Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että 14-vuotias itkee lemmikkihamsterin kuolemaa jo toista viikkoa?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minusta ihan ole normaalia. Se oli varmaan tärkeä eläin ja tärkeä osa teinin päivää. Hanki hänelle nopeasti uusi hamsteri.
Mahtavaa tunteiden käsittelyä, tuosta mallista seuraa varmaan hyvää. Tai sitten ei 🙄
Hei haloo, se on hamsteri! Hamsterit elää noin kaksi vuotta, normaali teini ja nuorempiin lapsi tiedostaa ettei eläin ole kovin pitkäikäinen, ja osaa varautua sen poismenoon!
Meillä on nuoremmatkin lapset selvinneet koirien kuolemasta nopeasti, eivätkä tosiaankaan kahta viikkoa pillittäneet!
Samoin tallin rakkaita hevosia on kuollut useita tässä vuosien varrella, elämään kuuluu kuolema, voi voi..
Teini on jotenkin tosi lapsellinen ja yliherkkä, tai masentunut. Ei ole normaalia!
Ihmisten tunneherkkyydessä on toki eroa, ja normaaliin vahteluun mahtuu kyllä laaja skaala erilaisia reaktioita. Ei niitä tarvi patologisoida, elle henkilö itse koe että liiallinen herkkyys häiritsee yleisesti elämää liikaa.
Tuo kuolemajuttu on sellainen että kaikki toki älyllisesti tietää että eläin ja ihminenkiin elää vain tietyn ajan, ja pakon edessä tämän älyllisesti hyväksyy. Mutta tunneherkillä se menetyksen kokemus on silti vahva, älyllisestä hyväksymisestä huolimatta. Itse olen kasvattanut koiria 20 vuotta ja toki nähnyt paljon kuolemaakin, mutta kyllä minä pari viikkoa olen aika itkunyyhky vaikka kuollut olisi vanhakin koira jonka täysin luontainen aika oli lähteä. Ihan vain koska minä olen menettänyt rakkaan ystävän. Ja suren myös sitä että miksi tämä maailma on tällainen, jossa kuolema vie ja sairaudet piinaa. Surut on hyvä surra läpi eikä tehdä niistä ongelmaa. Surraan ja elämä jatkuu silti.
Koira onkin aivan täysin erilainen eläin tunneälyltään ja kiintymykseltään kuin hamsteri. Siksi mainitsin koiran ja hevosen, niidenkään kuolemasta toipumiseen ei kuulu kahta viikkoa itkemistä. Olen kasvattanut hamstereita, joten tunnen tämän eläimen. Voihan toki torakkaankin kiintyä syvästi, sitä en sitten tiedä onko se normaalia...
Olisin huolissani, jos lapseni itkisi koiraansa kaksi viikkoa, veisin hänet jo lääkärille siinä vaiheessa..
Ei sillä ole asiassa juurikaan merkitystä mikä on edesmenneen eläimen tunneälyn taso. Kyse on eläintä surevan ihmisen tunneälystä ja kiintymyksen määrästä, eikä nämä välttämättä riipu juurikaan sen eläimen ominaisuuksista.
No kylläpä on. Kiintyminen koiraan tai kissaan on aivan eri tasolla, kuin vaikkapa akvaariokalaan. Vahva kiintyminen esineeseen tai eläimeen, joka ei osoita kiintymystä takaisin, on vahingollista.
Miten tämä 14 vuotias selviää elämästä, jos hamsterin kuolema saa hänen elämänsä järkkymään? On pakko olla pikkuisen kovuuttakin, että selviää täysijärkisenä tämän elämäksi kutsutun matkan läpi.
Olen erityisherkkä, ja olen saanut kuulla koko ikäni tuota ”miten selviät elämästä” -marinaa. Omat vanhemmatkin jäkättivät, miten pitäisi olla pikkuisen kovempi.
No, nyt on ilmeisesti tullut kovuutta sen verran, että voin sanoa sinulle ja kaltaisillesi: haista huilu. Oma on elämäni, itse kannan suuret suruni ja nautin vuorenkorkuisista iloistani. Niiden, jotka eivät yhtään ymmärrä, kuinka koen elämäni, on turha tulla neuvomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minusta ihan ole normaalia. Se oli varmaan tärkeä eläin ja tärkeä osa teinin päivää. Hanki hänelle nopeasti uusi hamsteri.
Mahtavaa tunteiden käsittelyä, tuosta mallista seuraa varmaan hyvää. Tai sitten ei 🙄
Hei haloo, se on hamsteri! Hamsterit elää noin kaksi vuotta, normaali teini ja nuorempiin lapsi tiedostaa ettei eläin ole kovin pitkäikäinen, ja osaa varautua sen poismenoon!
