Mitä kemia on ja kuinka sitä syntyy kahden ihmisen välille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa"

Eli kumpikaan ei viehättynyt toisen ulkonäöstä. Ilman sopivaa ulkonäköä ei ole "kemiaa".

Mulla on takana yli 70 treffit naisten kanssa ja sanoisin että tärkein määrittävä tekijä kiinnostuksen syntymisessä on edelleenkin tasoteoria ilman poikkeuksia. Jos katson omia muistiinpanoja kaikista näistä treffeistä niin voin huomata hyvin selkeästi että juuri ne matalatasoisimmat naiset olivat eniten kiinnostuneita. Mitä heikompi ulkonäkö naisella niin sitä varmemmin sieltä tulee tekstari treffien jälkeen että voidaanko nähdä uudestaan ja toisinpäin vaikka naisen kanssa olisi kemiaa niin aina sieltä tulee pakit heti tai myöhemmin jos hän näyttää hyvältä.

100% juuri näin. Mulla takana treffit noin 35 eri naisen kanssa viimeisen kolmen vuoden ajalta, ja omat kokemukset vahvistaa täysin ja ilman poikkeuksia ton mitä kirjoitit.

Mitä heikompi ulkonäkö naisella oli -> sitä varmemmin häneltä tuli pian treffien jälkeen viestiä kuinka kivaa oli ja että olisi mukava nähdä uudestaan.

Miksi treffaat naisia, joista varmasti jo kuvasta näit, että he eivät ole sinun tyyppiäsi?

En mä enää niin teekään, mutta myönnän että liian kauan tuli moista harrastettua.

Jotkut mimmit oli tosi taitavia ottamaan ja käsittelemään kuviaan siten että näyttivät kuvissa aivan helvetisti paremmilta kuin sitten tosielämässä. Ja joidenkin kanssa lähdin treffeille vaikka olin lähes varma että en tule hänestä kiinnostumaan, en oikein tiedä miksi niin tein. Ehkä halusin vaan treenata vuorovaikutustaitoja siten että kun se just oikea tulee vastaan niin on ainakin riittävästi treeniä alla....

Mulla on vastaavia kokemuksia tindermiehistä. Lähes kaikki näyttivät kuvassa paljon paremmalta kuin livenä ja kiinnostus katosi samoin tein kun tavattiin. Ei sitten ollenkaan mun tyyppisiä, samoihin ihmisiin en kiinnittäsi arjessa kohdatessani mitään huomiota. Ihan kivoja ihmisiä joo, mutta fyysinen vetovoima jäi minun puoleltani uupumaan. Toki miehet olivat innokkaita tapaamaan uudestaan, että ilmeisesti he sitä sitten kokivat... Yksi suurimmista syistä miksi en enää tinderissä ole.

Okei, eli ainakin yksi nainen myöntää, että ulkonäkö on kemia. Edistystä!

Eihän myöntänyt. Hän totesu ettei livenä nämä miehet tuntuneet niin kiinnostavilta kuin pelkän kuvan perusteella oli ajatellut. Livenä tuntee sen persoonallisuudenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Juu, olen osallistunut ja seurannut keskustelua mielenkiinnolla. En osaa päättää onko tämä "kemia" ilmiö oikeasti olemassa ja muutakin kun vain ulkonäköä, vai onko kemiaan uskominen vain jokin tämän ketjun naisten psykologinen selviytymiskeino koska ei haluta hyväksyä sitä että ulkonäkö on sekä miehille että naisille oikeasti se ehdottomasti tärkein kriteeri.

Ja onhan täällä ilmoittautunut naisia jotka ovat valinneet komeiden miesten sijaan itselleen ruman miehen, koska "kemia". Näiden tarinoiden uskottavuutta toki hieman syö se että olen itse elänyt ja kokenut jo paljon, ja itse en ole koskaan julkkis/miljonäärimaailman ulkopuolella tällaista pariskuntaa nähnyt.

