Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä on oikein tapahtunut? Tuntuu että ihmiset ovat äärimmäisen pahoinvoivia nykyään.
14.07.2020 |
Monet eivät enää osaa ylläpitää sosiaaliset ihmisuhteet, ei osata vastata, kokoajan ollaan sairaina, käpertyneitä omaan oloon. Voisimmeko tästä aiheesta jutella kunnolla?
Mihin yhteisöllisyys ja toisensa arvostaminen on kadonnut? Onko täällä muita jotka ovat huomanneet kuinka välinpitämättömyys on räjähtänyt käsin?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Ilman varakasta isääni ja säästäväistä äitiäni sekä heiltä saamaansa perintöä en tulisi selviämään eläkeiässä. Olen 30-v graafinen suunnittelija, takana pitkähkö työttömyysputki, välissä useamman vuoden ura pakkofreelancerina vailla kunnon turvaa (koska mikään työnantaja mainosalalla ei suostu palkkaamaan naisia) ja viime vuonna sain kaupan päälliseksi vielä useita mt-diagnooseja, nyt saikulla.
Miehelläni on KTM paperit taskussa mutta kokemusta vain pätkätöistä varastolla. Siihen vielä melko köyhä suku, huonokuntoinen kerrostaloasunto muuttotappiokunnassa on ainoa perintö mitä tulee saamaan. Yli parin tonnin nettoeläkettä saava appiukkoni on pumpannut koko omaisuutensa peliautomaatteihin ja raveihin, koko eläke menee noiden lisäksi jo ennestään kertyneisiin pelivelkoihin. Anoppini eläke on alle tonnin kuussa.
Olemme mieheni kanssa olleet jo vuosikausia ihan poikki. Emme ole muistaneet mennä naimisiinkaan, kihloissa 5 vuotta. Omasta asunnosta ja lapsista emme uskalla edes haaveilla koska emme voi kunnolla elättää edes itseämme. Ihan helvetin hienoa elämää meillä nykyajan kolmikymppisillä. Työt joko osa-aikaisia pätkäsoppareita tai pakkoyrittäjyyttä.
Siinä tulikin se syy, miksi tarvitsemme perhevapaauudistuksen ja isille kiintiöidyt vapaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettimaailman tuomaan ällötyksen ähkyyn, (mm. liika perspyllykuvien katselu), on vastalääke:
Älylaitteet veks ja metsään. Ämpäri mukaan ja mustikoita keräämään. Marjaa on nyt joka paikka notkollaan. Kantarelleja varten myös astia tai pussi.
Takuuvarmaa on että ei ahdista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyys lähtee kasvatuksesta. Omalla esimerkillä näytetään lapsille, miten pidetään yhteyttä niin sukulaisiin kuin ystäviinkin. Omalla esimerkillä näytetään, että puolikuuron isomummon seurassakin on ihan hauskaa. Edelleenkin on paljon yhteisöllisyyttä, mutta yhteisöllisyys keskittyy samoille ihmisille. Suomenruotsalaiset lienevät tunnetuin kansanosa, jossa viihdytään toisten kanssa. Lisäksi jotkut uskonnolliset yhteisöt ovat tällaisia. Mutta on meissä ihan taviksissakin yhteisöllisiä. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan synny tyhjästä.
Yhteisöllisyyden tärkein edellytys on kuitenkin se, että ihmiset todella aidosti ovat samaa yhteisöä. Esim. uskonnollisissa yhteisöissä jäseniä yhdistää yhteinen vakaumus, mutta mikä muka yhdistää suurinta osaa suomalaisista? Ei yhtään mikään. Jollain yksin asuvalla nuorella ja naapurirapun mummolla ei välttämättä ole mitään mikä yhdistäisi heidät samaan yhteisöön.