Meillä on nuoremmatkin lapset selvinneet koirien kuolemasta nopeasti, eivätkä tosiaankaan kahta viikkoa pillittäneet!
Samoin tallin rakkaita hevosia on kuollut useita tässä vuosien varrella, elämään kuuluu kuolema, voi voi..
Teini on jotenkin tosi lapsellinen ja yliherkkä, tai masentunut. Ei ole normaalia!
Ihmisten tunneherkkyydessä on toki eroa, ja normaaliin vahteluun mahtuu kyllä laaja skaala erilaisia reaktioita. Ei niitä tarvi patologisoida, elle henkilö itse koe että liiallinen herkkyys häiritsee yleisesti elämää liikaa.
Tuo kuolemajuttu on sellainen että kaikki toki älyllisesti tietää että eläin ja ihminenkiin elää vain tietyn ajan, ja pakon edessä tämän älyllisesti hyväksyy. Mutta tunneherkillä se menetyksen kokemus on silti vahva, älyllisestä hyväksymisestä huolimatta. Itse olen kasvattanut koiria 20 vuotta ja toki nähnyt paljon kuolemaakin, mutta kyllä minä pari viikkoa olen aika itkunyyhky vaikka kuollut olisi vanhakin koira jonka täysin luontainen aika oli lähteä. Ihan vain koska minä olen menettänyt rakkaan ystävän. Ja suren myös sitä että miksi tämä maailma on tällainen, jossa kuolema vie ja sairaudet piinaa. Surut on hyvä surra läpi eikä tehdä niistä ongelmaa. Surraan ja elämä jatkuu silti.
Koira onkin aivan täysin erilainen eläin tunneälyltään ja kiintymykseltään kuin hamsteri. Siksi mainitsin koiran ja hevosen, niidenkään kuolemasta toipumiseen ei kuulu kahta viikkoa itkemistä. Olen kasvattanut hamstereita, joten tunnen tämän eläimen. Voihan toki torakkaankin kiintyä syvästi, sitä en sitten tiedä onko se normaalia...
Olisin huolissani, jos lapseni itkisi koiraansa kaksi viikkoa, veisin hänet jo lääkärille siinä vaiheessa..
Tunnet ehkä hamsterit, mutta ihmiseläimiä et vaikuta tuntevan.
Olen kasvatusalalla ja tunnen lapset ja nuoret. Tunnen myös eläimet, erityisesti hevoset, koirat ja hamsterit. Tällä lapsella on jotain hätää elämässään, kun ei pääse yli hamsterin kuolemasta.
Hänestä on huolissaan myös ap, jonka huoli tyrmätään täällä täysin. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minusta ihan ole normaalia. Se oli varmaan tärkeä eläin ja tärkeä osa teinin päivää. Hanki hänelle nopeasti uusi hamsteri.
Mahtavaa tunteiden käsittelyä, tuosta mallista seuraa varmaan hyvää. Tai sitten ei 🙄
Hei haloo, se on hamsteri! Hamsterit elää noin kaksi vuotta, normaali teini ja nuorempiin lapsi tiedostaa ettei eläin ole kovin pitkäikäinen, ja osaa varautua sen poismenoon!
Meillä on nuoremmatkin lapset selvinneet koirien kuolemasta nopeasti, eivätkä tosiaankaan kahta viikkoa pillittäneet!
Samoin tallin rakkaita hevosia on kuollut useita tässä vuosien varrella, elämään kuuluu kuolema, voi voi..
Teini on jotenkin tosi lapsellinen ja yliherkkä, tai masentunut. Ei ole normaalia!
Ihmisten tunneherkkyydessä on toki eroa, ja normaaliin vahteluun mahtuu kyllä laaja skaala erilaisia reaktioita. Ei niitä tarvi patologisoida, elle henkilö itse koe että liiallinen herkkyys häiritsee yleisesti elämää liikaa.
Tuo kuolemajuttu on sellainen että kaikki toki älyllisesti tietää että eläin ja ihminenkiin elää vain tietyn ajan, ja pakon edessä tämän älyllisesti hyväksyy. Mutta tunneherkillä se menetyksen kokemus on silti vahva, älyllisestä hyväksymisestä huolimatta. Itse olen kasvattanut koiria 20 vuotta ja toki nähnyt paljon kuolemaakin, mutta kyllä minä pari viikkoa olen aika itkunyyhky vaikka kuollut olisi vanhakin koira jonka täysin luontainen aika oli lähteä. Ihan vain koska minä olen menettänyt rakkaan ystävän. Ja suren myös sitä että miksi tämä maailma on tällainen, jossa kuolema vie ja sairaudet piinaa. Surut on hyvä surra läpi eikä tehdä niistä ongelmaa. Surraan ja elämä jatkuu silti.