Tekisi mieli alkaa itkeä. Kun ei sitä ulkonäön merkitystä kukaan kiellä eikä se ole millään tavalla ristiriidassa kemian kanssa. Kerta toisensa jälkeen näissä keskusteluissa on todettu, että KYLLÄ, puoleensavetävä ulkonäkö on parisuhteen ehdoton edellytys, koska parisuhde on myös seksisuhde eli kumppanin pitää olla haluttava. Ja yhä edelleen tulee tämä "naiset eivät halua myöntää.." Miten selvästi se pitää sinulle sanoa, että ymmärrät, että ulkonäkö on se ensimmäinen asia, joka molemmilla sukupuolilla joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei?

Se, missä te miehet menette pahasti pieleen on, kun kuvittelette mikä meidän naisten silmissä on puoleensavetävää.

t. Se lyhyeen mieheen rakastunut

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Tai sitten kyse on siitä, että naaraalla on ns. isommat panokset pelissä, joten vastapuolessa pitää ottaa enemmän asioita huomioon. Monelle miehelle periaatteessa riittää naisessa se, että on hyvä ulkonäkö, sopiva ikä ja se että naisen luonne ei ole ihan mahdoton. Naiselle nämä ominaisuudet eivät vielä riitä, vaan mukaan tulee myös esimerkiksi geneettinen yhteensopivuus (tutkimusten mukaan miehen tuoksu on naisille erityisen tärkeää). Periaatteessa naiset siten kohtaavat täydellisen paketin huomattavasti harvemmin kuin miehet, ja kun sellainen tulee vastaan niin kyseessä on se paljon puhuttu "kemia". On kyllä totta, että tuota toisinaan mystifioidaan liikaa, mutta pointti on silti se, että kyse ei ole pelkästään toisen ulkonäöstä huumaantumisesta, vaan siinä on mukana muitakin komponentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?

Mulle taphtui kerran outo juttu. Näin miehen ensi kertaa. Hälytyskellot soivat: "Varo tuota, tykkäät tuollaisista mutta älä mene lähelle!" Niin siinä kävi kuitenkin, että meistä tuli kavereita ja 1,5 vuoden päästä muutakin. Suhde ei onnistunut. Tiesin sen heti, kun miehen näin. Osasin pitää puoliani kuitenkin, enkä saanut pahimmasti siipeeni. En tiedä mikä minussa veti häntä puoleensa, enkä oikeastaan edes mikä hänessä veti minua. Kieltäydyin monesti, kun hän pyysi viereensä jne. Mutta ei sitä määräänsä enempää voi taistella vastaan, kun se jokin kemia välillä on. Enää emme ole yhteyksissä. Vähän pelkään, että jos kohtaisimme, läksyttäisin häntä sanallisesti. Parempi on, ettemme kohtaa. Puhelinnumeron olen säilyttänyt, jotta en vahingossa vastaa kun hän soittaa. Jos soittaa, haluan tehdä tietoisen päätöksen vastaanko vai en. Toisaalta pelkään että jos kohtaamme, olemme jossain puskassa rakastelemassa, enkä halua sitä koska minulla on hyvä avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?

Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:

-salille mars

-vaatetus kuntoon

-ihonhoito kuntoon

-hiukset kuntoon (fina/mino)

-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa

(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

Ei se ole uskon asia. Tällainen otos on joka tapauksessa niin vääristynyt ja epäluotettava, että vaikka miten uskoo, ei väitteessä ole totuuspohjaa. Anonyymipalstalla ei sitä paitsi kukaan tiedä moneltako eri näppikseltä nuo toisiaan tukevat taoauskuvaukset oikeasti tulivat. Roskaa mitä roskaa joka tapauksessa.

No laboratoriossa ainakin.

Mitä järkeä noissa tasoissa on. Ihminen muuttuu, lihoo, laihtuu, treenaa, sairastuu, vanhenee jne. Tason mukaan kun valitaan kumppania, niin kohta arvostellaan toisen vaatteita ja lihavuutta tai lihaksettomuutta, ryppyjä. Ollaan myrkyllisessä parisuhteessa, tuhotaan toisen itsetuntoa ja itse katkeroidutaan, kun se toinen ei pysykään täysin samana ja alkaakin yksi jos toinenkin asia toisessa ärsyttämään.

