Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset käyttäytyy kuin sekopäiset? Auttakaa ymmärtämään.
24.05.2013 |
Olen vetämässä ohjattua luontopolkua alakouluikäisille luokkaretkeläisille. Olen järkyttynyt siitä, miten joka luokassa on 2-3 oppilasta (yleensä poikia), jotka käyttäytyvät aivan kuin he, anteeksi nyt vain, olisivat jollain tavalla mielenvikaisia. Olisi helpompi suhtautua näihin häiriköihin, jos ymmärtäisi, miksi he tekevät kuten tekevät.
Ensinnäkin he pitävät jatkuvaa ääntä. Ei edes mitään järkevää puhetta tms. vaan sellaista mielipuolista älämölöä. Seisovat paikoillaan tai juoksevat ja joko kiljahtelevat tai sitten vaan pitävät sellaista kumeaa mölötystä. Vaikka olisi jotain järkevää tekemistä.
Nämä tapaukset yleensä kiusaavat koko ajan muita. Heittävät käpyjä, oksia, soraa, mitä tahansa muiden päälle. Jos menet ja kiellät, alkaa nurkuminen: "en mä mitään tehny" ja jos opettaja komentaa heitä ja sitten kääntää huomionsa muualle, nämä tapaukset virnistelevät ja ilmeilevät open selän takana.
Muutenkin nämä tyypit vääntelevät lähes koko ajan kasvojaan ihme irvistyksiin.
He löytävät aina sen vaarallisen kiven tms. johon kiivetä. Muutenkin ovat koko ajan kiipeämässä joka paikkaan, paikallaan ei voi seistä edes 5 minuuttia. Ja jos kiellät, niin ei mene kuin hetki, niin kiipeävät taas. Meillä on esim. polun varrella kaiteet näkövammaisia varten. Lukuisista kielloista huolimatta niihin saattaa kiivetä montakin oppilasta yhtä aikaa ja pari kaidetta onkin jo mennyt korjauskuntoon.
Jos sanon, että pysykää ryhmässä, nämä tyypit yrittävät muiden takaa liueta jonnekin puun taakse piiloon ja karkuun. Samalla vilkuilevat minua naamalla sellainen ärsyttävä virne, että sano nyt jotain.
Ja esim. eilen yksi tyyppi veti 15 minuutiksi kaiken huomion itseensä keksimällä, että hänen kännykkä katosi. Kaikki etsi sitä kiivaasti - kunnes opettaja käski hänen tyhjentää taskunsa ja siellähän se kännykkä oli hupparin taskussa. Poika väitti lukuisia kiertoja tarkastaneensa taskut.
MIKÄ näitä lapsia vaivaa? Ymmärrän tuon ihan pienten lasten kohdalla, mutta miten voi olla, että 12-vuotiaatkin käyttäytyvät noin? Opettajat huokailee, että aina näiden kanssa on tällaista... (ei siis voi olla vain minusta kiinni). Suurin osa oppilaista kokee luontopolkuohjelmamme kuitenkin kiinnostavaksi ja on tosi innostuneita.
Ymmärrän, että kaikki ei voi olla kaikesta kiinnostuneita. Mutta kyllä esim. 12-vuotias on jo ollut niin pitkään koulussa ja päiväkodissakin ehkä jo, että pitäisi olla tuttua se, miten ryhmässä käyttäydytään eikä luulisi ohjeiden seuraamisenkaan olevan tuon ikäiselle enää mahdotonta.
Voiko oikeasti joka luokassa olla 2-3 oppilasta, joilla on jonkin asteinen mielenvika? Vai onko ne vaan huonosti kasvatettu? Mitä teen niiden kanssa?
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:32"]
Älä välitä ap,
tänne tulee sun ammattitaitoasi kritisoimaan ne älämölöjen jos mahdollista vieläkin älämölömmät vanehmmat, eiväthän heidän lapset käyttäydy huonosti.