Koira onkin aivan täysin erilainen eläin tunneälyltään ja kiintymykseltään kuin hamsteri. Siksi mainitsin koiran ja hevosen, niidenkään kuolemasta toipumiseen ei kuulu kahta viikkoa itkemistä. Olen kasvattanut hamstereita, joten tunnen tämän eläimen. Voihan toki torakkaankin kiintyä syvästi, sitä en sitten tiedä onko se normaalia...
Olisin huolissani, jos lapseni itkisi koiraansa kaksi viikkoa, veisin hänet jo lääkärille siinä vaiheessa..
Oon 30v ja itken välillä kun muistelen lapsuusajan lemmikkejäni, gerbiileitä ja marsuja. Ne oli mulle tosi rakkaita. Alkaa myös itkettää ajatus että 11v koira saattaa kuolla piankin. Sinä vaikutat aika tunnekylmältä minun silmiini.
Olen eri, mutta mitä se tunnekylmyys oikeastaan on? Kaneista luopuminen lapsena oli lähinnä helpotus (annettiin hyvään kotiin), koska tylsempää lemmikkiä saa etsiä, enkä kiintynyt kaloihinkaan, mutta itken kuitenkin uutisille, joissa vaikkapa taaperoille käy jotain.
Ei ole. Vie se lääkäriin jos on noin herkkänahkainen. Jotain on sillä päässä vialla. HAmsteri on kuitenki vaan rotta.
On! Ainakaan sinun lapsesi ei ole tunnekylmä. Mun lemmikkikoira jouduttiin lopettamaan 8v sitten, edelleen jos ajattelen häntä alkaa itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on täysin normaalia. Ennemmin olisin huolissani jos ei itkisi tai surisi rakasta lemmikkiään. Kaksi viikkoa on kuitenkin lyhyt aika ja teini herkässä iässä ja varmasti ajattelee yleisemmin kuolemaa lemmikin menetyksen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minusta ihan ole normaalia. Se oli varmaan tärkeä eläin ja tärkeä osa teinin päivää. Hanki hänelle nopeasti uusi hamsteri.
Mahtavaa tunteiden käsittelyä, tuosta mallista seuraa varmaan hyvää. Tai sitten ei 🙄
Hei haloo, se on hamsteri! Hamsterit elää noin kaksi vuotta, normaali teini ja nuorempiin lapsi tiedostaa ettei eläin ole kovin pitkäikäinen, ja osaa varautua sen poismenoon!
Meillä on nuoremmatkin lapset selvinneet koirien kuolemasta nopeasti, eivätkä tosiaankaan kahta viikkoa pillittäneet!
Samoin tallin rakkaita hevosia on kuollut useita tässä vuosien varrella, elämään kuuluu kuolema, voi voi..
Teini on jotenkin tosi lapsellinen ja yliherkkä, tai masentunut. Ei ole normaalia!
Ihmisten tunneherkkyydessä on toki eroa, ja normaaliin vahteluun mahtuu kyllä laaja skaala erilaisia reaktioita. Ei niitä tarvi patologisoida, elle henkilö itse koe että liiallinen herkkyys häiritsee yleisesti elämää liikaa.
Tuo kuolemajuttu on sellainen että kaikki toki älyllisesti tietää että eläin ja ihminenkiin elää vain tietyn ajan, ja pakon edessä tämän älyllisesti hyväksyy. Mutta tunneherkillä se menetyksen kokemus on silti vahva, älyllisestä hyväksymisestä huolimatta. Itse olen kasvattanut koiria 20 vuotta ja toki nähnyt paljon kuolemaakin, mutta kyllä minä pari viikkoa olen aika itkunyyhky vaikka kuollut olisi vanhakin koira jonka täysin luontainen aika oli lähteä. Ihan vain koska minä olen menettänyt rakkaan ystävän. Ja suren myös sitä että miksi tämä maailma on tällainen, jossa kuolema vie ja sairaudet piinaa. Surut on hyvä surra läpi eikä tehdä niistä ongelmaa. Surraan ja elämä jatkuu silti.
Koira onkin aivan täysin erilainen eläin tunneälyltään ja kiintymykseltään kuin hamsteri. Siksi mainitsin koiran ja hevosen, niidenkään kuolemasta toipumiseen ei kuulu kahta viikkoa itkemistä. Olen kasvattanut hamstereita, joten tunnen tämän eläimen. Voihan toki torakkaankin kiintyä syvästi, sitä en sitten tiedä onko se normaalia...
Olisin huolissani, jos lapseni itkisi koiraansa kaksi viikkoa, veisin hänet jo lääkärille siinä vaiheessa..
Tunnet ehkä hamsterit, mutta ihmiseläimiä et vaikuta tuntevan.