Kun on kemiaa toista kohtaan ja vielä rakastutaan, niin toinen on kaunis ja ihana juuri sellaisena kuin on, kiloineen, ryppyineen ja sairauksineen, koska se toinen on juuri se tietty toinen ulkonäöstä riippumatta. Vaikka toisen ulkoinen muoto muuttuu, hän on edelleen se sama ihminen, jota rakastaa ja jokaisen rypynkin näkee kauniina.

Kemia ei minusta kuitenkaan takaa sitä, että parisuhde automaattisesti onnistuu ja kestää loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?

Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:

-salille mars

-vaatetus kuntoon

-ihonhoito kuntoon

-hiukset kuntoon (fina/mino)

-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa

(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)

Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.

Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Juu, olen osallistunut ja seurannut keskustelua mielenkiinnolla. En osaa päättää onko tämä "kemia" ilmiö oikeasti olemassa ja muutakin kun vain ulkonäköä, vai onko kemiaan uskominen vain jokin tämän ketjun naisten psykologinen selviytymiskeino koska ei haluta hyväksyä sitä että ulkonäkö on sekä miehille että naisille oikeasti se ehdottomasti tärkein kriteeri.

Ja onhan täällä ilmoittautunut naisia jotka ovat valinneet komeiden miesten sijaan itselleen ruman miehen, koska "kemia". Näiden tarinoiden uskottavuutta toki hieman syö se että olen itse elänyt ja kokenut jo paljon, ja itse en ole koskaan julkkis/miljonäärimaailman ulkopuolella tällaista pariskuntaa nähnyt.

Kannattaa käydä Prismassa tai ihan vain istua puistonpenkille ja katsella ympärilleen ja kas, näet paljon naisia jotka ovat valinneet/parituneet lyhyiden/rumien miesten kanssa. Ja jos vielä tarkkailet vaatetusta/autoja, huomaat ettei kysymys ole miljonääreistä/julkkiksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?

Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:

-salille mars

-vaatetus kuntoon

-ihonhoito kuntoon

-hiukset kuntoon (fina/mino)

-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa

(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)

Jos tuohon uskoo, niin noinhan se sitten on. Ja kuitenkin myös lyhyt, bodaamaton, tanakka, aknearpinen, kaljuuntuva suomalainen mies saa naisia ihan omana itsenään (kyllä, naisia monikossa).

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä noissa tasoissa on. Ihminen muuttuu, lihoo, laihtuu, treenaa, sairastuu, vanhenee jne. Tason mukaan kun valitaan kumppania, niin kohta arvostellaan toisen vaatteita ja lihavuutta tai lihaksettomuutta, ryppyjä. Ollaan myrkyllisessä parisuhteessa, tuhotaan toisen itsetuntoa ja itse katkeroidutaan, kun se toinen ei pysykään täysin samana ja alkaakin yksi jos toinenkin asia toisessa ärsyttämään.

Kun on kemiaa toista kohtaan ja vielä rakastutaan, niin toinen on kaunis ja ihana juuri sellaisena kuin on, kiloineen, ryppyineen ja sairauksineen, koska se toinen on juuri se tietty toinen ulkonäöstä riippumatta. Vaikka toisen ulkoinen muoto muuttuu, hän on edelleen se sama ihminen, jota rakastaa ja jokaisen rypynkin näkee kauniina.

Sano tuo naisille. Tässä ketjussa on moni mies nimenomaan alleviivannut, että naiset noudattavat tasoja ilman poikkeuksia. Naisen oma ulkonäkö on se kynnyskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Juu, olen osallistunut ja seurannut keskustelua mielenkiinnolla. En osaa päättää onko tämä "kemia" ilmiö oikeasti olemassa ja muutakin kun vain ulkonäköä, vai onko kemiaan uskominen vain jokin tämän ketjun naisten psykologinen selviytymiskeino koska ei haluta hyväksyä sitä että ulkonäkö on sekä miehille että naisille oikeasti se ehdottomasti tärkein kriteeri.

