Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset käyttäytyy kuin sekopäiset? Auttakaa ymmärtämään.
24.05.2013 |
Olen vetämässä ohjattua luontopolkua alakouluikäisille luokkaretkeläisille. Olen järkyttynyt siitä, miten joka luokassa on 2-3 oppilasta (yleensä poikia), jotka käyttäytyvät aivan kuin he, anteeksi nyt vain, olisivat jollain tavalla mielenvikaisia. Olisi helpompi suhtautua näihin häiriköihin, jos ymmärtäisi, miksi he tekevät kuten tekevät.
Ensinnäkin he pitävät jatkuvaa ääntä. Ei edes mitään järkevää puhetta tms. vaan sellaista mielipuolista älämölöä. Seisovat paikoillaan tai juoksevat ja joko kiljahtelevat tai sitten vaan pitävät sellaista kumeaa mölötystä. Vaikka olisi jotain järkevää tekemistä.
Nämä tapaukset yleensä kiusaavat koko ajan muita. Heittävät käpyjä, oksia, soraa, mitä tahansa muiden päälle. Jos menet ja kiellät, alkaa nurkuminen: "en mä mitään tehny" ja jos opettaja komentaa heitä ja sitten kääntää huomionsa muualle, nämä tapaukset virnistelevät ja ilmeilevät open selän takana.
Muutenkin nämä tyypit vääntelevät lähes koko ajan kasvojaan ihme irvistyksiin.
He löytävät aina sen vaarallisen kiven tms. johon kiivetä. Muutenkin ovat koko ajan kiipeämässä joka paikkaan, paikallaan ei voi seistä edes 5 minuuttia. Ja jos kiellät, niin ei mene kuin hetki, niin kiipeävät taas. Meillä on esim. polun varrella kaiteet näkövammaisia varten. Lukuisista kielloista huolimatta niihin saattaa kiivetä montakin oppilasta yhtä aikaa ja pari kaidetta onkin jo mennyt korjauskuntoon.
Jos sanon, että pysykää ryhmässä, nämä tyypit yrittävät muiden takaa liueta jonnekin puun taakse piiloon ja karkuun. Samalla vilkuilevat minua naamalla sellainen ärsyttävä virne, että sano nyt jotain.
Ja esim. eilen yksi tyyppi veti 15 minuutiksi kaiken huomion itseensä keksimällä, että hänen kännykkä katosi. Kaikki etsi sitä kiivaasti - kunnes opettaja käski hänen tyhjentää taskunsa ja siellähän se kännykkä oli hupparin taskussa. Poika väitti lukuisia kiertoja tarkastaneensa taskut.
MIKÄ näitä lapsia vaivaa? Ymmärrän tuon ihan pienten lasten kohdalla, mutta miten voi olla, että 12-vuotiaatkin käyttäytyvät noin? Opettajat huokailee, että aina näiden kanssa on tällaista... (ei siis voi olla vain minusta kiinni). Suurin osa oppilaista kokee luontopolkuohjelmamme kuitenkin kiinnostavaksi ja on tosi innostuneita.
Ymmärrän, että kaikki ei voi olla kaikesta kiinnostuneita. Mutta kyllä esim. 12-vuotias on jo ollut niin pitkään koulussa ja päiväkodissakin ehkä jo, että pitäisi olla tuttua se, miten ryhmässä käyttäydytään eikä luulisi ohjeiden seuraamisenkaan olevan tuon ikäiselle enää mahdotonta.
Voiko oikeasti joka luokassa olla 2-3 oppilasta, joilla on jonkin asteinen mielenvika? Vai onko ne vaan huonosti kasvatettu? Mitä teen niiden kanssa?
Kommentit (58)
Niin, vaikeapa niitä lapsia on ymmärtää, jos ei sellaisia itsellä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenteista kyllä huomaa, kenellä nämä huonotapaisimmat pershedelmät on!
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:08"]
Niin, vaikeapa niitä lapsia on ymmärtää, jos ei sellaisia itsellä ole.