Olen kasvatusalalla ja tunnen lapset ja nuoret. Tunnen myös eläimet, erityisesti hevoset, koirat ja hamsterit. Tällä lapsella on jotain hätää elämässään, kun ei pääse yli hamsterin kuolemasta.
Hänestä on huolissaan myös ap, jonka huoli tyrmätään täällä täysin. Uskomatonta.
Porvoosta sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te trollit, jotka olette kiikuttamassa lasta lääkärille. Mitä ajattelitte lääkärin pystyvän tekemään kuollutta lemmikkiä surevalle lapselle?
Jos deittailee naista jolla on vanha koira, niin voiko sanoa että kai se sun koiras delaa pian? Toivoisin että nainen ymmärtäisi myös minun kantaani tässä asiassa. En ymmärrä mikä pakko naisten on ottaa koiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minusta ihan ole normaalia. Se oli varmaan tärkeä eläin ja tärkeä osa teinin päivää. Hanki hänelle nopeasti uusi hamsteri.
Mahtavaa tunteiden käsittelyä, tuosta mallista seuraa varmaan hyvää. Tai sitten ei 🙄
Hei haloo, se on hamsteri! Hamsterit elää noin kaksi vuotta, normaali teini ja nuorempiin lapsi tiedostaa ettei eläin ole kovin pitkäikäinen, ja osaa varautua sen poismenoon!
Meillä on nuoremmatkin lapset selvinneet koirien kuolemasta nopeasti, eivätkä tosiaankaan kahta viikkoa pillittäneet!
Samoin tallin rakkaita hevosia on kuollut useita tässä vuosien varrella, elämään kuuluu kuolema, voi voi..
Teini on jotenkin tosi lapsellinen ja yliherkkä, tai masentunut. Ei ole normaalia!
Ihmisten tunneherkkyydessä on toki eroa, ja normaaliin vahteluun mahtuu kyllä laaja skaala erilaisia reaktioita. Ei niitä tarvi patologisoida, elle henkilö itse koe että liiallinen herkkyys häiritsee yleisesti elämää liikaa.
Tuo kuolemajuttu on sellainen että kaikki toki älyllisesti tietää että eläin ja ihminenkiin elää vain tietyn ajan, ja pakon edessä tämän älyllisesti hyväksyy. Mutta tunneherkillä se menetyksen kokemus on silti vahva, älyllisestä hyväksymisestä huolimatta. Itse olen kasvattanut koiria 20 vuotta ja toki nähnyt paljon kuolemaakin, mutta kyllä minä pari viikkoa olen aika itkunyyhky vaikka kuollut olisi vanhakin koira jonka täysin luontainen aika oli lähteä. Ihan vain koska minä olen menettänyt rakkaan ystävän. Ja suren myös sitä että miksi tämä maailma on tällainen, jossa kuolema vie ja sairaudet piinaa. Surut on hyvä surra läpi eikä tehdä niistä ongelmaa. Surraan ja elämä jatkuu silti.
Koira onkin aivan täysin erilainen eläin tunneälyltään ja kiintymykseltään kuin hamsteri. Siksi mainitsin koiran ja hevosen, niidenkään kuolemasta toipumiseen ei kuulu kahta viikkoa itkemistä. Olen kasvattanut hamstereita, joten tunnen tämän eläimen. Voihan toki torakkaankin kiintyä syvästi, sitä en sitten tiedä onko se normaalia...
Olisin huolissani, jos lapseni itkisi koiraansa kaksi viikkoa, veisin hänet jo lääkärille siinä vaiheessa..
Tunnet ehkä hamsterit, mutta ihmiseläimiä et vaikuta tuntevan.
Olen kasvatusalalla ja tunnen lapset ja nuoret. Tunnen myös eläimet, erityisesti hevoset, koirat ja hamsterit. Tällä lapsella on jotain hätää elämässään, kun ei pääse yli hamsterin kuolemasta.
Hänestä on huolissaan myös ap, jonka huoli tyrmätään täällä täysin. Uskomatonta.
Erityisopettajaksi opiskeleva kommentoi. Ensinnäkin ylläolevalle, jos todella muka olet kasvatusalalla, suosittelen ystävällisesti hakeutumaan muihin hommiin. Tai päivitä tietosi ihmisen kehityspsykologiasta pikaisesti!
Voimakkaasti tunteva ihminen tosiaan suree pieniäkin asioita voimakkaasti ja se on TÄYSIN NORMAALIA. Se on osa hänen persoonallisuuttaan, eikä sitä pidä missään nimessä kritisoida tai hävetä, sillä se olisi hyvin vahingollista lapsen kehitykselle. Anna teinin olla oma itsensä suruineen kaikkineen. Lemmikin kuolema todennäköisesti tosiaan toi kuoleman käsittelyn ensimmäistä kertaa pinnalle. Ole turvallinen ja hyväksyvä aikuinen ja teinisi saa sinulta hyvät eväät elämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minusta ihan ole normaalia. Se oli varmaan tärkeä eläin ja tärkeä osa teinin päivää. Hanki hänelle nopeasti uusi hamsteri.