Ja onhan täällä ilmoittautunut naisia jotka ovat valinneet komeiden miesten sijaan itselleen ruman miehen, koska "kemia". Näiden tarinoiden uskottavuutta toki hieman syö se että olen itse elänyt ja kokenut jo paljon, ja itse en ole koskaan julkkis/miljonäärimaailman ulkopuolella tällaista pariskuntaa nähnyt.

Tekisi mieli alkaa itkeä. Kun ei sitä ulkonäön merkitystä kukaan kiellä eikä se ole millään tavalla ristiriidassa kemian kanssa. Kerta toisensa jälkeen näissä keskusteluissa on todettu, että KYLLÄ, puoleensavetävä ulkonäkö on parisuhteen ehdoton edellytys, koska parisuhde on myös seksisuhde eli kumppanin pitää olla haluttava. Ja yhä edelleen tulee tämä "naiset eivät halua myöntää.." Miten selvästi se pitää sinulle sanoa, että ymmärrät, että ulkonäkö on se ensimmäinen asia, joka molemmilla sukupuolilla joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei?

Se, missä te miehet menette pahasti pieleen on, kun kuvittelette mikä meidän naisten silmissä on puoleensavetävää.

t. Se lyhyeen mieheen rakastunut

Lisäisin vielä sivusta, että ulkonäköön liittyvät makumieltymykset ovat myös subjektiivisia. Eri näköisille on omat faninsa. Siksi(kään) mikään ulkonäkö yksin ei selitä yhtään mitään kemiasta tai pariutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kemiaa voi luoda. Luon sitä kiusallani usein itseni sekä miellyttävänä pitämieni naispuolisten ystävieni välille arkisissakin tilanteissa.

Ihmisellä on rajallinen määrä aisteja joilla havainnoida ympäristöä. Synteesi koetusta syntyy aivoissa. Aistien luomaan kuvaan voi vaikuttaa ja ajatuksia on helppo johdatella.

Aiheesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja temput ovat melko yksinkertaisia. Vaatii vain tietoa siitä kuinka homma hoidetaan ja runsaasti harjoittelua.

Ääntä tai ominaistuoksuasi et pysty juuri muuttamaan. Tuoksu on monille naisille tärkeä. Naiset oppivat myös tuntemaan tämän tyypin miehet ja kuolettavat kaikki tunteensa heihin jo alustavasti. Vain sellaisiin naisiin nuo temput toimivat, jotka ovat jo valmiiksi kiinnostuneita sinusta. Oppailla ei siis luoda kemiaa, vaan ne ovat iskemiseen tarkoitettuja. Kemiaa on ilman mitään temppuja, jos sitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä noissa tasoissa on. Ihminen muuttuu, lihoo, laihtuu, treenaa, sairastuu, vanhenee jne. Tason mukaan kun valitaan kumppania, niin kohta arvostellaan toisen vaatteita ja lihavuutta tai lihaksettomuutta, ryppyjä. Ollaan myrkyllisessä parisuhteessa, tuhotaan toisen itsetuntoa ja itse katkeroidutaan, kun se toinen ei pysykään täysin samana ja alkaakin yksi jos toinenkin asia toisessa ärsyttämään.

Kun on kemiaa toista kohtaan ja vielä rakastutaan, niin toinen on kaunis ja ihana juuri sellaisena kuin on, kiloineen, ryppyineen ja sairauksineen, koska se toinen on juuri se tietty toinen ulkonäöstä riippumatta. Vaikka toisen ulkoinen muoto muuttuu, hän on edelleen se sama ihminen, jota rakastaa ja jokaisen rypynkin näkee kauniina.

Sano tuo naisille. Tässä ketjussa on moni mies nimenomaan alleviivannut, että naiset noudattavat tasoja ilman poikkeuksia. Naisen oma ulkonäkö on se kynnyskysymys.

Saahan sitä alleviivata vaikka arjalaisen rotuopin muttei paskapuhe alleviivaamatta muuksi muutu. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?

Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:

-salille mars

-vaatetus kuntoon

-ihonhoito kuntoon

-hiukset kuntoon (fina/mino)

-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa

(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)

Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.

Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.

Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?