Mitä wanhoja asioita kaipaat tai haluaisit kokea (ajalta ennen kuin synnyit)?
Itse tunnen suurta kaipuuta vanhanaikaiseen maaseudun kyläelämään heinätöineen, vaikka tiedän että elämä oli tuolloin monin tavoin myös kovaa. Jotenkin vain kaipaan sitä yksinkertaisuutta ja ehdottomuutta, omin käsin tehtävää työtä ja sitä että perheenjäsenet olisivat lähellä, eivätkä hajallaan ympäri maailmaa. Mitä vanhoja asioita kohtaan sinä tunnet selittämätöntä kaipuuta tai mitä haluaisit tuoda takaisin? Ei tarvitse olla realistista :)
Kommentit (58)
Olisin ollut mielelläni japanilainen kotirouva 80-luvulla: suurin osa tarpeellisesta teknologiasta olisi jo keksitty, joten olot olisivat ihan perusmukavat, mutta nousukausi olisi päällä ja mieheni nauttisi hyvää palkkaa vakityöpaikassa. Kotirouvia toki arvostetaan Japanissa vieläkin, mutta heidän asemansa hiipuu pikkuhiljaa. 80-luvulla rouvat pukeutuivat merkkivaatteisiin (siis oikeasti, tyyliin Chanel) ja nauttivat yhteiskunnan arvostusta. Arki yhden tai kahden lapsen kanssa olisi mukavaa puuhastelua viihtyisässä kodissa, maistuvia aterioita kokkaillen ja sillä aikaa shoppaillen kun lapset olisivat koulussa/hoidossa.
1890-luku olisi ollut jännää kokea kasvuvuosinaan.
(Tietenkin olisin muuttanut jo heti seuraavan vuosisadan alussa Amerikkaan, kuten isoisäni sisko teki. )
Kaipaan sellaista syrjäkylien elämää , että oli omalla kylällä kauppa , posti , koulu ja ehkä kirkkokin. Kirkonkylään lähdettäisiin vaan tosi harvoin. Nyt on autioita kyliä ja se surettaa minua.
Haluaisin kokea 80-luvun vaurauden. Mistään ei tarvinnut murehtia.
Ite syntynyt -90 😔
Minäkin kaipaan aikaa ennen somea. Tarvitsen varmaan parempia ystäviä, mutta vihaan sitä miten joka illanvietto koostuu kuvien ottamisesta. Siinä välissä päivitetään Instastooria. Yrität vain pitää hauskaa, mutta jonkun on aina pakko olla se oman elämänsä influensseri.
Hoikkuutta, naisellista pukeutumista, halpoja kampaajia ja herrasmiehiä. Oikeaa musiikkia tämän puheen papatuksen ja ei-rimmavien lauluntöksäytyksien sijaan. Olisinpa elänyt nuoruuttani 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sellaista syrjäkylien elämää , että oli omalla kylällä kauppa , posti , koulu ja ehkä kirkkokin. Kirkonkylään lähdettäisiin vaan tosi harvoin. Nyt on autioita kyliä ja se surettaa minua.
Kyläkoulu oli kyllä mun pelastus. Olin vilkas, mutta fiksu lapsi.
Oli siinä jotain tunnelmaa, kun kerran-pari kuussa lauantaisin lähdettiin äidin kanssa bussilla (n. tunti suuntaansa) Helsinkiin ja käytiin Graniittitalon Anttilassa kahvilassa. Minä sain aina berliininmunkin ja lasillisen kokista. :) Äiti tapasi usein samalla kummitätini, juoruilivat tuntikausia siinä samalla kun kierrettiin Kamppia. Iltapäivästä bussilla kotiin.
Nykyään tuollainen keskustaan lähteminen on jotenkin niin...arkipäiväistä...eikä siinä ole enää mitään hohtoa. Ympäristö on likainen ja rähjäinen, spurguja täynnä. Kahvilassa itsepalvelu, et varmasti saa pyytämättä jäitä lasiisi (jos edes saat lasin limullesi, pahvimukihan se usein on nykyään) eikä kukaan tuo pöytääsi yhtään mitään. Bussikuski ei joko puhu mitään tai on törkeä suustaan. Jne.
