Lue keskustelun säännöt.
Nainen: Moneenko pelimieheen olet haksahtanut?
Kommentit (138)
En minä oo kyllä koskaan haksahtanut mieheen ja luullut, että hän tuntisi minua kohtaan enemmän kuin olisi tuntenut. Kiimassa minäkin olen yhden illan juttuja harrastanut ja saanut tarpeeni tyydytettyä, ei siinä minua ole tarvinnut mitenkään haksauttaa. Ja niin jos miehet ovat joutuneet olevansa jotenkin himottavampia kuin ovat ja sillälailla haksauttaneet niin samoinhan olen tehnyt itse - minimekko ja tukka kiharaksi, iloinen hymy ja kuuntelen mielelläni kiinnostuneena mitä mies hölisee. Arkiminä antaa tissien roikkua ilman tukea, kiroilee ja ei todellakaan kiinnosta kuunnella miestä jos siltä ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhteenkään. Ei miehet yritä mua :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille vinkkinä että kannattaa luottaa omaan tunteeseen mikä miehestä tulee. Yleensä tunteet eivät tule tyhjästä joten jos sulla on fiilis että mies ei ole tosissaan kanssasi, sillekin lienee syynsä. Mies voi kyllä puhua ihan mitä tahansa mutta jos sun tunne sanoo muuta, suosittelen kuuntelemaan ennemmin sitä.
Kukaan mies ei koskaan ole pohjimmiltaan tosissaan kenenkään suhteen :)
Miehillä ei ole mitään tunteita. Koska niitä ei ole, heitä ei voi satuttaa.
Miehet ovat vampyyreja siinä missä naisetkin.
Kyllä meitä aidosti tuntevia, toisista välittäviä ihmisiäkin on aika paljon. Niin naisia kuin miehiä. Jolla tällaisia tunteita ei löydy, niin psykolgiselta kannalta katsottuna asiassa on silloin jotakin vikaa.
"Tavallisesti tunteville" elämä ei ole mitään peliä, vaan aitoja asioita ja tunteita. Välittämistä, huolta, rakkautta, murhetta. Ainakin pääasiassa näin. Välimaastoon toki mahtuu paljon kaikenlaista.
Kiitos kun vastasit ja kiitos jos olit rehellinen.
En usko että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Mutta kerroit tuon kauniisti. Ehkä tuollaista on tulevassa elämässä, kuoleman jälkeen..ihmisten kesken.
0. Kukaan ei ole lupaillut mitään mitä ei voi pitää ja jos joku on vaikuttanut pelimieheltä, en ole haksahtanut. Minua sen sijaan pidettiin pelinaisena kun yritin etsiä rakkautta. Sen kun löysin, ei tarvinnut enää kenenkään kanssa pelata.
Miksi tässä ei ole 0 vaihtoehtona? Yksi hyvin pitkä parisuhde takana, sen lisäksi lyhyitä nuoruuden tapailuja ja yhden tai parin illan suhteita, kaikissa näissä molemmat osapuolet saivat sitä mitä hakivat.
Kun mietin ystäväpiiriäni, niin tulee mieleen pari pelimieheksi tulkittavaa tapausta ja nekin vähän harmaalla alueella. Ehkä loppujen lopuksi enemmän oli kyse siitä, että toiveet eivät kohdanneet tai niitä ei osattu toiselle ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla suomalaisilla naisilla on takanaan niin huono isäsuhde, että meille pelimiehille riittää naisia vaikka kuinka paljon. Ne hyväitsetuntoiset naiset eivät meihin koske.
T:Pelimies
Vain aloitteleva, taito-tasoltaan heikko pelimies voi ajatella noin.
Kun kokemus karttuu, ei "paistit" enää tuota tyydytystä, vaan haastetta haetaan juuri noista hyvällä itsetunnolla varustetuista! ;-PSulla on tosiaan jotain pielessä tunnetasolla ja persoonassa, kun tuntevia ihmisiä kutsutaan "paisteiksi" ja hyväksikäytetään ilmeisesti ilman tunnontuskia siitä, mitä kärsimystä oma toiminta voi aiheuttaa. Toivottavasti karma potkii jossain vaiheessa.