Tuota juuri kommentissani tarkoitinkin, kun kirjoitin, ettei yhteisöllisyys synny tyhjästä. Tavallisin yhteisöllisyyden muoto Suomessa (muilla kuin uskonnollisillä yhteisöillä) on perhe ja suku. Kun vanhemmat ovat pitäneet yhteyttä vanhempiinsa, sisaruksiinsa ja kenties vielä serkkuihinkin, lapset oppivat tämän pienestä pitäen. Aikuisena hekin sitten pitävät yhteyttä omiin vanhempiinsa, sisaruksiinsa ja jopa serkkuihinsa. Ja kun he taas saavat lapsia, heidän lapsensa oppivat tämän saman asian.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ole huomannut tuollaista. Työkaverit, sukulaiset, ystävät ja muut tuntemani ihmiset ovat yleensä ottaen ihan tyytyväisiä elämäänsä. En tunne enkä tiedä ketään masentunutta tai pahoivoivaa ihmistä tuttavapiirissäni. Ei kannata yleistää jos itse hengaa vain pahoinvoivien ihmisten seurassa. Suurin osa ihmisistä on ihan tyytyväisiä ja jopa onnellisia.
Sinähän yleistit myös :D
Varmaan siksi että asiasta puhuminen on nykyään ok. Isovanhemmat ja omat vanhemmat kärsivät hiljaa itsekseen. Äiti otti joka ilta viiniä, koska se turrutti ja sitten sai unta. Isä itki yksin vessassa ahdistusta ja pahaa oloa, mutta muutan piti pokan koska oli pakko. Olen saanut tietää nämä asiat vasta nyt päälle nelikymppisenä kun oma vanhemmat ovat viimein uskaltaneet tai osanneet puhua näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta. Jokainen viime vuosina tapaamani uusi ihminen on paljastunut masennuslääkettä syöväksi mielenterveyspotilaaksi. Enkä tarkoita pahalla, vaan olen vain järkyttynyt miten se on uusi normaali.
Se on niin uusi normaali, että ihmiset ei enää käsitä jos jollakin mieliala ei ole jatkuvasti masennuksen puolella ja olot heittele. Koittanut vääntää rautalangasta mitä on tyytyväinen olo ja miten sitä voi olla päivästä ja viikosta toiseen. Myös elämän kaoottisuus on nykyään normaalia. Sitäkään ei ymmärretä kun kerrot että ihan tässä arki rullaa kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ilman varakasta isääni ja säästäväistä äitiäni sekä heiltä saamaansa perintöä en tulisi selviämään eläkeiässä. Olen 30-v graafinen suunnittelija, takana pitkähkö työttömyysputki, välissä useamman vuoden ura pakkofreelancerina vailla kunnon turvaa (koska mikään työnantaja mainosalalla ei suostu palkkaamaan naisia) ja viime vuonna sain kaupan päälliseksi vielä useita mt-diagnooseja, nyt saikulla.
Miehelläni on KTM paperit taskussa mutta kokemusta vain pätkätöistä varastolla. Siihen vielä melko köyhä suku, huonokuntoinen kerrostaloasunto muuttotappiokunnassa on ainoa perintö mitä tulee saamaan. Yli parin tonnin nettoeläkettä saava appiukkoni on pumpannut koko omaisuutensa peliautomaatteihin ja raveihin, koko eläke menee noiden lisäksi jo ennestään kertyneisiin pelivelkoihin. Anoppini eläke on alle tonnin kuussa.
Olemme mieheni kanssa olleet jo vuosikausia ihan poikki. Emme ole muistaneet mennä naimisiinkaan, kihloissa 5 vuotta. Omasta asunnosta ja lapsista emme uskalla edes haaveilla koska emme voi kunnolla elättää edes itseämme. Ihan helvetin hienoa elämää meillä nykyajan kolmikymppisillä. Työt joko osa-aikaisia pätkäsoppareita tai pakkoyrittäjyyttä.
Täällä toinen graafikko! Itse olen melkein keski-ikäinen ja kituutan pienipalkkaisessa osa-aikatöissä, mistään kunnollista eläkekertymää ei ole. Juuri tänään sain myös tietää, että ei kannata haaveilla omassa duunissa ekstrahommista, sillä työnantaja kouluttaa mielummin ihan toisen alan ihmisen taittohommiin kuin käyttää minun ammattitaitoa, tulee nähtävästi halvemmaksi. On tämä ihan paskaa, jos suoraan sanotaan. Ei tarvitse perheestä tai omasta asunnosta haaveilla täälläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merkitykset ollaan otettu pois ja vaihdettu sisällyksettömiin, se on tapahtunut. Kielipelillä käyty sota on menossa, identiteettien hajoaminen on menossa. Tunnemaailman vähättely on menossa, raha puhuu. Huumeet tuotu sisään täyttämään tyhjyyttä. Korruptio rehottaa.