[/quote]
Ei ole. Olen lapseton ja ymmärrän lapsia paremmin kuin moni vanhempi. Se johtuu siitä, että minulla työni vuoksi paitsi tietoa, myös kokemusta useammista lapsista kuin useimmilla vanhemmilla.
Arat lapset = kilttejä ja hyvinkasvatettuja.
Vilkkaat lapset = ilkeitä ja huonosti kasvatettuja.
Näinhän se menee.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:08"]
Niin, vaikeapa niitä lapsia on ymmärtää, jos ei sellaisia itsellä ole.
[/quote]
Ei ole. Olen lapseton ja ymmärrän lapsia paremmin kuin moni vanhempi. Se johtuu siitä, että minulla työni vuoksi paitsi tietoa, myös kokemusta useammista lapsista kuin useimmilla vanhemmilla.
[/quote]
hahahaha, no joopa joo. Tuo oli tyypillinen lapsettoman ihmisen harhaluulo. Keep it...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:08"]
Niin, vaikeapa niitä lapsia on ymmärtää, jos ei sellaisia itsellä ole.
[/quote]
Ei ole. Olen lapseton ja ymmärrän lapsia paremmin kuin moni vanhempi. Se johtuu siitä, että minulla työni vuoksi paitsi tietoa, myös kokemusta useammista lapsista kuin useimmilla vanhemmilla.
[/quote]
Joo, hyvin olet varmaan kirjasi lukenut jne. mutta sitä lasta et voi TUNTEA samalla tavalla kuin äiti tai isä voi.
Vilkkaat lapset ≠ lapset, jotka juoksevat, kirkuvat, häiritsevät ryhmän toimintaa, tuhoavat ympäristöä ja pitävät itseään kaiken keskipisteenä
Itse olin vilkas lapsi, jonka oli vaikea pysyä paikallaan, mutta osasin silti olla kunnolla ja noudattaa ohjeita, kun aikuiset niitä antoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:49"]
Joo, hyvin olet varmaan kirjasi lukenut jne. mutta sitä lasta et voi TUNTEA samalla tavalla kuin äiti tai isä voi.
[/quote]
Kuka tuntemisesta on mitään puhunut? Ei tarvita mitään syvää emotionaalista yhteyttä ymmärtääkseen, miksi lapset toimivat niin kuin toimivat. Itse asiassa kerran toisensa jälkeen on saanut huomata, miten vaikeaa perheiden on itse nähdä lapsensa toiminnan syitä. Paitsi että heiltä puuttuu tietoa, heidän on myös ymmärrettävästi vaikea nähdä lähelle. Lasten elämää hankaloittavat myös vanhemmat, joiden on mahdotonta nähdä omassa toiminnassaan puutteita tai hyväksyä, että ulkopuolisella voisi olla heidän tilanteessaan hyödyllistä ymmärrystä.
Oma 6-vuotiaana on tämmöinen "sekopää". Ei ole ihan terve, sanotaanko nyt näin. Viimeksi tänä aamuna pohdin, millaista elämä olisi NORMAALIN lapsen kanssa, kun taistelin käsienpesusta lapseni kanssa (kuten teen joka ikinen päivä)...
Minä: Pesepäs ne kädet uudestaan, KUNNOLLA.
Lapsi: Mähän pe-SINNN (*karjuu lopputavun*)!!!!!
Minä: Katsoin vierestä etkä pessyt sormiasi ollenkaan, joten nyt tehdään se uusiksi.
Minä: *menen lapsen luo, otan nätisti käsistä kiinni ja ohjaan ne vesihanan alle*
Poika: *rimpuilee, polkee jalkaa, kiskoo itseään täysillä pois* ÄLÄÄÄÄ!!!!!
Minä: Noin, ja nyt otetaan saippuaa...
Poika: Ä-LÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ (paino taas ärsyttävästi vikalla tavulla, karjuen)!!!! LOPETA!!! EN TAHDO, TYH-MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ (taas..)!!!!
Minä: Kädet pestään kunnolla jotta emme TAAS saa vatsatautia ja pysymme terveinä.