No, eikö siihen leikkiin kuitenkin tarvita kaksi? Kyllä nainen tietää itsekin mihin leikkiin on ryhtynyt.
Pari poikaystävää oli hyvin suosittuja naisten keskuudessa ja joku oli varmaan heidät pelimiehiksi luokitellut. Minua kohtaan olivat rakastavia eivätkä edinerkiksi pettäneet tai muuten kohdelleet huonosti, ehkä päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 tai enemmän 23% vastaajista. Naiset. Mun tekee pahaa katsoa teitä 23% naisa. Mun tekee pahaa että te olette edes olemassa.
M/40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaattien lapset eivät itke ihmisiä. He todellakin unohtavat ihmiset nopeasti, jättävät kaikki hankalat tyypit nopeasti taakseen. Selviämisvietti ja taistelutahto on sisäänrakennettu jo pienenä.
Myötätuntoa ja armoa he eivät odota, eivätkä tunne itsesääliä.
Vain psykopaatin lapsi voi ymmärtää ihmisiä, jotka kaipaavat ja itkevät lohduttomasti lemmikkejään.
Eläimet ovat opettaneet heille, mitä on pyyteetön rakkaus ja myötätunto.
Ihmiset ovat psykopaatin lapsille eri kategoriassa. Siitä tosin ei voi heitä syyttää.
Pelimies ja pelinainen: älä tuhlaa aikaasi psykopaatin lapsiin. Teet täysin turhaa työtä yrittäessäsi satuttaa heitä. He kovettuvat entistä enemmän ja heidän taistelutahtonsa vain kasvaa. Sinut on hyvin pian unohdettu.
Olen psykopaatin lapsi. Mitä tai mikä on rakkaus?
Tarkoitatko, että tällaiselle lapselle on siis itselleenkin tullut empatiakyvyttömyyttä ja tunteettomuutta, psykopaatin piirteitä? Ei kuitenkaa itse ole psykopaatti? Vai onko kyse vain itsensä kovettamisesta ja normaalit empatian ja rakkauden tunteet ovat jossain kuitenkin tallella siellä pohjalla ainakinjossain määrin?
Oletko itse tällainen? Osaisitko valaista tällaista kokemusta/ajatusmaailmaa enemmänkin minulle?
Olen tuntenut läheisesti yhden tämäntyyppisen henkilön, joka käyttäytyy ainakin osin kuvaamallasi tavalla suurelta osin lapsuuden kotioloista ja kamaluuksista johtuen. En ole päässyt koskaan perille siitä, kuka hän lopulta kokonaisuudessaan oikeastaan on. Selviytyessään kovalla tavallaan tässä maailmassaa hän kuintenkin satuttaa omia läheisiään kerta toisensa jälkeen. Oma lapsuuden lemmikkinsä oli rakas. Emme ole olleet tekemisissä enää, kuin sattuman kaupalla aniharvoin.
Esim. erittäin huono tuuri se, jos on ollut hyvä isä, mutta tämä on kuollut nuorena tai on tullut avioero. Jos toinen vanhempi on ollut inhimillinen ja hyvä, olen sitä mieltä, että paljon mahdollista että lapsesta ei tule psykopaattia. Eli hän ei halua tehdä pahaa muille ja tuntee myötätuntoa.
En usko, että psykopaatin lapsi voi kuitenkin koskaan luottaa kenenkään ihmiseen.
Elämän kulku ratkaisee. Pahinta jos vastaan tulee juuri esim. ihmisillä leikkijöitä.Psykopaatin lapsi tajuaa heti, milloin on lähdettävä.Hän ei edes yritä sen enempää. Hän voi todeta lyhyesti ja karusti asiat. Silloin kannattaisi uskoa häntä. Koska nämä ihmiset eivät itke eivätkä anele myötätuntoa. He luovuttavat hankalien ihmisten kanssa heti. Heittävät heidät ns. olkapäänsä taakse ja unohtavat hetkessä.
