Miten pärjää, kun ei jää enää rahaa säästöön eikä mihinkään muuhunkaan

Maksan ne välttämyydet ja tyydyn siihen, ettei mitään ylinmääräistä ole. Teen myös pitkäjänteisesti töitä sen eteen, että saavutan vielä paremman elintason ja yritän olla ahkera sekä kärsivällinen.

Loout vaihtoehdot on aika huonoja.

Kyllä se siitä, asiat järjestyy kyllä. Älä stressaa liikaa. Aurinko nousee huomennakin!

Ei kannata ajatella...

Ei oo helppoa työttömällä. Täytyy toivoa ettei tule kutsua haastatteluun, eipä ole siistejä/ehjiä vaatteita. Kengistäkin putoaa kohta pohjat.

Käyn leipäjonossa, kerään pulloja, leivon herkkuja ja autan tuttuja ja tutun tuttuja erilaisissa kotitöissä ja muissa hommissa pientä korvausta vataan. Näin rahat saa riittämään myös ylimääräiseen ja jotain jää säästöönkiin.

Elän pelkällä toimeentulotuella, mutta koen silti pärjääväni ihan hyvin. Bensakulujakaan ei tule kun ei ole töitä ja kaupassa voi käydä kävellen. Teen suurimman osan ruuista itse, niin säästyy rahaa. Yleensä mulla jää 100-150e kuussa säästöön, ja tarvittaessa sillä saa esimerkiksi uusia vaatteitakin ihan mukavasti alennuksesta. Ei olisi kyllä varaa lähteä minnekään reissuun, mutta en oikeastaan sitä kaipaa.

Ei tullut mieleen säästää hyvinä aikoina pahan päivän varalle?

Nuuka-Nyysteeni kirjoitti:

Ei tullut mieleen säästää hyvinä aikoina pahan päivän varalle?

Ei tullut mieleen, että ehkä hyvinä aikoina kerrytetyt säästöt on jo täytynyt käyttää johonkin?

Miksi se säästäminen on tässä mainittu? Ensin ostetaan välttämätön ja sitten säästetään jos jotain jää. En ymmärrä pakkomiellettä säästämiseen jos ei normielämäänkään riitä rahat. Säästele sitten kun on siihen mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo helppoa työttömällä. Täytyy toivoa ettei tule kutsua haastatteluun, eipä ole siistejä/ehjiä vaatteita. Kengistäkin putoaa kohta pohjat.

Sinun nimenomaan pitäisi saada työ.

Sitä suuremmalla syyllä on tärkeää oman rahankäytön seuranta. Moni luistaa tästä, kun "ostan vain välttämätöntä, ei ole enää mistä säästää"

Tarkan budjetin myötä löytää ne kohdat, mihin menee eniten. Ruoasta säästäminen tuntuu sniidaamiselta, mutta se on se isoin. Pystyykö autolla ajoa välttämään, jotta bensakulut pienenisivät?

Vaihdoin paremmin palkattuun työhön. Ja nykyään säästän myös omasta ruuastani niin paljon kuin voin. Ja säästössä pitäisi oikeasti jotain olla, jos vaikka auto tai kodinkone hajoaa.

Teen sivutyönä henkilökohtaisen avustajan hommia 2 tuntia 4 aamuna viikkossa. Avustettavani asuu lähellä ja työajat on sellaiset, että ehdin yhdeksäksi varsinaiselle työpaikalle. Aikaiset aamut väsyttää, mutta jatkuva stressi rahasta oli paljon pahempaa.

Pidän kerran kuussa kaurapuuroviikon, jonka aikana syön pelkkää puuroa. Vähän rapsiöljyä sekaan ja monivitamiini ja kalkkitabletti päälle.

Vierailija kirjoitti:

Nuuka-Nyysteeni kirjoitti:

Ei tullut mieleen säästää hyvinä aikoina pahan päivän varalle?

Ei tullut mieleen, että ehkä hyvinä aikoina kerrytetyt säästöt on jo täytynyt käyttää johonkin?

Matkailuun, uuteen autoon ja muihin kalliisiin huvituksiin?

Vierailija kirjoitti:

Nuuka-Nyysteeni kirjoitti:

Ei tullut mieleen säästää hyvinä aikoina pahan päivän varalle?

Ei tullut mieleen, että ehkä hyvinä aikoina kerrytetyt säästöt on jo täytynyt käyttää johonkin?

Nimenomaan säästin silloin ja oli joskus isot puskurit isoihinkin yllättäviin hankintoihin ja matkustamiseen. Mutta tuli elämäntilanne ja iso muutos, johon ei voinut itse vaikuttaa ja siinä tulotkin romahti. ja säästöt joutui käyttämään. Juuri kun pääsin hieman uuden puskurin säästämisen makuun, kaikki hinnat nousi pilviin.

ap

Sopeuttamalla menot tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se säästäminen on tässä mainittu? Ensin ostetaan välttämätön ja sitten säästetään jos jotain jää. En ymmärrä pakkomiellettä säästämiseen jos ei normielämäänkään riitä rahat. Säästele sitten kun on siihen mahdollisuus.

Joillain ei sitä mahdollisuutta ole mielestään koskaan. Aina löytyy uusia ja kalliita tarpeita, ettei mitään jää säästöön. Autoa vaihdetaan, lapsilla on kalliita harrastuksia, lomilla matkaillaan ja kaupasta ostetaan eineksiä tai vähintään puolivalmisteita. 

Sitten ihmetellään, kun rahaa ei todellakaan jää säästöön. Eikä sillä, etteikö moni ihan oikeastikin eläisi kädestä suuhun. Silti monilla olisi ollut mahdollisuus varautua, mutta ei haluttu.

Mun vastaus: pienet menot. Tienaan 1800 e/kk ja tuosta 500 e joka kuukausi säästöön eli elän 1300 e/kk. Mitään ylimääräistä en osta, ainoastaan ruokaa, joskus jos jää ylimääräistä tulee shoppailtua.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin paremmin palkattuun työhön. Ja nykyään säästän myös omasta ruuastani niin paljon kuin voin. Ja säästössä pitäisi oikeasti jotain olla, jos vaikka auto tai kodinkone hajoaa.

Ei sitä aina vain "vaihdeta" paremmin palkattuun työhön. Itsellänikin työkokemusta 20 vuotta esimiestason työstä, hyvät suositukset, mutta sitten katsotaan vaan että "ai jaa sulla ei ookaan korkeakoulututkintoo, no ei me sitten sua voida ottaa", niin ei siinä ole helppoa vaihtaa samantasoiseen palkkatyöhönkään. Kyllä on suomi takapajula sen suhteen, että täällä vaan tuijotetaan pelkkiä koulutodistuksia, eikä katsota kuka ihminen olisi juuri parhain heille. Kun se koulutodistus ei vielä siitä kerro mitään.