[/quote]
Ei. Huono käytös ja olematon kasvatus on vaan merkki lapsen ylivertaisesta neroudesta ja luovuudesta. Ja minä olen niin tyhmä, etten vaan sitä tajua. Hoksasin jo, mistä näiden lasten ongelmat johtuu: heidän vanhemmistaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää, kun riehujalasten vanhemmat aina puolustelevat että "me ihmiset ollaan erilaisia" ja "niistä tulee isona luovia" my ass.
Kyse onkin säännöistä - millä tavoin yhteisissä oppitilanteissa käyttäydytään. Kun terve lapsi ei osaa, suostu tai viitsi noudattaa sääntöjä, kyse on LÄHES AINA vanhempien laiskuudesta, väinpitämättömyydestä, kiireestä tai hälläväliä-asenteesta kasvatuksessa. Koulussa alkaa olla jo myöhäistä.
Ei huonosti käyttäytyviä lapsia voi myöskään poissulkea yhteisöstä, silloinhan niistä vasta huono-osaisia tulee. Tähänhän vanhemmat luottavat - ei meidän lapsen tarvitse olla samanlainen ja yhtä hyväkäytöksinen kuin muut, koska se saa kuitenkin kaiken huomion minkä tarvitsee ja haluaa.
Tämä on vain yksi esimerkki lukuisten joukosta siitä, että ihmiset enemmän ja enemmän ajattelevat omaa nenäänsä, eivät sitä, että koko yhteisöllä olisi yhtä hyvä olla.
Hurraa integraatio! Hurraa vanhempien oikeus valita lapsensa koulu ja luokka ja estää erityisryhmään siirrot!
Minulla on 9-vuotias (kolmasluokkalainen) poika joka saattaisi käyttäytyä kuvaamallasi tavalla. Saattaisi tarkoittaa sitä että koska en ole itse näkemässä, en voi varmaksi sanoa.
Poika on kotona / vanhemman kanssa melko rauhallinen yleensä, ihan normaali poika. Yhden luokallaan olevan pojan kanssa he kuitenkin muuttuvat yhdessä juuri sellaisiksi apinoiksi, joita kuvaat. Mölinää, äännähtelyjä, naaman vääntämistä jne. Vahingossakaan ei kuunnella aikuista. Eloisa poika muuttuu toisen samankaltaisen seurassa tai ryhmässä kahta pahemmaksi.
Kasvatuksen puutteesta ei ole kyse ainakaan meillä, tuskin sillä naapurin pojallakaan. Ainakin meillä oltu aina todella tiukkoja, jopa liian tiukkoja joidenkin mielestä. Yhden vilkkaan pojan tiedän jonka kotikasvatus on todella lepsu ja salliva, muuten kuitenkin malliperhe ulkoisesti, ylempiä toimihenkilöitä.
Minulla ei ole aavistustakaan miksi käytös muuttuu jengissä tuollaiseksi mölinäksi ja älyttömäksi häröilyksi. Se ärsyttää minua ihan yhtä paljon kuin sinuakin. Mielenkiinnolla kuulisin muiden näkemyksiä.
Otsikon kysymykseen vastaukseni on, että en tiedä mikä niitä vaivaa, voi kun tietäisin! Nimittäin oma poikani käyttäytyy juuri noin, ja se ON aivan hemmetin rasittavaa! Tämän lapsen kanssa on käyty erityislastentarhanopettajat, perheneuvolat, psykologit, plus että häntä on kasvatettu aivan erityisesti panostaen ja vaivaa nähden -silti lopputulos on se, että hän käyttäytyy noin ja hänen 3 sisarustaan normaalisti. Omalla lapsellani ei ole mitään diagnoosia, em. asiantuntijat ovat todenneet, että hän on käytökseltään normaalin rajoissa (mitä itse usein vahvasti epäilen!), ehkä hiukan jonkinlaista aistiyliherkkyyttä on (isossa äänekkäässä ryhmässä käytös menee "yli" ja tuo riehuminen lähtee käyntiin).