Tässä jotain, tuossa tuli esiin muutama asia. Ei tosiaankaan kannata leikkiä psykopaatin lasten kanssa. Maailma ei tarvitse enempää kovaksikeitettyjä ihmisiä jotka eivät ikinä tule luottamaan kenenään. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, ei pelaajille, ei psykopaatin lapsille, ei kenellekään muillekaan. Maailmassa vallitsee vain viidakon laki. Ihmiset ovat vampyyreja.
Niin. Psykopaatin lapsi ajattelee, että muutkaan ihmiset eivät luota keneenkään. Muutkin ihmiset unohtavat yhtä nopeasti. Muillekin maailma on vain viidakko ilman mitään armoa.
Hän ei tietoisesti halua tehdä pahaa. Hänen luottamustaan on mahdoton saavuttaa jos hän on jo aikuinen. Pitäisi pyrkiä pitämään asialliset ja kohteliaat välit. Muuta ei psykopaatin lapsi odota keneltäkään. Itse asiassa peli menetettiin tällaisen ihmisen kohdalla jo varhain.
Kiitos vastauksesta. Omakohtaista kokemusta sulla taitaa olla asiasta tavalla tai toisella.
Tuo on jännä, että ajattelee, ettei muutkaan luota keneenkään. Näinhän ei kuitenkaan ole. Itse taidan alkaa vieläkin luottaa liian helposti.
Miten tällainen henkilö kokee rakkauden?
Jonkun pitäisi ensin määritellä mitä tarkoittaa rakkaus. Ei voi kertoa kokemuksestaan, jos asiasta ei oikein mitään tiedä. Asia pitää määritellä.
Rakkaus taitaa olla enemmän kokemus kuin tietyy määritelmä. Rakkautta voi kokea monella tavalla. Siellä pohjalla on kuitenkin tämä rakkaudeksi nimetty tunne. Osaako joku sen määritellä? Miten tunne määritellään, miten määritellään esim. viha? tai onni?
Mun käsitys rakkaudesta on aika rajallinen. Koen, että rakkautta on kun ei tee toisille mitään pahaa. Eikä jätä ketään pulaan jos toisella on hätä. En tiedä onko tuo rakkautta. Mutta tuon enempää rakkautta mulla ei ole kenellekään ihmiselle antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin pelimiehet?
Enkös voi olla pelinainen?
Etpä oikein. Miehille kelpaa aina seksi eikä siinä ole mitään pelattavaa. Kusettaa toki voit rankemman kautta, mutta silloin puijaus muuttaa jo luonnetta jonkin verran.
Eikös se ole siitä kiinni, minkälaiset askeleet ottaa.
Te pelimiehet luulette olevanne Alfoja, mutta kummiskin tietämättänne naiset ovat ne, jotka ohjaa teitä.
Me pelimiehet? Sinullakin vaikuttaisi olevan jotenkin kieroutunut asenne jo alkuunsa. Mistä tuollainen mahtaa kummuta? Oletko koskaan miettinyt asiaa?
Seksuaalisen vapautumisen myötä ainakaan minulla ei ole ollut tarvetta mitenkään pelailla. Innokkaita naisia riittää petipuuhiin ilman maukumisia.
En tiedä mitä tyyppiä oot, mutta pelimieheltä et vaikuta, saati puhutko totta.
Olen mies, jota murhamieskin osoitteli ihmisjoukkiosta ja kehoitti kuuntelemaan.
Mitä lie tarkoititkaan tolla niin et ole varteen otettava mies 😄 On muutakin tekemistä, joten bye bye👋
Hah!
Tajusitteko?
Varteen otettava mies ja hymiö perässä.
Kaksimielistä ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis pelinaiset ja pelimiehet ovat jonkin sortin psykopaatteja hekin. Eli psykopaatin lapsi ja pelaaja ymmärtävät ja puhuvat pohjimmiltaan samaa kylmäveristä yhteistä kieltä. Toinen haluaa vahingoittaa, toinen ei. Tai kumpikin haluaa vahingoittaa. He eivät usko ihmisten väliseen rakkauteen, joten aivan samantekevää. Tunteista viis.