Poika: *ärisee, murisee, rähisee*
Tätä se on, joka saatanan päivä...aamusta iltaan. Joskus on vaikeaa pysyä aikuisen roolissa, kun tekee mieli karjua päin naamaa että eikö jumalauta nämä asiat vieläkään mene sinne päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:52"]
Kun terve lapsi ei osaa, suostu tai viitsi noudattaa sääntöjä, kyse on LÄHES AINA vanhempien laiskuudesta, väinpitämättömyydestä, kiireestä tai hälläväliä-asenteesta kasvatuksessa. Koulussa alkaa olla jo myöhäistä.
[/quote]
Sinulla ei varmaan ole tällaista lasta? Kuten olen sanonut, niin meillä on kyllä kasvatettu, opetettu, näytetty mallia, opastettu ja palkittu ja rangaistu. Enkä minä aseta lasta jalustalle, vaan ihan kaikkein eniten minua ottaa päähän se, ettei tämä osaa/pysty/halua noudattaa sääntöjä. Ymmärrätkö tämän? Mutta kun en pysty menemään lapsen pään sisään, ja laittaa häntä käyttäytymään kuten haluan. Enkä voi mennä hänen perässään joka luontoretkelle.
Lapsen luovuudesta ym. kerroin vain siksi, että saisin annettua jonkinlaisen kokonaiskuvan. Eli kyseessä ei ole pelkästään hankala ja vaativa lapsi, vaan toisilla osa-alueilla varsin "onnistunut".
Meillä on myös kolme muuta lasta, jotka ovat ns. eri maata. Mikähän heidän kohdallaan on kasvatuksessa onnistunut paremmin?
Ihan hakematta tulee mieleen Vaahteramäen Eemeli, jota olen lohdutuksekseni joskus lueskellut itsekseni ja lapsille. Vaikka Eemeli onkin fiktiivinen hahmo, niin hänessä on niin tuttuja piirteitä. Että voi ajatella niin erilaisia asioita ja eri kulmista, ja kuinka etenkin isän mielestä kyseessä oli aina tahallaan tehty metku.
Summa summarum. Ihmiset (aikuiset ja lapset) ovat niiiin erilaisia, kasvatettuja tai ei.
[/quote]
Ymmärrän tätä kirjoittajaa oikein hyvin. Oma 10-v. poikani noudattanee koulussa melko hyvin sääntöjä, mutta olen niin miljoona kertaa ajatellut juuri samoin, että kun ei sinne toisen päähän pääse, ei voi tietää, mitä siellä tapahtuu. Ennen lapsia oikeasti ajattelin, että kun rakkaudella ja sitkeästi jankutan ohjeita, niin - tadaa - lapsi käyttäytyy juuri siten. Kuopuksella on jonkinlaista miellyttämisenhalua selvästi enemmän kuin tällä esikoisella, mutta en voi sanoa, miten oleellisesti olisin voinut kasvattaa esikoisen paremmin. Olin ennen kamalan ahdistunut siitä, etten saa esikoista toimimaan kuten haluan, mutta helpotti, kun tajusin, ettei kukaan voi tehdä enempää kuin parhaansa. Joidenkin lasten kohdalla se riittää ja kasvattajaa voi pitää Hyvänä Kasvattajana (minä ja kuopus?), joidenkin lasten kohdalla se tulee toki tarpeeseen sekin, muttei riitä oikein tosi hyvään käytökseen. Se ahdistus syö vain lisää niitä omia voimavaroja, joten aloin tietoisesti ajatella, että kun olen kaiken parhaani tehnyt, se oli minun osuuteni tässä asiassa. Tietysti jos lapsen käytös sitten oikeasti on tosi kamalaa, pitää ajatella jo ammattiavun hakemista, muttei me siinä pisteessä kuitenkaan olla. Itselleni oli hassua kyllä vain sellainen shokki, etten minä määrääkään täysin, miten lapseni toimii.