Mahtavaa tunteiden käsittelyä, tuosta mallista seuraa varmaan hyvää. Tai sitten ei 🙄
Hei haloo, se on hamsteri! Hamsterit elää noin kaksi vuotta, normaali teini ja nuorempiin lapsi tiedostaa ettei eläin ole kovin pitkäikäinen, ja osaa varautua sen poismenoon!
Meillä on nuoremmatkin lapset selvinneet koirien kuolemasta nopeasti, eivätkä tosiaankaan kahta viikkoa pillittäneet!
Samoin tallin rakkaita hevosia on kuollut useita tässä vuosien varrella, elämään kuuluu kuolema, voi voi..
Teini on jotenkin tosi lapsellinen ja yliherkkä, tai masentunut. Ei ole normaalia!
Ihmisten tunneherkkyydessä on toki eroa, ja normaaliin vahteluun mahtuu kyllä laaja skaala erilaisia reaktioita. Ei niitä tarvi patologisoida, elle henkilö itse koe että liiallinen herkkyys häiritsee yleisesti elämää liikaa.
Tuo kuolemajuttu on sellainen että kaikki toki älyllisesti tietää että eläin ja ihminenkiin elää vain tietyn ajan, ja pakon edessä tämän älyllisesti hyväksyy. Mutta tunneherkillä se menetyksen kokemus on silti vahva, älyllisestä hyväksymisestä huolimatta. Itse olen kasvattanut koiria 20 vuotta ja toki nähnyt paljon kuolemaakin, mutta kyllä minä pari viikkoa olen aika itkunyyhky vaikka kuollut olisi vanhakin koira jonka täysin luontainen aika oli lähteä. Ihan vain koska minä olen menettänyt rakkaan ystävän. Ja suren myös sitä että miksi tämä maailma on tällainen, jossa kuolema vie ja sairaudet piinaa. Surut on hyvä surra läpi eikä tehdä niistä ongelmaa. Surraan ja elämä jatkuu silti.
Koira onkin aivan täysin erilainen eläin tunneälyltään ja kiintymykseltään kuin hamsteri. Siksi mainitsin koiran ja hevosen, niidenkään kuolemasta toipumiseen ei kuulu kahta viikkoa itkemistä. Olen kasvattanut hamstereita, joten tunnen tämän eläimen. Voihan toki torakkaankin kiintyä syvästi, sitä en sitten tiedä onko se normaalia...
Olisin huolissani, jos lapseni itkisi koiraansa kaksi viikkoa, veisin hänet jo lääkärille siinä vaiheessa..
Ei sillä ole asiassa juurikaan merkitystä mikä on edesmenneen eläimen tunneälyn taso. Kyse on eläintä surevan ihmisen tunneälystä ja kiintymyksen määrästä, eikä nämä välttämättä riipu juurikaan sen eläimen ominaisuuksista.
No kylläpä on. Kiintyminen koiraan tai kissaan on aivan eri tasolla, kuin vaikkapa akvaariokalaan. Vahva kiintyminen esineeseen tai eläimeen, joka ei osoita kiintymystä takaisin, on vahingollista.
Miten tämä 14 vuotias selviää elämästä, jos hamsterin kuolema saa hänen elämänsä järkkymään? On pakko olla pikkuisen kovuuttakin, että selviää täysijärkisenä tämän elämäksi kutsutun matkan läpi.
Ei itkeminen ja sureminen tarkoita ettei pärjää. Itse olen monessakin asiassa itkuherkkä, mutta olen pärjännyt ilman mitään ammattiapua elämässäni aika kovistakin kokemuksista ja menetyksistä. Sitten taas tunnen joitain päälle päin kovemman oloisia ihmisiä, joilla kuitenkin ihan alkaa mielenterveys järkkyä suht pienistä vastoinkäymisistä. Eivät "vollota" niin kuin minä, mutta voi alkaa ihan omituinen sekoilu, ei pysty nukkumaan viikkokausiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Pahinta mitä voit tehdä on nyt kyseenalaistaa "älä viitti, vieläkö sä sitä elukkaa itket". Jos sen teet niin todistat että "mutsi ei todellakaan tajuu", saatat lapsen häpeään tunteistaan (mieti minkä taakan kanssa saa sitten aikuistua), ei kehtaa kertoa/näyttää tunteitaan sulle (hei hei turvallinen lapsuus..)