Osalla varmastikin on kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:52"]
Kun terve lapsi ei osaa, suostu tai viitsi noudattaa sääntöjä, kyse on LÄHES AINA vanhempien laiskuudesta, väinpitämättömyydestä, kiireestä tai hälläväliä-asenteesta kasvatuksessa. Koulussa alkaa olla jo myöhäistä.
[/quote]
Sinulla ei varmaan ole tällaista lasta? Kuten olen sanonut, niin meillä on kyllä kasvatettu, opetettu, näytetty mallia, opastettu ja palkittu ja rangaistu. Enkä minä aseta lasta jalustalle, vaan ihan kaikkein eniten minua ottaa päähän se, ettei tämä osaa/pysty/halua noudattaa sääntöjä. Ymmärrätkö tämän? Mutta kun en pysty menemään lapsen pään sisään, ja laittaa häntä käyttäytymään kuten haluan. Enkä voi mennä hänen perässään joka luontoretkelle.
Lapsen luovuudesta ym. kerroin vain siksi, että saisin annettua jonkinlaisen kokonaiskuvan. Eli kyseessä ei ole pelkästään hankala ja vaativa lapsi, vaan toisilla osa-alueilla varsin "onnistunut".
Meillä on myös kolme muuta lasta, jotka ovat ns. eri maata. Mikähän heidän kohdallaan on kasvatuksessa onnistunut paremmin?
Ihan hakematta tulee mieleen Vaahteramäen Eemeli, jota olen lohdutuksekseni joskus lueskellut itsekseni ja lapsille. Vaikka Eemeli onkin fiktiivinen hahmo, niin hänessä on niin tuttuja piirteitä. Että voi ajatella niin erilaisia asioita ja eri kulmista, ja kuinka etenkin isän mielestä kyseessä oli aina tahallaan tehty metku.
Summa summarum. Ihmiset (aikuiset ja lapset) ovat niiiin erilaisia, kasvatettuja tai ei.
26 jatkaa vielä:
meillä ei myöskään ole minkäänlaisia pelikonsoleita kotona. Ei myöskään tietokonetta pojan käytössä. Televisiota ei katsota juuri koskaan. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:52"]
Kun terve lapsi ei osaa, suostu tai viitsi noudattaa sääntöjä, kyse on LÄHES AINA vanhempien laiskuudesta, väinpitämättömyydestä, kiireestä tai hälläväliä-asenteesta kasvatuksessa. Koulussa alkaa olla jo myöhäistä.
[/quote]
Huomauttaisin, että Eemeli ei noissa kirjoissa ole suoranaisesti paha tai ilkeä. EI hän käy kenenkään kimppuun satuttaakseen muita. Eikä mölise järjettömästi tms. Eemeli on tavallinen, vilkas lapsi. Ei mielestäni mikään häiriökäyttäytyjä, kuten tässä nyt on kuvattu.
Sinulla ei varmaan ole tällaista lasta? Kuten olen sanonut, niin meillä on kyllä kasvatettu, opetettu, näytetty mallia, opastettu ja palkittu ja rangaistu. Enkä minä aseta lasta jalustalle, vaan ihan kaikkein eniten minua ottaa päähän se, ettei tämä osaa/pysty/halua noudattaa sääntöjä. Ymmärrätkö tämän? Mutta kun en pysty menemään lapsen pään sisään, ja laittaa häntä käyttäytymään kuten haluan. Enkä voi mennä hänen perässään joka luontoretkelle.
Lapsen luovuudesta ym. kerroin vain siksi, että saisin annettua jonkinlaisen kokonaiskuvan. Eli kyseessä ei ole pelkästään hankala ja vaativa lapsi, vaan toisilla osa-alueilla varsin "onnistunut".
Meillä on myös kolme muuta lasta, jotka ovat ns. eri maata. Mikähän heidän kohdallaan on kasvatuksessa onnistunut paremmin?