Mielestäni tuo heitto lapsen luovuudesta oli ihan paikallaan, koska usein juuri ajatellaan, että jos näkee pojan älämölöilemässä jossain, niin sen koko elämä on sitä samaa ölinää, eikä se osaa oikein mitään. Usein sen älämölön vastapainona on jollain elämänalueella luovuutta/fiksuutta, ei tietysti aina, muttei se sitä mahdollisuutta mitenkään poista. Jos muistelen omia kouluaikojani, pojat olivat niitä mölisijöitä, jotka jäivät jälki-istuntoon. Mutta esim. hiljainen kiusaaminen oli tyttöjen kesken ihan tavallista, ei ollut pohjimmiltaan hyvästä käytöksestä monilla tietoakaan. Ja mitä nuorena tehtiin? Kikatettiin ja ajateltiin ihan muuta kuin koulua, mutta koska pojat tekivät tämän vain kovaäänisemmin, he jäivät siitä kiinni.
Ymmärrän kyllä ap:ta, ei monilla auta nämä neuvot energian purkamisesta ensi alkuun ym. hyvän kuuloinen yhtään, motivaationa on vain kiusata muita. MUTTA kaikki mölisijät eivät mölise kiusatakseen.
40: Olisin varmaan samaa mieltä kuin sinä, eli että apinakäytös on psyykkistä oireilua, jos minulla ei olisi apinamaisesti käyttäytyvää poikaa. Sinun mielestäsi se johtuu siitä että vanhemmilla ei ole ollut kasvatuksessa suhteellisuudentajua, he eivät ole uskaltaneet antaa rehellistä palautetta lapselleen koska ovat pelänneet tämän menevän rikki, tai että vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä. Mikään näistä ei pidä paikkansa meidän kohdallamme. SIksi en voi olla samaa mieltä tuon teoriasi kanssa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:52"]
Mua ärsyttää, kun riehujalasten vanhemmat aina puolustelevat että "me ihmiset ollaan erilaisia" ja "niistä tulee isona luovia" my ass.
Kyse onkin säännöistä - millä tavoin yhteisissä oppitilanteissa käyttäydytään. Kun terve lapsi ei osaa, suostu tai viitsi noudattaa sääntöjä, kyse on LÄHES AINA vanhempien laiskuudesta, väinpitämättömyydestä, kiireestä tai hälläväliä-asenteesta kasvatuksessa. Koulussa alkaa olla jo myöhäistä.
Ei huonosti käyttäytyviä lapsia voi myöskään poissulkea yhteisöstä, silloinhan niistä vasta huono-osaisia tulee. Tähänhän vanhemmat luottavat - ei meidän lapsen tarvitse olla samanlainen ja yhtä hyväkäytöksinen kuin muut, koska se saa kuitenkin kaiken huomion minkä tarvitsee ja haluaa.
Tämä on vain yksi esimerkki lukuisten joukosta siitä, että ihmiset enemmän ja enemmän ajattelevat omaa nenäänsä, eivät sitä, että koko yhteisöllä olisi yhtä hyvä olla.
[/quote]
Hmmm...
Meidän lapsi käyttäytyy "huonosti" vaan koulussa, kaikkialla muualla mallikelpoisesti.
Vapaa-aikana, harrastuksissa, you name it.
Mikäs meidän kasvatuksessa on mennyt pieleen?
Vai onko vika sun mielestäsi koululaitoksessa vai missä?
No ensinnäkin, joukossa tyhmyys tiivistyy, todellakin. Toisekseen, ko. lapset eivät ole ohjauksessasi varmaankaan ihan omasta tahdosta. Joillakin, useilla aikuisillakin, on luontainen tapa hieman protestoida vastaavaa tilannetta, joka muuten saattaa johtua ihan tilanteen uutuuden tuomasta stressistä. Kolmanneksi, näet heidät niin lyhyen ajan yhden kerran, että näet vain kärsistyneen tilanteen. Jos tilanne toistuisi samojen lasten kanssa useamman kerran, väitän, että näkisit heissä muitakin piirteitä. Joku voisi sanoa, että tällä on tekemistä temperamentin kanssa. Toiset lapset ja aikuisetkin ovat sopeutuvaisempia kuin toiset ja käyttäytyvät kuvaamissasi tilanteissa ns. toivotunlaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele häiriköintiä mölinällä, vinkumalla jne kun näiden lasten seuraamat ohjelmatkin ovat usein tuota tasoa- Räiskis, bäng, viuviu, poks, aaaargh, sekavasti sekunnin välein vaihtuvaa kuvaa, melkein jokainen tv:stä/dvd:ltä/konsoleista tuleva ohjelma. Ihan tosi. Juonellisuus on nykyään aika vähäistä, varsinkin siinä iässä kun ei osaa vielä lukea tarpeeksi hyvin että ehtisi päästä juonesta kärryille.