Hyvin kiteytetty. Tähän vielä lisäisin jatkuvan asioiden kehittelyn mukaan tuoman liian nopeasti muuttuvan maailman. Asioita korjataan, vaikkeivat ole rikki. Liikaa tietoa kaikesta maailmalla tapahtuvasta, monia ahdistaa, eivätkä osaa rajata itse. Mitään negatiivista ei kestetä, mielialalääkkeiden liian suuri määrääminen, niiden tuomat ongelmat itsessään, parisuhteiden ja perheiden hajoaminen. Yleinen turvattomuus.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ole huomannut tuollaista. Työkaverit, sukulaiset, ystävät ja muut tuntemani ihmiset ovat yleensä ottaen ihan tyytyväisiä elämäänsä. En tunne enkä tiedä ketään masentunutta tai pahoivoivaa ihmistä tuttavapiirissäni. Ei kannata yleistää jos itse hengaa vain pahoinvoivien ihmisten seurassa. Suurin osa ihmisistä on ihan tyytyväisiä ja jopa onnellisia.
Suurimmasta osasta ihmisistä en mene sanomaan, mutta mun tuntemistani ihmisistä suurin osa on ihan tyytyväisiä elämäänsä. Siis sellaisia perustyytyväisiä, toki kaikilla on varmaan jotain haaveita, jotka joko toteuttavat vielä joskus tai sitten eivät. Elävät ihan perusarkea, käyvät töissä, viettävät aikaa perheen kanssa, harrastavat ja välillä tapaavat ystäviään ja sukulaisiaan. Tunnen kuitenkin muutaman, jolla on välit poikki sukulaisiin, kavereitakaan ei oikein ole, töissä ei viihdytä tai töitä ei ole ja siten ei ole oikein rahaakaan tehdä mitään mieltä piristävää.
Aloittajan kysymyksiin...voisiko syynä olla se, että jos elämän perusasiat eivät ole kunnossa, silloin voidaan huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkitykset ollaan otettu pois ja vaihdettu sisällyksettömiin, se on tapahtunut. Kielipelillä käyty sota on menossa, identiteettien hajoaminen on menossa. Tunnemaailman vähättely on menossa, raha puhuu. Huumeet tuotu sisään täyttämään tyhjyyttä. Korruptio rehottaa.
Hyvin kiteytetty. Tähän vielä lisäisin jatkuvan asioiden kehittelyn mukaan tuoman liian nopeasti muuttuvan maailman. Asioita korjataan, vaikkeivat ole rikki. Liikaa tietoa kaikesta maailmalla tapahtuvasta, monia ahdistaa, eivätkä osaa rajata itse. Mitään negatiivista ei kestetä, mielialalääkkeiden liian suuri määrääminen, niiden tuomat ongelmat itsessään, parisuhteiden ja perheiden hajoaminen. Yleinen turvattomuus.
Hyvin lisätty, kiitoksia. Jatkakaa keskustelua lisää. Nyt on tärkeitä asioita tapetilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nettimaailman tuomaan ällötyksen ähkyyn, (mm. liika perspyllykuvien katselu), on vastalääke:
Älylaitteet veks ja metsään. Ämpäri mukaan ja mustikoita keräämään. Marjaa on nyt joka paikka notkollaan. Kantarelleja varten myös astia tai pussi.
Takuuvarmaa on että ei ahdista!
Inhosin lapsena noita pakollisia marjankeruuretkiä niin, että näin niistä melkein painajaisia Ikinä en aikuisena enää ole suostunut moiseen hommaan!
Jos edes koettaisitte joskus ymmärtää, että se mikä on sulle hyvä, ei välttämättä ole toiselle. Mutta kun kaikella tavalla minä, minä ja mun erinomaiset jutut on vain ja ainostaan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Suomihan on aina kaikissa kyselyissä maailman onnellisin kansa.