Näin. Mitä ikinä sanotkaan, niin älä missään vaiheessa vähättele, vaikka itku jatkuisi pidempäänkin - on muitakin tapoja keskustella asiasta, jos alkaa tuntua siltä, ettei tilanne helpota. Jos menet vähättelemään lapsesti tunteita ja niiden ilmaisua niin lupaan, ei muuten kerro sinulle enää mitään. Ja voi muutenkin alkaa häpeämään tunteita/niiden ilmaisua, mikä taas johtaa niiden patoamiseen eikä mihinikään hyvään.
Ja muutenkin, jotkut ihmiset ovat herkempiä kuin toiset, joillain ihmisillä itku tulee herkemmin. Lisäksi, 14-vuotias on loppujen lopuksi aika nuori, ei ole välttämättä joutunut käsittelemään menetystä kovin paljoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minusta ihan ole normaalia. Se oli varmaan tärkeä eläin ja tärkeä osa teinin päivää. Hanki hänelle nopeasti uusi hamsteri.
Mahtavaa tunteiden käsittelyä, tuosta mallista seuraa varmaan hyvää. Tai sitten ei 🙄
Hei haloo, se on hamsteri! Hamsterit elää noin kaksi vuotta, normaali teini ja nuorempiin lapsi tiedostaa ettei eläin ole kovin pitkäikäinen, ja osaa varautua sen poismenoon!
Meillä on nuoremmatkin lapset selvinneet koirien kuolemasta nopeasti, eivätkä tosiaankaan kahta viikkoa pillittäneet!
Samoin tallin rakkaita hevosia on kuollut useita tässä vuosien varrella, elämään kuuluu kuolema, voi voi..
Teini on jotenkin tosi lapsellinen ja yliherkkä, tai masentunut. Ei ole normaalia!
Ihmisten tunneherkkyydessä on toki eroa, ja normaaliin vahteluun mahtuu kyllä laaja skaala erilaisia reaktioita. Ei niitä tarvi patologisoida, elle henkilö itse koe että liiallinen herkkyys häiritsee yleisesti elämää liikaa.
Tuo kuolemajuttu on sellainen että kaikki toki älyllisesti tietää että eläin ja ihminenkiin elää vain tietyn ajan, ja pakon edessä tämän älyllisesti hyväksyy. Mutta tunneherkillä se menetyksen kokemus on silti vahva, älyllisestä hyväksymisestä huolimatta. Itse olen kasvattanut koiria 20 vuotta ja toki nähnyt paljon kuolemaakin, mutta kyllä minä pari viikkoa olen aika itkunyyhky vaikka kuollut olisi vanhakin koira jonka täysin luontainen aika oli lähteä. Ihan vain koska minä olen menettänyt rakkaan ystävän. Ja suren myös sitä että miksi tämä maailma on tällainen, jossa kuolema vie ja sairaudet piinaa. Surut on hyvä surra läpi eikä tehdä niistä ongelmaa. Surraan ja elämä jatkuu silti.
Koira onkin aivan täysin erilainen eläin tunneälyltään ja kiintymykseltään kuin hamsteri. Siksi mainitsin koiran ja hevosen, niidenkään kuolemasta toipumiseen ei kuulu kahta viikkoa itkemistä. Olen kasvattanut hamstereita, joten tunnen tämän eläimen. Voihan toki torakkaankin kiintyä syvästi, sitä en sitten tiedä onko se normaalia...
Olisin huolissani, jos lapseni itkisi koiraansa kaksi viikkoa, veisin hänet jo lääkärille siinä vaiheessa..
Tunnet ehkä hamsterit, mutta ihmiseläimiä et vaikuta tuntevan.
Olen kasvatusalalla ja tunnen lapset ja nuoret. Tunnen myös eläimet, erityisesti hevoset, koirat ja hamsterit. Tällä lapsella on jotain hätää elämässään, kun ei pääse yli hamsterin kuolemasta.
Hänestä on huolissaan myös ap, jonka huoli tyrmätään täällä täysin. Uskomatonta.
Erityisopettajaksi opiskeleva kommentoi. Ensinnäkin ylläolevalle, jos todella muka olet kasvatusalalla, suosittelen ystävällisesti hakeutumaan muihin hommiin. Tai päivitä tietosi ihmisen kehityspsykologiasta pikaisesti!
Voimakkaasti tunteva ihminen tosiaan suree pieniäkin asioita voimakkaasti ja se on TÄYSIN NORMAALIA. Se on osa hänen persoonallisuuttaan, eikä sitä pidä missään nimessä kritisoida tai hävetä, sillä se olisi hyvin vahingollista lapsen kehitykselle. Anna teinin olla oma itsensä suruineen kaikkineen. Lemmikin kuolema todennäköisesti tosiaan toi kuoleman käsittelyn ensimmäistä kertaa pinnalle. Ole turvallinen ja hyväksyvä aikuinen ja teinisi saa sinulta hyvät eväät elämään!