Olen miettinyt heijastaako tällainen älinä, mölinä -ilmiö tätä. Koska minun aikanani, 80-luvulla siis, pojat kyllä häiritsivät ala-asteen tunteja monesti, mutta ei se tuollaista vähämielisen oloista häröilyä ollut vaan jotain läpänheittoa yleisemmin.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:53"]
Meidän lapsi käyttäytyy "huonosti" vaan koulussa, kaikkialla muualla mallikelpoisesti.
Vapaa-aikana, harrastuksissa, you name it.
Mikäs meidän kasvatuksessa on mennyt pieleen?
[/quote]
Se, että sallitte lapsenne käyttäytyä huonosti koulussa. Jokaisen lapsen on tärkeä oppia, miten työskennellään muiden kanssa tavoitteellisesti, kannetaan vastuuta omasta tekemisestä ja ollaan muita häiritsemättä. Aivan oleellisia työssä ja yhteiskunnassa toimimisen käytäntöjä. Tuo lainausmerkkien käyttö on viesti omasta vähättelevästä suhtautumisestasi asiaan. Häiriökäyttäytyminen ei todellakaan haittaa vain lastasi vaan koko ryhmän oppimista. Vaikka et piittaisi lapsestasi, yritä ymmärtää edes muita vanhempia, jotka haluavat hoitaa kasvatustehtävänsä hyvin. Turha vetäytyä minkään "koululaitoksen" taakse tässä asiassa. Suurimmalta osalta normaali koulukäytös onnistuu aivan hyvin, eikä se pitäisi olla teillekään mahdoton projekti, jos on valmis näkemään vähän vaivaa.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 17:26"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:53"]
Meidän lapsi käyttäytyy "huonosti" vaan koulussa, kaikkialla muualla mallikelpoisesti.
Vapaa-aikana, harrastuksissa, you name it.
Mikäs meidän kasvatuksessa on mennyt pieleen?
[/quote]
Se, että sallitte lapsenne käyttäytyä huonosti koulussa. Jokaisen lapsen on tärkeä oppia, miten työskennellään muiden kanssa tavoitteellisesti, kannetaan vastuuta omasta tekemisestä ja ollaan muita häiritsemättä. Aivan oleellisia työssä ja yhteiskunnassa toimimisen käytäntöjä. Tuo lainausmerkkien käyttö on viesti omasta vähättelevästä suhtautumisestasi asiaan. Häiriökäyttäytyminen ei todellakaan haittaa vain lastasi vaan koko ryhmän oppimista. Vaikka et piittaisi lapsestasi, yritä ymmärtää edes muita vanhempia, jotka haluavat hoitaa kasvatustehtävänsä hyvin. Turha vetäytyä minkään "koululaitoksen" taakse tässä asiassa. Suurimmalta osalta normaali koulukäytös onnistuu aivan hyvin, eikä se pitäisi olla teillekään mahdoton projekti, jos on valmis näkemään vähän vaivaa.