Ihan hakematta tulee mieleen Vaahteramäen Eemeli, jota olen lohdutuksekseni joskus lueskellut itsekseni ja lapsille. Vaikka Eemeli onkin fiktiivinen hahmo, niin hänessä on niin tuttuja piirteitä. Että voi ajatella niin erilaisia asioita ja eri kulmista, ja kuinka etenkin isän mielestä kyseessä oli aina tahallaan tehty metku.
Summa summarum. Ihmiset (aikuiset ja lapset) ovat niiiin erilaisia, kasvatettuja tai ei.
[/quote]
Kaikki eivät ole olleet tarhassa, vaan av-mamman helmoissa kotona. Se selittää jo aika paljon. Rajoja on vaikea rakentaa enää koulun penkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:58"]
Minulla on 9-vuotias (kolmasluokkalainen) poika joka saattaisi käyttäytyä kuvaamallasi tavalla. Saattaisi tarkoittaa sitä että koska en ole itse näkemässä, en voi varmaksi sanoa.
Poika on kotona / vanhemman kanssa melko rauhallinen yleensä, ihan normaali poika. Yhden luokallaan olevan pojan kanssa he kuitenkin muuttuvat yhdessä juuri sellaisiksi apinoiksi, joita kuvaat. Mölinää, äännähtelyjä, naaman vääntämistä jne. Vahingossakaan ei kuunnella aikuista. Eloisa poika muuttuu toisen samankaltaisen seurassa tai ryhmässä kahta pahemmaksi.
Kasvatuksen puutteesta ei ole kyse ainakaan meillä, tuskin sillä naapurin pojallakaan. Ainakin meillä oltu aina todella tiukkoja, jopa liian tiukkoja joidenkin mielestä. Yhden vilkkaan pojan tiedän jonka kotikasvatus on todella lepsu ja salliva, muuten kuitenkin malliperhe ulkoisesti, ylempiä toimihenkilöitä.
Minulla ei ole aavistustakaan miksi käytös muuttuu jengissä tuollaiseksi mölinäksi ja älyttömäksi häröilyksi. Se ärsyttää minua ihan yhtä paljon kuin sinuakin. Mielenkiinnolla kuulisin muiden näkemyksiä.
[/quote]
Tämä voisi olla sanasta sanaan omaa tekstiäni. En minäkään ymmärrä, mikä meidän ihanasta, hyväkäytöksisestä, älykkäästä ja herkästä pojasta tekee suuremmassa porukassa vastaavanlaisen pelleilijän. Kai se on vaan se jännittävä, erilainen tilanne ja iso porukka kavereita kasassa. Kyllä ne kaveritkin ihan fiksusti käyttäytyvät, kun ovat meillä yksitellen käymässä, mutta porukassa tuntuvat menevät ihan sekaisin. Itseäni näissä tilanteissa harmittaa se, että vieraat eivät näe sitä ihanaa lasta siellä ilveilijäapinan sisällä vaan heti pidetään vähä-älyisenä tarkkistapauksena :(
Kauhukseni huomasin, että 10-vuotiaalla pojallani ja kavereilla on joku älämölö kausi menossa. Päästellään just mitä kummallisempia ääniä ja mitä yllättävämpiin aikoihin ja paikoissa. Sen hauskempaa se näyttää olevan. Se buumi on onneksi nyt menossa ohi. Se on kyllä omituista ja ärsyttävääkin, mutta ei vaarallista. Toinen mikä saisi mennä ohi on se keltainenauto juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:22"]
Kauhukseni huomasin, että 10-vuotiaalla pojallani ja kavereilla on joku älämölö kausi menossa. Päästellään just mitä kummallisempia ääniä ja mitä yllättävämpiin aikoihin ja paikoissa. Sen hauskempaa se näyttää olevan. Se buumi on onneksi nyt menossa ohi. Se on kyllä omituista ja ärsyttävääkin, mutta ei vaarallista. Toinen mikä saisi mennä ohi on se keltainenauto juttu.