Kaikilta ei taidettu kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kyllästää itseään somen sensaatiojaskalla ja pahalla ololla.
Itse olen näin korona-aikaankin törmännyt vain ystävällisyyteen sekä lähipiirissä että vaikka työelämässä. Jotenkin sellaista, että kaikki on tsemppaavia toisiaan kohtaan. Rauhallisempia, tasapainoisempia ja ymmärtäväisempiä.
Mutta somessa tosiaan kaikki on toisin ja heijastaakin lähinnä mielenterveysongelmaisten sielunmaisemaa.
Omassa lähipiirissäni kaikki ihmiset ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä. On perhettä, työtä, mukavaa tekemistä läheisten ja ystävien kanssa. Ei mitään superkummallista ja hienoa, mutta hyvää tavallista elämää.
Korona-aikana kaikki ovat olleet vieläkin tasapainoisempia kun stressiä on ollut vähemmän. Tehdään töitä yhtä paljon kuin ennenkin, mutta aikataulut ovat paljon rennommat, kun ei ole työmatkoja eikä harrastusrumbaa.
Ymmärrän kyllä, että saa olla onnekas, että perheillä on hyvin asiat ja työpaikat ovat säilyneet. Kun isot perusasiat alkavat elämässä horjua, onhan se kamalaa.
Iso kuva on se, että suurimmalla osalla asiat on ok.
Jep huomattu on...ihmisillä on eskapismin tarve vaan kasvanut tekniikan sms myötä (ei en ajattele yksioikoisesti on kehityksessä ollut paljon hyvääkin) ja nykyisin pystytäänkin täyttämään se tarve liiankin hyvin josta seuraa jatkuva pahoinvointi kun limbinen järjestelmä alkaa tiltata luodun ja todellisen maailman rajan ollessa häälyvä.
Töiden pirstaleisuus ja monimutkaisuus. Ei ole enää yksinkertaista, suorittavaa työtä, jolla hankkia toimeentulonsa. Ei kaikilla ole riittävästi älyä selviytyäkseen tietoyhteiskunnan vaativista työnkuvista.
Lisäksi mahdollisuus vertailla itseä ja omaa elämää muihin, on lisääntynyt ja helpottunut. Toki voi kysyä, pakkoko sitä on vertailla, mutta aika epäinhimillinen saa olla, jos ei anna näiden vaikuttaa lainkaan itseensä.
Käpertyminen omaan hyvinvointiin. Se on tuhoisaa. Usein tulee tunne, että olen hyvin paljon vaivaksi muille. Jatkuvasti pitää miettiä, mitä tuo toinen haluaa minun mennä. Juuri luin täällä ketjusta, jossa toivottiin kavereiden lähtevän mahdollisimman nopeasti pois. Sinänsä ihan sallittu ajatus, mutta luuletteko, ettei se paista läpi. Siinä sitä istut kaverin keittiössä, ja toteat, ettei tuo sittenkään halunnut minua tänne. Toisin sanoen jatkuvasti pitää lukea muiden ihmisten ajatuksia, välttääkseen olemasta kenellekään vaivaksi.
Yhteys omaan sisimpään ja luontoon on tosi heikko. Itse uskon että jos on vahva itseluottamus Korkeampaan Itseen ja Äiti Maahan niin juuri mikään ei hetkauta sinua, olet kuin vahva ja sitkeä tervaskanto. Tämän luonnollisen yhteyden luominen vie vuosia. Villieläimet ja luontokansat muistavat tämän yhteyden ja elävät siinä syntymästä saakka.
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on syöpä. Siitä tulee paha olo.
Ai tulee paha olo siitä että ihmiset olis mahdollisimman tasa-arvoisia keskenään? Huh huh taas.
Alue: Aihe vapaa
Merkitykset ollaan otettu pois ja vaihdettu sisällyksettömiin, se on tapahtunut. Kielipelillä käyty sota on menossa, identiteettien hajoaminen on menossa. Tunnemaailman vähättely on menossa, raha puhuu. Huumeet tuotu sisään täyttämään tyhjyyttä. Korruptio rehottaa.