Mitä wanhoja asioita kaipaat tai haluaisit kokea (ajalta ennen kuin synnyit)?
Itse tunnen suurta kaipuuta vanhanaikaiseen maaseudun kyläelämään heinätöineen, vaikka tiedän että elämä oli tuolloin monin tavoin myös kovaa. Jotenkin vain kaipaan sitä yksinkertaisuutta ja ehdottomuutta, omin käsin tehtävää työtä ja sitä että perheenjäsenet olisivat lähellä, eivätkä hajallaan ympäri maailmaa. Mitä vanhoja asioita kohtaan sinä tunnet selittämätöntä kaipuuta tai mitä haluaisit tuoda takaisin? Ei tarvitse olla realistista :)
Kommentit (58)
Oi, lavatanssiaikaa - ehdottomasti. Naiset oli naisia ja miehet miehiä.
Kaipaan aikaa ennen koronaa, kun ei tarvinnut pelätä jotain ventovieraiden aivastuksia kauppareissulla.
Jotkut vanhat sivilisaatiot, joista on vain lukenut ja nähnyt kuviteltuja kuvia. Vaikka etruskit ja miltä jääkausi oikeasti näytti. Mammutit!
Vierailija kirjoitti:
Vossikka-ajelu tekis terää.
Niinpä tai hevosreellä joulukirkkoon ajelu.
juuri ap:n kuvailema kyläelämä. Koti maatilalla, se, että sinulla on paikka ja sinulle osoitetut sopivat työt sitä mukaa kun ikää tulee. Tehdään yhdessä hommia että pärjätään. Elämä ja tehtävät työt kulkee vuodenaikojen syklissä.
Joskus haaveilen että saisin elää kauan ennen teollista aikakautta. Olisi hiljaista ja pimeää. Metsät jatkuisivat silmänkantamattomiin ja joet olisivat pullollaan lohia. En osaisi kirjoittaa tai lukea. Olisi mielenkiintoista tietää, olisinko silloin onnellisempi ja stressittömämpi kuin nyt.
Joku luonnosta ja vaihtokaupoista elävä yhteisö jokunen tuhat vuotta taaksepäin.
Olisin tahtonut olla saksalainen kotirouva 1950-60 luvulla. Sellainen, joka aurinkoisessa keittiössään valmistaa herkkuja lapsilleen, säilöö syksyllä nektariinihilloa, on iloinen ja kannustava.
Joissain kaupungeissa, esim Wienissä, tulee voimakas tunne, että olisipa hienoa kokea kaupungin vanha loisto. Upeissa puvuissa purjehtia pitkin palatseja ja juhlia. Oi aikoja!
Jos eläisin vaikka 1920-luvulla niin minulla olisi luultavasti lapsia,vaimo ja olisin tyytyväinen elämään sekä osaisin käyttää maalaisjärkeä.
Nyt olen lapseton,yksin ja hiukan hölmö.
M29
Haluaisin olla 1940-50-luvulla metsätöissä, siis joutua tekemään tosityötä leipänsä eteen.
Minun tuurilla olisin se alin navettapiika ja kantaisin sontaa pärekopalla 40 asteen pakkasessa risassa hameessa, paljaat reidet vilkkuen kuukautisveren virratessa pitkin sääriä, paitsi tietysti kun alin tallirenki haluaisi lämmitää minua poloista ja seuraavana syksynä synnyttäisin paskakouruun mitään ymmärtämättömänä äpärälapsen ja olisin kaiken lisäksi kirkonkirouksessa ja loppujenkin halveksima.
Fazerin suklaanappeja kaipaan.
Yksi ensimmäisistä muistoistani on, että istun ostoskärryissä kun olen äitini kanssa pienessä lähikaupassa. Keskellä maitotuote ym. käytävää on asetelma, jossa on suklaanappirasioita (ehkä peltisiä?). Muistan jo tuolloin, parin vuoden ikäisenä, rakastaneeni niiden makua ja tälläkin reissulla halusin kovasti rasian itselleni.
Tiedän että nuo napit ovat yksi suomalaisten rakkaimmista makumuistoista, sitä suuremmalla syyllä en voi ymmärtää miksei niitä ole voinut tuoda takaisin. :(
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla 1940-50-luvulla metsätöissä, siis joutua tekemään tosityötä leipänsä eteen.
Juuri tuosta kaadoin käsisahalla männyn mökin nurkalta, tervetuloa karsimaan, yhtä prkltä oli vaikka puulla ei ollut kuin ranteen vahvuus mitaa. Ja ihan uusi saha.
Että viestintä tapahtuisi kirjeitse. Ei olisi puhelimia eikä varsinkaan somea. Siitä joskus haaveilen. Tuohon aikaan palaaminen tuntuisi melkeinpä mahdottomuudelta, vaikka eihän siitä ole kuin muutamia vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Fazerin suklaanappeja kaipaan.
Yksi ensimmäisistä muistoistani on, että istun ostoskärryissä kun olen äitini kanssa pienessä lähikaupassa. Keskellä maitotuote ym. käytävää on asetelma, jossa on suklaanappirasioita (ehkä peltisiä?). Muistan jo tuolloin, parin vuoden ikäisenä, rakastaneeni niiden makua ja tälläkin reissulla halusin kovasti rasian itselleni.
Tiedän että nuo napit ovat yksi suomalaisten rakkaimmista makumuistoista, sitä suuremmalla syyllä en voi ymmärtää miksei niitä ole voinut tuoda takaisin. :(
Oi, ne olivat ihania, pahvirasian muistan, äiti koristi niillä aina täytekakun, olen myös välillä niitä kaivannut.
Aurinkokuninkaan hovissa aatelisena ja palveltavana. (Tiedän kyllä ajan sairaudet, epäpuhtaudet, julmuuden, mutta ne ei liity mielikuvaani)