[/quote]
Ei kai se ole vaarallista. Muiden kuin muitten oppilaiden osalta, jotka ärsyyntyvät, hermostuvat, keskittymiskyky häiriintyy, jne.
minä tunnen yhden tuollaisen älämölö-lapsen ja se on jotain ihan sietämätöntä. Ensiksikin lapsi olisi tulossa joka viikko meille (ei välttämättä avata ovea kun soittaa summeria mutta kärkkyy niin kauan että joku päästää sisälle rappukäytävään). Ei pysty olemaan yhtään hetkeä paikallaan ja huutamatta, tuottaa jotain hirviöääniä koko ajan ja vääntelee itseään taisteluasentoihin. Meidän samanikäinen lapsi on suunnilleen hänen reitensä kokoinen joten tulee tosi pahaa jälkeä kun tämä lapsi haluaa koko ajan taistella. Ei voi päästää sisälle, hajoaa liikaa paikkoja eikä pysty kukaan olemaan rauhassa.
Tiedän että hänellä on ongelmia. On ainakin jossain vaiheessa käynyt terapiassa sillä on sekaisin ja itsetuhoinen jne. Elää kahden kodin väliä, on "tosi reipas" ja pärjää itsekseen..... NOT! Tulee meidän kotiin ja meidän pihalle komentelemaan MINUA ja latelemaan sääntöjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanoisin. Lapset tajuavat, että kyse on poikkeustilanteesta ja he hyödyntävät sen pitämällä showta kavereilleen. Eli he esiintyvät kavereilleen, haluavat näyttäytyä kovina ja koleina.
Sinä olet siten vähän kuin sijaisopettaja, joita koululaiset ovat kiusanneet ja testanneet samalla lailla maailman sivu...
Tulee myös mieleen, että ap et ole kovin jämäkkä kasvattaja lasten kanssa. Se on aika vaikea taito, joillan on auktoriteettia ja toisilla ei.
Ja tuolla en tarkoita silti vähätellä ongelmaasi - kyllähän lasten PITÄISI käyttäytyä siivosti vaikka ovatkin hetkellisesti jonkun vähän kokemattomamman kasvattajan valvonnassa.
Opettajilla on yleensä perusperiaatteena, että kapinat pitää kukistaa heti, ennen kuin levottomuus leviää. Se pahin vilpertti otetaan siten käsikynkkään, pikku avustajaksi, jolle annetaan jokin tehtävä, vaikkapa kantaa opetusmateriaalia tai nostamaan muiden nähtäväksi jotakin. Ota katsekontakti, puhu hänelle silmien tasolla, kehu avusta jne. Tällaisia niksejä.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:40"]
Opettajilla on yleensä perusperiaatteena, että kapinat pitää kukistaa heti, ennen kuin levottomuus leviää. Se pahin vilpertti otetaan siten käsikynkkään, pikku avustajaksi, jolle annetaan jokin tehtävä, vaikkapa kantaa opetusmateriaalia tai nostamaan muiden nähtäväksi jotakin. Ota katsekontakti, puhu hänelle silmien tasolla, kehu avusta jne. Tällaisia niksejä.
[/quote]
Nuo ovat hyviä vinkkejä - yleensähän nämä riehujat kaipaavatkin vähän erityishuomiota :) Pojallani on eräs kaveri (9v.), joka on aika vauhdikas ja kova pitämään meteliä, ja hänet saa kyllä hyvin asettumaan kun kyselee kuulumisia tai pyytää auttamaan jossain pikkujutussa. Esim. viimeksi meillä ollessaan sai erityistehtävän auttaa mattojen ulos kantamisessa, kun siivosin. Tuntui olevan oikein iloinen, että hänen olemassaolonsa huomattiin :) Kun ottaa vähan kontaktia positiivisessa hengessä, niin lapset tottelevatkin paremmin.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:40"]
Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanoisin. Lapset tajuavat, että kyse on poikkeustilanteesta ja he hyödyntävät sen pitämällä showta kavereilleen. Eli he esiintyvät kavereilleen, haluavat näyttäytyä kovina ja koleina.