Eivätkä ole. Olet kehittänyt ihan outoja kuvitelmia keittiöpsykologiallasi. Lopeta sitä paitsi muuten kiinnostavan ketjun spämmääminen.
Itse olen psykopaatin lapsi ja tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Sulla ei selvästikään ole mitään kokemusta kylmäverisestä pelailusta puolin eikä toisin. Kevyt ja harmiton flirttailu ei ole pelaamista. Siinä kun nyt ei edes pyritä kusettamaan. Jotkut ottavat pikku flirttailun turhan vakavasti. Kuulutko niihin?
Erotan heti tästä ketjusta ne viestit jotka ovat pelkkää mielikuviruuksen tuotetta ilman mitään omaa kokemusta.
Se, että sulle on tehty raskasta henkistä väkivltaa koko lapsuutesi, mikä on kammottavaa, ei tarkoita, että kaikki sitä vähempi kamaluus tai ikävyys olisi ok, tai niin voisi tehdä. Pelimiehen tai pelinaisen pelailu voi rikkoa ihmistä toisinaan aika pahoinkin.
Tavallinen flirttailu ja tapailu / tietoinen ja järjestelmällinen pelimiestoiminta ovat myös eri asioita.
Erittäin hienostunutta ja pirullista henkistä väkivaltaa. Älä tee psykopaatin lapsista mitään reppanoita. Me emme ole sellaisia emmekä tarvitse mitään myötätuntoa keneltäkään.
En ole pitänyt ketään reppanana. En oikeastaan yleisestikään pidä ketään reppanana. Mielestäni huono lähestymissuunta mihin tahansa asiaan. Myöntätuntoa sen sijaan kyllä koen ihmisiä ja eläimiä kohtaan, jotka ovat joutuneet kaltoinkohdelluiksi. Lapsilla ja eläimillä ei ole valmiuksia puolustautua. Se on sitä ihmisyyttä.
Myötätunto ei ole sääliä. Ne on eri asioita. Sääli on alentavaa, myötätunto ei. Myuötätuntoa voi kokea myös itseään kohtaan.
Mikään ei kuitenkaan oikeuta jatkamaan toisen loukkaamisen kierrettä muille eteenpäin. Näin monesti valitettavasti tapahtuu, että kaltoinkohdelusta tulee se kaltoinkohtelija itse. Kierteen voisi koittaa myös katkaista omalta kohdaltaan, jotta saadaan vähennettyä kärsimystä tässä maailmassa ja lisättyä hvyinvointia ja rakkautta.
Pystyn tuntemaan myötätuntoa enkä voisi jättää ketään pulaan. Rakastan lemmikkejä.
En oikein sanottavammin pidä ihmisistä. Enempään minusta ei ole, joten olen sillä tavalla vajaa.
Sitten esim. olen aina ajatellut että miehillä ei ole mitään tunteita, joten heitä ei voi loukata eikä satuttaa mitenkään.
Itse asiassa en kyllä usko että naisillakaan on mitään tunteita, mutta he saattavat loukkaantua jollekin ja märehtiä sitä pitkään, joten kai hekin jotain tuntevat.
Siis mulle riittää se, että ihmiset ovat kohteliaita toisilleen eivätkä tee toisilleen pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä odota rehellisiä vastauksia.
Useimmissa tapauksissa naiset uskottelevat itselleen ettei kyse ollut pelimiehestä, koska eivät halua myöntää olleensa miehelle vain panoja.
Siksi ne "vika ei ole sinussa vaan minussa"-vakiselitykset menevät niin helposti läpi.
Naiset tietävät kyllä vähintäänkin alitajuisesti että vain pano on vähemmän tasokas miesten silmissä kuin vaimomatsku.
Ihmisen haluaa unohtaa hölmötetyksi tulleen kokemuksensa, as simple as that.
Vierailija kirjoitti:
10 tai enemmän 23% vastaajista. Naiset. Mun tekee pahaa katsoa teitä 23% naisa. Mun tekee pahaa että te olette edes olemassa.