[/quote]
En ole tuo, jolle vastasit, mutta aika vaikea on vanhemman olla koulussa lapsen vieressä ohjaamassa. Toki on mahdollista, että kotona suhtaudutaan kouluun vähättelevästi, ja näin ei saisi olla, mutta on myös se mahdollisuus, että opettajalla ei ole auktoriteettiasemaa, ja lapset kokeilevat rajojaan oikein urakalla. Tosin lainausmerkit kohdassa "huonosti" voi viitata myös siihen, että kuten meidänkin pojallamme oli tokaluokalla opettajan mielestä sos. taidoissa kamalasti hiomista, siis oikein eritteli niitä osa-alueita, kun taas kolmannen luokan open mielestä poika on ihan tavallinen ja pärjää muiden kanssa hyvin, ei mitään huomautettavaa. Eli on tulkitsijasta kiinni, mikä on huonosti ja mikä hyvin menemistä.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:37"]
40: Olisin varmaan samaa mieltä kuin sinä, eli että apinakäytös on psyykkistä oireilua, jos minulla ei olisi apinamaisesti käyttäytyvää poikaa. Sinun mielestäsi se johtuu siitä että vanhemmilla ei ole ollut kasvatuksessa suhteellisuudentajua, he eivät ole uskaltaneet antaa rehellistä palautetta lapselleen koska ovat pelänneet tämän menevän rikki, tai että vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä. Mikään näistä ei pidä paikkansa meidän kohdallamme. SIksi en voi olla samaa mieltä tuon teoriasi kanssa,
[/quote]
Ajatukseni ei ollut ihan näin suoraviivainen. On selvää, että kyse on kehitysvaiheesta, sillä aikuiset ihmiset käyttäytyvät hyvin harvoin vastaavalla tavalla (toki jotkut, mutta ei joka kymmes poika, kuten alaluokilla). Tuskin sinunkaan lapsesi enää parikymppisenä synnyttää tahallaan myötähäpeää käytöksellään.
Epämääräinen ölinä ja muiden pakonomainen häiritseminen ovat joko oire tai psyykkinen häiriö - tällaisten lasten taustalla on hyvin usein perheolosuhteissa jotain häikkää. Ei toki läheskään aina, mutta rikkaan sosiaalisen elämän ja itsenäistä toimintaa korostavien tasapainoisten perheiden keskuudessa epämääräinen apinakäytös on silmin nähden harvinaisempaa kuin löysemmän meiningin mukaan elävissa perheissä.
Omassa tuttavapiirissäni käytösongelmia on sekä niillä lapsilla, joita on holhottu liikaa että niillä, joiden vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä jälkikasvustaan. Sitten on vielä erikseen diagnosoidut häiriöt, joita voi olla kenellä hyvänsä.
Selkeä juttu on kuitenkin se, että partion tai jalkapallon tai muun ohjatun sosiaalisen harrastuksen omaavissa perheissä on harvemmin häiriökäytöksisiä lapsia. Olennaista on nähdäkseni paitsi se, että lapselle annetaan vastuullista itsenäistä toimintaa myös se, että vanhemmat osallistuvat siihen aktiivisesti. Ja vastaavasti ongelmana on usein se, että häiriökäyttäytyvä lapsi jää aika pian yksin, jos hän ei löydä mistään sosiaalisesta kehikosta itselleen paikkaa.
Vietin oman lapsuuteni huumelähiössä, ja nämä kurittomat pikkupojat ovat juuri se porukka, joka joutui ongelmiin myöhemmässä elämässä. Aika paljon olen miettinyt perästäpäin, että hyvällä nuorisotoiminnalla oltaisiin voitu pelastaa ihmishenkiä. Näihin juttuin osataan onneksi puuttua nykyään paremmin.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:05"]
Vaihda ammattia. Kovin negatiivisesti koet lapset. En nimittäi allekirjoita tota. Porukasta lähtee aina ääntä, mutta jotenkin tuntuu että liioittelet asiaa.
[/quote]
Noh, nyt neljän viikon kokemuksella en liioittele. Tulepas itse sinne metsään katsomaan. Enkä aio ammattiakaan vaihtaa, yleensä vedän esim. kalastuskierroksia yritysjohtajille. Nekin osaa pistää ranttaliksi, mutta ei ne ihan noin hulluja ole kuin nuo kakarat. Ja kyllä,. olen alkanut tämän kokemuksen myötä kokea lapset ERITTÄIN negatiivisesti - ja ihan siksi, miten ne lapset itse käyttäytyvät.
[/quote]
Eli kun kahdestakymmenestä lapsesta 2 käyttäytyy aina huonosti, niin sä vihaat kaikkia lapsia? Kuulostaa ihan mielettömän loogiselta...