Työskentelen mm. erityisherkkien lasten kanssa, enkä voisi kuvitella että lapsi kahta viikkoa itkisi hamsteria! Ja vielä teini, elämänsä kesälomaa viettämässä!
Nyt maalaisjärki käteen, hamsteri on hännätön pikku rotta, joka ei yllä lähellekään rotan älykkyyttä tai sosiaalisuutta!
Olen itsekin itkenyt viikon jokaista koiraani, mutta hamsteri on hamsteri, hakekaa eläinkaupasta uusi ja teinille muuta ajateltavaa ja iloista ja mielenkiintoista tekemistä, kuin hamsterin sureminen! Tämä herkkyyden ihannointi ja ylistäminen menee nyt pikkuisen yli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itkin viimeksi puoli vuotta sitten lemmikkihamsterini kuolemaa monta päivää. Olen 39 vuotta. Että näin. Rakkaita ne on pienetkin ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Minä itkin viimeksi puoli vuotta sitten lemmikkihamsterini kuolemaa monta päivää. Olen 39 vuotta. Että näin. Rakkaita ne on pienetkin ystävät.
Hanki itsellesi apua, ei ole normaalia. Miten selviät, kun joku läheisesti kuolee? Miten selviät elämässä vastoinkäymisistä, niitä kun tulee kaikille...
Hamsteri ei edes näytä tunteita, se hakee vaan ruokaa, pesämateriaalia ja tutkii paikkoja. Kun silität hamsteria, se on hamsterille turkinhoitoa.
No, meneehän joku naimisiin Eiffeltorninkin kanssa ja harrastaa seksiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minusta ihan ole normaalia. Se oli varmaan tärkeä eläin ja tärkeä osa teinin päivää. Hanki hänelle nopeasti uusi hamsteri.
Mahtavaa tunteiden käsittelyä, tuosta mallista seuraa varmaan hyvää. Tai sitten ei 🙄
Hei haloo, se on hamsteri! Hamsterit elää noin kaksi vuotta, normaali teini ja nuorempiin lapsi tiedostaa ettei eläin ole kovin pitkäikäinen, ja osaa varautua sen poismenoon!
Meillä on nuoremmatkin lapset selvinneet koirien kuolemasta nopeasti, eivätkä tosiaankaan kahta viikkoa pillittäneet!
Samoin tallin rakkaita hevosia on kuollut useita tässä vuosien varrella, elämään kuuluu kuolema, voi voi..
Teini on jotenkin tosi lapsellinen ja yliherkkä, tai masentunut. Ei ole normaalia!
Ihmisten tunneherkkyydessä on toki eroa, ja normaaliin vahteluun mahtuu kyllä laaja skaala erilaisia reaktioita. Ei niitä tarvi patologisoida, elle henkilö itse koe että liiallinen herkkyys häiritsee yleisesti elämää liikaa.
Tuo kuolemajuttu on sellainen että kaikki toki älyllisesti tietää että eläin ja ihminenkiin elää vain tietyn ajan, ja pakon edessä tämän älyllisesti hyväksyy. Mutta tunneherkillä se menetyksen kokemus on silti vahva, älyllisestä hyväksymisestä huolimatta. Itse olen kasvattanut koiria 20 vuotta ja toki nähnyt paljon kuolemaakin, mutta kyllä minä pari viikkoa olen aika itkunyyhky vaikka kuollut olisi vanhakin koira jonka täysin luontainen aika oli lähteä. Ihan vain koska minä olen menettänyt rakkaan ystävän. Ja suren myös sitä että miksi tämä maailma on tällainen, jossa kuolema vie ja sairaudet piinaa. Surut on hyvä surra läpi eikä tehdä niistä ongelmaa. Surraan ja elämä jatkuu silti.
Koira onkin aivan täysin erilainen eläin tunneälyltään ja kiintymykseltään kuin hamsteri. Siksi mainitsin koiran ja hevosen, niidenkään kuolemasta toipumiseen ei kuulu kahta viikkoa itkemistä. Olen kasvattanut hamstereita, joten tunnen tämän eläimen. Voihan toki torakkaankin kiintyä syvästi, sitä en sitten tiedä onko se normaalia...
Olisin huolissani, jos lapseni itkisi koiraansa kaksi viikkoa, veisin hänet jo lääkärille siinä vaiheessa..
Tunnet ehkä hamsterit, mutta ihmiseläimiä et vaikuta tuntevan.
Olen kasvatusalalla ja tunnen lapset ja nuoret. Tunnen myös eläimet, erityisesti hevoset, koirat ja hamsterit. Tällä lapsella on jotain hätää elämässään, kun ei pääse yli hamsterin kuolemasta.