M/40
Miten pahasti pitää ihmisen olla päästään vialla, että tekee kun eri tavalla ajattelevia ihmisiä on olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla suomalaisilla naisilla on takanaan niin huono isäsuhde, että meille pelimiehille riittää naisia vaikka kuinka paljon. Ne hyväitsetuntoiset naiset eivät meihin koske.
T:Pelimies
Vain aloitteleva, taito-tasoltaan heikko pelimies voi ajatella noin.
Kun kokemus karttuu, ei "paistit" enää tuota tyydytystä, vaan haastetta haetaan juuri noista hyvällä itsetunnolla varustetuista! ;-PSulla on tosiaan jotain pielessä tunnetasolla ja persoonassa, kun tuntevia ihmisiä kutsutaan "paisteiksi" ja hyväksikäytetään ilmeisesti ilman tunnontuskia siitä, mitä kärsimystä oma toiminta voi aiheuttaa. Toivottavasti karma potkii jossain vaiheessa.
Ehkä.
Toisaalta kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen on enemmän tai vähemmän peliä.
Jos menee ns. "liian helppoon", ei voi kuin syyttää itseään, liian sinisilmäinen ei kannata olla.
Mynttinen puhuu pelkkää asiaa. Tämä kannattaa oikeasti ottaa onkeensa. Maailma toimii juuri noin, ihmiset toimivat noin ja sille ei kukaan voi mitään. Turha potkia tutkainta vastaan. Tuo on parasta vain hyväksyä. Pääsee vähemmällä päänsäryllä.
Mielenkiintoista keskustelua virinnyt näköjään päivän mittaan, joskin psykopatian liittäminen pelimiehiin on nähdäkseni hieman liikaa, kun kyseessä lienee lähinnä perus kädelliset toteuttamassa itseään luonnon suomin valtuuksin. Mitä olen psykopatiaa opiskellut, niin siellä on vähän erilaiset vaikuttimet taustalla ja ilmentymätkin ronskimpeja.
Mitä taas kyselyyn tulee, niin se näyttää vastauksien osalta niin vinoutuneelta kuin ihmisten ideaalit ja käytös nyt yleensäkin ovatkin. Eipä siinä, kuka tässä elämässä täydellinen olisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaattien lapset eivät itke ihmisiä. He todellakin unohtavat ihmiset nopeasti, jättävät kaikki hankalat tyypit nopeasti taakseen. Selviämisvietti ja taistelutahto on sisäänrakennettu jo pienenä.
Myötätuntoa ja armoa he eivät odota, eivätkä tunne itsesääliä.
Vain psykopaatin lapsi voi ymmärtää ihmisiä, jotka kaipaavat ja itkevät lohduttomasti lemmikkejään.
Eläimet ovat opettaneet heille, mitä on pyyteetön rakkaus ja myötätunto.
Ihmiset ovat psykopaatin lapsille eri kategoriassa. Siitä tosin ei voi heitä syyttää.
Pelimies ja pelinainen: älä tuhlaa aikaasi psykopaatin lapsiin. Teet täysin turhaa työtä yrittäessäsi satuttaa heitä. He kovettuvat entistä enemmän ja heidän taistelutahtonsa vain kasvaa. Sinut on hyvin pian unohdettu.
Olen psykopaatin lapsi. Mitä tai mikä on rakkaus?
Tarkoitatko, että tällaiselle lapselle on siis itselleenkin tullut empatiakyvyttömyyttä ja tunteettomuutta, psykopaatin piirteitä? Ei kuitenkaa itse ole psykopaatti? Vai onko kyse vain itsensä kovettamisesta ja normaalit empatian ja rakkauden tunteet ovat jossain kuitenkin tallella siellä pohjalla ainakinjossain määrin?
Oletko itse tällainen? Osaisitko valaista tällaista kokemusta/ajatusmaailmaa enemmänkin minulle?