Sinä olet siten vähän kuin sijaisopettaja, joita koululaiset ovat kiusanneet ja testanneet samalla lailla maailman sivu...
Tulee myös mieleen, että ap et ole kovin jämäkkä kasvattaja lasten kanssa. Se on aika vaikea taito, joillan on auktoriteettia ja toisilla ei.
Ja tuolla en tarkoita silti vähätellä ongelmaasi - kyllähän lasten PITÄISI käyttäytyä siivosti vaikka ovatkin hetkellisesti jonkun vähän kokemattomamman kasvattajan valvonnassa.
Opettajilla on yleensä perusperiaatteena, että kapinat pitää kukistaa heti, ennen kuin levottomuus leviää. Se pahin vilpertti otetaan siten käsikynkkään, pikku avustajaksi, jolle annetaan jokin tehtävä, vaikkapa kantaa opetusmateriaalia tai nostamaan muiden nähtäväksi jotakin. Ota katsekontakti, puhu hänelle silmien tasolla, kehu avusta jne. Tällaisia niksejä.
[/quote]
Joo, miten ihmeessä ehdin kolmelle vilpertille jakaa apuopettajatehtäviä ja pitää käsikynkässä? Kun niille muillekin oppilaille pitäisi sitä ohjelmaa vetää.
No, enpä ole minä ainoa kokematon kasvattaja tuolla. Läsnä on aina lasten ope, usein joku toinenkin aikuinen omasta koulusta. Tasan yhden open olen nähnyt osaavan pitää porukan hanskassa, sekin oli jo lähes eläkeikäinen mies.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:40"]
Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanoisin. Lapset tajuavat, että kyse on poikkeustilanteesta ja he hyödyntävät sen pitämällä showta kavereilleen. Eli he esiintyvät kavereilleen, haluavat näyttäytyä kovina ja koleina.
Sinä olet siten vähän kuin sijaisopettaja, joita koululaiset ovat kiusanneet ja testanneet samalla lailla maailman sivu...
Tulee myös mieleen, että ap et ole kovin jämäkkä kasvattaja lasten kanssa. Se on aika vaikea taito, joillan on auktoriteettia ja toisilla ei.
Ja tuolla en tarkoita silti vähätellä ongelmaasi - kyllähän lasten PITÄISI käyttäytyä siivosti vaikka ovatkin hetkellisesti jonkun vähän kokemattomamman kasvattajan valvonnassa.
Opettajilla on yleensä perusperiaatteena, että kapinat pitää kukistaa heti, ennen kuin levottomuus leviää. Se pahin vilpertti otetaan siten käsikynkkään, pikku avustajaksi, jolle annetaan jokin tehtävä, vaikkapa kantaa opetusmateriaalia tai nostamaan muiden nähtäväksi jotakin. Ota katsekontakti, puhu hänelle silmien tasolla, kehu avusta jne. Tällaisia niksejä.
[/quote]
Joo, miten ihmeessä ehdin kolmelle vilpertille jakaa apuopettajatehtäviä ja pitää käsikynkässä? Kun niille muillekin oppilaille pitäisi sitä ohjelmaa vetää.
No, enpä ole minä ainoa kokematon kasvattaja tuolla. Läsnä on aina lasten ope, usein joku toinenkin aikuinen omasta koulusta. Tasan yhden open olen nähnyt osaavan pitää porukan hanskassa, sekin oli jo lähes eläkeikäinen mies.
[/quote]
Joo, en minä tuota sillä sano, ettäkö erityistilanne olisi haastava kokeneemmallekin. Kuten sanoin, tavanomaisesta poikkeava tilanne haastaa esiintymään.
Miten niin SINÄ YKSIN - sinullahan on siellä se opettajakin apuna. Kehotat häntä ottamaan käsikynkkään 1-2 riehujaa, sinä pidät huolen siitä pahimmasta. Ja totta kai sinä samalla esittelet sen apuopen kanssa muille sitä luontoa, eli ne muut hoituvat sitä kautta.
