKKOON? Yök!
Nähdä leffateatterissa Pekka ja Pätkä Neekereinä.
Elämä ennen tätä nykyajan nettideittailua. Kun oli hurjaa jo pitää toista kädestä ja oli vielä herrasmiehiä seassa jotka ei vaatinu heti seksiä vaan odotti ja riiusteli. Ai että.