Olen tuntenut läheisesti yhden tämäntyyppisen henkilön, joka käyttäytyy ainakin osin kuvaamallasi tavalla suurelta osin lapsuuden kotioloista ja kamaluuksista johtuen. En ole päässyt koskaan perille siitä, kuka hän lopulta kokonaisuudessaan oikeastaan on. Selviytyessään kovalla tavallaan tässä maailmassaa hän kuintenkin satuttaa omia läheisiään kerta toisensa jälkeen. Oma lapsuuden lemmikkinsä oli rakas. Emme ole olleet tekemisissä enää, kuin sattuman kaupalla aniharvoin.
Esim. erittäin huono tuuri se, jos on ollut hyvä isä, mutta tämä on kuollut nuorena tai on tullut avioero. Jos toinen vanhempi on ollut inhimillinen ja hyvä, olen sitä mieltä, että paljon mahdollista että lapsesta ei tule psykopaattia. Eli hän ei halua tehdä pahaa muille ja tuntee myötätuntoa.
En usko, että psykopaatin lapsi voi kuitenkin koskaan luottaa kenenkään ihmiseen.
Elämän kulku ratkaisee. Pahinta jos vastaan tulee juuri esim. ihmisillä leikkijöitä.Psykopaatin lapsi tajuaa heti, milloin on lähdettävä.Hän ei edes yritä sen enempää. Hän voi todeta lyhyesti ja karusti asiat. Silloin kannattaisi uskoa häntä. Koska nämä ihmiset eivät itke eivätkä anele myötätuntoa. He luovuttavat hankalien ihmisten kanssa heti. Heittävät heidät ns. olkapäänsä taakse ja unohtavat hetkessä.
Tässä jotain, tuossa tuli esiin muutama asia. Ei tosiaankaan kannata leikkiä psykopaatin lasten kanssa. Maailma ei tarvitse enempää kovaksikeitettyjä ihmisiä jotka eivät ikinä tule luottamaan kenenään. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, ei pelaajille, ei psykopaatin lapsille, ei kenellekään muillekaan. Maailmassa vallitsee vain viidakon laki. Ihmiset ovat vampyyreja.
Niin. Psykopaatin lapsi ajattelee, että muutkaan ihmiset eivät luota keneenkään. Muutkin ihmiset unohtavat yhtä nopeasti. Muillekin maailma on vain viidakko ilman mitään armoa.
Hän ei tietoisesti halua tehdä pahaa. Hänen luottamustaan on mahdoton saavuttaa jos hän on jo aikuinen. Pitäisi pyrkiä pitämään asialliset ja kohteliaat välit. Muuta ei psykopaatin lapsi odota keneltäkään. Itse asiassa peli menetettiin tällaisen ihmisen kohdalla jo varhain.
Kiitos vastauksesta. Omakohtaista kokemusta sulla taitaa olla asiasta tavalla tai toisella.
Tuo on jännä, että ajattelee, ettei muutkaan luota keneenkään. Näinhän ei kuitenkaan ole. Itse taidan alkaa vieläkin luottaa liian helposti.
Miten tällainen henkilö kokee rakkauden?
Jonkun pitäisi ensin määritellä mitä tarkoittaa rakkaus. Ei voi kertoa kokemuksestaan, jos asiasta ei oikein mitään tiedä. Asia pitää määritellä.
Rakkaus taitaa olla enemmän kokemus kuin tietyy määritelmä. Rakkautta voi kokea monella tavalla. Siellä pohjalla on kuitenkin tämä rakkaudeksi nimetty tunne. Osaako joku sen määritellä? Miten tunne määritellään, miten määritellään esim. viha? tai onni?
Mun käsitys rakkaudesta on aika rajallinen. Koen, että rakkautta on kun ei tee toisille mitään pahaa. Eikä jätä ketään pulaan jos toisella on hätä. En tiedä onko tuo rakkautta. Mutta tuon enempää rakkautta mulla ei ole kenellekään ihmiselle antaa.
Se on huomattu! Toisen tunteilla leikkiminen ei ilmeisesti ole pahantekoa? Aika vinksahtanut käsitys rakkaudesta, mutta mitä muuta voi pelimieheltä odottaakaan...
Nolla.
En ole naimisissa. Ei lapsia. Kaksi pitkää parisuhdetta.
Mitä tarkoittaa hieno ja oleellinen?