Vai onko kenties niin, että se opettaja jää röökille siksi aikaa, kun sinä kannata vastuun...?
Tutkimusten mukaan psyykkiset käytöshäiriöt ovat lisääntyneet. Suurin osa huonosta käytöksestä johtuu tosin siitä, että lapsen kanssa ei ole vietetty aikaa ja hänen sosiaalinen elämänsä on rajoittunutta. Apinakäytös viestii yksinomaan siitä, että kehitysaste sosiaalisissa taidoissa on jäänyt vaippavaiheeseen.
Isossa luokkakoossa apinakäytöstä ei taida saada muuten ojennukseen kuin äärimmäisellä kurilla. Mikään järkipuhe ei hysteerisesti käyttäytyviin pikkupoikiin auta. Ongelmat luonnollisesti korostuvat luontopolun kaltaisissa ympäristöissä, joissa puuttuvat luokkaopetuksen säännöt.
Poikarukat eivät yksinkertaisesti osaa olla ihmisiksi. Murrosiän myötä he saavat työkaluja hahmottaa itseään sosiaalisessa tilanteessa, mutta sitä ennen he ovat lähinnä säälittäviä. Jotenkin surettaa perheet, joissa on tällaista jälkikasvua. Vanhemmilta puuttuu usein joko suhteellisuudentaju omiin lapsiin tai sitten he eivät ole lapsistaan lainkaan kiinnostunteita.
"Pojat on poikia" ajattelevat monet eivätkä edes yritä kasvattaa lasta sellaiseksi, että ottaisi muutkin ihmiset edes jollain tapaa huomioon.
Harva vanhempi uskaltaa/tajuaa sanoa suoraan lapselle, että pelleilylle on oma aikansa ja paikkansa, mutta väärässä tilanteessa tehtynä se on vain lapsellista ja noloa. Pelätään, että lapsi särkyy siihen, että hänen käytöksellään on rehellinen peili.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 12:15"]
Mutta sinne jääkiekkokatsomoon se karjunta kuuluu. EI opetustilanteisiin.
[/quote]
Pointti olikin siinä, että ihmiset ovat niin erilaisia. Minä olen aina ollut äärimmäisen kiltti, rauhallinen, hyvä koulussa, tunnollinen ja helposti ohjailtava. Vaan poikani on vilkas, jopa rauhaton, erittäin luova ja erittäin huono noudattamaan ohjeita. Voisin kuvitella, että on juuri tuo sinun kauhuoppilaasi. Kuten sanottu: on kasvatettu, opastettu, palkittu, rangaistu, näytetty mallia ja opastettu. Vaan kun toisen pään sisälle ei voi mennä! Ei kertakaikkiaan pärjää isommassa joukossa, jossa pitäisi noudattaa tiettyjä, tarkkoja sääntöjä. Toisaalta osaa paljon (hyödyllisiäkin) asioita, joita muilla ei tulisi mieleenkään edes kokeilla. Keksii, oivaltaa ja pärjää ihan toisenlailla kuin moni ikätoverinsa.
Kysymys kuuluu: pitäisikö erilaiset ihmiset jaotella suoraan hyviin ja huonoihin? Nämä pääsevät luontoretkelle ja nämä eivät. Ja kumpi ihmistyyppi edesauttaa enemmän ihmiskunnan kehitystä: se, joka noudattaa aina ohjeita, vai se, joka kapinoi, yrittää ja yrittää, ja tekee omalla tavallaan?
Minustakin olisi ihanaa, jos kaikki olisivat yhtä helppoja, kuuliaisia ja sävyisiä kuin minä. Vaan kun me olemme erilaisia.
[/quote]
Eli koska lapsesi häiriköi, hän on nero ja pelastaa ihmiskunnan? Just. Juuri sun kaltaistesi vanhempien vuoksi on niitä häiriköitä. Kun se meidän lapsihan on vaan luova ja tuleva Einstein, kun se häiriköi! Joopajoo...