Hänestä on huolissaan myös ap, jonka huoli tyrmätään täällä täysin. Uskomatonta.
Erityisopettajaksi opiskeleva kommentoi. Ensinnäkin ylläolevalle, jos todella muka olet kasvatusalalla, suosittelen ystävällisesti hakeutumaan muihin hommiin. Tai päivitä tietosi ihmisen kehityspsykologiasta pikaisesti!
Voimakkaasti tunteva ihminen tosiaan suree pieniäkin asioita voimakkaasti ja se on TÄYSIN NORMAALIA. Se on osa hänen persoonallisuuttaan, eikä sitä pidä missään nimessä kritisoida tai hävetä, sillä se olisi hyvin vahingollista lapsen kehitykselle. Anna teinin olla oma itsensä suruineen kaikkineen. Lemmikin kuolema todennäköisesti tosiaan toi kuoleman käsittelyn ensimmäistä kertaa pinnalle. Ole turvallinen ja hyväksyvä aikuinen ja teinisi saa sinulta hyvät eväät elämään!Työskentelen mm. erityisherkkien lasten kanssa, enkä voisi kuvitella että lapsi kahta viikkoa itkisi hamsteria! Ja vielä teini, elämänsä kesälomaa viettämässä!
Nyt maalaisjärki käteen, hamsteri on hännätön pikku rotta, joka ei yllä lähellekään rotan älykkyyttä tai sosiaalisuutta!
Olen itsekin itkenyt viikon jokaista koiraani, mutta hamsteri on hamsteri, hakekaa eläinkaupasta uusi ja teinille muuta ajateltavaa ja iloista ja mielenkiintoista tekemistä, kuin hamsterin sureminen! Tämä herkkyyden ihannointi ja ylistäminen menee nyt pikkuisen yli!
Ootpa kyllä harvinaisen tunnekylmä ihminen.
Vaikka tässä ketjussa jo monta kertaa selitetty, niin vielä kerran: teini käsittelee nyt omalla tavallaan KUOLEMAA. Se ei ole mikään mitätön asia, ja eka kuolema lähipiirissä on aina iso asia ja se pitää käsitellä kunnolla läpi. Sun mielestä varmaan vanhainkodissa pitkään sairastaneen vanhuksen kuolemaakaan ei saisi surra, kun se nyt vaan kuuluu asiaan ja vanhuksia kupsahtelee jatkuvasti?
Toivon sydämeni pohjasta, että oot vaan provo etkä tosiaankaan työskentele kasvatusalalla.
On ihan normaalia ja jopa suotavaa antaa tunteiden purkaantua. Tällä teinillä voi olla sisällä itkemättömiä itkuja. Mummoni sanoi aina että ” sielu ” puhdistuu ,kun itkee ja sanoi minulle itke lapsi itke , jos siltä tuntuu. Ja olin silloin 26v.
”
Olen melkein 40 ja välillä vielä itken kissani perään joka kuoli 3 vuotta sitten. Eikö olekin kamalaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minusta ihan ole normaalia. Se oli varmaan tärkeä eläin ja tärkeä osa teinin päivää. Hanki hänelle nopeasti uusi hamsteri.
Mahtavaa tunteiden käsittelyä, tuosta mallista seuraa varmaan hyvää. Tai sitten ei 🙄
Hei haloo, se on hamsteri! Hamsterit elää noin kaksi vuotta, normaali teini ja nuorempiin lapsi tiedostaa ettei eläin ole kovin pitkäikäinen, ja osaa varautua sen poismenoon!
Meillä on nuoremmatkin lapset selvinneet koirien kuolemasta nopeasti, eivätkä tosiaankaan kahta viikkoa pillittäneet!
Samoin tallin rakkaita hevosia on kuollut useita tässä vuosien varrella, elämään kuuluu kuolema, voi voi..
Teini on jotenkin tosi lapsellinen ja yliherkkä, tai masentunut. Ei ole normaalia!
Sinä et ole normaali..lapsistasikin olet tehnyt tunnekylmiä..olen aikuinen 40 nainen..koirani kuolemasta on yli 3 vuotta ja vieläkin tulee joskus itku..se että teini suree rakasta lemmikkiään ei ole epänormaalia..
Kyllä meillä 11-vuotias herkistyy vielä kyyneliin vuodenkin jälkeen hamsterin kuolemasta. Ja noin vko oli kyllä itkemistä, kun asia oli ajankohtainen.
Joka ilta olin silittelemässä lastani uneen ja yritin olla läsnä. Tuo oli kuitenkin ensimmäinen kokemus kuolemasta ja luulen että lapselle valkeni se hamsterin kautta.
Itkin kyllä itsekin pari päivää. Tyhjä lemmikin asumus on vain niin lohduton näky.