Haluaisin kokea tiettyjen bändien livekeikat, kun nuo yhtyeet olivat parhaimmillaan. Esim. Guns N' Roses alkuperäisellä kokoonpanolla 80-luvulla.
Kaipaan aikaa, jolloin ei suurin osa kansasta ei tehnyt vuorotöitä eikä joutunut kyttäämään puhelinta työajan ulkopuolellakin, josko pomolla olisi asiaa tai työpaikalla ollut jokin katastrofi.
Puolestani lankapuhelin olisi saanut riittää, ei olisi tarvinnut yhtään pidemmälle kehittää niitä.
t. vuorotyöläisen vaimo
Asuminen oli ennen halvempaa, asui sitten syrjäkylillä tai keskustassa. Omat vanhempani, joista vain isä oli töissä (äiti kotirouvana) eikä hänkään mikään rahamies, ostivat erittäin arvostetulta asuinalueelta ison tontin ongelmitta. Isäni sisko taas asui Annankadulla, myyjättären palkalla.
..ja itse kökötän 70-luvun kolhoosissa lähiössä kehyskunnassa, koska palkalla ei oikein muuta saa. FML
- Lavatanssit, naiselliset vaatteet ja naisellinen tyyli yleensäkin, joka on vaihtunut tylsiin ja tummiin vaatteisiin, rikkinäisiin farkkuihin sekä vaatteiden huonoon laatuun.
- Naisten ja miesten aitous. Tekokynnet, irtoripset, silarit ym. olisivat saaneet jäädä keksimättä.
- Silmäpeli, kirjeenvaihto, romanssi ja rakkaus nuoren miehen kanssa, avioliiton arvostaminen ja kunnioittaminen. Ottaisin anytime Tinderin ym. somerakkauden tilalle.
- Suvun merkityksellisyys (siinä mielessä, että oma suku on tärkeä itselleen, ei niinkään että oma suku olisi muita parempi). Aina se oma napa ei ole se tärkein.
- Kädentaitojen ja kansanperinteiden ylläpito
- Maalaisjärkeä ja luonnonläisyyttä
- Kurinpitoa lastenkasvatuksessa (mitään fyysistä ja väkivaltaista en salli). Vanhemman tehtävä ei ole olla lapsen kaveri.
Siinäpä muutama. Synnyin ainakin 40 vuotta liian myöhään.
N -95
Kävin eräs päivä Kelassa, ja siellä oli virkailija, jolla oli polvista revityt farkut. Olen vasta kolmekymppinen, mutta pahastuin kuin vanha akka. :D Mielestäni tuollaisessa työssä ei vaan voi pukeutua noin!
Vierailija kirjoitti:
En osaisi kirjoittaa tai lukea.
Tämä on minusta aina mielenkiintoinen ajatusleikki, sillä vaikka muistaisimme lapsuudesta aikoja, jolloin vielä emme osanneet lukea, on silti vaikea saada päähänsä millaista se oikeasti oli. Meidän maailmamme on niin täynnä tekstiä kaikkialla. Uskoisin, että minun laillani moni ajattelee puheensakin ikään kuin tekstinä edessään. Millaistakohan olisi, jos kirjaimet eivät merkitsisi mitään?
Gladiaattoritaisteluja olisi kiva päästä seuraamaan
Vierailija kirjoitti:
OKahvilassa itsepalvelu, et varmasti saa pyytämättä jäitä lasiisi
Mielenkiintoinen toive. Jäitä usein lisätään sen takia, ettei tarvitse myydä niin paljon sitä varsinaista limsaa.
Myrskyluodon Maijan elämä olisi ollut sellainen, jonka olisin tahtonut kokea. Se luonto ! Ja ei mitään tavarapaljoutta.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kokea 80-luvun vaurauden. Mistään ei tarvinnut murehtia.
Ite syntynyt -90 😔
Voi pientä, mutta oli silloin ällöttäviä juppeja, jotka pilasivat kaiken mauttomalla nousukasmaisuudellaan, tyyliin nykyaikana Stubb, Katainen ja muut kammot.
Just mietin yks päivä, että palaisipa Korkeasaari entiseen loistoona. Se oli ihan eri juttu 70-luvulla mun lapsuudessa.